[QUOTE="vieras";28054460]No, olen aina ihmetellyt, miksi ihmeessä jotkut ottavat kaksiosaisen sukunimen. Tätä keskustelua lukiessa olen kyllä tullut ihan toisiin ajatuksiin ja ymmärrän kyllä niitä, jotka sen haluavat. Edelleenkin pidän kaksiosaisia nimiä yleisesti rumina, mutta joskus on kai vähän "pakko".
Ymmärrän täysin sen, ettei perheessä haluta naimisiin mennessä ottaa naisen sukunimeä. Minua ainakin ärsyttäisi, jos vanhat tutut kyselisivät, että "onko tuo serkkusi, kun on sama sukunimi kun sinulla. Ette taida olla yhdessä lasten isän kanssa". Olen ylpeä siitä, että meillä on perhe koossa ja toki haluan muiden myös näkevän sen. En ole vielä naimisiin ehtinyt (kihloissa kyllä) ja selvää on, että miehen sukunimen otan. En siis mitään yhdistelmänimeä.
Lapsilla on myös isän sukunimi. Jos lapsillani olisi minun sukunimi ja miehellä omansa, tulisi varmasti taas niitä kyseliöitä "ei ole lapsen isä sitten kuvioissa". Yleensä kun yhden vanhemman perheessä on se äidin sukunimi lapsella, jos isä ei ole kuvioissa.
Minulta on myös kysytty "onko tuo sinun lapsesi", kun olen kertonut minun ja lapseni nimet. Minulla kun edelleen tyttönimeni ja lapsella isän. Jotenkin olisi mukavempaa, että minulla ja lapsillani olisi yhteinen sukunimi. Ja tietysti taas päästään siihen, että minun sukunimi ei käy, kun isä jää sitten perheessä ulkopuoliseksi, eikä sitten tiedetä että onko sitä isää vai ei ole.
Jos olisin omalla nimelläni kuuluisa tai jotenkin merkittävä ja sukunimeni olisi kaunis, voisi olla vähän ärsyttävää vaihtaa koko sukunimi. Joskus oma sukunimi voi olla sen verran harvinainen ja haluaa olla kuitenkin ylpeä siitä omasta sukunimestä ja samalla sitten tuntea sukunimineen kuuluvansa perheeseen samalla sukunimellä, niin ymmärrän kaksoisnimet.
En myöskään sitten ymmärrä, että olet joku opettaja Leinonen ja otat yhdistelmäsukunimen Leinonen-Jalonen. Eli kun sillä omalla sukunimellä ei niinkään ole niin väliä. Tietysti jos se Leinonen on itselleen tärkeä sukunimi, niin ymmärrän.
Tietysti itse en myöskään pidä omasta sukunimestäni ja haluaisin mieluummin miehen, joten mulle on ollut aika itsestäänselvää mitä teen.
Vaikka täällä nyt sanotaankin, että "yritetään olla niin itsenäisiä, kun otetaan se kaksiosainen sukunimi", niin mielestäni tälläistä "itsenäisen esittämistä" on enemmän se, että on pakko pitää se oma sukunimi, että voi sitten sanoa, että "miksi ihmeessä vaihtaisin pois oman sukunimeni, nykyään on tämä tasa-arvo" tai "miksi ihmeessä ette ota koko perhe sinun, oletko joku vanhanaikainen". Eikö se ole kuitenkin jokaisen ihan oma päätös ja mielestäni on parempi sitten ottaa se yhdistelmänimi, kun pitää se tyttönimi ainoastaan sen takia, että voi sitten näyttää kaikille, miten itsenäinen on, kun on pitänyt sen oman nimensä.
Tietysti ymmärrän myös sen oman nimen pitämisen myös, mutta jos erikseen täytyy korostaa sitä tasa-arvoa siinä, että se on ollut syynä nimivalintaan, niin ei kyllä minulta saa mitään "hurraa huutoja", miten tasa-arvo nyt edistyy. Edelleenkin pidän perinteitä hyvänä vaihtoehtona ja mielestäni se miehen sukunimi on sopivin vaihtoehto nykyäänkin. Kaunista sukunimeä ei tietenkään kannata pois ottaa ja en toki ottaisi myöskään rumaa miehen sukunimeä.[/QUOTE]
Mitäh! Mun miehellä on ollut mun sukunimi ainakin 12 vuotta, eikä kukaan ole kysynyt multa, onko se mun serkku! Ihme mietelmiä kyllä.
Tämä oli ainoa tapa (toistaiseksi), jolla sen voin edes osittain saavuttaa.
[/QUOTE]
