Kaksiosaiset sukunimet, älyttömyyden huippu!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lunatic
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niinpä... Edelleen näyttää elävän ja voivan hyvin se vanha ajattelutapa, että nainen määritetään aina miehen kautta, ensin isänsä ja sitten miehensä. Miksi naisen siviilisäätykin halutaan tuoda esille rouvana tai neitinä siinä missä mies on herra siviilisäädystään huolimatta?

Mulla tuli ihan riita kerran kun yritin jollekin puhua tätä rouva-neiti-herra-asiaa. Mua ei tajuttu ollenkaan.
 
[QUOTE="Noh";28054741]No en ole miettinyt, ei muiden ratkaisut jaksa niin paljon kiinnostaa. Meillä nimet sopii ehdottomasti paremmin yhteen näin päin. Ja koko homman perusta on se, että meillä lapset oli päätetty kastaa miehen nimiin.[/QUOTE]

Nipottaja ei luonnolleen mitaan voi: nimen saamisella ja kasteella ei ole mitaan tekemista keskenaan...
 
Mulla tuli ihan riita kerran kun yritin jollekin puhua tätä rouva-neiti-herra-asiaa. Mua ei tajuttu ollenkaan.

Samantyyppinen kokemus löytyy itseltäkin... Mua nämä asiat ovat mietityttäneet lapsesta asti, suunnilleen siitä lähtien kun kuulin jonkun aikuisen mainitsevan, että veljeni jatkaa sukua siinä missä minä ja siskoni emme ja jäin miettimään, miksi näin.
 
Samantyyppinen kokemus löytyy itseltäkin... Mua nämä asiat ovat mietityttäneet lapsesta asti, suunnilleen siitä lähtien kun kuulin jonkun aikuisen mainitsevan, että veljeni jatkaa sukua siinä missä minä ja siskoni emme ja jäin miettimään, miksi näin.

Minusta syy, miksi miehen sukunimi mukamas jatkaa sukua, on vaan se, että oikeasti vaan nainen on se joka tietää, kuka siihenkin sukuun siemenensä sekoitti.

(huom. itse olen kyllä uskollinen, mutta näin. Kun mies ei paljoa asialle voi, niin nainen on sitten pakko oltava omistettava esine. Muuten nainen olisi aika pelottava, koska kykenee synnyttää elämää)
 
  • Tykkää
Reactions: Morrigan
Mie kuulun noihin, jotka aikovat tai ovat jo ottaneet kaksiosaisen sukunimen. Mie pidän omasta sukunimestäni, enkä sen takia halua siitä luopua, mutta halusin meidän lapselle isänsä sukunimen, koska miehen puolella ei ole muita lapsia heidän sukunimellä. Jotta minulla ja lapsella olisi edes jotenkin sama sukunimi, niin aion ottaa kaksiosaisen sukunimen sitten, kun joskus menen naimisiin. Onneksi oma sukunimi ei ole hirveän pitkä ja miehellä vielä lyhyempi, joten kovin pitkä yhdistelmästä ei tule. Eikä oma etunimi ole kaksiosainen.
 
Tulipa entisajoista mieleen, että täälläpä on maatalo, jossa ollut jo iätajat muualta taloon tullut isäntä (nai siis talon tyttären) ja otti myös vaimonsa nimen VAIKKA siitä nimestä tuli ihan kamala tyyliin Seppo Seppola :)
 
Samantyyppinen kokemus löytyy itseltäkin... Mua nämä asiat ovat mietityttäneet lapsesta asti, suunnilleen siitä lähtien kun kuulin jonkun aikuisen mainitsevan, että veljeni jatkaa sukua siinä missä minä ja siskoni emme ja jäin miettimään, miksi näin.

Itse olin ihmeissani poikani syntyman jalkeen, kun joku oli sita mielta, etta mahtaa isoisa olla iloinen, kun on poika jatkamassa nimea. WTF? Sama sukunimihan isoisalla, minulla ja lapsillani on, enko mina sitten olekaan jatkanut nimea tai eivatko tyttareni ole saman arvoisia? Ja miksi ihmeessa kenenkaan edes pitaisi olla osa nimen jatkuvuutta?

Olenkin tassa miettinyt, etta pitaisiko sita ottaa aidin tyttonimi kayttoon... No, en oikeasti. Ei sukunimi ole minulle niin tarkea juttu, mutta en silti haluaisi ottaa "jonkun toisen" nimea vain siksi, etta sita odotetaan minulta.
 
Viimeksi muokattu:
Jos nyt uudestaan menisin naimisiin, niin haluaisin miehen kanssa sitten keksiä yhteisen uuden nimen. Nyt ei viitsi enää ronklata, kyllä se riittää nyt kun sitä on vaihdeltu edestakas. Mutta oma uusi nimi olisi reiluinta molemmille.
 
[QUOTE="vieras";28054859]Noi on just kauheimpia, nuo "itsekeksityt" nimet.[/QUOTE]

Mistä tiedät? Nehän voi olla mitä vain. Ethän edes voi tietää, mikä nimi on keksitty ja mikä ei.
 
Minulla on "kaksoisnimi" ja siksi koska ajatus pelkän miehen sukunimen ottamisesta tuntui oudolta. Mietin myös oman sukunimeni pitämistä pelkästään. Meidän molempien sukunimet eivät ole ihan kaikista yleisempiä ja mielestäni sukunimemme sopivat hyvin olemaan peräkkäin.

Minä en taas käsitä miksi ihmeessä otetaan aina se miehen sukunimi? Ja nimenomaan juuri nuoret naiset vaihtavat hanakasti nimensä. Jos olisin mennyt nuorempana ex-kihlattuni kanssa naimisiin, niin luultavasti olisin ottanut hänen sukunimensä. Nyt vanhemmalla iällä miehen sukunimen otto pelkästään ei ollut edes oikeastaan vaihtoehto.

Mutta joo. Pienet on murheet monilla.
 
Itselläni on kaksiosainen sukunimi tyyliin Ranta-Korpi, mutta se ei ole minun sukunimeni ja miehen sukunimen yhdistelmä vaan sukunimen taustalta löytyy 1800-luvulla tehty tilanjako. Tilajaossa eri veljekset saivat sukunimekseen esim. Ranta-Korpi, Ylä-Korpi, Ala-Korpi, Keski-Korpi ja Rinta-Korpi, riippuen siitä miten lohko sijoittui Korpi tilaan.
 
Minusta syy, miksi miehen sukunimi mukamas jatkaa sukua, on vaan se, että oikeasti vaan nainen on se joka tietää, kuka siihenkin sukuun siemenensä sekoitti.

(huom. itse olen kyllä uskollinen, mutta näin. Kun mies ei paljoa asialle voi, niin nainen on sitten pakko oltava omistettava esine. Muuten nainen olisi aika pelottava, koska kykenee synnyttää elämää)

Olet tässä totuuden lähteellä. Lähes kaikkien nisäkäslajien uroot pyrkivät vartioimaan naarasta enemmän tai vähemmän, koska naaraan vallassa on uroon geenien jatkuminen. Ihminen ei ole tässä poikkeus. Miestä on kautta aikojen ahdistanut se tieto, ettei saa koskaan varmistusta sille, jatkuvatko omat geenit todella siinä omaksi oletetussa lapsessa. Tietysti tätä nykyä on olemassa keinot selvittää asia, mutta pitkään mies kaikkialla maailmassa sai elää epätietoisuudessa tämän asian suhteen.
 
Mä otin mieheni sukunimen, koska en pitänyt omastani, oli sellainen pitkä nen-loppuinen. Lisäksi mun molemmilla vanhemmilla on eri sukunimi, joten ei ollut mitään tunnesidettä nimeen muutenkaan. Mä tiedän yhden tapauksen, missä kaksiosainen sukunimi kuulostaa kivalta, molemmat ovat lyhyitä, ei suomalaisia nimiä.
 
Musta tuntuisi ihan omituiselta olla yhtäkkiä eriniminen. Eihän se nimi identiteettiä määritä, mutta kun on koko elämänsä ollut sen niminen niin hassulta tuntuisi olla yhtäkkiä jotain muuta. Ottaisin miehen nimen ainostaan jos nimi olisi tyyliin Gallen-Kallela (oikeastaan tämä taitaisi olla ainoa minkä ottaisin) tai sitten Scrubadevitz mikä on mielestäni kaunein nimi minkä olen ikinä kuullut.

Noista yhdysnimistä minullekin tulee vähän sellainen olo, että halutaan näyttää, että on päästy naimisiin.
 
[QUOTE="vieras";28054996]

Noista yhdysnimistä minullekin tulee vähän sellainen olo, että halutaan näyttää, että on päästy naimisiin.[/QUOTE]

No jo on taas jollakin päätelmät. Voi hyvänen aika jonkun ajatuksen juoksua. Että joku nyt sitten tuntisi tarvetta päteä sillä että on ihan naimisiin mennyt :D:D:D:D. Anna kun kaikki kestää :D:D:D. Tää palsta on todellakin viihdyttävä, ei voi muuta todeta.
 
Varoituksen sana noille vaimon sukunimen ottajille. Kannattaa miettiä, mitä se
miehen suku asiasta tykkää, ettei ihan perintöään menetä ja sukuaan hajoita.
Olen kuullut tapauksesta, että sulholta katkesi täysin välit vanhempiinsa ja
isovanhempiinsa. LIsäksi hän menetti ison perinnön sukuun kuuluvalta vanhalta tädiltä. Sen saivat hänen sisar ja veli. Parille tuli sittemmin ero ja nyt kaveri
kuulemma ryyppää itseään kaksin käsin hengiltä. Vaimo kuulemma vähän harmittelee
sitä, että tuli houkuteltua mies ottamaan oma sukunimensä. Koska heillä ei ollut
avioehtoa, niin olisi kuulemma saanut puolet siitä isotädin perinnöstä!!!
Motiivinsa kullakin!
 
Tiedän että nämä naiset jotka ottavat kaksiosaisen sukunimen naimisiin menon jälkeen, tuntevat itsensä ehkä fiksummiksi kuin ne, jotka ottavat pelkän miehen nimen, MUTTA...
Ilse Kankaroinen-Syväkäs, Minna Lindevall-Yli-Airaksinen, Seija Ketunhäntä-Näädänperähattu..

Siis miksi se miehen nimi pitää tunkea sen oman nimen perään? Miksei vaan yksinkertasesti pidä sitä omaa sukunimeä? Eihän se mieskään tunge sitä vaimon sukunimeä omansa perään.

Jotenkin tästäkään asiasta ei tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun nämä naiset tuntevat kai noudattavansa tasa-arvoa. Jaaha, mikähän tossa on tasa-arvosta.


:eek:

kylläpäs tunkee jotkut, ei ehkä yleistä mutta kyllä sitäkin tapahtuu :D

Omasta mielestäni on kanssa sekavia ja ylipitkiä nämä yhdistelmät, mutta eipä mene yöunet sen takia :D
 
Tiedän että nämä naiset jotka ottavat kaksiosaisen sukunimen naimisiin menon jälkeen, tuntevat itsensä ehkä fiksummiksi kuin ne, jotka ottavat pelkän miehen nimen, MUTTA...
Ilse Kankaroinen-Syväkäs, Minna Lindevall-Yli-Airaksinen, Seija Ketunhäntä-Näädänperähattu..

Siis miksi se miehen nimi pitää tunkea sen oman nimen perään? Miksei vaan yksinkertasesti pidä sitä omaa sukunimeä? Eihän se mieskään tunge sitä vaimon sukunimeä omansa perään.

Jotenkin tästäkään asiasta ei tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun nämä naiset tuntevat kai noudattavansa tasa-arvoa. Jaaha, mikähän tossa on tasa-arvosta.


:eek:
 
Minulla sukunimessä 13kirjainta (väliviivan kera) jos tyttäreni avioituisi suomalaisen curligpelaajan kanssa, nimeen tulisi 13 merkkiä +18 merkkiä... tällainen lapsonen kun avioituisi kaksiosaisen nimenomaavan henkilön kanssa... kenen nimiä jätettäisiin pois kenen ei... mitkä olisi perustelut
 

Similar threads

P
Viestiä
6
Luettu
2K
Perhe-elämä
vaahteran lehti
V
Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä