Mosmos ja Miramei kävinkin lukemaan teidän kuulumisia tuolta yrittäjien puolelta, eikä oikeen edes sanoja löydy millä voisi edes yrittää lohduttaa. Ei sellaisia taida edes olla, mitkä helpottaisi edes hieman koettua menetystä. Voimia teille molemmille, ja jaksamista jatkoon :hug: Kun en oikeen muutakaan osaa sanoa ._.
Bela Sylikaupalla onnea mukaan käynnistykseen! Tulethan kuitenkin vielä kertomaan miten synnytyksessä kävi, ja minkälaisen tyttösen olet syliin saanut? Olisi mukava kuulla miten on mennyt
Miittiä minäkin kaipailen, missä on ja miten on mennyt? :/
Annie Neuvolassa käytiin 15.5, ja otin sikiöseulonnan vastaan siellä. Ens viikon torstaina pitäis verikokeisiin asian tiimoilta, ja sen jälkeen tulee varmaan kutsua ultraan sairaalan puolelle. Miehen sisko on siis kehitysvammainen, joten tämän asian vuoksi halutaan molemmat ajoissa tietää mikä on tilanne, että osaa sitten varautua siihen tuleeko erityislasta myös meille, vai ei Seuraava neuvola-aika annettiin kesäkuun loppupuolelle, en sitten tiedä mitä siellä tapahtuu. Pari tuntia istuin juttelemassa joutavia ja kuuntelemassa moraalisaarnaa tupakan poltosta ja ruokavaliosta, siinäpä se oikeastaan oli. Hirvittävän kasan lippuja ja lappuja sain mukaan, ja niitä pitäis ilmeisesti alkaa lukemaan kunhan vain jaksaisi
Ain00 Ompa ihana kuulla että pahoinvointi on väistyny ja oot pystyny syömään! Oireettomuus on kieltämättä hieman hankalaa sekin, itsellä ei ole mitään (ei siis oikeasti MITÄÄN) oireita ollut, ja omassakin päässä on muutamaan otteeseen pyörinyt että onkohan tuolla edes ketään kasvamassa, kun olo on kerrassaan loistava. Ellei työväsymystä lasketa, siis Doppleri olisi kyllä kova sana, mutta tiedä sitten tulisiko siihen turvauduttua liian usein ja liian "hätäisesti", jos tulisi hetkellinen hysteriakohtaus että onkohan kaikki nyt hyvin :/
Mulla ei siis edelleenkään oo mitään oireita. Eilen tosin sain ihan silmittömän oksennusrefleksin kun astuin ihan TÖRKEEN ison etanan päälle iltalenkillä, kirjotinkin tästä erittäin kuvaavan selonteon facebookin statukseen. Mutta ei siis mitään raskausoireita kuitenkaan Ainoa mikä häiritsee, on se että nään ihan selvästi mahan kasvaneen. Mulla on aina ollu tommonen kiva pieni uimarengas tuossa vyötärö/lantioseudulla ja nyt se on korostunut jo niin paljon, että tutut varmaan arvais samantien mistä on kyse, jos näkisivät. Ja rinnat on turvonnu, ei taho normaalit rintsikat enään riittää Mulla on varmaan sitte kohtu todella edessä, tai sitten mun pitää oikeasti palata takas vanhaan ruokavalioon, jos lihon näin herkästi. Tammikuussa kehonkoostunusmittauksessa mitattiin rasvaprosentit yms, ja lihasmassaa oli selvästi enemmän kuin rasvaa (rasvaa piti hankkia jopa lisää), ja painoa tuolloin oli 54kg. Nyt neuvolassa painoin 58kg (toki muutaman pullan ja viinerin olisin voinut jättää syömättä, mutta minkäs teet kun kaikki pullat on aina ollu mulle suuri heikkous, vaikka muusta makeasta en niin välitä) Aika kammottavaa ajatella, et miltä näytän sitten loppuraskaudesta kun pituutta on 157cm, ja nyt jo olo tuntuu rumasti sanottuna lihavalta Neuvolatäti tosin sanoi, että aika raju painonnousu tammikuusta asti ollut, että pitäisi alkaa katsomaan paremmin mitä syö, joten kai se täytyy taas palata vanhaan ruokavalioon osittain. Pitäisi vain keksiä joku kompromissi, että saisi ruuasta mahdollisimman paljon hyötyä lapselle, ilman että pitää alkaa vetämään sataa eri vitamiinia.
Huh, tulipa avautuminen.. :ashamed:
Bela Sylikaupalla onnea mukaan käynnistykseen! Tulethan kuitenkin vielä kertomaan miten synnytyksessä kävi, ja minkälaisen tyttösen olet syliin saanut? Olisi mukava kuulla miten on mennyt
Miittiä minäkin kaipailen, missä on ja miten on mennyt? :/
Annie Neuvolassa käytiin 15.5, ja otin sikiöseulonnan vastaan siellä. Ens viikon torstaina pitäis verikokeisiin asian tiimoilta, ja sen jälkeen tulee varmaan kutsua ultraan sairaalan puolelle. Miehen sisko on siis kehitysvammainen, joten tämän asian vuoksi halutaan molemmat ajoissa tietää mikä on tilanne, että osaa sitten varautua siihen tuleeko erityislasta myös meille, vai ei
Seuraava neuvola-aika annettiin kesäkuun loppupuolelle, en sitten tiedä mitä siellä tapahtuu. Pari tuntia istuin juttelemassa joutavia ja kuuntelemassa moraalisaarnaa tupakan poltosta ja ruokavaliosta, siinäpä se oikeastaan oli. Hirvittävän kasan lippuja ja lappuja sain mukaan, ja niitä pitäis ilmeisesti alkaa lukemaan kunhan vain jaksaisi Ain00 Ompa ihana kuulla että pahoinvointi on väistyny ja oot pystyny syömään! Oireettomuus on kieltämättä hieman hankalaa sekin, itsellä ei ole mitään (ei siis oikeasti MITÄÄN) oireita ollut, ja omassakin päässä on muutamaan otteeseen pyörinyt että onkohan tuolla edes ketään kasvamassa, kun olo on kerrassaan loistava. Ellei työväsymystä lasketa, siis
Doppleri olisi kyllä kova sana, mutta tiedä sitten tulisiko siihen turvauduttua liian usein ja liian "hätäisesti", jos tulisi hetkellinen hysteriakohtaus että onkohan kaikki nyt hyvin :/ Mulla ei siis edelleenkään oo mitään oireita. Eilen tosin sain ihan silmittömän oksennusrefleksin kun astuin ihan TÖRKEEN ison etanan päälle iltalenkillä, kirjotinkin tästä erittäin kuvaavan selonteon facebookin statukseen. Mutta ei siis mitään raskausoireita kuitenkaan
Ainoa mikä häiritsee, on se että nään ihan selvästi mahan kasvaneen. Mulla on aina ollu tommonen kiva pieni uimarengas tuossa vyötärö/lantioseudulla ja nyt se on korostunut jo niin paljon, että tutut varmaan arvais samantien mistä on kyse, jos näkisivät. Ja rinnat on turvonnu, ei taho normaalit rintsikat enään riittää Mulla on varmaan sitte kohtu todella edessä, tai sitten mun pitää oikeasti palata takas vanhaan ruokavalioon, jos lihon näin herkästi. Tammikuussa kehonkoostunusmittauksessa mitattiin rasvaprosentit yms, ja lihasmassaa oli selvästi enemmän kuin rasvaa (rasvaa piti hankkia jopa lisää), ja painoa tuolloin oli 54kg. Nyt neuvolassa painoin 58kg (toki muutaman pullan ja viinerin olisin voinut jättää syömättä, mutta minkäs teet kun kaikki pullat on aina ollu mulle suuri heikkous, vaikka muusta makeasta en niin välitä) Aika kammottavaa ajatella, et miltä näytän sitten loppuraskaudesta kun pituutta on 157cm, ja nyt jo olo tuntuu rumasti sanottuna lihavalta Neuvolatäti tosin sanoi, että aika raju painonnousu tammikuusta asti ollut, että pitäisi alkaa katsomaan paremmin mitä syö, joten kai se täytyy taas palata vanhaan ruokavalioon osittain. Pitäisi vain keksiä joku kompromissi, että saisi ruuasta mahdollisimman paljon hyötyä lapselle, ilman että pitää alkaa vetämään sataa eri vitamiinia.Huh, tulipa avautuminen.. :ashamed: