K
KINKULI
Vieras
Haluan kertoa teille, jotka vaivutte epätoivoon, jojoilette, syötte salaa liikaa ja ihmettelette kun ei Kilot karise. Tämä on mun tarina, tarkoitus ei ole ketään opettaa, ei tarjota jotain oikeaa totuutta eikä sun tarvitse tehdä näin. Ei ole puolustuspuheenvuoro minkään tietyn asian puolesta, vaan tapahtunut asia. Aloitetaan siis.
Vuosi sitten päätin, että nyt ihan oikeasti jotain on tapahduttava. Elopainoa 70kg, pituutta 163cm. Kaksi synnytysTä takana, joista oli niin paljon aikaa että lapset on menneet kouluun. Reipas ja aktiivinen elämäntapa noin muuten, mutta suuhun meni mitä sattuu millon sattuu, pääsääntöisesti kuitenkin pyrin syömään ns. karppimaisesti eli paljon protskuja ja vähemmän hiilaria. Aina kun söin vaikkapas pastaa, olin todella uninen, olisin nukahtanut pystyyn.
Syksyllä 2010 lähdin pitkäjänteisesti tekemään lihaskuntoharjoituksia, sääntönä joka toinen päivä, oman kodin eteisessä tai keittiössä, sillon kun muita ei ollut paikalla joo taustalla on ihan kaikenlaiset kuntosalikokeilut, en ehdi käydä niillä tunneilla, tai sitten ne on niin myöhään etten jaksa ts. kaikki tekosyyt käytetty mutta sali ei ole mun juttu.
Kropassa nyt näkyy selkeästi muutos, nyt kun vuosi on kulunut, siis tottahan toki huomasin alkutalvesta että ohos alkaa erottua vähään vatsan muotoja läskin alta. En siis ole mikään himoläski, en laiha, enkä laihuuteen pyri. En punnitse itseäni sen ihmeemmin, kotona ei ole edes vaakaa.
Olen syönyt edelleen karppimaisesti, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen syönyt paljon hedelmiä, tuoreita vihanneksia, tummaa suklaata. Alkoholia käytän harvoin, silloinkin mielellään puna-tai valkoviiniä mutta asiasta en ole tehnyt numeroa, pullo tai kaksi olutta ja pizza ei tuota enää nukahtamiskohtausta, vaan kroppa kestää hyvin hiilareita. Eilen söin illalla kotiin tullessani ison lautasellisen pastaa. Ja kappas, en nukahtanut, ei edes alkanut unettaa.
Eli kun kroppa saa pääasiassa ravinnokseen paljon proteiinia ja paljon hyviä hiilareita se voi hyvin. Minun kroppa siis. Eli en lähtisi huutamaan pelkän karppaamisen puolesta, se ei sellaisenaan sopinut mulle, kaipaan viinirypäleitä ja kaikkea raikasta ja tuoretta siihen jauhelihapihvin ja cheddarjuuston kylkeen. Onks se nyt sitten hyväkarppia vai mitä mutta ketoosia en siis tavoittele missään nimessä, vaan annan kropalle sitä, mitä se tarvitsee voidakseen hyvin. Pulla, siiderit jne. ei auta mun kroppaa ja voin huonosti.
Joka toinen päivä tehdyt jumppaliikkeet on tuottaneet tulosta joka paikkaan. Vatsanseutu, reidet, selkä, käsivarret jotka on mun ongelmakohtia on saaneet lihasta ja olo on tosi hyvä. Mulla menee noihin jumppaliikkeisiin aikaa korkeintaan vartti. Ja jos joskus laiskottaa, oon jättänyt tekemättä eli en ole minkään aikataulun orja, elämäähän tää on. Mutta tuntuu hyältä, ku koko 36 farkut menee hyvin jalkaan eikä jää vatsan kohdalle sellasta puristusmakkaraa mikä viime syksynä jäi. Jehei! Hyvää aamua kaikille!
Vuosi sitten päätin, että nyt ihan oikeasti jotain on tapahduttava. Elopainoa 70kg, pituutta 163cm. Kaksi synnytysTä takana, joista oli niin paljon aikaa että lapset on menneet kouluun. Reipas ja aktiivinen elämäntapa noin muuten, mutta suuhun meni mitä sattuu millon sattuu, pääsääntöisesti kuitenkin pyrin syömään ns. karppimaisesti eli paljon protskuja ja vähemmän hiilaria. Aina kun söin vaikkapas pastaa, olin todella uninen, olisin nukahtanut pystyyn.
Syksyllä 2010 lähdin pitkäjänteisesti tekemään lihaskuntoharjoituksia, sääntönä joka toinen päivä, oman kodin eteisessä tai keittiössä, sillon kun muita ei ollut paikalla joo taustalla on ihan kaikenlaiset kuntosalikokeilut, en ehdi käydä niillä tunneilla, tai sitten ne on niin myöhään etten jaksa ts. kaikki tekosyyt käytetty mutta sali ei ole mun juttu.
Kropassa nyt näkyy selkeästi muutos, nyt kun vuosi on kulunut, siis tottahan toki huomasin alkutalvesta että ohos alkaa erottua vähään vatsan muotoja läskin alta. En siis ole mikään himoläski, en laiha, enkä laihuuteen pyri. En punnitse itseäni sen ihmeemmin, kotona ei ole edes vaakaa.
Olen syönyt edelleen karppimaisesti, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen syönyt paljon hedelmiä, tuoreita vihanneksia, tummaa suklaata. Alkoholia käytän harvoin, silloinkin mielellään puna-tai valkoviiniä mutta asiasta en ole tehnyt numeroa, pullo tai kaksi olutta ja pizza ei tuota enää nukahtamiskohtausta, vaan kroppa kestää hyvin hiilareita. Eilen söin illalla kotiin tullessani ison lautasellisen pastaa. Ja kappas, en nukahtanut, ei edes alkanut unettaa.
Eli kun kroppa saa pääasiassa ravinnokseen paljon proteiinia ja paljon hyviä hiilareita se voi hyvin. Minun kroppa siis. Eli en lähtisi huutamaan pelkän karppaamisen puolesta, se ei sellaisenaan sopinut mulle, kaipaan viinirypäleitä ja kaikkea raikasta ja tuoretta siihen jauhelihapihvin ja cheddarjuuston kylkeen. Onks se nyt sitten hyväkarppia vai mitä mutta ketoosia en siis tavoittele missään nimessä, vaan annan kropalle sitä, mitä se tarvitsee voidakseen hyvin. Pulla, siiderit jne. ei auta mun kroppaa ja voin huonosti.
Joka toinen päivä tehdyt jumppaliikkeet on tuottaneet tulosta joka paikkaan. Vatsanseutu, reidet, selkä, käsivarret jotka on mun ongelmakohtia on saaneet lihasta ja olo on tosi hyvä. Mulla menee noihin jumppaliikkeisiin aikaa korkeintaan vartti. Ja jos joskus laiskottaa, oon jättänyt tekemättä eli en ole minkään aikataulun orja, elämäähän tää on. Mutta tuntuu hyältä, ku koko 36 farkut menee hyvin jalkaan eikä jää vatsan kohdalle sellasta puristusmakkaraa mikä viime syksynä jäi. Jehei! Hyvää aamua kaikille!
Rasvaa laihdutetaan pois ja lihasmassa kasvaa, kun tekee lihaskuntoa. No joo, oli pakko.