kadun varmasti vanhana kun olen vain kotiäiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyhmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta on jotenkin omituista jos ei voi elää kuin lapsilleen. Olen nähnyt paljon vanhuksia jotka ovat sitten katkeria omille lapsilleen jotka elävät ja olevat onnellisia, kun itse ovat koko elämänsä "uhranneet heille" tuntuu, että joillakin on sellainen oletus, että kun minäkin olen hoitanut teidät kotona niin teidänkin pitää hoitaa minut kotona jne. Minusta aika kurjaa syyllistää omista valinnoista lapsia!
 
Arvostan itse kotiäitiyttä elämäntilanteena, mutta en elämänikäisenä ammattina. Pienten lasten kanssa on kiva olla kotona, mutta kyllä siinäkin hommassa raja tulee vastaan, vaikka miten monta lasta olisi. Vaikka sen viimeisen lapsen tekisi yli 40 vuotiaana ja senkin kanssa olisi 10 vuotta kotona, vielä jäisi 10 vuotta työikää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Arvostan itse kotiäitiyttä elämäntilanteena, mutta en elämänikäisenä ammattina. Pienten lasten kanssa on kiva olla kotona, mutta kyllä siinäkin hommassa raja tulee vastaan, vaikka miten monta lasta olisi. Vaikka sen viimeisen lapsen tekisi yli 40 vuotiaana ja senkin kanssa olisi 10 vuotta kotona, vielä jäisi 10 vuotta työikää.

näin juuri!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulle ei ole koska ei löydy ammattia jota kykenisin opiskelemaan.Psykologin lausunto aiheesta.

Jos et pysty opiskelemaan, onko jotain työtä jonka voisit kuitenkin oppia? jotain isännöintihommia, siivousta, laitoshuoltoa? Jos mitään toivoa ei ole, sitten otat jonkun muun tavoitteen elämällesi, jotain mistä voit olla ylpeä ja tuntea tyydytystä sitten eläkepäivillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulle ei ole koska ei löydy ammattia jota kykenisin opiskelemaan.Psykologin lausunto aiheesta.

:D :D Sanopa sille psykologille, että kirjoittaa sulle "lausunnon" vaikka sairaseläkettä varten siinä samalla.


Taisi olla niin, että hän olisi jo päässyt eläkkeelle, mutta mies ei päästä, kun häpeää?

Sinähän aloitit merkonomiopinnot, mihin ne kaatuivat?

Kaikella rakkaudella, tekisi mieleni ravistella aloittajaa, irtoaisivat nämä päähänpinttymät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja katkeruus:
Minusta on jotenkin omituista jos ei voi elää kuin lapsilleen. Olen nähnyt paljon vanhuksia jotka ovat sitten katkeria omille lapsilleen jotka elävät ja olevat onnellisia, kun itse ovat koko elämänsä "uhranneet heille" tuntuu, että joillakin on sellainen oletus, että kun minäkin olen hoitanut teidät kotona niin teidänkin pitää hoitaa minut kotona jne. Minusta aika kurjaa syyllistää omista valinnoista lapsia!

Tallaisia tapauksia minakin olen nahnyt, on todella vaarallista elaa lastensa kautta, ja yleensa se on aina aiti joka nain uhraa itsensa.
 
En usko että kadut. Minulla ainakin se on ainakin varma asia elämässäni, mitä en ole koskaan katunut. Olen kiitollinen siitä, että ole itse saanut hoitaa omat lapseni ja luulen että hekin ovat siitä kiitollisia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistelija:
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulle ei ole koska ei löydy ammattia jota kykenisin opiskelemaan.Psykologin lausunto aiheesta.

:D :D Sanopa sille psykologille, että kirjoittaa sulle "lausunnon" vaikka sairaseläkettä varten siinä samalla.


Taisi olla niin, että hän olisi jo päässyt eläkkeelle, mutta mies ei päästä, kun häpeää?

Sinähän aloitit merkonomiopinnot, mihin ne kaatuivat?

Kaikella rakkaudella, tekisi mieleni ravistella aloittajaa, irtoaisivat nämä päähänpinttymät.

Ai niin joo, se mies! Mä unohdin että ap ei voi tehdä mitään millekään asialle, kun se ei vaan oo mahdollista :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vanha kotiäiti:
En usko että kadut. Minulla ainakin se on ainakin varma asia elämässäni, mitä en ole koskaan katunut. Olen kiitollinen siitä, että ole itse saanut hoitaa omat lapseni ja luulen että hekin ovat siitä kiitollisia!

Anteeksi nyt etta nain sanon, mutta et voi olla varma ovatko lapsesi kiitollisia tasta uhrauksestasi.

En ymmarra mita hienoa siina on etta aiti on aina kotona. Ainakin mina nautin suunnattomasti olla lapsena paivakodissa ja suoraan sanoen minusta tuntuisi pahalta nyt jos aitini olisi uhrannut vuosikausia ollakseen kotona minun kanssani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja S:
Alkuperäinen kirjoittaja vanha kotiäiti:
En usko että kadut. Minulla ainakin se on ainakin varma asia elämässäni, mitä en ole koskaan katunut. Olen kiitollinen siitä, että ole itse saanut hoitaa omat lapseni ja luulen että hekin ovat siitä kiitollisia!

Anteeksi nyt etta nain sanon, mutta et voi olla varma ovatko lapsesi kiitollisia tasta uhrauksestasi.

En ymmarra mita hienoa siina on etta aiti on aina kotona. Ainakin mina nautin suunnattomasti olla lapsena paivakodissa ja suoraan sanoen minusta tuntuisi pahalta nyt jos aitini olisi uhrannut vuosikausia ollakseen kotona minun kanssani.

Minä en ainakaan ole uhrautunut vaikka kotiäiti olenkin. Minä hoidan lapset kotona ihan omasta halustani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vaan kun ei löydy töitä vuosia olen hakemut.

No on sulla asenne!! Opiskelelmaan uutta alaa tai jotain. Olin hekten työttömänä, ja työkkärin kautta olis ollut mahdoillisuus vaikka millaisille kursseille tai vaihtaa alaa kokonaan. Mä en ymmärrä tuollaista marinaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Alkuperäinen kirjoittaja S:
Alkuperäinen kirjoittaja vanha kotiäiti:
En usko että kadut. Minulla ainakin se on ainakin varma asia elämässäni, mitä en ole koskaan katunut. Olen kiitollinen siitä, että ole itse saanut hoitaa omat lapseni ja luulen että hekin ovat siitä kiitollisia!

Anteeksi nyt etta nain sanon, mutta et voi olla varma ovatko lapsesi kiitollisia tasta uhrauksestasi.

En ymmarra mita hienoa siina on etta aiti on aina kotona. Ainakin mina nautin suunnattomasti olla lapsena paivakodissa ja suoraan sanoen minusta tuntuisi pahalta nyt jos aitini olisi uhrannut vuosikausia ollakseen kotona minun kanssani.

Minä en ainakaan ole uhrautunut vaikka kotiäiti olenkin. Minä hoidan lapset kotona ihan omasta halustani.


Mutta missa on sinun oma elamasi ja mita jaa jaljelle kun lapset kasvavat ja asuvat jo omillaan? Oletko varma ettet ole pudonnut jo tyoelaman kelkasta ja miten olet varautunut mahdolliseen eroon, siis jos olet naimisissa?
 

Yhteistyössä