kadun varmasti vanhana kun olen vain kotiäiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyhmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja yhden äiti:
KERTOKAA mitä ajattelitte tehdä, jos miehenne kuolee, pettää ja jättää?? Millä helevetin ilveellä elätätte lapsenne? Eikö kukaan uhrautuva kotiäiti ajattele yhtään pidemmälle elämää??? Lapset tehdään mun mielestä vasta sitten, kun pystyy elättämään ja hoitamaan heidät tapahtu mitä tapahtu!

Ei tarvi tehä mitään.
Tämä äiti on sellaisessa tilanteessa, että ei ole mitään ongelmaa elättää lapsia, vaikka mies tuosta johonkin häviäisikin.
Toisilla on omaakin rahaa ja muuta omaisuutta.

Että on kyllä ajateltu elämää, hyvinkin pitkälle :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja cupcake:
Mä luulen että mä kadun sitä, etten ole kotiäiti. Ja se vie aikas paljon jo nyt pohjaa tältä työmotivaatiolta...

sama täällä. Ei ole kiva kun lapset soittelee töihin että millon tulet äiti kotiin, ja vastaat sitten että sitten kun te olette jo nukkumassa....

Ei kaikilla työäideillä ole tuollaiset työajat. Itse olen ihan toimistotyöajalla, joten aikaa jää illalla, viikonloppuisin ja lomilla lapsellekin ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja cupcake:
Mä luulen että mä kadun sitä, etten ole kotiäiti. Ja se vie aikas paljon jo nyt pohjaa tältä työmotivaatiolta...


Täällä sama homma. Vaikka olen määräaikainen, tuntuu että olen kadottanut kohta puolivuotta lasten elämästä. Kaikkein raskaimpana koen etten saa vain olla lasteni kanssa. Välillä tulee oikein ahdistuskohtauksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Luksusta:
Alkuperäinen kirjoittaja yhden äiti:
KERTOKAA mitä ajattelitte tehdä, jos miehenne kuolee, pettää ja jättää?? Millä helevetin ilveellä elätätte lapsenne? Eikö kukaan uhrautuva kotiäiti ajattele yhtään pidemmälle elämää??? Lapset tehdään mun mielestä vasta sitten, kun pystyy elättämään ja hoitamaan heidät tapahtu mitä tapahtu!

Ei tarvi tehä mitään.
Tämä äiti on sellaisessa tilanteessa, että ei ole mitään ongelmaa elättää lapsia, vaikka mies tuosta johonkin häviäisikin.
Toisilla on omaakin rahaa ja muuta omaisuutta.

Että on kyllä ajateltu elämää, hyvinkin pitkälle :xmas:

Sä oletkin sitten ymmärtänyt asian ytimen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja cupcake:
Mä luulen että mä kadun sitä, etten ole kotiäiti. Ja se vie aikas paljon jo nyt pohjaa tältä työmotivaatiolta...

sama täällä. Ei ole kiva kun lapset soittelee töihin että millon tulet äiti kotiin, ja vastaat sitten että sitten kun te olette jo nukkumassa....

Sulla sitten vielä kurjempi tilanne. Mä teen ihan tavispäivätöitä, joten illat olen kyllä kotosalla, mutta mun vaan niin mieleni halajaisi jäädä kotiin lapsen kanssa ja saada niitä lisää...vaan ei ole niin yksinkertaista sekään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä lapsesi ajattelevat sitten, kun olet vanhus, että koska heidän "takiaan" olet pienellä eläkkeellä, heidän pitää huolehtia sinusta? Että heidän täytyy majoittaa sut, maksaa sun laskujasi, huolehtia? Jos ne tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa -onkohan se kuinka stressaavaa?

Äitini on pienituloinen eläkeläinen. Hän oli kotiäiti kunnes me menimme kouluun, Sen jälkeen hän meni isäni firmaan töihin ns. perheenjäsenen palkalla, eli sai todella vähän palkkaa. Ero tuli heille ja nyt äitini on saa todella pientä eläkettä.

Minulla on hyvä elintaso, sillä vanhempani maksoivat opiskeluni ja olen akateemisesti koulutettu. Koska minulla on siihen mahdollisuus, elätän myös osittain äitini. En näe asiassa MITÄÄN stressiä / kiitollisuudenvelan maksua, tms. Tilanne on mielestäni täysin luonnollinen. Äitini on minulle ja lapsilleni rakas ja hänen hyvinvointinsa on minulle tärkeää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja cupcake:
Mä luulen että mä kadun sitä, etten ole kotiäiti. Ja se vie aikas paljon jo nyt pohjaa tältä työmotivaatiolta...

sama täällä. Ei ole kiva kun lapset soittelee töihin että millon tulet äiti kotiin, ja vastaat sitten että sitten kun te olette jo nukkumassa....

No herran jee, onhan niillä isäkin. Tuo on vaan syyllistämistä, ei mulle ole lapset soitelleet, vaikka 2-vuorotyössä olen. Kyllä tasapainoinen ja rakastettu lapsi kestää äidin työajat!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja cupcake:
Mä luulen että mä kadun sitä, etten ole kotiäiti. Ja se vie aikas paljon jo nyt pohjaa tältä työmotivaatiolta...

sama täällä. Ei ole kiva kun lapset soittelee töihin että millon tulet äiti kotiin, ja vastaat sitten että sitten kun te olette jo nukkumassa....

Ei kaikilla työäideillä ole tuollaiset työajat. Itse olen ihan toimistotyöajalla, joten aikaa jää illalla, viikonloppuisin ja lomilla lapsellekin ;)

Juu, ei olekkaan, mut mulla on, laitoin vaan oman kokemukseni. viikonloput ja illat olen yleensä töissä. Samoin koululaisten loma-ajat. On mulle sanottu että jää kotio, mut ei se ole niin helppoa, kun olen vuosikaudet ensin taistellut päästäkseni velkakierteestä, nyt kun asiat on kunnossa ei uskalla riskeerata taas... mut voi olla että harmittaa jossain vaiheessa vähäksi jäänyt aika lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Äitini on minulle ja lapsilleni rakas ja hänen hyvinvointinsa on minulle tärkeää.

No niin on minunkin äitini rakas, mutten siltikään toivo, että minun tulisi omien lasteni lisäksi elättää joskus vielä äitinikin. Ei minunkaan äitini olisi varmaankaan halunnut omaa äitiään hoiidettavakseen omien lastensa lisäksi.

No mun äiti on pitkää työuraa tehnyt ja kohtuullisen hyväpalkkainen joten ystynee eläkkeellä elättämään itsensä ja jopa nauttimaan elämästään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja cupcake:
Mä luulen että mä kadun sitä, etten ole kotiäiti. Ja se vie aikas paljon jo nyt pohjaa tältä työmotivaatiolta...

sama täällä. Ei ole kiva kun lapset soittelee töihin että millon tulet äiti kotiin, ja vastaat sitten että sitten kun te olette jo nukkumassa....

No herran jee, onhan niillä isäkin. Tuo on vaan syyllistämistä, ei mulle ole lapset soitelleet, vaikka 2-vuorotyössä olen. Kyllä tasapainoinen ja rakastettu lapsi kestää äidin työajat!

Mulla on kolmivuorotyö. Ja lasten isä on vuorotyössä myös, lapset ovat useita tunteja päivässä kotona yksin, välillä myös viikonloppuisin, samoin lomat joita ei saa aina niinkun haluaisi. ei tämä tilanne varmaan katastrofi ole mutta kyllä mulla on syyllinen olo.
 
Minä olen kotiäiti mutta olen tehnyt töitä ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi ja sitten siinä välissä kun ensimmäinen lapsi oli 1v - 3v kun aloin odottaa toista lasta. Töitä tein kotona eikä minulla ole vielä minkään alan koulutusta kuitenkaan. Nyt kuopus on 1½v ja kolmas tulossa.
Välillä haaveilen ajasta että pääsen opiskelemaan/töihin MUTTA en laittaisi lapsiani hoitoon sen vuoksi.
Miehellä pieni palkka ja oli hetken jo työttömänäkin kesällä mutta kituuttamalla mennään ja ollaan kaikki onnellisia ja tyytyväisiä :)
Minä en laita lapsiani muiden hoidettavaksi. Kun pienin sitten joskus kasvaa isommaksi ( en tiedä vielä olisiko se sitten se 3v ) niin lähden opiskelemaan. Olen vielä nuori ja aion opiskella itseni kätilöksi kunhan lapset kasvavat. Kerkeän tehdä vielä työtä vaikka kuinka paljon vaikka nyt teenkin arvokkainta hommaa mitä voi tehdä. Kasvatan itse omia lapsiani kotona :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
Äitini on minulle ja lapsilleni rakas ja hänen hyvinvointinsa on minulle tärkeää.

No niin on minunkin äitini rakas, mutten siltikään toivo, että minun tulisi omien lasteni lisäksi elättää joskus vielä äitinikin. Ei minunkaan äitini olisi varmaankaan halunnut omaa äitiään hoiidettavakseen omien lastensa lisäksi.

No mun äiti on pitkää työuraa tehnyt ja kohtuullisen hyväpalkkainen joten ystynee eläkkeellä elättämään itsensä ja jopa nauttimaan elämästään.

Niin, se mikä toisille on/olisi velvollisuus, on toisille luonnollinen elämän kulku. Eli vanhan agraarisen ajattelutavan mukaisesti, lapset ovat vanhempien vanhuuden turva. Mutta voisivat ajatukseni tosiaan olla erilaiset, mikäli itsekin olisin pienituloinen.
 
se on tää länsimainen kulttuuri - rahaa ja tavaraa vaan tänne kaikki-heti-mulle-tyyliin ja mummot pitäkööt huolta omista asioistaan,niitä ruveta hoitamaan,vanhainkodit on sitä varten.meillä olis köyhemmistä maista paljon oppimista joissain asioissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä tasapainoinen ja rakastettu lapsi kestää äidin työajat!

Kieltämättä tosiaan outoa että lapset soittelee kuin epäilisivät etteikö äiti kotiin tulisikaan?

soittaa koska on pitkä aika eikä keksi tekemistä. Vuorotyötä olen tehnyt kyllä jo vuosia mut nyt kun lapsi koulussa ja iltapäivät yksin niin uusi tilanne tälle syksylle. Onko tuossa oikeesti jotain outoa ettei lapsi viihdy tuntitolkulla yksin kotona? Ei tunne kelloa vielä ja aika kuluu just niin nopeesti keksiikö tekemistä vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä tasapainoinen ja rakastettu lapsi kestää äidin työajat!

Kieltämättä tosiaan outoa että lapset soittelee kuin epäilisivät etteikö äiti kotiin tulisikaan?

Minäkin soittelen päivänaikana miehelleni moneen otteeseen ja kyselen että moneltako tulee, eikä tämä johdu siitä että epäilisin hänen hilpaisevan kuvioista vaan siitä että odotan näkemistämme. Samoin meidän pikkumies saattaa s anoa kun hänet hakeee hoidota tai menee töistä kotiin että kiva kun tulit, minulla oli ikävä sinua. Minusta se että lapset soittelevat kertoo vain siitä kuinka rakas ja tärkeä äiti on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Mä en kadu kotiäitiyttä, jota takana yhdessä vaiheessa putkeen jopa 13 vuotta.Välillä olen tehnyt pätkätöitäkin ja ennen lapsia olen ollut työelämässä.Ammatteja on 3 ja vaikka ikää jo 41v,niin vieläkin on mahdollisuus hommata uus ammatti, jos vain terveyttä riittää =)

Tämän suuntainen elämänkulku minullakin.
12v. kotiäitinä, mutta ei putkeen.
Hienosti olen aina itselleni mielekästä työtä saanut välivuosina.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kehnis:
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Mä en kadu kotiäitiyttä, jota takana yhdessä vaiheessa putkeen jopa 13 vuotta.Välillä olen tehnyt pätkätöitäkin ja ennen lapsia olen ollut työelämässä.Ammatteja on 3 ja vaikka ikää jo 41v,niin vieläkin on mahdollisuus hommata uus ammatti, jos vain terveyttä riittää =)

Tämän suuntainen elämänkulku minullakin.
12v. kotiäitinä, mutta ei putkeen.
Hienosti olen aina itselleni mielekästä työtä saanut välivuosina.

Kaveri oli kotiäitinä kans pitkään, hänellä jäi opisklut hieman kesken ekan lapsen synnyttä. Saivat neljä lasta ja viimeisen tultua kouluikään tää m,un kaverini jatkoi opiskelut loppuun, sai 50v vakityöpaikan ja on nyt uransa huipulla niin sanotusti. Teki siis sillon tällön jotain pätkätöitä kun lapset oli pieniä, sijaisuuksia jne.
 

Yhteistyössä