Jos olisit vain kotiäiti häpeäisitkö sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vain kotiäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kertokaa mitä mun tilanteessa tekisitte?kun olen eläkkeellä ja inhoan ja häpeän itseäni ja kotona oloa.

Minusta tuntuu, että olen lukenut sun samansuuntaisia kirjoituksiasi aiemminkin. Oletko ajatellut, että voisit hakea keskusteluapua esim. mielenterveystoimistosta? Voisit ulkopuolisen avulla keskittyä oman psyyken hyvinvointiin, itsetuntosi kohottamiseen ja näköalojen löytämiseen. Ei elämä ole ohi 40-vuotiaana vaikka koulutusta ei olekaan, mahdollisuuksia löytyy aina. Jos sinulla ei yksin ole voimia niiden etsimiseen, hae apua. Tärkeintä on, ettet vertaile itseäsi muihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurora:
Jokaisen oma valinta, mutta omalla kohdallani kyllä häpeäisin, jos olisin taaperoiän ohittaneiden kanssa pelkästään kotona. Minulle se olisi yhtä kuin koulutukseni ja pitkän työkokemukseni hukkaan heittämistä. Jollekin toiselle varmasti ihan hyväksyttävä tilanne eikä mikään häpeän aihe, mutta tunnen itseni ja tiedän, että minulle se olisi häpeä.

Jotain tämän suuntaista minullakin. Ainoa syy miksi voisin jäädä kotiin olisi lottovoitto :) Sillonkin tietty opiskelisin ettei aivot sulaisi pelkkiin rutiineihin kotona.
 
Täytyy sanoa, että jos mulla ei olisi mitään ammattia eikä lainkaan koulutusta, niin kyllä mä varmastikin häpeäisin. En vaan osaa kuvitella sellaista tilannetta - musta ihmisellä on velvollisuus kehittää itseään ja elättää sekä itsensä että perheensä.

Muoks. Sitä kotiäitiyttä sinänsä en häpeäisi, lasten hoitaminen on arvokasta työtä, mutta koulutuksen/ammatin puutetta kylläkin.
 
Ei tässä psykologit auta olen käynyt ihan tarpeeksi juttelemassa mutta kun musta ei ole opiskelemaan mitään ammattia en voi osallistua ikinä perheen elättämiseen kuin pienellä eläkkeellä niin eikö olis parempi sit muuttaa yksin asumaan?mies sais kunnolla koulutetun vaimon kuten itse on hyvin koulutettu mies.
 
Olen 40 ja äitiyslomalla. Työpaikalla irtisanotaan ja varasuunnitelmana mulla on opiskelu (juu ihan tässä iässä), joko nykyisen tutkinnon jatko-opinnot tai ehkä jotakin aivan muuta! Niin, kotona voisin olla päivät lapsien kanssa ja illat sitten opiskella. En pysty jäämään muuten kotiin, seinät kaatuu päälle.. en ole niin hyvä kotiäiti että innostuisin hillittömästi näistä askareista.
 
Häpeäisin. Se olisi koulutukseni hukkaan heittämistä. Mutta kunnioitan kyllä niitä äitejä, jotka ovat alusta asti päättäneet haluta jäätä kotiin, eivätkä ole siis myöskään pyrkineet ennen äitiyttä kouluttautumaan ja rakentamaan uraa. Korkeasti koulutettu äiti kotona on mielestäni jotenkin kummallinen ajatus. Ihan kuin olisi tympääntynyt uraansa, vaikka se on ollut elämän tärkein asia, ja esittää sitten yhtäkkiä innostunutta kotiäitiä... hätäratkaisu siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TkL:
Häpeäisin. Se olisi koulutukseni hukkaan heittämistä. Mutta kunnioitan kyllä niitä äitejä, jotka ovat alusta asti päättäneet haluta jäätä kotiin, eivätkä ole siis myöskään pyrkineet ennen äitiyttä kouluttautumaan ja rakentamaan uraa. Korkeasti koulutettu äiti kotona on mielestäni jotenkin kummallinen ajatus. Ihan kuin olisi tympääntynyt uraansa, vaikka se on ollut elämän tärkein asia, ja esittää sitten yhtäkkiä innostunutta kotiäitiä... hätäratkaisu siis.

Enkä ole yhtä ainoaa päivää miettinyt miten koulutukseni menisi hukkaan hoitaessani ja kasvattaessani katrastani. Päinvastoin! ; )
 
Mielenterveys kuntoon johan lakkaa hävettämastä, ei täällä varmaan kukaan tule sua kannustamaan eroon , silloin sitä pitää vasta vahva uskaltaa ollakkin ,kun pitää kaikki asiat yksin hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja arvovalinta:
Alkuperäinen kirjoittaja TkL:
Häpeäisin. Se olisi koulutukseni hukkaan heittämistä. Mutta kunnioitan kyllä niitä äitejä, jotka ovat alusta asti päättäneet haluta jäätä kotiin, eivätkä ole siis myöskään pyrkineet ennen äitiyttä kouluttautumaan ja rakentamaan uraa. Korkeasti koulutettu äiti kotona on mielestäni jotenkin kummallinen ajatus. Ihan kuin olisi tympääntynyt uraansa, vaikka se on ollut elämän tärkein asia, ja esittää sitten yhtäkkiä innostunutta kotiäitiä... hätäratkaisu siis.

Enkä ole yhtä ainoaa päivää miettinyt miten koulutukseni menisi hukkaan hoitaessani ja kasvattaessani katrastani. Päinvastoin! ; )

Näin. Kolme loppututkintoa ja työuraa takana.
 
En minä häpeä, mutta kyllä mua masentaa kun ei kukaan oikeen arvosta tätä hommaa. Ehkä sieltä välistä tulee sitten se häpeäkin, kun "Minä olen VAIN kotiäiti..."
Tiedän itse tekeväni tärkeää työtä, mutta...
 

Yhteistyössä