Siiri,
En jaksanut kaikkia vastauksia lukea. Et tainnut juurikaan saada kannatusta, pelkkiä ikäviä vastauksia.
Mikä siinä onkin, että ihmisten on niin hirveän vaikea asettua miettimään, miltä toisesta ihmisestä tuntuu? Onko se tyhmyyttä vai itsekeksekisyyttä? Vai jotain ihan muuta?
Miksi ette halua nähdä, että meillä ydinperhevanhemmillakin voi olla raskasta? Sen ääneen sanominen laukaisee AINA vertauksen siitä, kuinka YH-vanhemmat ne vasta heikoilla ovat. Jotta olisit tyytyväinen vaan ja olisit hiljaa.
Minullakin on pitkät työmatkat, 3 tuntia päivässä menee yhteensä. Miehelläni samoin. Koska asumme kaukana sukulaisista, ei meillä ole turvaverkostoa. Siinä me sitten kahdestaan jaamme vuorot, kumpi hakee lapset päiväkodista ja kumpi tekee pitkää päivää. Kun lapset on nukutettu, aikaa on kaksi tuntia hoitaa vaatteet, ruoat, laskut, parisuhde, kotityöt. Jos valitsisin vaikka jumpan kerran viikossa, se tarkoittaisi, että seuraava päivä olisi yhtä kaaosta. Yksi ihminen kun ei ehdi kaikkea.
Toisin on YH-ystävälläni: vielä kotona hoitamassa lapsia ja oma äiti asuu lähellä ja hoitaa lapsia. Ystäväni käy personal trainerin kanssa kuntoilemassa usemman kerran viikossa. Ja jos haluaa jotain extraa, on yhteiskunnan tukiverkosto auttaa. Töihin ei kuulemma kannata mennä, kun sitten joutuisi maksamaan päivähoitomaksuja. Sen sijaan voi sosiaalisessa mediassa valittaa ITSE VALITSEMAANSA yh- elämän arkea. MM sitä, ettei ole varaa merkkivaatteisiin lapsille. "Onneksi kuitenkaan ei tarvitse ostaa käytettyjä, on noi Jonthanitki ihan hyvii vaikkei niin kivoi ku Ticketit".
Että semmosta. Tosiasia on, että kaikilla meistä on joskus rankkaa eikä pidä heti mennä tuomitsemaan Siirin tai muiden avauksia.
Ja kyllä. Minäkin kahdehdin omaa aikaa mutte olisi silti valmis lähtemään viikoksi yksin etelään jättäen 3-vuotiaan lapsen hoitoon siksi aikaa kun "äiti tarvii vähän omaa aikaa". En mistään hinnasta.