Kadehditko koskaan yksinhuoltajia?

Rehellisesti kysehän ei ole siitä että mies ei minulle sitä omaa aikaa antais (aina kun kysyn niin kannustaa menemään) vaan siitä että en pysty sitä hyvällä omallatunnolla pitämään (kun tuntuu siltä että viikonloppuna pitää viettää aikaa lasten kanssa).

Eli olette oikeassa: Ihan turha minun on valittaa. Enkä oikeastaan valitakaan. Olen tyytyväinen elämääni. Mutta välillä kun kaveri kertoo että on taas vapaa viikonloppu edessä, niin minun käy kateeksi. Ajattelen että saisinpa minäkin joskus olla kotona koko viikonlopun ihan yksin. Voi mitä luksusta se olisikaan...

 

[QUOTE="Siiri";30600235]Rehellisesti kysehän ei ole siitä että mies ei minulle sitä omaa aikaa antais (aina kun kysyn niin kannustaa menemään) vaan siitä että en pysty sitä hyvällä omallatunnolla pitämään (kun tuntuu siltä että viikonloppuna pitää viettää aikaa lasten kanssa).

Eli olette oikeassa: Ihan turha minun on valittaa. Enkä oikeastaan valitakaan. Olen tyytyväinen elämääni. Mutta välillä kun kaveri kertoo että on taas vapaa viikonloppu edessä, niin minun käy kateeksi. Ajattelen että saisinpa minäkin joskus olla kotona koko viikonlopun ihan yksin. Voi mitä luksusta se olisikaan...[/QUOTE]

Niin, sehän ei ole sullekaan kuin järjestelykysymys, joten lopeta se kateusnarina ja järjestä itsellesi se vapaa-aika. Samoin muut kateelliset kahden vanhemman perheet. Onko sulla ap se mies kanssa niiden lasten kanssa silloin viikonloppuna? Vai katsotko, että se on yksin sun velvollisuus niiden lasten kanssa se vkl viettää ja mies saa viilettää missä lystää? Ei tuollanen martyyrius tuo sulle yhtään sen kirkkaampaa kruunua...

 

En haluais olla lapsistani niin pitkiä aikoja erossa kuin eron jälkeen joutuisin olemaan (viikko-viikkosysteemillä) eli en kadehdi. Meillänme molemmat vastataan yhteisistä lapsista ja kodista joten vapaata jää ihan tarpeeksi.

 

Viikonloppuna ollaan yleensä koko perheen kesken. Tehdään retkiä, ulkoillaan jne. Tai sitten mies touhuaa lasten kanssa ja minä teen kotitöitä.

Mies käy vielä vähemmän missään kuin minä. Mutta hän ei sitä kaipaakaan. Minä kaipaan sitä omaa aikaa enemmän mutta en minäkään mikään bilettäjä ole. Ja tosiaan eniten ehkä kaipaisin sitä että saisi olla kotona ihan rauhassa yksin

 

[QUOTE="Siiri";30600235]Rehellisesti kysehän ei ole siitä että mies ei minulle sitä omaa aikaa antais (aina kun kysyn niin kannustaa menemään) vaan siitä että en pysty sitä hyvällä omallatunnolla pitämään (kun tuntuu siltä että viikonloppuna pitää viettää aikaa lasten kanssa).

Eli olette oikeassa: Ihan turha minun on valittaa. Enkä oikeastaan valitakaan. Olen tyytyväinen elämääni. Mutta välillä kun kaveri kertoo että on taas vapaa viikonloppu edessä, niin minun käy kateeksi. Ajattelen että saisinpa minäkin joskus olla kotona koko viikonlopun ihan yksin. Voi mitä luksusta se olisikaan...[/QUOTE]

Mieti myös kaikkea muuta mitä yh:n elämä tuo tullessaan äläkä vain tuota vapaa-aikaa.

 

En oikeastaan hetkeäkään ajattele että yh:n elämä olisi kokonaisuudessaan jotenkin tavoiteltavaa tai ihanaa. Tai että olisin kateellinen sen kaikista puolista.
Mutta olen kateellinen niille joilla lasten isä on arjessa vahvasti mukana ja jotka sen ansiosta saavat itselleen paljon vapaa-aikaa

 

[QUOTE="Siiri";30600306]En oikeastaan hetkeäkään ajattele että yh:n elämä olisi kokonaisuudessaan jotenkin tavoiteltavaa tai ihanaa. Tai että olisin kateellinen sen kaikista puolista.
Mutta olen kateellinen niille joilla lasten isä on arjessa vahvasti mukana ja jotka sen ansiosta saavat itselleen paljon vapaa-aikaa[/QUOTE]

Eli kateus ei olekaan se pointti vaan lähinnä kiukuttelu itse itsellesi, koska et saa aikaiseksi sitä vapaa-aikaa itsellasi järjestää, vaikka tuon kommentin perusteella sullakin se osallistuva mies on... Mutta syllinen tälle kiukuttelulle piti etsiä nyt yh:sta, vaikka kohde löytyy peilistä.

 

No jos on fiksusti osannut pelata (ja saanut muutenkin tietty hyvät kortit jaossa..) niin kyllä se eron jälkeinen elämä voi kadehtimisen arvoista ollakin. Veljeni siskolla on hieno tilanne, upea ura, ja ex-mies jolla myös ura ja molemmissa kodissa puitteet kohdallaan. Sitten lapset on noin viikko/viikko systeemillä, kuitenkin enemmän äidillään. Tämä nainen matkustelee ja viettää runsaasti vapaa-aikaa kun lapset on isällään, ja silloin kun on lasten kanssa niin jaksaa olla ihana äiti.

 

Mut kaikilla yh:lla ei välttämättä oo sitten niitä vapaita ollenkaan, ajatteles vaikka leskiä, siinä sitä onkin sitten kadehtimista... vapaata ei koskaan

 

Mitäpä sillä vapaalla tekee yksin. Vaihtaisin heti parisuhteeseen MIEHEN kanssa. Huom! Miehen. En minkään vellipöksyn mitä suurin osa munallisista oikeesti on. Helpompaa yksin kuin yhden lisälapsen kanssa.

 

[QUOTE="Juulianna";30599956]Voi vittu sanon mä. Mä olin usean vuoden ajan yh enkä todellakaan nyt parisuhteessa elävänä kadehdi yksinhuoltajia! Elämä oli sitä, että laskin rahojen riittämistä ja oli välillä raskasta kantaa kaikki yksin. Ei siinä paljon lohduta vapaat illat ja viikonloput jos ei ole rahaa hyvä kuin ruokaan, sitä rahan puutetta kun stressasin vaikka lapsi ei ollut kotona.

Mua suoraan sanottuna vituttaa tuollaiset ihmiset jotka kadehtii yksinhuoltajia. Ei tajuta mitä se todellisuus voi olla, siinä ei ole mitään kadehtimisen aihetta! Kyllä mun elämä on nyt paljon helpompaa kun on mies jakamassa talouden menoja ja muita murheita.[/QUOTE]


peesi tälle, vaikken noin voimakkaasti ilmaisisi asiaa. En ole yksinhuoltaja, mutta olen nähnyt läheltä miten rankkaa se on. En oikeasti ymmärrä aloittajaa miten hän voi kadehtia yksinhuoltajia. Ehkei ollut ajatellut ihan loppuun asti mitä yksinhuoltajuus tuo tullessaan. Aika monella on just rahahuolia.

 

Siiri,

En jaksanut kaikkia vastauksia lukea. Et tainnut juurikaan saada kannatusta, pelkkiä ikäviä vastauksia.
Mikä siinä onkin, että ihmisten on niin hirveän vaikea asettua miettimään, miltä toisesta ihmisestä tuntuu? Onko se tyhmyyttä vai itsekeksekisyyttä? Vai jotain ihan muuta?

Miksi ette halua nähdä, että meillä ydinperhevanhemmillakin voi olla raskasta? Sen ääneen sanominen laukaisee AINA vertauksen siitä, kuinka YH-vanhemmat ne vasta heikoilla ovat. Jotta olisit tyytyväinen vaan ja olisit hiljaa.

Minullakin on pitkät työmatkat, 3 tuntia päivässä menee yhteensä. Miehelläni samoin. Koska asumme kaukana sukulaisista, ei meillä ole turvaverkostoa. Siinä me sitten kahdestaan jaamme vuorot, kumpi hakee lapset päiväkodista ja kumpi tekee pitkää päivää. Kun lapset on nukutettu, aikaa on kaksi tuntia hoitaa vaatteet, ruoat, laskut, parisuhde, kotityöt. Jos valitsisin vaikka jumpan kerran viikossa, se tarkoittaisi, että seuraava päivä olisi yhtä kaaosta. Yksi ihminen kun ei ehdi kaikkea.

Toisin on YH-ystävälläni: vielä kotona hoitamassa lapsia ja oma äiti asuu lähellä ja hoitaa lapsia. Ystäväni käy personal trainerin kanssa kuntoilemassa usemman kerran viikossa. Ja jos haluaa jotain extraa, on yhteiskunnan tukiverkosto auttaa. Töihin ei kuulemma kannata mennä, kun sitten joutuisi maksamaan päivähoitomaksuja. Sen sijaan voi sosiaalisessa mediassa valittaa ITSE VALITSEMAANSA yh- elämän arkea. MM sitä, ettei ole varaa merkkivaatteisiin lapsille. "Onneksi kuitenkaan ei tarvitse ostaa käytettyjä, on noi Jonthanitki ihan hyvii vaikkei niin kivoi ku Ticketit".

Että semmosta. Tosiasia on, että kaikilla meistä on joskus rankkaa eikä pidä heti mennä tuomitsemaan Siirin tai muiden avauksia.

Ja kyllä. Minäkin kahdehdin omaa aikaa mutte olisi silti valmis lähtemään viikoksi yksin etelään jättäen 3-vuotiaan lapsen hoitoon siksi aikaa kun "äiti tarvii vähän omaa aikaa". En mistään hinnasta.

 

[QUOTE="Äx2";30600392]peesi tälle, vaikken noin voimakkaasti ilmaisisi asiaa. En ole yksinhuoltaja, mutta olen nähnyt läheltä miten rankkaa se on. En oikeasti ymmärrä aloittajaa miten hän voi kadehtia yksinhuoltajia. Ehkei ollut ajatellut ihan loppuun asti mitä yksinhuoltajuus tuo tullessaan. Aika monella on just rahahuolia.[/QUOTE]

Ap:han kadehtii sitä yksinhuoltajan "omaa-aikaa" eikä mitään muuta.
Se nyt vaan on muutakin kun sitä omaa-aikaa.

Voi olla rahahuolia, voi olla väsymystä, voi olla yksinäisyyttä, voi olla vaikea löytää uutta kumppania jos sellaista haluaa jne.
Voi puuttua ne tukiverkotkin.

 

Miksi ette halua nähdä, että meillä ydinperhevanhemmillakin voi olla raskasta? Sen ääneen sanominen laukaisee AINA vertauksen siitä, kuinka YH-vanhemmat ne vasta heikoilla ovat. Jotta olisit tyytyväinen vaan ja olisit hiljaa.

Että semmosta. Tosiasia on, että kaikilla meistä on joskus rankkaa eikä pidä heti mennä tuomitsemaan Siirin tai muiden avauksia.

Ei kai kukaan ole tuota väittänytkään. Nythän tässä puhuttiin yksinhuoltajista.
Eiköhän jokaisella tule samoja mietteitä joskus vaikka olisikin se äiti ja isä samassa taloudessa. Eihän lapsiperhe-elämä aina "herkkua" ole. Eikä kaikilla ole tukiverkkoja käytettävissä.

 

Kadehtiiko ap myös niitä yksinhuoltajia joiden entinen mies ei osallistu lasten elämään tai lasten isä on kuollut? Niin ja kohdistuuko tämä kateus vain naispuolisia yh:ta kohtaan kun heillä on kerran aikaa humputella monta kertaa kuukaudessa kun taas raukat yh-isät joutuu olemaan lapsistaan erossa. Monesti näissä keskusteluissa kun yh-äidit on alinta kastia ja yh-isät puolijumalia.

 

Kadehdin sitä omaa aikaa. En sitä että kaiken vastuun joutuu kantamaan yksin, en mahdollisia rahahuolia enkä montaa muutakaan asiaa. Mutta sitä että säännöllisesti on omaa aikaa jonka viettämisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, sitä minä kadehdin.

En halua viikoksi yksin etelään, en halua baariin ryyppäämään. Minä unelmoin siitä että saisin kerran olla kotona ihan yksin: saunoa, katsoa telkkaria, ottaa päiväunet ja levätä.

 

Aivan ymmärrettävää mun mielestä ja juuri sen omantunnon tuskan takia. Yh on "pakotettu" tilanteeseen jossa lapsetontakin aikaa on säännöllisesti jos saattuu niin onnekas yh olemaan että lasten isä on kuvioissa mukana. Siihen on totuttava. Nyt sun on vaan kokeiltava miltä se tuntuu ja järjestettävä sitä. Ei varmaan ihan helppo nakki mutta voithan aloittaa keskustelemalla miehesi kanssa millaisia ajatuksia ja toiveita sulla on herännyt ja järjestelkää sulle vapaa vuorokausi ;-) ihan testimielessä...ei se nautinto siitä varmasti heti irtoa ku pitää käsitellä tuo kaikki syyllisyys ensin ja pärjääkö mies ja pitäiskö kuitenki olla koko porukalla jne. Mutta kuten sanottu - lopulta on kyse siitä mitä SINÄ haluat ja mitä SINÄ teet sen eteen. Kuten meän kaikkien muidenki kohdalla <3!

 

Sun lapsesihan on jo isoja. Laita lapset isän kanssa esim uimaan,hiihtämään tms. Mä olin koko päivän yksin, lapsi ekaksi eskarissa sitten pari tuntia mummolla ja pari tuntia isänsä kanssa uimassa. Onnistuu varmaan tyrkätä sunkin lapsesi joskus isän kanssa johonkin.

 

Ehkä ketjun otsikointi oli huono. Mutta en minä ainakaan tiedä ketään ydinperheen äitiä joka pystyisi/kehtaisi ottamaan yhtä paljon omaa aikaa kuin yksinhuoltajalla (jos lasten isä hoitaa osansa vastuusta) on.

Ja sanottakoon nyt vielä että tämä ei ollut mikään yh äitien syyllistyskirjoitus eikä etäisien puolustus eikä muutenkaan tarkoitus ollut ketään syyllistää. Kunhan nyt vaan avauduin siitä miltä minusta joskus tuntuu...

 

Aivan ja se on varmaan enemmän siitä kehtaamisesta kiinni eikä niinkään pystymisestä. Teidän parisuhde ja teidän mahdollisuus sopia uusia juttuja - molemmille teille "oma aika" on kallista ja tarpeellista ja sitä nyt kaipaat - siis toimi. Tommoseenki tilanteeseen ja johonkin korvaamattomuuden tunteeseen upotaan pikkuhiljaa...mut pääsee sieltä poiskin !

 

Kannattaisi ainakin lopettaa se harrastuksiin kuskaaminen. Jos lapset haluavat harrastaa, niin saavat sitten valita sellaiset harrastukset, joihin jaksavat kulkea itse.

 

Lapset on itseasiassa aika usein isänsä kanssa hiihtämässä, luistelemassa, pulkkamäessä tms. Sillä aikaa mä tyypillisesti imuroin, pesen pyykkiä ja teen ruoan valmiiksi siiheksi kun palaavat.
Ei ihan sellaista omaa aikaa mitä tässä ajoin takaa.

Joku olikin tajunnut sen pointin eli sen huonon omantunnon jos otan itselleni pidemmän pätkän omaa aikaa.

Mutta oikeasti päätin ehdottaa että lähtisivät ensi viikonloppuna mummolaan ja minä jäisin kotiin. Katotaan miten mies siihen suhtautuu. Ja miten lapset...

 

En! Sen sijaan,niillä on asiat ihan ok, jotka ovat eronnet ja joilla on yhteishuolto,exänsä,kanssa, ja isä tapaa säännöllisesti,lapsiaan,tai,asuvan osan ajasta isällään, ja lasten,isä,maksaa,elatusapua. Yksinhuoltajilla on asiat aika,paskasti ka,vähän,ihmettelen, miten sellaiseen tilanteeseen on edes jouduttu, wllei nyt ole lasten,isä kuollut tms.

 

[QUOTE="Siiri";30600586]Lapset on itseasiassa aika usein isänsä kanssa hiihtämässä, luistelemassa, pulkkamäessä tms. Sillä aikaa mä tyypillisesti imuroin, pesen pyykkiä ja teen ruoan valmiiksi siiheksi kun palaavat.
Ei ihan sellaista omaa aikaa mitä tässä ajoin takaa.

Joku olikin tajunnut sen pointin eli sen huonon omantunnon jos otan itselleni pidemmän pätkän omaa aikaa.

Mutta oikeasti päätin ehdottaa että lähtisivät ensi viikonloppuna mummolaan ja minä jäisin kotiin. Katotaan miten mies siihen suhtautuu. Ja miten lapset...[/QUOTE]

Hyvä juttu varmasti pärjäävät sekä mies että lapset mummolassa.

 

[QUOTE="Siiri";30600235]Rehellisesti kysehän ei ole siitä että mies ei minulle sitä omaa aikaa antais (aina kun kysyn niin kannustaa menemään) vaan siitä että en pysty sitä hyvällä omallatunnolla pitämään (kun tuntuu siltä että viikonloppuna pitää viettää aikaa lasten kanssa).

Eli olette oikeassa: Ihan turha minun on valittaa. Enkä oikeastaan valitakaan. Olen tyytyväinen elämääni. Mutta välillä kun kaveri kertoo että on taas vapaa viikonloppu edessä, niin minun käy kateeksi. Ajattelen että saisinpa minäkin joskus olla kotona koko viikonlopun ihan yksin. Voi mitä luksusta se olisikaan...[/QUOTE]

Ai niin sä haluatkin erota lapsista. Kun yleensä se eeo tarkoittaa sitä, että erotaan puolisosta.