Nimimerkille sh. Kyllä minä ihan oikeasti olen mies. Jos näkisit luonnossa, niin todennäköisesti tokaisisit, että "aika äijä" (tämä oli erään nuoren polven edustajan sattumoisin kuulemani luonnehdinta itsestäni).
Se, miksi olen päätynyt mielipiteisiini, todennäköisesti johtuu siitä asiasta, että nämä kysymykset oikeasta ja väärästä seksuaalisuudessa ovat minua pitkään mietityttäneet - jo ensimmäisistä siemensyöksyistä lähtien.
Höpölle. Kaikkihan täällä vetoavat arvostuksiin, historiaan ja vielä enemmin nykypäivään. Kun olen puhunut historiasta, olen vain halunnut osoittaa ja palauttaa mieleen, että tämä nykyinen länsimaissa normiksi asetettu mielihyvä- ja huviseksi on historiallinen anomalia. Se on elämäntyyli, joka vain pari sukupolvea sitten oli mahdollinen lähinnä joillekin yläluokan miehille ja vielä harvemmille naisille. Suurinta osaa ihmiskuntaa on painanut (ja suurta osaa painaa yhä) tuo Eevan kirous ("Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän. Mutta mieheen on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva").
Ei ole mitään takeita, että maapallo kestää nykyistä länsimaista elintasoa paria sukupolvea kauempaa. Teknologiamme mahdollisesti romahtaessa olisimme taas- seksin ja monen muun asian kanssa - samassa tilanteessa kuin esi-isämme ja -äitimme. Ja tietenkään en tätä toivo enkä sellaista profetoi, mutta se on mahdollisuus, joka on pidettävä mielessä. Eli pääasiassa tämän nykyisen käytännön täydellisen ja totaalisen luonnottomuuden ja keinotekoisuuden vuoksi pidän seksiä nautinnon vuoksi jotenkin hyvin epäilyttävänä.
Vaimollani oli hieman sama asenne hänen kieltäytyessään vaikeissakin synnytyksissään kaikesta kivunlievityksestä. Hän sanoi haluavansa näyttää itselleen, että kestää sen minkä esi-äitinsä.
Kun olen joskus heitellyt myös lainauksia uskonnollisista teksteistä ja kirkon historian hahmoilta, niin tarkoitukseni on ollut osoittaa, että näitä asioita on mietitty pitkään ja kautta maailman sivu. Jos kaikki suuret uskonnot (kristinusko, islam, juutalaisuus, buddhalaisuus, hindulaisuus) ovat ottaneet jotenkin kriittisen suhtautumiseen hedonistiseen seksiin (juutalaisuudessa ja islamissa seksi sinänsä on aviosuhteessa velvollisuus jälkeläisten hankkimiseksi ja hindulaisuudessa on myös suuntia, joissa seksi on saanut hengellisen tehtävän), niin se kertonee jostakin tuskalla ja vaivalla historian aikana hankitusta viisaudesta. En oikein usko, että päämääränä on vain ollut naisen seksuaalisuuden kontrolli. Kristinusko ja buddhalaisuus asettavat periaatteessa samat vaatimukset niin miehille kuin naisille (käytäntö, myönnetään, ei läheskään aina ole tätä ihannetta vastannut).
Kaduttaa sinänsä, että tulikin vastailtua tuohon "seksin likaisuus" kysymykseen. Silti ihmettelen, että seksistä on tehty niin pyhä asia, että on kuin syyllistyisi johonkin herjaukseen todetessaan liman ja eritteiden olevan yleensä vastenmielisiä. Ihmisen kyky ehdollistua on kyllä tunnetusti suuri. Ilmeisesti vaikkapa haju, joka muussa yhteydessä tuntuisi kuvottavalta, voi assosioituneena seksin ja ruumiillisen läheisyyden tuomaan mielihyvään tuntua kiihottavalta. En viitsi kiistellä tästä tämän enempää.
Se, mitä olen myöskin peräänkuuluttanut, mutta ilmeisesti itseni huonosti ilmaisten, on jonkinlainen ymmärrys ja myötätunto niitä ihmisä (monia naisia ja joitakin miehiä) kohtaan, joiden sukupuolinen halu on heikko tai olematon. Tälläisten ihmisten syyllistäminen tai hoitoon patistaminen on minusta hyvin sydämetöntä, varsinkaan kun heissä ei tarvitse olla mitään vikaa. He vain luonnostaan ovat sellaisia tai oman psykofyysisen dynamiikkansa vuoksi sellaisiksi tulleet. Mutta tällä palstalla heille lähinnä karjutaan korvaan, jotta "Nauti, perkele!" Tai sitten annetaan ymmärtää, etteivät parisuhteet ole tällaiisa ihmisiä varten. Hekin kuitenkin useimmiten haluavat ja kaipaavat läheisyyttä ja toista ihmistä, nimenomaan toisen sukupuolen edustajaa. Miesten ja naisten väliset tunnesiteet ja parisuhteiden muodot ovat niin paljon moniulotteisempia kuin pelkkä seksi.
Kun olen kertonut, että minulle itselleni tulivat konkreettisiksi vaihtoehdoiksi joko liittoni jatkaminen ilman seksiä tai ero (rinnakkaissuhteita emme vaimoni kanssa hyväksy) ja totesin vaimoni ja lasteni äidin olevan minulle tärkeä ihminen - tärkeämpi kuin seksi tai sukupuolinen tyydytys - niin tämä ei ole mitään itseni korottamista tai omaa kehua. Se oli vain tosiasia. Ja edelleen ihmettelen, voiko todellakin seksi merkitä kenellekään oikeasti niin paljon, että sen loppuminen liitosta todella merkitsisi liiton purkautumista. Joskus epäilen, että tälle palstalle kirjoittelevat jotenkin yliseksuaalit ihmiset.
