Alkuperäinen kirjoittaja Miesnàkòkulma:
Nyt parisuhteessa koetetaan lòytàà tuo nautintojen valtameri. Ja se johtaa helposti tyytymàttòmyyteen kumppania kohtaan. Hàn ei tyydytà minua oikealla tavalla, ei tarpeeksi usein, ei suostu variaatioihin eikà leluihin jne. Tàtà valitustahan tàmà palsta on tàynnà. Koska nautinto on kohotettu itseisrvoksi, niin silloin myòs kumppanin hylkààminen voidaan perustella niin triviaalilla seikalla kuin "huonolla" seksillà.
Ei kai kukaan parisuhteeseen làhtiessààn ole làhtenyt siihen sillà mielellà, ettà tàssà minà takaan loppuiàkseni itselleni seksuaalisen tyydytyksen. Tai jos on, niin katastrofin resepti on valmis.
Eikò siihen rakastumiseen ja kiintymiseen ole olennaisesti kuulunut se tunne, ettà tàssà on nyt ihminen, jolle haluan olla hyvà, jonka parhaaksi haluan nyt toimia? Siis ei se, ettà tuossapa on ihminen, jonka tulee ensisijaisesti tyydyttàà minut?
No tässä kehujen jälkeen onkin hyvä heittää vielä pari kommenttia. Ensiksi kuitenkin kysäisen, että onkos Miesnäkökulma tällä hetkellä jossain Suomen rajojen ulkopuolella? Ajattelin vain, kun kirjoitat erilaisella näppäimistöllä. Jos olet, niin toivottavasti tämä Finnairin lentoemäntien ja stuerttien lakko ei vaikuta paluusuunnitelmiin. Pari ystävääni juuri äskettäin ilmoittivat joutuvansa todennäköisesti vaihtamaan lomaltapaluupäiväänsä lentoaikataulujen mahdollisen muutoksen takia. Harmittava juttu.
Sitten asiaan... Itse en ole koskaan oikein ottanut tosissani noita ihmisten valituksia siitä, että kumppani ei suostu tiettyihin asentoihin, leluihin tms. Olen olettanut, että tällöin taustalta yleensä löytyy joitakin muita parisuhteen ongelmia, joita vain ei tiedosteta tai joista ei haluta puhua. Seksi ja seksitavat vain ovat sellainen konkreettinen ja helppo asia, joihin tarttua ja joista valittaa, silloin kun todellinen syy onkin jossakin muualla. Tälläkin palstalla keskustelut usein jäävät sille melko pinnalliselle seksiasento ym. tasolle. Kaikenlainen tunnekylmyys ja muu henkinen yhteensopimattomuus (esim. elämänarvot, asenteet jne.) puolison kanssa löytyy varmaan monen sellaisenkin valittajan taustalta, kuka täällä esim. puolison pihtaamisesta tms. puhuu. Toki nämä henkisen puolen yhteensopimattomuudet vaikuttavat myös seksiin; kuka sitä nyt seksiä mielellään harrastaisikaan sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu jollain tapaa vieraalta ja väärältä. Ongelma on tietysti siinä, että näihin muihin yhteensopimattomuusasioihin ei puututa lainkaan, kun keskitytään vain seksin ongelmiin, eli hoidetaan vain oiretta, ei itse syytä.
Tämä on toki vain minun mielipiteeni ja voin yhtä hyvin olla väärässä. Tiedä häntä sitten, joku voi varmaan tosissaankin pelkästä seksistä valittaa. Olen vain itse kaveripiirissä törmännyt pariin liittoon, jossa osapuolet ovat kertakaikkiaan niin erilaisia, että heidän yhdessä pysymisensä on suorastaan ihme. Itse he eivät tätä kuitenkaan huomaa (tai sitten muomaavat, mutta eivät myönnä), vaan syyttelevät huonosta liitostaan seksiongelmia. Tässä nyt voi tietysti ajatella, että kumpi oli ensin, muna vai kana, seksiongelmat vai ne muut ongelmat, itse veikkaisin kuitenkin jälkimmäistä.
Toivottavasti tosiaan kukaan ei lähde avioliittoon tai muuhun parisuhteeseen pelkästään taatakseen oman tyydytyksensä, ei kuulosta minustakaan kovin hyvältä. Kyllähän sitä ainakin aluksi ajattelee ensisijaisesti sen tulevan puolison hyvinvointia ja onnellisuutta ja toivoo parasta hänelle. Sen sijaan väitän kyllä, että monet (ehkä naiset enemmän kuin miehet) hakevat avioliitosta turvallisuudentunnetta itselleen ja tunnetta tulla rakastetuiksi ja halutuiksi. Monet ihan tietoisestikin.
Jotenkin tuntuu siltä, että Miesnäkökulman loputon jauhanta terveen seksuaalisuuden sairaasta, inhottavasta perverssiydestä liittyy tavalla tai toisella siihen, että hän on niin kovin kauan ollut ilman tätä aivan erityistä miehen ja naisen välistä rakkaudenosoitusta.