Hellou kaikille!
Heti alkuun oikein lämpimät onnentoivotukset smirgelille pienestä prinssistä!
Siullahan on ollutkin aika raju ja nopee synnytyskokemus. =O
No täälläkin ollaan jo poksahdettu, 8.12.2010 klo 2.40 tuli pieni prinsessa maailmaan ilahduttamaan vanhempiaan, siskoaan ja kahta velipuoltaan. :heart: Tiistain vastainen yö meni aikalailla valvoessa kun jomotti reisiä, selkää ja vatsaa, muutama pieni supistuskin tuli mutta ei sen kummempaa. Aamulla sitten laitoin ukolle töihin viestiä, että nyt taitaa olla lähtölaskenta uudella tulokkaalla alkanut, olo tuntui samanlaiselta ku esikoisen synnytyksen alkaessa. Supistuksia tuli jonkin verran siinä päivän aikana, ei pahoja mutta vähän kuitenkin ilkeältä tuntuvia. Illalla sitten yheksän aikaan lähettiin ajelemaan sairaalalle. Ensimmäisenä otettiin käyrää ja sen jälkeen pääsin kokeilemaan ammeessa lillumista, en kokenut, että siitä olis varsinaisesti ollut apua supistuksiin, jotka oli siinä vaiheessa jo koventuneet ja pidentyneet huomattavasti. Tunnin vedessä likoamisen jälkeen päästiin saliin oottamaan h-hetkeä, klo taisi silloin olla jotain vähän yli kaksitoista. Ilokaasua otin jonkin verran, mutta kuten ekassakin synnytyksessä se taisi olla lähinnä henkinen kivunlievittäjä...
Kahen aikaan keskiviikon aamutunteina alkoi supituksia tulla parin minuutin välein, mies katsoi kärsivän näköistä naamaani ja kutsui kätilön paikalle antamaan tehokkaampaa kipulääkettä. Oli tarkoitus laittaa spinaalipuudutus mutta...kätilö ehti puhkaista kalvot, laittaa pinnin vaavin päähän mittaamaan sykettä ja laittaa kanyylin miun käteen. Käännyin kyljelleni ja sain ähistyä, et pitää ponnistaa, hoitaja sanoi vaan, että ethän sie vielä voi ku oot vaan viitisen senttiä auki! Ähisin vaan takas, et pakko. Mies hyppäs tulistaan hyvin nopeasti ylös hämmästynyt ilme kasvoillaan kuten oli myös kätilölläkin koska kolmen ponnistuksen jälkeen oli tyttö ulkona.=) Ponnistusvaihe ei kestänyt ihan minuuttiakaan! Hyvä, että kätilö ehti ottaa toisen kiinni... Ei tullut repeämiä vaikka olikin niin raju tuo toisen ulostulo. Hyvillä mielen tämänkin synnytksen jälkeen, ei jäänyt mitään pelkoja.
Kaksi vrk sairaalassa ja eilen päästiin kotiin tytön kanssa, Isosisko on kovasti kiinnostunut pienestä tuhisevasta nyytistä. =) Nyt voidaan alkaa rauhassa ottaa joulun tuloa, ei tarvitse jännittää, että meneekö miun joulu sairaalassa.
Töpsykkä78 ja pieni tyttö 50cm ja 3 kg
missäs päin sinä asustelet? :wave:
Tottahan toki täälläkin syödään pirkka b:tä, eihän sitä ilman odottava äiti voi ollakaan. =D Sokerirasituksen yhteydessä ku kävin ultrassa, niin eihän tämä lääkäri miulle mitään puhunut vaan harjoittelijalle b12-vitamiinin tärkeydestä...että silleen... =/ Ensimmäistä oottaessani miun ei tarvinnut käyä täs imatral ku yhen kerran, muut käynnit pääsin käymään lpr:ssa äitipolilla. Kyllä siellä oli ihan toista, olisin nytkin halunnut käyä siellä mutta ei onnistunut.... 
