Kaakonkulman Vauvat 2011 (KOKS:ssa ja EKKS:ssa syntyneet)

Cherrrye "Tiedän" muuten kuka olet

 

Heippati hei!

Meillä sitten sairastetaan.

Nuorempi poika ollut viime viikon tiistaista asti kuumeessa, tänään näyttää siltä että alkaisi jo helpottaa. Emman kanssa oltiin toissa yönä sairaalassa kun nosti kuumeen 40,2 asteeseen ja kova yskä toisella, ottivat sitten osastolle tarkkailuun.
Influenssahan se siellä jyllää, ääni on reppanalla ihan käheä, yskittää ja nenä on tukossa. Onneksi kuume on nyt vähän laskenut.

Tesmis Hyvä että saitte diagnoosin, toivottavasti elämä nyt helpottuisi. Meilla on vähän samanlaista ollut, meinasin nyt mainita neuvolassa tuosta.

 

Tesmis : Tuli taas sellainen olo, että kaikki tuntee apinan,
mut apina ei tunne ketään ! Valaisisitko vähän ?

 

Angel Eyes : Voi että, tosi inhottavaa Pikaiset paranemiset sinne !

 

Cherrrye No mä "tiedän" sut sun äitis kautta

 

Pikaista paranemista Angel Eyesin lapsille, ja erityisesti Emmalle! Meijän isommalla neidille nousee aina kuume 40C tuntumaan, joten voin kuvitella, että pienellä vauvalla tuollainen kuume tuntuu kamalalle : /

Jaa, täällähän on muitakin toisensa tuntevia. Mainittakoon sitten, että me ollaan MarsuS:n kanssa livetuttuja Samaa koulua tahkottu ja sitä kautta ystävystytty.

Meillä ei mitään kummempaa. Pienemmällä aloitettiin kiinteät lauantaina ja nyt sitten masu jumissa Jo kolmatta päivää kakkaamatta, ja neidin olotila sen mukainen. Kaksi yötä mennyt kakkaähinöissä, ja eilen aloitettiin luumusoseen syönti, joten toivotaan pikaista helpotusta. Bataattia ja päärynää neiti söi mielellään, ja kyllä tuo luumukin näyttäisi uppoavan

Äsh, nyt taas pitää mennä. Tänään on ollut isomman neidin nimpparit, joten kahviteltiin kerhomammojen ja lasten kanssa.

Jonspe ja Enninkäinen 4.5kk

 

Jatketaan monologia.

Meillä on yöt menneet risaisiksi. Mikä on, että 4kk jälkeen alkaa meijän talossa yöhulinat? Sama homma oli esikoisen aikaan, ja nyt sitten tämän pienemmän. Mihin katosi meijän hyvät yöunet ja pari imetyskertaa yössä? Nyt neiti pärähtelee unissaan itkemään vähän väliä (pisin unipätkä ehkä 2h?, muuten tunnin välein), ja nukkuu käytännössä miun kainalossa koko yön, kun en jaksa alkaa nostelemaan omaan sänkyyn ja takaisin. Uskaltaisiko näin pienelle pitää vähän unikoulua? Vai kuljenko zombiena vielä pari kuukautta? Esikoisen jäljiltä muistan vain sen kauhukuvan, kun yhtenä aamuna olin niin väsynyt, että vedin Tigin siniset hiusvahat naamalle kasvorasvan sijaan, ja ratkeamispiste oli hyvin lähellä.. Ihan noin pitkälle en haluaisi huonoja öitä katsella. Ja tilannetta ei auta yhtään se, että esikoinen on päättänyt luopua päikyistään : /

Jeps. Tulipa purettua. Tää on vaan taas näitä päiviä, kun ei jaksaisi mitään ylimääräistä.

Väsynyt Jonspe ja Enninkäinen 4.5kk

 

Pieni hetki omaa aikaa, joten josko nyt kirjottelis tänne.

Poitsu on jo 1kk ikäinen ja maanantaina käytiin neuvolassa, komeat 4,035kg ja 52cm on uudet mitat. Hyvin siis on ruoka maistunut Iltaisin kylläkin saa toisinaan rintaraivareita joiden syytä en ole vielä keksinyt Mahavaivat alkoivat 3vko iässä, mutta Disflatylistä on ollut ainakin meillä apua.
Poika nukkuu yleensä 2-3 h putkeen päivin sekä öin, joskus olen saanut nauttia 4h yöunista

Oma olokin on jo parempi, Hb jo 136 sekä miullahan on edelleen verenpainelääkitys päällä, mutta 1 tabu on riittänyt ja toivon mukaan kohta voin jättää senkin pois.
Tarkennukseksi, miun verenpaineet oli katossa vielä synnytyksen jälkeenkin ja Hb romahti 60.

Sairaalassa vietimme silloin kokonaiset 8 päivää ihan miun takia, poika oli hyvässä kunnossa. Alussa oli muutaman päivän lastenosastolla sokereiden ja keltaisuuden takia, mutta pääsi vierihoitoon heti kun miun oma tila sen salli.
Itse olin tehohoidossa 2 päivää, omat muistikuvat ovat erittäin heikot.. Kuvien ja videopätkän perusteella olin aika heikossa hapessa.

Onneksi mieheni on ollut kotona nämä 4 viikkoa, koska alkuun en paljon muuta jaksanut kuin imettää. Ensi viikolla sitten alkaisi normi arki kun hän palaa töihin.

MarsuS + Poitsu 1kk

 

MarsuS: Komeasti on poika kirinyt kasvua! Ja hienoa, että siun oma olokin alkaa olemaan jo hyvä. Pitääkin soitella tarkemmat kuulumiset joku päivä.

Huoh. Meijän Ennillä on nyt sitten taas räkätauti. Eikä olekaan kuin vasta neljäs, ja neiti tosiaan 4.5kk. Viime yö oli aivan karmea, en nukkunut lainkaan välillä 00-04, kun toiselta sai olla imemässä räkää Friidalla vähän väliä, tai sitten antamassa tissiä. Lisäksi isompikin neiti itkahteli kolme kertaa yön aikana, joten rattoisia päiviä ja öitä luvassa : / Pitänee pyytää vaikka meijän äiti tänne joku päivä jelppimään, että saisin itse vähän huilattua. Ärsyttää nämä pakkasetkin, kun ei voi laittaa Enniä ulos nukkumaan, eikä muutenkaan viitsi paljon ulkoilla -> esikoinen hyppii silmille.. Oih, tätä ihanaa lapsiperheen arkea Ehkä tää tästä taas reilun viikon päästä helpottaa, ja kun 5kk tulee täyteen, niin me aloitetaan iltapuurot parempien yöunien toivossa.

Edelleen väsynyt Jonspe ja Enninkäinen

 

Muutaman yön valvomisrupeaman jälkeen tehtiin eilen neidille siirto meijän viereiseen huoneeseen nukkumaan. Jos edellisenä yönä miun pisin unipätkä oli 1h15min, niin viime yönä se olikin jo 5h! Neiti kävi nukkumaan tissitellen klo 20, siirsin omaan sänkyyn klo 21 ja Enni heräsi tasan kerran syömään klo 02 (höpötteli vähän ennen sitä), ja nyt nukkuu edelleen. Oltiin varauduttu siihen, että mies käy tassuttelemassa yöllä, jos on tarvis, mutta neiti vetelikin sikeitä varsin tyytyväisenä. Nyt vaan pitää toivoa, että tilanne jatkuisi näin

Oma olotila on ihan erilainen, kun on saanut nukkua hyvin, eikä ole tarvinut heräillä 45min tai 1h välein. Meillä näköjään miä ja Enni häiritään toistemme yöunia (tai sitten se on maidontuoksu), joten vierekkäin ei voida hyvin nukkua. Vähän harmittaa, että neiti joutui näin pienenä omaan huoneeseen nukkumaan, mutta minkäs teet, jos yöhulinat karkasi taas lapasesta yhdessä nukkuessa : /

Jonspe ja Enninkäinen lähes 4kk 3vko

 

Iltoja!

Kiva juttu Jonspe, että olet saanut nukuttuakin. Jos kerran kaikki nukkuu paremmin erillään niin mikäs siinä sitten. Meillä Emma nukkuu edelleen miun kainalossa, oon kyllä yrittänyt että nukkuisi omassa sängyssä mutta ei oikein viihdy siinä.

MarsuS Hyvin on tein poika kasvanut ja kiva että siekin voit paremmin. Hurjalta tosiaan kuulosti tuo siun tila, ikinä en edes ollut tuollaisesta itse kuullutkaan.

Meillä myös pakkaset on kiristäneet hermoja, oon nyt käynyt näiden kanssa ulkona sillon kun aurinko paistaa niin ei oo ihan niin kylmää. Mein isommat neidit ei kyllä ees tuolla viihdy kun eivät tosiaan tuosta kylmästä tykkää yhtään.

Meillä on nyt sitten parannuttu, sellaset pari viikkoahan tässä ehdittiinkin olla kuumeessa jokainen vuorollaan. Toivottavasti olisi nyt mein osalta nää taudit sitten tässä.

Emman kanssa käytiin neuvolassa keskiviikkona ja hyvin oli neiti kasvanut. 7530 g oli painoa ja pituutta 64,5 cm. Täti oli tuosta aukileesta huolissaan kun sitä ei meinannut löytyä ollenkaan, mutta eipä tuo kai sitten kovin vakavaa ollut, kun lupasi soitella jos tarvii lääkäriin mennä ja soittoa ei kuulunut.
Rokotuksista nousi Emmalle kuumetta ja yhen yön kitisi ja känisi vaan koko ajan.
Saatiin lupa istuskella jo syöttötuolissa ja tänään ensimmäistä kertaa testailtiin.



Tässä siis ihan ekaa kertaa syöttötuolissa mein pallopää.

AngelEyes ja Emppuli 5 kk

 

Oijoi, onpa Emma jo iso tyttö! Miten saitte luvan istua jo nyt? Pysyykö Emma jo hyvin istuvillaan, vai? Esikoisesta muistan, että saatiin lupa harjoitella istumista 6kk neuvolassa, eikä neiti noussut istumaan kuin vasta 9kk iässä (konttasi ja käveli tukien jo reilusti ennen sitä, kun meni itse istuvilleen).

Meillä lähti tosiaan yöt rullaamaan hyvin, kun neiti siirrettiin omaan huoneeseen. Viimeyönä kävin imettämässä klo 01 ja 06, muuten neiti nukkui lähes 13h kuin tukki. Ja saahan tuo tissitellä ja olla sylissä päivisin niin paljon kuin haluaa, joten ehkei tarvitse murehtia, että neiti jäisi nyt jostain paitsi

Soseetkin uppoaa hyvin, ja puuroja aloitellaan ensi viikonloppuna. 5kk neuvola on vasta 7.3., joten sitä saadaan varttua. Tänään tulee meijän äiti tänne ja päästään tyttöjen kanssa shoppailemaan. Pitääkin kiertää kauppoja oikein huolella, kun ei olla pitkään aikaan kaupungilla käyty muuta kuin pikavisiitillä pyörähtämässä.

Jonspe ja Enninkäinen 4kk 3vko toivottavat aurinkoista viikkoa kaikille!

 

Kyllä mie oon jokaista saanut luvan istuttaa syöttötuolissä yleensä tuossa 5 -6 kk hujakoilla. Neuvolassa katsoi että tosi napakasti istuu jo niin ei ollut estettä tuolle. Melkein pysyi jo itsekkin istumassa, siis ettei sivulle kaatunut, mutta tuettuna on nytten tuossa tuolissa. Ja tykkää kovasti kun näkee mitä tapahtuu.

Myö alotettiin kanssa toissa päivänä tuota puuro maistella ja sekin on hyvin uponnut. Yötkin menee nyt yhdellä syötöllä, tissiä oon antanyt yöllä ja päivällä sitten korviketta ja tissiä sekasin.

 

Juuh, ajattelinkin, että osaa sitten varmaan jo aika hyvin itse istua. Meijän Ennillä on vielä kerä pyllyn alla, joten ei varmastikaan tarvitse syöttötuoliharjoitteluja ennen puolta vuotta aloittaa Mutta niin se on yksilöllistä tuo kehitys. Miä vaan nyt odottelen sitä päivää, kun neiti tajuaa, miten tuossa lattialla pääsee liikkumaan ryömien..

Heh, miä oon näköjään viimepäivinä tykittänyt tänne tekstiä oikein urakalla - nyt voisi olla muiden aika

J&E

Ainiin, joko vk-vaatehankinnat käy kuumana? Minkälaisella varustuksella lähdette vauvojen kanssa kevääseen ja syksyyn?

Meillä alkaa olemaan jo Ennin vaatteet muutamia hattuja lukuunottamatta kasassa, isomman kamppeet ovat vasta ennakkovarattuina ja odotellaan, että saapuvat myymälään. Ennille on 80cm Lennen haalari ja kauppatakki sekä 74cm Ticketin haalari ja anorakki. Eiköhän noilla pärjää, ja jos ei pärjää, niin jemmassa on vielä esikoisenkin vanhat haalarit ja takit Mopo taas vähän karkasi käsistä..

 

Hei! Uutena ilmoittautuisin joukkoon. En vielä ehtinyt lukea muiden kirjoituksia, mutta täällä olisi EKKS:ssa 16.12.10 syntynyt poika, 4112gr/52cm ja 37v. äiti. Viime viikon 2kk neuvolassa jo 61,5cm ja 6900gr eli hyvin maistuu maito Palailen kirjoittelun muodossa myöhemmin.

 

Hei! Uutena ilmoittautuisin joukkoon. En vielä ehtinyt lukea muiden kirjoituksia, mutta täällä olisi EKKS:ssa 16.12.10 syntynyt poika, 4112gr/52cm ja 37v. äiti. Viime viikon 2kk neuvolassa jo 61,5cm ja 6900gr eli hyvin maistuu maito Palailen kirjoittelun muodossa myöhemmin.

Tervetuloa mukaan.

Lisäsin siut tuonne listalle. Tosiaan hyvin on maistunut maito, mein neiti oli noissa mitoissa 3 kk ikäisenä.

 

Hei taas! Onpas söpöjä lapsukaisia kuvissa ja mukava lukea hieman vanhempien vauvojen kehittymisestä. En nyt osaa kommentoida erikseen kenenkään kirjoituksia, kun melko nopeasti luin aikaisemmat kirjoittelut, mutta jatkossa toivottavasti pysytte aktiivisesti sivulla ja toivottavasti itsekin saan aikaiseksi kirjoitella. Tesmis on tuttu nikki, seurailin viime kesäkuuta asti Joulukuisten lumihiutaleiden kirjoittelua aktiivisesti, mutta jostain ihme syystä en koskaan itse ilmoittautunut mukaan sinne vaan kuikuilin taustalta :O Hieman on hiljaista täällä, mutta eihän sitä pienten naperoiden kanssa aina ehdi kirjoittelemaankaan. Itse olen onnellisessa asemassa sikäli, että meidän iso (kooltaan pikkupoika on niin tyytyväistä sorttia ettei kertaakaan ole iskenyt varsinaista väsymystä tai epätoivoista oloa hoitamisen suhteen näiden reilun 2 kk:n aikana. Toki tiedostan, että muutoksia nukkumisen ja muiden asioiden suhteen ehtii vielä tapahtua ja eteen tulevat ensimmäiset sairastamiset jne, mutta tähän asti vauva on nukkunut yöt hyvin ja imetyksen/maidontulon suhteenkaan ei ole ollut suurempia ongelmia. Toki synnytyksen jälkeen oli univelkaa ja herkistymistä (itkin vain kaksi kertaa ja kroppa näin 37-vuotiaana oli aikas kovilla raskauden loppuvaiheessa, mutta synnytyskin meni hienosti ja palautuminen itsellä on sujunut oikein hyvin. Jottei kaikki olisi vain hehkutusta niin selkä ja hartiat ovat aikas jumissa ja fyysisessä kunnossa on paljon parantamisen varaa Eli nyt kun vauvanhoitoon on tottunut niin on aika keskittyä myös oman fyysisen kunnon parantamiseen käymällä aktiivisemmin vaunulenkeillä (pakkanen pisti vähän kapuloita rattaisiin) sekä aloittamalla saliharrastus. Fysioterapeutin aikakin on varattuna, selän ja lannerangan prakaaminen ei ole pelkästään väsymystä, palautuminen vaatii hieman keskittyneempää treenaamista jatkossa.

Täällä siis vauva ei itkeskele paljoakaan, välillä iltaisin väsymystä tai kakantuloa (jota muuten riittää Öisin ei herätä itkulla vaan aloittaa ähkimään ja puhkimaan ja jos siihen ehdin heräämään niin silloin on nälkä. Keskimäärin kahdella(-kolmella) imetyksellä mennään yöt, poika nukahtaa 22-23 aikoihin yleensä tissille, josta siirretään omaan sänkyyn nukkumaan. Aamulla saattaa kevyesti jatkaa aamuimetyksen jälkeen unia 10, jopa 11 asti. Jos itse iltavirkkuna tajuan mennä ajoissa nukkumaan niin univelkaa ei ehdi kertyä. Päiväunet ovat aika lyhyttä sorttia (puolen tunnin tirsoja ottaa, joskus menee pari tuntia), vaunulenkille nukahtaa ja nukkuisi varmasti pitempäänkin, mutta pakkasten vuoksi pitemmät lenkit ja oikeastaan lenkit kokonaan ovat olleet nyt vähissä. Tänään sitten taas laitetaan vaunut tulille ja samalla käydään ruokakaupassa. En ole sen kummemmin päiväunista ottanut huolta kun öisin saa unta riittävästi.

Mieskin on päässyt helpolla, kun saa nukkua yönsä, hoitaa sitten lähinnä iltaisin vaipanvaihtoa, sylittämistä ja kylvetys on tähän asti ollut hänen hommiaan. Itse toimin siinä sitten avustajana ja pikkuherra saa täysihoidon rasvauksineen ja höpötyksineen kun kumpikin on ympärillä hääräämässä. Kotona oleminen on sopinut itselleni mainiosti, ehdin lueskelemaan, tekemään kotihommia riittävästi, katsomaan digiboksia ja vaikka jumppaamaan jos sille päälle satun. Välillä seurustellaan ja hymyillään/jutellaan ja välillä vauva yleensä tyytyväisenä tarkkailee ympäristöä tai sitteristä roikkuvia leluja. Selvästi tykkää myös omasta rauhasta sylittelyn välissä. Hieno homma siis toistaiseksi.

Toisessa mummolassa 300 km:n päässä oltiin pari viikkoa sitten viikonloppu ja nukkui koko automatkan kumpaankin suuntaan. Perillä oli toki väsyneempi ja pikkasen tavallista kärttyisämpi, mutta turvallisin mielin lähden toiseen mummolaan 500km:n päähän, menomatkan jopa junalla. Tarkoitus on kahden viikon visiitillä tehdä myös lomamatka sisaruksieni perheen kanssa hiihtolomailukohteeseen. Matka sinne on enää lyhyt, ja perillä ei juoksennella paikasta toiseen vaan vietetään aikaa perheen parissa mökissä välillä ulkoillen. Tottuu vauvakin enemmän muihin ihmisiin kun suurimmaksi osaksi hengailee rauhallista rytmiä noudattaen kotona äiskän ja tietysti isin kanssa. Harmi, että sukulaiset kaukana, mutta säännöllistä näkemistä pidän hyvin tärkeänä myös jatkossa. Kesällä mummoloissa tulee varmaan vietettyä enemmänkin aikaa.

Tässä omaa napaa ja sepustusta, odottelen innokkaasti teidän lapsiperheiden isoista ja pienistä arkielämän sattumuksista.

Maryya73 ja "Julle" 2kk + vko

 

Ai niin, piti vielä kommentoida tuota Jonspen vissiin jo onneksi ohimennyttä tilannetta tytön huonommista yöunista 4kk:n ikäisenä. Toivon todella, että meidän pikkuherra nukkuisi jatkossakin hyvin. Olen itse niin nukkumisen perään, etten tosiaan käy täysillä jos en saa tarpeeksi unta. Raskauden loppuvaiheessa oli olo jo niin tukala ja kremppoja kyljissä jne, että huonomman nukkumisen takia olin tavallistakin hajamielisempi ja tööt. Kerran leikkasin kynsiäni wc:n roskiksen äärellä (en todellakaan välittänyt ylimääräisestä kaunistautumisesta siinä vaiheessa, kunhan oli puhdas ja mukava olo) istuen WC:n pöntöllä ja mietin kuumeisesti siinä, että mitähän minun piti seuraavaksi tehdä. Vetäisin pöksyt jalkaan ja lyllersin keittiöön kunnes muistin, että ai niin, mulla oli pissahätä (sen miljoonannen kerran sinä päivänä...) Ei muuta kuin takaisin vessaan... Pieni juttu, mutta huvitti kyllä. Onneksi siinä vaiheessa ei tarvinnut suoriutua sen korkeammista älyllisistä haasteista muutenkaan. Tuli myös laitettua kropparasvaa naamaan ja kasvovoidetta käsiin jne Synnytyksen jälkeen tunsin taas menettäneeni auton peruutustaidon, penkkaa sivuttiin ja syleiltiin autolla omassa pihassa useammankin korjausliikkeen ja ärräpään voimin. Kerran piti pyytää mies peruuttamaan. Asia ihmetytti kun pidän kuitenkin itseäni esimerkiksi sangen lahjakkaana taskuunperuuttajana. Nyt tuntuu, että piuhat ovat alkaneet jo yhdistelemään paremmin omassa päässä No nämä ovat tällaisia hauskoja sattumuksia, raskauden loppuvaiheen kurja ja hankala olo on jo unohtunut ja tajuan olevani onnellisessa asemassa kun on ainakin toistaiseksi tyytyväinen ja suurimmaksi osaksi iloinen ja terve vauva. Omat kolotukset ovat olleet sivuseikka, toki pitää nyt tosiaan keskittyä siihen omaankin fyysiseen hyvinvointiin, jotta vauvallakin on sitä parempi olla kun äiti on tyytyväinen. Omaan historiaan kuuluu kuitenkin myös niitä elämän varjopuolia, väkivaltainen ex-miesystävä, masennusta jne. Raskauden aikana lievä mielialalääkitys oli ensin kokonaan katkolla, sitten osittain ja lopuksi teietenkin taas kokonaan. Onneksi en asiaa ole ollenkaan "hävennyt" vaan heti synnytyksen jälkeen aloitin lääkärin luvalla lääkityksen turvallisesti uudelleen. Lääkkeestä ei ole tutkitusti haittaa vauvalle vaikka imetänkin ja mielestäni on tärkeää huolehtia omasta hyvästä henkisestä olosta, vauvan hyvinvointi siten turvaten. Toki vauvan rauhallisuus ja "helppous" on suurena syynä omaankin jaksamiseen ja siitä osaan olla kiitollinen. Lueskelisin siis teidän "konkarien" (jos on useampiakin ja tietenkin näitä 2010 vuosimallin hieman vanhempia vauveleita) koska ei tämä tällaista onnellisten tähtien alla taivaltamista varmasti jatkossa aina ole. Varsinkin kun ne kasvatukselliset haasteet tulevat enemmän esiin sitten leikki- ja taaperoiässä. Hyvää lauantaipäivää ja loppuhelmikuuta kaikille. Kevät on ovella, jee!

 

Maryya: Olipa kiva lukea pitkä sepustus teidän vauva-arjesta Hienoa, että teillä on ollut noin mukava aloitus ja vauva on tyytyväinen. Itse yhden koliikkivauvan äitinä olen myös erittäin kiitollinen tästä perustyytyväisestä pikkukakkosesta Esikoisen vauva-aika oli nimittäin aivan eri maata kuin tämä, ja olisin varmaan jo jossain huilaamassa, jos tämä toinen olisi ollut yhtä vaativa vauva.. Mutta joo, toivotaan, että teidän poju jatkaa rauhallista meininkiään jatkossakin.

Äsh, meillä on taas pari kehnompaa yötä takana, mutta epäilen, että syynä on kukkakaali ja masuvaivat. Tänään jätetään kukkakaali pois ruokavaliosta ja palataan takaisin hyväksitodettuihin makuihin, katsotaan, mikä on vaikutus. Neidille kyllä sapuska tuntuu maittavan, syö aika reippaasti jo parisen purkkia päivässä (hedelmää menee 1prk, kasvissoseet oon tehnyt itse, mutta aika samoja määriä). Maissinaksujakin on jo maisteltu ja hienosti tyttö tietää, mihin se naksu kuuluu laittaa

Eipä tänne muuta. Launtaipäivän jatkoja toivottaa Jonspe ja Enninkäinen ~5kk

 

Jatkanpas tätä monologia kun poitsu "naatiskelee" tissillä imetystyynyn päällä ja läppäri on edelleen käden ulottuvilla. Luin nuo edelliset kirjoitukseni ja muutamia edeltäviä teidän kirjoituksia ja tuli vähän fiilis, että kirjoittelin liiankin "rallatirallaa, kaikki vauvanhoidossa ja elämässä on niin helppoa"-tyyliin. Luin myötätunnolla teidän perheiden sairasteluista ja toivon, että pysytte sekä aikuiset ja lapset mahdollisimman terveinä. Jotta tosiaan ei jäisi liian siloiteltu kuva meidän tilanteesta niin kerronpa samaan syssyyn, että on sitä täälläkin kaikenlaista ollut. Ehkä ikävistä asioista ei tule kirjoiteltua ensimmäisenä, varsinkaan näin puolijulkisesti kaikille avoimella sivustolla ja varsinkaan kun olen niin huippuonnellinen ja tyytyväinen siitä, että on terve, onnellisen ja tyytyväisen oloinen poika tässä sylissä. Miehellä on 5-vuotias poika edellisestä suhteesta (asuu äidillään, käy yökylässä -väärä sana ehkä kun onhan tämä hänenkin toinen kotinsa- meillä säännöllisesti ja on nykyisin vilkas ja iloinen poika), mutta vauvana oli kärsinyt koliikista ja itku oli ollut aivan eri luokkaa. Olin siis valmistautunut melkoiseen härdelliin.

Meidän suhde miehen kanssa on melkoisen tuore ja moni olisi valmis heittämään lokaa niskaan,että miksi noin pian vauvaa pukkasitte. Tapahtuihan se hieman suunniteltua aikaisemmin ja ihmetystä herättää miten niin nopeasti raskaaksi tulin näinkin vanhalla iällä, kun aina takaraivossa on pyörineet monen lähisukulaisenkin lapsettomuus ja epätoivo asiaan liittyen. Mutta pakkohan kai joidenkin asoiden on sitten tapahtua helposti ja huomaamatta ilman suurempaa hammastenkiristystä Ja voin sanoa, että alusta asti itsellä on ollut erittäin hyvä ja varma olo lapsesta. Olen itselleni antanut credittiä siitä, että asenteeni ja varmuuteni/kypsyyteni äidiksi monien opiskelu-, työ- ja rehellisesti sanottuna itselleen elettyjen rillutteluvuosienkin jälkeen vaikuttaa varmasti siihen, että vauvallakin on hyvä olla. Tietysti on käynyt erittäin hyvä mäihä vatsavaivojen vähäisyyden ja vauvan ainakin toistaiseksi rauhallisen temperamentin suhteen. Satoja tunteja on vietetty vauvanhoitoon liittyviin asoioihin perehtyen, luotan tietoon ja faktaan kovastikin, mutta olennaista taitaa olla myös suht rento ja ei mitenkään perfektionistinen luonteeni. Huolellisia ollaan, mutta kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja sirotonta elämässä. Tulevaisuuden uhmassa ja kiukuttelussa luotan siis rauhalliseen luonteeseeni ja kärsivällisyyteen. Hermo menee varmasti itselläkin, tunnistan kyllä liiankin hyvin luonteeni heikkoudet Onneksi on 6 vuoden koulutus ja 10 vuoden sitäkin tärkeämpi ja opettavampi työkokemus lasten, nuorten ja varhaisaikuisten kasvatuksen ja ohjauksen parissa niin sikäli itseluottamusta löytyy. Tietysti tämä on vaan mutu-tuntumaan ja teoreettiseen mielikuvaan perustuvaa kenties toiveajatteluakin, mutta optimistinen asenne yhdistettynä realismiin kantanee Sormi tulee siis varmasti lapsen ja parisuhteenkin suhteen menemään vielä useasti suuhun ja tukka tulee hapsottamaan harjakaisen tyyliin vielä useana aamuna valvottujen öiden jälkeen... Mutta menipä "filosofiseksi" (tai sitten ei ) pohdinnaksi, samalla kun iski virtuaalinen puheripuli Yksi ominaispiirteeni kun sattuu olemaan se, etten usein osaa kirjoittaa tekstiviestiäkään lyhyesti. Meinaa tulla niitä 6 viestin megaviestejä kavereille ja perheelle...

Yksi osasyy tänne osallistumiseeni on se, että kenties lähitulevaisuudessa täältä Lappeenrannan alueelta voisi löytyä muitakin kuin palstatuttuja. Sosiaalinen verkostoni on aika minimaalinen näillä seuduilla. Perhe ja sukulaiset asuvat aivan eri puolella Suomea ja asuttuani 14 vuotta Länsi- ja Etelä-Suomessa vanhat ystävätkin ovat jääneet sinne ja fyysinen näkeminenkin on vähissä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut tyytyväisenä epäsosiaalinen ja keskittynyt kirjaimellisesti omaan napaani, mutta olisi aika varmasti keskittyä yhteydenpitoon sekä vanhoihin ystäviin, mutta kenties pikkuhiljaa luoda myös uusia kaveri- ja ystävyyssuhteita. Tiedostan kyllä tosiasiat sen suhteen ettei pikkulapsiperheissä tai äideillä ole kovinkaan paljoa aikaa uusiin kuvioihin, mutta kuvittelisin, että monellakin olisi tarvetta jutella päivittäisistä ja ehkä vaikeistakin asioista samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Täällä on mukava käydä kommentoimassa ja purkamassa vauva-asioita, mutta mietin myös, että jos JOKU teistä on jaksanut lukea tämän epistolan pituutta lähestyvän sepustuksen niin voisi innostua lähettämään vaikka yksityisviestiä (mitenkäs se edes toimii??) ja keskustelemaan vaikka facebookin tai sähköpstin välityksellä hieman yksityisemmin asioista jos sillä jollakin teistä olisi tarvetta. Facebookiin (olettaen, että siellä kaikki nyt edes olisivat) voi perustaa myös muilta salatun ryhmän, jossa voi jakaa vauva- ja muista mm. parisuhdeasioita niin halutessaan. Itse olen suht avoin asioissani, joten en välttämättä halua kaikesta täällä kertoa. Ja luonne on sellainen, että vaikka ihan arkisistakin asioista on mukava vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niin pohdiskelen myös niitä ehkä yksityisempiä juttuja ja niitä ei kaikelle kansalle viitsi jakaa.

Ajatuksena siis tällainen yhteydenpitoidea? En tiedä onko teillä jo valmiiksi kaveri- ja ystäväpiiri täällä päin, mutta itse alkaisin olla valmis vähän aktivoitumaan sosiaalisesti. Vaikka näkemään livenäkin mikäli mahdollista. Toki onhan se näin "akkaporukallakin" niin, että toisten kanssa juttu luistaa paremmin (esim. livenä) ja ihmisten kokemusmaailmat on erilaisia. Joten voi olla, että lyön päätäni nyt seinään, mutta jos tuohon jossakin vaiheessa kiinnostusta löytyy niin olkaa aktiivisia. Tietenkin meitä on eri ikäisiä jne, mutta eipä se äitien kesken mielestäni ole este ennenkään ollut. Samanlaisia kokemuksia jokaisella meistä.

Niin, jos nyt pääsisin asiaankin mistä alussa puhuin niin parisuhteessa on ollut haasteita täällä siinä missä muillakin ja kun yhdistää naisen hormonivaihtelut/aikaisempi masennus/huonot suht tuoreet kokemukset parisuhdeväkivallasta edellisestä suhteesta ja miehen omat stressinaiheet ja haasteet työn/rahan/sun muiden asioiden suhteen + äkkipikainen luonne niin melkoista sitcomia olisi voinut käsikirjoittaa minunkin elämästäni. Tai sitten liioiteltua draamaa Näistä asioista en tällä foorumilla viitsi tarkemmin puhua, ehkä jossakin muussa yhteydessä sitten. Mutta nyt siirsin vauvan sitteriin nukkumaan kun alkoi yksisormisysteemi tällä näpyttelyn määrällä väsyttämään. Lopetan höpöttelyn tähän, toivottavasti joku muu jatkaa monologiani dialogilla jatkossa

Maryya73 ja "Julle-poika" 2kk ja rapiat

 

Hyvä kun Jonspekin laittoi välillä maanläheisempää kirjoittelua kun itse pomppasin tuonne kaukaisiin pitkäsanaisiin pohdiskelusfääreihin Mutta nyt itselläkin vauva vaatii huomiota pikkutorkkujen jälkeen, vaihdetaan vaippaa tuoksun perusteella ja laitetaan ulkovaatetta päälle. Äidilläkin alkaa olla jo nälkä ja jääkaappi kaipaa täydennystä joten ei kun lenkkiä suuntaamaan ruokakauppaan. Mielenkiinnolla odotan noiden soseiden, puurojen ja muiden kiinteämpien sapuskoiden aloittamista. En ole mikään keittiönhengetär, mies hoitaa ruokapuolen aika pitkälti minun hoitaessa siivousta jne. Puuron keittämisestä selvinnen, soseet taitaa sitten tulla purkista vaikkei niiden valmistaminen varmaan minullekaan ylivoimaista olisi?

Maryya73 + "kakkavaippapöksypoika"

 

Maryya: Kyllä mua voisi suljettu ryhmä Facebookissa kiinnostaa - en vaan itse osaa sellaista tehdä : / Mitenkäs muut kaakonkulmalaiset, ootteko naamakirjassa? Tosin, tulisiko sinne kirjoiteltua näitä pitkiä sepustuksia, vaan olisiko se enemmän tsättäämistä?

Itse tykkään kyllä lukea pitkiäkin juttuja täällä, mutta en aina ehdi paljon kirjoittelemaan Yleensä joku aina keskeyttää kirjoittelut Ja arki jokaisessa perheessä on erilaista, toisilla on vähän vähemmän töyssyjä kuin toisilla Eli saa sitä omaa onneaan hehkuttaa ihan huoletta, kun siihen on aihetta Itse ainakin arvostan tätä suht tasapaksua arkea..

 

Tesmis : Olitko sie mei äitin kaa samas työpaikas syksyllä ?
Vai meneekö ihan metsään ? Jokatapaukses, pieni maailma

Maryya73 : Tervetuloa mukaan jutustelemaan miunkin puolesta Mukava lukea, että teillä mennyt hyvin pienokaisen kanssa. Eikä siitä kuulu potea niinsanotusti huonoa omaatuntoa jos/kun vauva-arki sujuu mallikkaasti. Kuitenkin jokainen lapsi yksilö, toiset lapset syövät/nukkuvat tms. paremmin kun taas toiset huonommin. Vaikka eihän sitä kenenkään pienelle soisi esimerkiksi koliikkia, enkä kyllä itse voi kuvitellakaan miltä esimerkiksi Jonspesta tuntunut..

Minkä ikäisiä te muuten olette ? Itse olen keskustelu-porukkamme juniori

 

Heissan!
Sori kun tuun tunkemaan tänne takas vaik miut on kait täältä lempattu jo ulos :ashamed: kun mein "vauva" on yli-ikäinen (1v2kk). Mut noi Maryyan jutut kuullostaa aikas tutuille, paitsi et meil ei oo tyytyväistä vauvaa näkyny sit 7-vuoteen. Eka oli se koliikki huutaja ja sit siin välis se helppotapaus ja nyt näin vanhoil päivillä toi iki-liikkuja! Auts!!

Mut toi kerhopuolelle siirtyminen vois olla miun juttu, jos joku osais sen tehdä ja huolitte miut mukaan , ni voi jutella vapaasti lapsista ja muustakin kaikesta maan ja taivaan välillä.

 

Cherrye: Niinpä, jokainen lapsi on erilainen. Ja kyllä aika kultaa muistot

Ikää miulla on 27v. Esikoisen saadessani olin siis himpun vajaa 25v, ja nyt Ennin syntyessä muutamaa päivää vaille 27v. Miäkin ehdin koulut käymään ja vähän jo työelämään tutustumaan ennen lapsia. Oon siis koulutukseltani DI, mutta saas nähdä, palaanko enää ikinä niihin hommiin

Tuubi: Miun mielestä voit ihan hyvin jutella teidän arjesta täällä Useista meillä on myös noita isompia lapsia, joten taaperoarki on tuttua, ja kiva siitäkin on jutella. Niin, ja tulee täällä tosiaan kertoiltua muitakin kuin pelkästään lapsiin liittyvistä asioista :ashamed:

Meillä oli viime yö vähän rauhallisempi (kaksi syöttöä), kun en antanut sitä kukkakaalia (olin siis antanut aiemmin kukkakaali-peruna-porkkanasosetta). Eli oiskohan se aiheuttanut masuvaivaa? Eilen maisteltiin ekaa kertaa riisipuuroa luumusoseen kera, ja vähän yököttävää se taisi olla Mutta tänään illalla uusi yritys.