vierailija
Luin nyt vasta tuon lopun ja siis olipa ksuniisti kirjoitettu. Joo, mäkin toivoisin sitä. Siis nimenomaan se, että mulla ei ois jotain hyväksymättömyys triggeriä. Että mulla ois itsessä luotto mun hyväksyntääni vaikka ulkoapäin kokisin toisin. Mun äitihän siis horjutti sitä aivan kaikessa, vaikka mun mieli olisi ollut hajoamassa hänen silmiensä edessä niin a) ei sitä tajunnut edes ja b) jatkoi horjuttamista (en varmaan ollut hänelle kaikilta osin mieleinen syistä, joiden en (enää) usko johtuvan itsestäni.)Mä tiedän aivan tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Olen itse aika samanlainen.
Sivusin tätä vähän aiemmin, jos luit eilisiä (oliko se eilen, en ole ihan varma ) juttuja, niin kirjoitin viestejä nimimerkillä vihreä karva (ja siis just sen takia, kun joku luuli jonkun muun kirjoittamaa viestiä minun kirjoittamakseni). Mutta siitä tulee vaan mulle itselle paha olo loppupeleissä eikä se sitä vastapuolta kiinnosta tippaakaan. Jotkut pystyy ilkeilemään ja puhumaan pahaa muista ihan rajattomasti kärsimättä siitä itse ollenkaan, ja mäkin luulin olevani sellainen, mutta kyllä se muhun vaikuttaa ja paljonkin. Oon tehnyt hirveästi työtä tän asian parissa viime aikoina koska oon sen velkaa itselleni.
Mua on auttanut se (ja tämä on muuten paljon helpompaa keskustelpalstalla kuin livenä, mutta "oikeassa elämässä" kynnys puhua ilkeästi muille on onneksi vähän korkeampi), että ennenkuin vastaan pahasti jollekin, otan pienen paussin ja jäsentelen mielessäni sen tilanteen, ja yritän katsoa sitä asiaa sen toisen näkökulmasta. Ja mietin myös sen, että ehkä sillä toisella on sillä hetkellä paha olo, niinkuin mullakin usein. Jos en siitä huolimatta ymmärrä mistä kenkä puristaa, niin seuraava askel riippuu omasta olotilastani sillä hetkellä. Jos mulla on huono päivä, tai jotain parempaa tekemistä, niin annan olla. Lähden tilanteesta (tai palstalta) pois. En mä ole kenellekään mitään velkaa. Muutoin yritän puhua sille vastapuolelle mahdollisimman neutraalisti ja suuttumatta, tai siis ainakin näyttämättä suuttumustani parhaani mukaan, ja samalla yritän selittää häntä loukkaamatta omaa näkökulmaani. Aika monesti asia selviää sillä. K*sipäitä on kuitenkin maailma täynnä, ja jos vastapuoli sattuu lukeutumaan heihin, palaan tuohon "pahan olon" ratkaisuun eli jätän heidät kiukkuamaan itsekseen.
Ei tämä multa aina onnistu, mutta koen kyllä että mun elämä on nykyään paljon helpompaa kun en käytä niin paljon energiaa aivan tyhjänpäiväiseen väittelyyn ja stressaamiseen. Koska se ydinsyy mun käytökseen on tietysti se, että mä olen herkkä ihminen ja annan muiden mielipiteen minusta vaikuttaa ihan liikaa omaan olooni. Luultavasti sen takia, että mullakaan ei ole ollut ihan helppo ja ruusuinen lapsuus ja nuoruus, ja en ole saanut riittävästi tukea ja pyyteetöntä rakkautta vanhemmilta silloin kun olisin sitä eniten tarvinnut.
Hitto kun tää kuulostaa ihan joltain "paremman" ihmisen saarnalta siitä, miten kaikkien pitäisi käyttäytyä. Mut oikeasti mä en sitä aja ollenkaan takaa. Toisaalta haluaisin itsekkäästi jotenkin palauttaa ketjuihin sen kivan ilmapiirin mikä meillä joskus oli, mutta myös siksi että samaistun suhun Aito (ja siis, olen Käärijäfani joka on oikeasti ottanut itseensä joskus aika tavalla sun kirjoituksista), ja haluaisin että sullakin olisi joskus hyvä olla ja voisit tuntea itsesi hyväksytyksi.
T. Vihreä karva