Jyväskylässä hoidoissa?

Keskiviikkona oli punktio ja saaliina 11 munasolua. Punktio oli minulle tällä kertaa kivuton ja päivät sen jälkeenkin menneet ihan eritavalla kuin viimeksi. Ei minkäänlaisia kipuja eikä edes turvotusta. 10 munasolua oli kypsiä ja niistä 9 hedelmöittyi. Tänään oli siirto ja siirrettiin nelisoluinen 2-luokan alkio ja muut menikin sitten roskiin, kun olivat samanlaisia fragmentoituneita alkioita niin kuin viimeksi. Tällä kertaa ei siis jäänyt mitään pakkaseen. Nyt sitten odotellaan reilut pari viikkoa, HCG-kontrolli on 3.10.

 

Moi! Mä olen ainakin ollut tosi pettynyt keskussairaalan meininkiin. Tosi kylmää ja tylyä kohtelua lääkäriltä, hoitsu tosin aivan yliyliyliLIIANimelän ymmärtäväinen olevinaan. En nyt tarkkaan muista mistä olen mieleni pahoittanut, mutta tässä muutamia esimerkkejä: Viimeksi setä paasasi mulle, että minun pitää nyt vain ymmärtää ettei mikään hoito tehoa toistuviin keskenmenoihin vaikka kuinka googlettais jostain hölynpölypalstoilta (tottakai sen ymmärrän, mutta joku toivo kai yhä on olemassa?!). Teki mieli kysyä häneltä, että todellako luulet etten maisterina ymmärrä mitä tieteellinen tutkimus on ja mitkä tutkimukset tai palstat täyttää skeidaa!? Olen myös ollut hiukan pettynyt siihen, ettei mitään lääkettä (minidisperin, luget tms.) määrätä varmuuden vuoksi, vaikkei niistä käsittääkseni voi mitään haittaakaan olla. Sitten olen ollut raivoissani monesti siitä, kun puhelimella ei pääse millään läpi ja aina tuntuu olevan ajat loppu!
Mitkäs asiat sua dreamer1 siellä/lääkärissä ärsyttäneet?

 

Amalia, hyvä että saatte homman eteenpäin ettekä joudu odottamaan kohtuuttomasti kahteen paikkaan. Meidän ajan saamisen hitaus saattaa johtua siitä (vaikkei saisi), että tiedän lähetteessä lukeneen, että ollaan hakeuduttu InTiimiin.

Toisaalta en ole myöskään viime aikoina klinikalle soittanut, koska päätimme pysyä InTiimissä ainakin femarien ajan ja vasta mahdollisesti jatkossa kovempien hoitojen tullessa kyseeseen siirtyä julkiselle kun rahat ei niihin enää yksityisellä riitä. Mulla on tosi korkee kynnys mennä keskussairaalaan hoitoon, koska oon ite sairaalassa töissä enkä halua työkavereiden tietävän tästä. Töissä tulee myös törmättyä polin henkilökuntaan sen verran ja haluaisin pitää työminän ja yksityiselämäminän erillään. Lisäksi olen kuullut esim. lapsettomuuspuolen lääkäristä myös sellaisia juttuja, etten tiedä haluanko hänen vastaanotolleen mennä, vaikka on varmasti erilainen potilaille kun työyhteisölleen ja jutuilla on tapana värittyä matkan varrella. Sinällään olikin ehkä tyhmää pyytää lähete jo kesällä, mutta toisaalta jos sitten jatkossa pääsis lyhyemmällä jonotuksella kun voi vedota jonottaneensa jo kuukausia.. Toisaalta tiedän, että kun polille soittaa tarpeeksi usein, saa ajan usein melko nopeastikin pelkästään soiton perusteella, vaikka lähetteiden jonossa oma vuoro ei vielä olisikaan.. Karua, mutta totta.

 

Hui. Pelottavaa kuulla huonoa polin lääkäristä. Muutenkin hiukan hermostuttaa, sillä tiedän, että terveyshistoriassani on asioita, jotka nousevat hoidoissa välttämättä esiin eivätkä ainakaan positiivisessa mielessä. Nämä asiat ovat kyllä jo kaukaista menneisyyttä (kymmenen vuoden takaisia), mutta aina niihin terveydenhuollossa palataan.

Perhesuunnitteluneuvolan lääkäristä jäi kyllä jo huono maku, hän ei niinkään ollut mitenkään epämiellyttävä, mutta kokemattoman oloinen.

 

Käytiin polilla tänään, viimeksi siis siellä toukokuun lopussa (jolloin tehtiin aukkari). Asiat lähtee onneksi eteenpäin, mulla nyt kp 22. Sain reseptin Femariin, sitä sitten syön kierron päivät 3-7. Ensi kiertoon siis suunnitteilla meidän ensimmäinen inssi. Jännää... Ei oikeen tiedä mitä odottaa, avoimin & mahd. iloisin mielin eteenpäin - liikoja pilvilinnoja kuitenkaan maalailematta.

Amalia - kokemukset on erilaisia (siis tämän lääkärin suhteen). Ei kannata pelätä! Me koetaan hänet ihan ok tyypiksi, ei ole mitään pahaa sanottavaa tähän mennessä. Hoitajat "korvaa" sen mitä häneltä kenties empatia-/sympatiakyvyssä puuttuu!

 

Elämäni ensimmäinen plussa pärähti testiin tunti sitten. Aika uskomattomalta tuntuu. Tää oli meidän yk 50. On tätä odotettu ja toivottu jo kauan. Tuntuu kyllä siltä, että nyt se jännittävämpi odotus vasta alkaa. Maanantaina olisi HCG-kontrolli, voi olla että menen siihen jo huomenna :heart:

 

Voi hyvänen aika, onnea aurinkoiselle!!! Ihan mahtavaa! <3 Kaikkea hyvää ja onnea tälle matkalle.

 

Hei kysymys kokeneemmille inseminaation suhteen... Mihin aikaan teillä on ollut ensimmäinen ultra? Mulla alkoi siis tänään menkat, soittelin polille varatakseni kontrolliultra-aikaa. Sen sain sitten kiertopäiväksi 12.

Mietin vaan, että kun mulla kohtuullisen lyhyt kierto (nyt on vaihdellut 25-29) niin mitenkä jos sitten tässä ultrassa huomataankin että ovulaatio olisi ihan tuloillaan (esim. jo seuraavana päivänä)? Tässä vaan jotenkin mietin sitä, että jos onkin ihan liikaa vastetta noilla Femareilla, niin uskaltaako tässä enää seksiäkään harrastaa (esim. kp 10 jälkeen) ennen kun tietää tilanteen ultran perusteella...

Ja kokemuksen perusteella - saako In-Tiimiin helposti sen inssiajan? Vai onko siellä joskus jopa niin täyttä että joutuvat sanomaan eioota... Asioita, mitkä jäivät siis hoitajalta kysymättä, niin nyt mietityttää...

 

Hei baulie ja kiitos onnitteluista!! Minulla oli ensimmäisen inssin aikana uä kp12 ja seuraavana päivänä inssi ja viimeisellä kerralla uä kp10 ja inssi kp13. Hoitoaikoja In-Tiimiin on kyllä aina saanut varattua. Itse toimenpiteessä ei mene kuin muutama minuutti aikaa. Tsemppiä hoitoihin =)

 

Aurinkoiselle hurjan paljon onnea! Nyt vaan todella sormet ristiin että matkalainen pysyy mukana.
Baulie: Polin käytäntöihin musta kuuluu, että eka ultra aika kp 10-12, joissain poikkeustapauksissa vois olla aikisemmin tai myöhemmin. Mullakin kerran kp14 vasta kun aikataulut muuten ei onnistunu niin sain puhuttua sen kun pitkät kierrot. Siinä kierrossa kanssa ovulaatio oli tulossa joten irrotuspiikki samana iltana ja seuraavana päivänä inssiin. Uskoisin, että InTiimi järkkää kyllä ajan kun tarvii. Heillä kuitenkin sopimus polin kanssa. Ja inssi itsessään hyvin nopea toimenpide joten voi ottaa lyhyempäänkin väliin kunhan kerkiävät sperman käsitellä. Kannattaa ehkä tehdä ovulaatiotestejä jos huolettaa, että ovuloi jo aikaisemmin. Voi sitten soittaa polille/intiimiin jos näyttää plussaa ennen ultraa.

Täällä jännitetään kovasti mitä tuolla kyydissä on. Tiistaina olisi alkuraskauden ultra joten vihdoin pääsee näkemään että kaikki on hyvin. Todella niin toivon olevan tsemppiä kaikille hoitoihin.

 

Sarzu Kävitkö ultrassa? Monennellako viikolla nyt olet?
Mulla mitattiin maanantaina HCG ja se oli 957. Sain uä-ajan polille kahden viikon päähän 20.10. Tällä hetkellä mulla ei oikein ole minkäänlaisia oireita, en tiedä onko se hyvä vai huono asia. Miten sä olet voinut alkuraskauden ajan?

 

Moi aurinkoinen. Kävin tiistaina ultrassa ja vastasi silloin viikkoja 8+0 eli päivällä heitti inssi ajasta laskettuna.Nyt siis kasassa 8+2. Pieni sydän löi kovasti ja tuntu kyllä mahtavalta.
<kuitenkin vielä vähän epävarma olo kun keväällä keskenmeno tapahtui alkuraskauden ultran jälkeen. Sen verran säikky olen, että varasin uuden ajan yksityiselle kahden viikon päähän.
Voinnissa ei kyllä kehumista. Väsyttää aivan kamalasti ja unirytmit jotenkin sekaisin. Paha olokin on, mutta en tiedä itsellä kummasta johtuu tästä raskaudesta vai vatsasta joka minulla myös muuten temppuilee. Kun vatsa huonossa kunnossa oireet hyvin samanlaiset kun oletan raskauspahoinvoinnissa olevan. Yököttää, oksettaa, vatsaan sattuu ym. Lääkkeitä ei saa säännöllisesti syödä joten yritän pärjätä mahdollisimman vähällä.
Valittaa en tietysti halua koska tätä on odotettu, mutta kyllä välillä itku pääsee kun koko ajan huono olo. Töissä olen vielä käynyt mutta sen jälkeen ei kyllä muuta jaksa tehdäkkään. Liikuntaakin pitäisi harrastaa mutta ei vaan pysty.
Toivotaan, että ajan kanssa olo vähän paranee.
Tsemppiä aurinkoinen odotteluun jotta pääset näkemään pikkuisen.

 

Tervehdys palstalaisille!
Olen seuraillut tätä palstaa enempi tai vähempi aktiivisesti jo melkein alusta alkaen (ja välillä kirjoitellutkin, esim. oma historiikki on sivulla 5). Nyt taidan oikeasti kuulua tähän "hoitoporukkaan", kun eilen käytiin polilla ja sain Klomi-reseptin ja siihen sitten yhdistetään inseminaatio seuraavassa kierrossa. Yritystä meillä on siis takana yli kolme vuotta ja syy on selittämätön. Hoitoihin ei haluttu lähteä aiemmin (=vuosi sitten).

Ainakin Baulie taitaa olla nyt samassa "hoitotilanteessa", onkohan täällä muita? Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Lääkkeitä en ole vielä saanut apteekista, eli onkohan niillä jotain sivuvaikutuksia ym...

Sairaalan henkilökunnasta (hoitaja+lääkäri) mulle on jäänyt hyvä kuva, ainakin meitä ne "patistavat" ja rohkaisevat eteenpäin

 

Moikat Inkulle, kiva saada uusia(vanhoja ) kirjoittelijoita tänne! Varsinkin kun nämä kaksi aktiivista palstalaista eli aurinkoinen ja Sarzu siirtyivät ansaitusti muualle! Toivottavasti kaikki heillä menee hyvin loppuun saakka.

Lueskelinkin tuolta sivulta 5 sinun aikaisempia kuulumisia. Mullakin monirakkulaisuutta (kahden gynen mielestä), mutta tämä polin lääkäri ei ollut ihan samoilla linjoilla. Tiedä sitten näistä... Menkat mulla kyllä tulleet ihan ajallaan luonnollisesti, eli ei ole tarvinnut lääkkeitä niiden säännöllistämiseen.

Eilen siis söin viimeisen Femarin tähän kiertoon, mitään sivuvaikutuksia tai tuntemuksia ei ole ollut. Kävin ostamassa ovulaatiotestejä eilen ja aamulla testasin oman mielenrauhani vuoksi miltä näyttää. Kp 8 siis ja nega. Vähän siis jännään tuota, kun seurantaultra kp 12 ja mietin sitä että jos se ovulaatio onkin aikaisemmin niin tietää mahdollisesti vähän ennakoida...

Mun siskon vauva sai alkunsa ensimmäisestä clomikierrosta (ei tehty inssiä tms). Toivotaan teille Inkku samaa! Hänelle clomeista oli tullut kuumia aaltoja yöllä, ei ilmeieestikään muuta.

 

Hei kaikille!
Olen palstailut vähemmän viime aikoina, mutta täällä on nyt kolme inssiä tuloksettomina ohi. Tähän kiertoon kaikki ajat oli menneet, joten marraskuussa on ivf-suunnittelu ja joulukuussa vasta eka ivf.

Minä olen kyllä aika pettynyt tähän hitauteen. Me saatii vuosi sitten lähete polille ja nyt vasta 3 inssiä tehty. Niistäkin 2 meni periaatteessa hukkaan, koska inssi olis pitäny tehdä sunnuntaisin, mutta tehtiin jo perjantaina kun ei se in-tiimi ole viikonloppuna auki! Naurettavaa!

Mulle on jääny in-tiimin ja polin lääkäristä asiallinen kuva, vähän liiankin asiallinen. Miksi kukaan siellä ei ota puheeksi tätä henkistä puolta? Lääkärit nyt ei yleensäkään puutu siihen, mutta miksei edes hoitajat? Suorittavat työtään ala-arvoisesti. Ainoastaan yhdeltä olen saanut puhelimessa henkistä tukea. Eihän kaikki halua sitä, mutta sanoisivat vaikka että " lapsettomuus on raskasta ja jos haluat jutella niin ollaan täällä teitä varten". Itse en sairaanhoitajana ole koskaan tehnyt työtä niin, etten tarjoaisi mahdollisuutta kekustella jos ihmisellä on raskasta. Mutta helpollahan siinä pääsee kun hoitaa vaan fysiikkaa, ja onhan se ajallisestikin paljon tehokkaampaa. Minä kuitenin uskon siihen, että psyyke vaikuttaa myös fyysiseen puoleen ja hoitamalla molempia, voisi tuloksetkin olla parempia. Monessa maassahan on pakollista myös henkinen hoito lapsettomuushoidoissa oleville. En nyt siihen pakollisuuteenkaan usko, mutta läsnäolo, kuuntelu ja lupa antaa surra olisivat mielestäni tärkeitä.

Tulipas nyt vähän avauduttua... Mites muut, onko tämä ollut teille henkisesti raskasta?

Inkku: mulla vähän kroppa ylireagoi clomeihin eli olin itkuinen, kuumia aaltoja, viikon päänsärky, alavatsakivut koko kierron ajan. Mutta mun elimistö oli niin herkkä, että kasvatti 4 follia, vaikka söin vain½ tbl päivässä. Useimmille ei taida tulla juri mitään oireita. Ja jos sulle laitetaan se irrotuspiikki, niin siitä tuli mulle ainakin ihan älyttömät raskausoireet. varoittelen siksi, kun arvaa tajusinko aluksi, että ne johtuu siitä... Ja vähänkö tipuin korkealta... itse toimenpide on ohi parissa minuutissa, eikä tunnu juuri miltään. Onnea yritykseen!

 

Hei!

Käväisin täällä pari viikkoa sitten narisemassa Keskussairaan meiningistä, tuntuu tosin, että siitäkin valitusvirrestä olisi hirveästi aikaa. Ehkä siksi kun tässä on juuri takana pari viikkoa epätoivoista piinistelyä. Tasan kaksi viikkoa sitten perjantaina minulle tehtiin ensimmäinen femar-avusteinen inssi (noin puolitoista vuotta sitten on tehty yksi inssi clomien kanssa) ja tänään aamulla tuloksena tästä piirtyi testiin maagiset kaksi viivaa. Kahden vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen tuntuu uskomattomalta. Neljän aikaisemman keskenmenon sekä yhden tuulimunaraskauden jälkeen tunnelmat ovat realistispessimistiset, mutta silti jaksan uskoa ihmeeseen.

Suojelusenkeleitä ja siunausta kaikille!

MeaMimosa

 

Heips!
Kiitoksia Clomien sivuvaikutustiedoista, pidän mielessä (irrotuspiikistä en tiiä vielä). Tosiaan jännittää osaltaan just tuo ajoitus, pitää vaan toivoa, että osuu arkipäivälle, ja vielä sellaiselle viikolle/päivälle, että mieskin on maisemissa. Inssiä ei taideta tehdä pakastetuista simpoista?

Oi, MeaMimosa, toivotaan parasta! Ja minusta ainakin on ihanaa lukea toisten onnistumistarinoista.

Haaveilija kyseli, että onko tämä henkisesti raskasta. On se. Välillä vaan enemmän ja välillä sen melkein unohtaa. Polilla käydessä haluan kuitenkin olla asialinjalla, jotenkin tunteet on parempi jättää kotiin/autoon. (Jos ne pääsevät valloilleen, olen kuin vesiputous, ja sitten en pysty puhumaan yhtään mitään, joten kumpi parempi ) Edellisellä kerralla se ei onnistunutkaan, silloin olikin se naislääkäri, mutta tämä sama hoitaja. Hyvin nessuja tarjottiin, mulle se ainakin riitti.

Kotosalla tarvitsen sitten aina välillä oman ajan suremiseen, erityisesti jos puolituttavapiiristä tulee vauvauutisia, ja äitienpäivä on paha ja joulu myös.
Mutta nyt on siis hyvä kausi menossa, kun viimein tapahtuu jotain konkreettista.

 

Mahdottoman paljon onnea MeaMimosalle! Kertoisitko, onko teidän tilanteeseen löytynyt mitään selitystä, siis tähän lapsettomuuteen? Ja kun kerroit tuosta kahden vuoden tuloksettomasta yrityksestä, niin mahtuuko nämä keskenmenot & tuulimunaraskaus tämän ajan sisään vaiko onko niistä jo pidemmän aikaa?

Itseä aina kovasti kiinnostaa nämä onnistumistarinat ja taustat... Niin on toivo siihen, että meilläkin ensimmäinen inssi onnistuisi. Reilun viiden vuoden ajan kun tässä on jo lapsi saanut tulla ja sitä kovasti toivottu.

Haaveilija, ymmärsinkö oikein että tämä teidän nyt suunniteltu inssi ei onnistunut aikataulusyistä? Voiko tosiaan käydä niin, että In-Tiimissä kaikki ajat täynnä ja inssiä ei voida sitten siihen kiertoon tehdä?

On kyllä inhottavia nämä aukioloajat, niistäkin sitten mahdollisesti lisähuolenaihetta... Ilmeisesti jossain päin Suomea polit auki joka päivä, joten siellä ei samalla tavalla päivistä tarvitse huolehtia.

Itse kokenut tämän tutkimuksiin/hoitoihin lähtemisen yllättävänkin "kevyeksi". Tuo nyt on tosi huono sanavalinta... Mutta jos vertaa tämän hetken fiiliksiä esim. siihen miltä menkkojen alkaminen muutama vuosi sitten tuntui. Nyt tähän plussaamattomuuteen on jo niin tottunut että ei oikeastaan muuta voisi odottaakaan. Mutta aikaa se vei... Että jotenkin pääsi sinuiksi & hyväksyi tämän asian. Ilman muuta asia on edelleen arka, surullinen ja olo aika ajoin haikea. Mutta tämän hoitojen alkamisen olen itse jotenkin ottanut niin, että kyllä meille se lapsi jossain vaiheessa tulee... Ensimmäiseen hoitokertaan en (ainakaan vielä) ole ladannut liikaa odotuksia - saa nähdä miltä myöhemmin tuntuu. Jotenkin tätä tilannetta tarkastelee ikäänkuin ulkopuolisen silmin... Kevyempää omalle päälle ehkä ajatella näin?

Polin lääkäristä tosiaan jäänyt asiallinen kuva, hoitajat tuntuvat empaattisilta. Kuvittelisin, että hoitajat kyllä mielellään tukevat henkisesti jos sitä apua heiltä tarvitsee, siihen en osaa sanoa mitään että tarjoavatko oma-aloitteisesti olkapäätä/miksi eivät sitä tee... Itsellä ei ole vielä näitä vastoinkäymisiä tullut, niin en tiedä missä määrin sitä itse heiltä kaipaisin. Kuvittelisin kyllä, että itse mieluummin puran tilannetta miehen/lähimpien ihmisten kanssa kuin sitten sairaalan henkilökunnan.

Täällä kp 9 - ovulaatiotesti nega ja olossa ei mitään uutta. Mukavaa viikonlopun jatkoa itse kullekin!

 

Juu, tokihan voin kertoa taustoista hiukkasen tarkemmin. Eli keväällä 2008 jätin pillerit pois ja heti raskauduin kolme kertaa peräkkäin, näistä kolmannessa raskaudessa pienen syke nähtiin viikolla 9, mutta seuraavassa ultrassa noin viikolla 12 hän oli menehtynyt Jouduin kaavintaan, josta mukavasti seurauksena oli kohtutulehduskin... Noh, seuraavan kerran raskauduin jouluna 2008, mutta se osoittautui tuulimunaksi heti ensimmäisessä ultrassa ja hoitui lääkkeellisellä tyhjennyksellä. Sitten olikin pidempi väli ja raskautumista odottelimme syyskuulle 2009. Se päättyi itsekseen verenvuotoon noin 5. viikolla.

Kaikki mahdollinen on testattu, tulehdukset, kromosomit, hyytymistekijät...täysin selittämättömiä kaikin puolin ollaan. Söin myös reilun puolen vuoden verran kortisonia, käytin minidisperiiniä ja parin viimeisimmän raskauden alussa lugeja ehkäisemään keskenmenoja - tuloksetta. Keväällä 2009 minulle tehtiin yksityisellä clomiavusteinen inssi, siitä nega. Nyt tosiaan ollaan oltu julkisella puolella hoidoissa, kun vuosi tuli viimeisimmästä raskautumisesta täyteen.

Alkukankeuden jälkeen minulle tehtiin keväällä munatorvien aukiolotutkimus ja siinä selvisi, että jotain tukkeumaa oli molemmissa putkissa, mutta tämä "tukkeuma" poistui veden paineen voimalla siinä. Nyt siis ensimmäisestä femar-avusteisesta inssistä plussa, mutta taustani on sen verran surkea, että odotukset eivät kovin korkealla ole. Yritän olla mahdollisimman luottavaisin ja positiivisin mielin, jotenkin uskon silläkin olevan merkitystä... Olen lukenut tarinoita, joissa yhtäkkiä vain kaikki meneekin hyvin ja haluan uskoa että sellainen todella on mahdollista!

Tuosta henkisestä tuesta sen verran, että minä olen ollut keskussairaalla käydessämme sen verran itkuinen, että joka kerta minulle on hoitaja tarjonnut psykologin keskusteluapua. Olen myös aiemmin käynyt muutaman kerran juttelemassa psykologin kanssa lapsettomuudesta, mutta kokenut sen hyödyttömäksi... Tämä kyseinen psykologi ei ollut mitenkään erikoistunut lapsettomuuteen tms. joten tuntui tosi turhalta käydä itkemässä siellä

Tällainen tarina meillä. Kumpa me kaikki saisimme vielä onnellisen lopun tarinoillemme!

 

Terveyhdys!
Kirjoittelin mm. 35+ palstalla viime talvena, minua tuskin kukaan täällä muistaa, mutta samalla nimimerkillä silloinkin. Meillä takana piiiiiitkä lapsettomuustausta, 6xIUI vuosia sitten tehtynä ja viime talvena sitten ensimmäinen ICSI-yritys. Tuoresiirrosta nega. Kevättalvelle suunniteltu PAS ei toteutunut koskapa kaksi pakkaseen saatua alkiota eivät sulatuksesta selvinneet. Tuon jälkeen heitin hanskat tiskiin ja totesin että olkootsa koko touhu. Mutta mutta mutta, tässä sitä taasen ollaan.

Kävimme joku aika sitten seuraavan kierroksen suunnittelussa keskussairaalassa ja sieltäpä ei sitten tullutkaan ihan hyviä uutisia. Minulta löydettiin kohdusta joku kummallinen kohdun limakalvolla oleva poimu, polyyppi. Ei kuulemma mitään vakavaa mutta se pitää poistaa jotta hoito voidaan aloittaa, voi estää raskaaksi tulemisen ja olla myös aiheuttamassa keskenmenoja. Se miksi läksin taasen kirjoittelemaan oli tarpeeni kysyä teiltä neuvoja ja kokemuksia tuommoisten polyyppien poistosta. Toimenpide on nimeltään joku hystero.... Se miksi tästä kyselen on se kun minulle sanottiin että toimenpide voidaan tehdä nukutuksessa mutta että kyse on niin pikkujutusta että se hoituu polikliinisesti, ilman puudutuksia ja buranan avulla. Uskoin silloin lääkäriä ja hoitajaa ja lupauduin polilla tehtävään toimenpiteeseen, buranan voimalla. Mitä sitä nyt nukuttelemaan jos kerran buranankin voimin toimenpide voidaan lääkärin mukaan tehdä. Hiukka nyt jäin kuitenkin ihmettelemään että miksi nukutus on edes vaihtoehto jos kyse on kivuttomasta toimenpiteestä...??? Ja surffailtuani aikani löysin ties kuinka monta tarinaa siitä kuinka aivan sama toimenpide tehtiin nukutuksessa, eikä todellakaan pelkän buranan avulla. :O

Löytyisikö joltakulta teiltä kokemuksia tuosta toimenpiteestä? Tehtiinkö se nukutuksessa vaiko ei. Ja jos ei niin oliko toimenpide kivulias?

Kaikista vinkeistä kiitollinen Rebec, joka lupaa kommentoida myös toisten kirjoituksia jahka tästä omasta paniikistaan selviää

 

Rebec, mä en valitettavasti ainakaan tiedä mitään tästä polyypin poistamisesta. Oliskohan toimenpiteen nimi hysteroskopia? Netistä varmasti löytyy jos jonkinlaista kauhutarinaa siihen liittyen... En tiedä mikä vaikuttaisi siihen, kannattaako tehdä nukutuksessa vai ei. Jo sulla on esim. "hyvässä" paikassa tai kooltaan esim. pienempi kertoivat että olisi mahdollista tehdä ilman nukutusta? Oletko nyt myöhemmin kysellyt/saanut lisätietoa asiaan muualta?

Täällä vedellään kp 14. Tiistaina (kp 12) käytiin polilla ultrauttamassa ja silloin lääkärin mukaan limakalvo hyvän näköinen ja löytyi 2 x 18 mm kokoista follia. Väläytteli tuplaraskauden mahdollisuutta ja kyseli, että halutaanko jatkaa. Ilman muuta kyllä inssiin mennään kokeilemaan! Ei tämä kaksosuuden "riski" mitenkään muuttanut tilannetta.

Tänään aamulla tein positiivisen ovulaatiotestin ja inssin sain varattua huomiselle iltapäivälle. Jännittää jo pikkasen... Millasia kokemuksia ko. toimenpiteestä? Usein taidetaan sanoa, että on ihan helppo homma ja muutamassa minuutissa ohi. Sit taas kuulee näitä toisia tarinoita eli että olisi kivulias... Eli kokemuksia kahteen suuntaan kuten aukkarissakin (itsellä se oli aika kivulias).

Millä aikataululla teille muille on inssi tehty? Sinä päivänä kun ovulaatiotesti näyttää plussaa vaiko sitten sitä seuraavana päivänä? Mietin vaan, että olisko paremmat mahdollisuudet jos tehtäisiin jo plussauspäivänä... Ultraavatko vielä ennen toimenpidettä?

-baulie-
Kp 14

 

Hei baulie! Minulle on tehty inssi kolme kertaa ja joka kerta seuraavana päivänä plussauksesta. In-Tiimissä ei ole enää tehty ultraa. Vähän nippailua tuntuu toimenpiteen aikana, mutta se on todella nopeasti ohitse. Itse otin ennen inssiä Buranan+Panadolin varuulta. Pidetään peukkuja että ensimmäisellä kerralla tärppää.

 

Baulie Asiani hoitui niin että toimenpide suoritetaan päiväkirurgiassa Onneksi, sillä olen kuullut että kyse ei todellakaan ole mistään ihan yksinkertaisesta toimenpiteestä. On monia joilla sitä on yritetty polikliinisesti, mutta kivuliaisuuden vuoksi on jouduttu lopulta suorittamaan nukutettuna. Minua on tähän ikään mennessä keretty ronkkia jos vaikka minkämoisien vaivojen takia, ja kokemukset eivät ole olleet mitenkään ruusuisia. Taustalla on siis paljon pelkoa, joka puolestaan vaikuttaa jo sekin kivun kokemiseen. Mutta onneksi homma hoitui kohdallani näin.

Minulle on noita inseminaatioita tehty tosiaan useita. Itse toimenpide on todella nopea kuten aurinkoinen jo sanoikin. Asettavat ensin sen inho levittimen : / ja sen jälkeen ohut katetri viedään kohdunkaulan läpi kohtuun. Se voi vähän nipistää. Minulla on välillä nipistänyt välillä ei, mutta kyse on siis aikasta pienestä nipistyksestä ja oikeastaan kurjinta koko hommassa on tuo levitin. Joskus on joku tohtori joutunut nappaamaan jollain vehkeellä kiinni kohdunkaulasta, jotta on saanut vietyä katetrin läpite ja se on nipistänyt vähän enemmän, mutta siedettävää on sekin nipistys ollut. En tiedä muistanko väärin mutta minusta tuntuu että koko touhu ei vienyt aikaa kuin 30 sekuntia, maksimissaan minuutin. Tsemppiä sinulle ja toivotaan todella että sinun kohdallasi jo ensimmäinen inssi tärppää etkä joudu tämän pidempään tätä lapsettomuushoitojen kivistä polkua kulkemaan

 

Hei taas,
kysäisenpähän vielä että onko polilla vain yksi lääkäri ja yksi hoitaja, jotka näitä lapsettomuushoitoja tekevät? Itse olen vasta vuoden alusta tutustunut keskussairaalan polin toimintaan, muualta kun olen tänne muuttanut. Ja kenenkään muuhun en ole käynneillä törmännyt? Lääkäri on ollut ihan asiallinen, luottamusta herättävä siinä mielessä että selittää kyllä mielestäni riittävän perusteellisesti asioita, mutta tuo empatiapuoli on kyllä toinen... Tosin ehkä meistä jokainen kokee nuo kohtaamiset eri tavoin ja eri ihmisillä synkkaa eri tavalla. En minä mitään yli-imelää lässytystä halua, mutta ehkä juuri noista peloista vaikka nyt toimenpiteiden suhteen olisi hyvä uskaltaa sanoa. Nyt en uskaltanut siinä kasvotusten alkaa väittämään vastaan.

 

Polilla on vain yksi lääkäri. Ilmeisesti viime vuonna on ollut toinenkin, naislääkäri, mutta hän lähti pois. Häntä en tavannut, kun eka käynti meillä oli tässä vasta 4/2011.

Ekalla käynnillä meillä oli eri hoitaja (tummahiuksinen) kuin nyt sen käynnin jälkeisillä kolmella kerralla. Nyt siis viimeiset 3 kertaa ollut vaaleahiuksinen hoitaja (olisikohan Anneli nimeltään). En tiedä, että onko tämä toinen hoitaja sitten lähtenyt pois, vai onko vaan sattumalta ollut muilla kerroilla tämä sama hoitaja...

Inssi siis tehty tuossa puolen päivän jälkeen. Turhaan hermoilin! Nopea toimenpide, yhteensä siellä meni ehkä 10 min. Itessään inssissä kesti vain muutaman min. Mies oli henkisenä tukena pitämässä kädestä kiinni kun hermoilin...

Pari-kolme tuntia oli sen jälkeen sellaisia pieniä menkkatuntemuksia tuolla "jossain", nyt alkaa jo mennä ohi eli ei oikeestaan minkäänlaista kolotusta/vihlontaa. Mutta yritän kyllä järkeillä tämän jutun ekä odotella liikoja - muuten tulee kyllä tosi paskat fiilikset. Miehen siittiöitä lähti pesun jälkeen matkaan noin 60 milj. jos en väärin muista... En muista oliko niiden laadusta jotain eriteltyä tietoa. Viikonloppua kaikille!