Jyväskylässä hoidoissa?

Voi baulie! :'( tosi kurja juttu. Paljon voimia sinulle!! :hug:

Jansmis: lähetän sulle ison kasan vauvaliimaa! Toivottavasti kyytiläinen tarraa tiukasti kiinni.:heart:

Minä täällä jatkelen piinailua.. Tunteet menee vuoristorataa.Välillä on hyvä fiilis ja uskoo täysillä että kaikki päättyy hyvin, mutta välillä taas on mieli maassa ja on jotenkin varma siitä että nega tulee. On tää kyllä raastavaa aikaa.
Tarkkailen jatkuvasti omaa kehoa ja koitan bongailla oireita. Mitään suurempaa en oo huomannut. Välillä nippaa/vihloo mutta taitaa mennä lugen piikkiin? Eilen ja toissa päivänä oli nälkä kokoajan ja söinkin kokoajan. :popcorn: tänään taas on tuntunut että on ähky olo vaikka en oo syönyt hirveesti. Aikas hassua. Ja äskettäin ilmaantu aivan järkyttävä päänsärky. En muista koska viimeks mulla ois särkeny päätä. Ei tuo kyllä varmaan ole merkki mistään. Sitten on myös lämmöt koholla 37.1, mutta tuo ainakin johtuu lugeista.
No minä jatkelen testipäivän odottelua.
Ja kiitos tarrasukkien toivottelijoille :hug:
 
Täällä edelleen hieman taustalla lueskellen voimia kovasti kaikille! Jotenkin ehkä mietin omalla kohdallani hieman eri asioita kuin mistä täällä keskustellaan? Mietin ja pohdin miten miehenne ovat mukana hoidoissa ja mitä mietitte jatkosta? Esim. miettiikö joku yksityiselle menoa/joutumista? Itse olen tavallaan kokenut raskaana sen että vaikka mies on mukana jutussa ihan täysillä niin hän ei meillä pääse aina mukaan sairaala/klinikkakäynteihin. Myös se että kaikki hoidot ja niiden vaikutukset kohdistuvat niin valtavasti vaan naiseen. En sitten kuitenkaan jatkuvasti jaksa olla kommentoimassa omaa oloani hänelle ja hän on aika ulkona tästä kaikesta.
Sitten me/minä olemme kovasti jo miettineet sitä, että tulemme pian tilanteeseen jossa hoidot julkisella puolella loppuvat ja ajattelemme yrittää yksityisellä, mutta missä? Olen saanut sen käsityksen, että ylivoimaisesti suurin osa täällä kirjoittelevista on hoidossa julkisella puolella. Meille ykkösvaihtoehto yksityisistä ei ole ainakaan InTiimi. En osaa tarkkaan sanoa miksi, mutta siihen on montakin syytä. Olemme miettineet paikkoja Oulu, Kuopio ja Tampere.
Olemme myös miettineet selvitämmekö joskus adoptiota jne. Mietittekö te muut vielä tällaisia? Oletteko olleet kauan hoidoissa? No, kaikki varmaan käsittelevät näitä asioita niin oman tilanteensa mukaan kuin vain mahdollista, mutta meillä mietintä menee nyt eteenpäin vauhdilla kun aikaa kuluu ja tuloksia ei näy.
 
Onpas täällä taas sattunut ja tapahtunut sitten kun viimeksi kirjoitin. Baulielle hurjasti voimia! Kuten Jansmis kirjoitti, hiljaiseksi vetää :(

Täällä on nyt käyty kolmessa tuloksettomassa inssissä ja kesätauko odottaa. En olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, mutta nyt todella odotan tuota taukoa. Katsellaan sitten syksyllä jatkoa.

Tällä hetkellä ollaan miehen kanssa vahvasti sitä mieltä, että sen jälkeen kun meidän hoidot julkisella päättyvät, niin ne oli sitten siinä, ei lähdetä jatkamaan yksityiselle. Jos näillä toimenpiteillä ei onnistuta, niin en jotenkin jaksa uskoa siihen yksityisen puolen ihmeeseen. En tosin tiedä olenko samaa mieltä enää sitten, jos/kun tämä päätös tulee oikeasti eteen, mutta nyt ajattelen ainakin näin.

Ainiin, lopuksi vielä onnittelut kaikille iloisia uutisia saaneille ja tarrasukkia niitä tarvitseville! :)
 
juuli Kyllä näitä asioita varmasti muutkin miettivät, vaikka ei tänne kirjoitetuksi asti aina näykään. :) Samanlaisia ajatuksia miehen osallistumisesta on minulla kuin sinullakin.

Minun mieheni on ihan kivasti mukana hoidoissa, mutta eihän nämä tietysti miehelle yhtä raskaita ole kuin minulle. Minä olen kuitenkin se, joka joutuu kaikki nippaukset ja olot kehossaan tuntemaan ja nyt lugesteronin laitto aamuin illoin varmistaa sen, etten voi yhtään päivää kuluttaa huolettomasti vain muita asioita ajatellen. Mies taas ei aina ole edes tietoinen siitä, että missä vaiheessa voi testata ym., vaikka hänelle nämä olisikin kerrottu muutamaan kertaan.

Ja tosiaan välillä tuntuu, etten koko ajan jaksa hänelle vuodattaa oloja ja muuta, siksi onkin hienoa että tällaiset palstat ovat olemassa. :)

Lääkärikäynneissä mies on ollut mukana aloituskäynnillä ja IVF:n suunnittelukäynnillä (jonka piti siis olla inseminaatiosuunnittelu, mutta kun samalla kerralla tehtiin aukiolotutkimus, niin inssit sai heittää saman tein roskiin meidän osalta). Punktiossa oli mukana ja piti kädestä. Tuoresiirtoon ei päässyt mukaan, mutta nyt pakastesiirrossa oli mukana. Kontrolliultrissa ei ole ollut mukana.

Meillä siis ensimmäinen IVF tehtiin maaliskuussa ja nyt toukokuussa PAS. Jos ei tämä tärppää, niin syksyllä sitten uutta IVF:ää kehiin. Vaikka vielä on siis julkisella hoitokertoja jäljellä, niin kyllä välillä pelko nostaa päätään. Mitä jos ei tärppääkään kolmella IVF:llä?

Tällä hetkellä ajattelisin, että yksityisellä jatkettaisiin, mutta mieli voi muuttua. Rankkojahan nämä hoidot on ja jos nyt ei pakastehemmo tartu kiinni, odotan ilolla kesätaukoa. En olisi oikeastaan edes kuukausi sitten uskonut sanovani noin, mutta kyllä se vain niin on. Sitten saa hengähtää muutaman kuukauden, ei tarvitse toivoa, pelätä ja pettyä, ravata lääkärissä, miettiä mitä syö ja juo, olla piikittämässä tai tunkemassa lääkkeitä alapäähän ym. Enää en ihmettele, miksi monet parit pitävät ihan pitempiäkin taukoja hoidoista.

Adoptiota ei olla vielä vakavasti mietitty, kun hoidot on kuitenkin vielä niin alussa. Mun fiilis nyt on kuitenkin se, ettei oltaisi adoptioon lähdössä. Jos ei omaa saada, niin sitten ollaan ilman. Mieli voi toki muuttua vielä moneen kertaan, jos aika kuluu ja hoidot etenee eikä tärppiä näy. Jos joutuu yksityiselle siirtymään, niin siinä alkaa lompakko jo venymään uhkaavasti.

Tuohon hoitopaikkapohdintaan, me kyllä varmasti siirrytään InTiimiin, jos julkisen puolen hoidoilla ei tärppää. Hyvää palvelua olen sieltä tähän mennessä saanut.
 
Ja vielä vähän lisää pitää kirjoittaa (kirjoitusripuli ilmeisesti iski). Mulla siis nyt viikko siirrosta ja oloja on taas vaikka muille jakaa. Lugethan ne varmasti aiheuttaa, mutta nyt on ihan erilaista kuin tuoresiirron jälkeen.

Tuoresiirron jälkeen luget vilkastutti mun aineenvaihduntaa ja poisti turvotusta, laihduin pari kiloa sen parin viikon aikana, joina niitä käytin. Nyt taas pakastesiirron jälkeen turvottaa ihan kamalasti, vatsa turpoaa päivän aikana palloksi ja sormet ja jalatkin turpoaa. Paino on noussut nesteistä sen pari kiloa.

Viimeksi tissit kasvoi (turposi?) ja kipeytyi kovasti. Nyt vain vähän kipeät ja nännit "esillä", mutta rinnat eivät ole kasvaneet.

Viimeksi kohdunnapukka oli koko ajan todella alhaalla ja vaihtelevasti pehmeä ja kova, nyt koko ajan korkealla ja kova.

Viimeksi luget eivät enää juurikaan väsyttäneet (pistokset väsytti enemmän), nyt nukahtelen työpöydän ääreen useita kertoja päivässä.

Viimeksi vilutti, nyt vuoroin viluttaa ja vuoroin tulee kuuma. Viiltävät vatsakivut taisivat olla seuranani viime kerrallakin, joten se sentään samaa.

Huoh, mun on oikeasti tosi vaikeeta odottaa testipäivään asti. Voi tietysti olla, ettei tarvitsekaan. Verikokeen aika on ensi viikon keskiviikkona ja luulen, että vuoto alkaa nyt viikonloppuna jos tärppiä ei ole tullut. Ei viimeksikään luget saaneet pidettyä vuotoa pois, vaan alkoi pp10. Nyt on siis pp7.

Välillä toivo on korkealla, välillä menetetty. Yhtä vuoristorataa.
 
Kävin seurantaultrassa eilen, ja sieltä löytyi follikkeleja peräti 20 kpl. Lääkäri varoitteli kovasti hyperstimulaatiosta, kun noita on noin paljon, joten varovaisena kuunnellaan kroppaa. Punktio on meidän tapauksessa perjantaina, ja maanantaina sitten siirto, jos kaikki etenee suunnitellusti. Tässäkin on vielä kuitenkin niin monta mutkaa edessä, niinkuin on huomattu. Mutta aika levollisin mielin täällä mennään, panikointi ei paranna tilannetta yhtään ;)

Juuli Tällä hetkellä en mieti asioita sen pidemmälle, seuraavat pari-kolme viikkoa on kuitenkin tämän hoitohistorian merkittävimmät vaiheet. Olen todennut, että parempi mennä vaihe kerrallaan, sillä joskus on tullut mietittyä (kaiken maailman) asioita ihan liikaakin.
 
Moi,

Olen ihan uusi tällä palstalla, mutta musta tuntuu, että täällä on paljon ihmisiä, jotka osaavat vastata mun moniin kysymyksiin!

Mulla on endometrioosi todettu viime syksynä, raskaushaaveita ollut noin vuosi ja tänään jkl:n keskussairaalan polilla todettiin, että suoraan ivf-hoitoihin. Mulla ei vaan oo mitään käsitystä, mitä nyt tapahtuu - ja tapahtuuko mitään pitkään aikaan, kun on kesä tulossa! :( Luin tästä viestiketjusta ihmeissäni teidän juttuja pistoksista, lugeista ja foliikkeleista jne., oli ihan kuin olisin lukenut jotain vierasta kieltä. =) Taitaa vaan tuo slangi tulla tässä mulle selväksi. :(

Henkisesti tää on ihan hirveen raskasta. :( Oisin tosi kiitollinen, jos joku vois vähän valottaa sitä, mitä tässä ehkä tapahtuu. Ja esimerkiksi sitä, kannattaako jäädä julkiselle oottelee vai mennä in-tiimiin. Kiire on jos endometrioosi tätä tahtia etenee. Niin, vai kannattaako mennä suoraan adoptio-jonoon? :/
 
Kiitos vastauksestasi Jansmis! Kuulosti hyvinkin tutulle tuo sinun puheripulisi. Välillä näistä asioista oikein innostuu ja välillä ei sit yhtään...
Minulla miehen osallistuminen mennyt ihan prikulleen samaa kaavaa, aika hassua? ja just esim nuo luget on kyllä aah niin rasittavia ja minulla myös niiden aiheittavat oireet. Ollut kaikki mahdolliset ja viimeksi oli ihan kauhea palelu ja päänsärky. Tuo paleleminen oli jotain niin kamalaa, että olin melkein hätää kärsimässä. Vaikka nyt kyllä tuntuu, että hätäähän tässä koko ajan kärsitään tavalla ja toisella.
En kyllä nyt ihan muista mitä olen kertonut miten meidän hoidot on edenneet ja jos pakko tunnustaa niin en enää edes muista kuin papereista katsomalla. Mutta käytännössä niin, että syksy 2010 suoraan eka IVF ja sen tulos ei mitään. Seuraava IVF kevät 2011 tulos taisi olla yksi alkio, ei siirrettävää. Seuraava IVF syksy 2011 tuoresiirtoon asti ja yhdellä alkiolla. Viimeisin IVF kevät 2012 ja eka "kunnon" saalis ja tuoresiirto, sekä kolmas Pas tulossa? Tähän asti siis sinänsä aika synkkää aikaa ja ei muuten mitään helppoja hoitoja ja oireita. Gonalia pistetty viimeksi maksimi annoksella jne. Mutta ne juuri nyt edes todella haluaisi muistella yhtään IVF:ää. Sen verran kovia kokemuksia. Myös ilolla sinänsä odotan kesää, oli tuleva pas sitten miten tahansa onnistunut tai fiasko tai jos edes sulatus onnistuu? Loma hoidoista tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Adoptiosta minulla/meillä oli myös hoitojen alussa se mielipide ettei ikinä, mutta nyt alkaa mieli ehkä muuttua? Lompakossa saattaa pohja alkaa häämöttää jos ja kun yksityiselle pian päädyttäneen. Sit myös tuo adoptioprosessi on nykyään kuulemani perusteella myös aika pitkä ja rasittava, joten mahtaako voimat ja ikä siihenkään lopulta enää riittää? No, aika näyttää. Tuo hoitopaikka/lääkäriasia on kanssa täällä keskusteluissa tuntunut olevan aika ajoin pinnalla ja meillä asia on niinpäin, etten jostain syystä ole oikein sinut sen InTiimin lääkärin kanssa. En osaa selittää miksi, mutta ei vaan synkkaa ja mietitty, että jos yksityiselle mennään niin se paikka olisi ehkä Kuopio todennäköisemmin. Siellä on kai jotain muutoksia tullut ihan vastikään kun InTiimi ei enää kai ole Kuopiossa, vaan joku muu paikka samassa osoitteessa ja samoilla lääkäreillä jos olen oikein käsittänyt?
Kovasti tsemppiä ja kivan kuuloisia oireita Jansmiksella! Minulla muistaakseni niin, että tuoresiirrossa luget ei estäneet menkkoja ja Passeissa ovat estäneet tai viimeksi vaan melkein. Täytyy olla kamalaa ainetta elimistölle sen mössön. Mutta tosiaan ihanaa piinailuaikaa ja niitä plussatuulia sinulle!
Neela, tervetuloa joukkoon! Kuulostaa niin tutulle nuo sinun ajatukset. Itseolin myös niin pihalla näistä jutuista aluksi, että ihan ihmetteli mistä täällä puhutaan...mutta nyt alkaa suurin osa termeistä olla hanskassa. Hoitojen mukana niitö sitten oppii lisää ja pääsee sisälle tähän omaa maailmaan. Harmi, kun en ketään uutta ihmistä sinänsä toivoisi tähän maailmaan. Mutta aina on toivoa! Katso nyt vaan eteenpäin ja mene rohkeasti hoitoihin. Ainakin toistaiseksi kun olemme itse olleet vain julkisella,en osaa sanoa minne mennä. Julkisen hoidot välillä aah niin piiiitkästyttäviä, mutta välillä osaavat toki positiivisestikin yllättää nopeudella. Suosittelen ehkä kuuntelemaan omia tuntemuksia ja lääkäreitä. Nämä on kuitenkin myös just niin henkilökohtaisia juttuja itsekullekin ja siihen kun vielä otetaan mukaan raha ja elämäntilanne jne. niin varmasti jokainen löytää sen itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon.
Mutta nyt mun puheripuli saa luvan päättyä...vastailen taas jos joku muukin tänne innostuu vielä jotain rustaamaan kun ei se kesäkään ainakaan ulkona vielä näy?
 
Neela, ikävä kuulla teidän tilanteestanne. :hug: Kyllä taitaa julkisella puolella olla nyt odotusta edessä. Poli menee kesätauolle 15.6., joten jos et nyt saanut ohjeita olla sinne yhteydessä pikapuoliin, siirtyy hoitonne valitettavasti syksylle. Poli aukeaa sitten taas syyskuussa.

Mikäli lompakko antaa myöten, voitte toki kesän aikana jo mennä hoitoihin yksityiselle (Jyväskylässä ei muita taida olla kuin In-Tiimi). Kukkaro kevenee julkisellakin puolella yhdestä IVF:stä noin tonnilla, yksityisellä puolella tietysti enemmän. Ison osan haukkaavat lääkkeet.

Olet ehkä lukenut jo jotain IVF-hoidosta, mutta yritän jotain kertoakin vielä. Hoitoa voidaan tehdä pitkällä tai lyhyellä kaavalla. Lyhyt kaava taitaa Jyväskylässä olla se yleisin. Lyhyessä kaavassa kasvatetaan mahdollisimman paljon munasoluja pistoksina annettavalla hormonilla (esim. Puregon tai Gonal-F). Pistokset aloitetaan kuukautisten alettua toisena kiertopäivänä. Kerran päivässä yksi pistos. Muutaman päivän jälkeen tämän pistoksen rinnalle tulee toinen pistettävä lääke (esim. Orgalutran, Cetrotide), joka jarruttaa munasolujen kehitystä ja estää niitä irtoamasta ennen aikojaan. Kun pistoksia on jatkunut noin viikon, ultrataan ja tarkistetaan munarakkuloiden kasvua ja määrää. Tässä vaiheessa voidaan vielä säätää lääkeannoksia ja hoidon kestoa. Kun munarakkulat ovat kypsyneet tarpeeksi suuriksi, määrätään punktiopäivä. 36 tuntia ennen punktiota saat vielä pistettäväksi Pregnylin (sisältää HCG:tä eli raskaushormonia), joka irrottaa munasolut niin, että ne voidaan punktoida. Munarakkulat punktoidaan päiväkirurgisessa toimenpiteessä (sairaslomaa punktiopäivä + 2 päivää).

Punktiopäivän aamuna aloitat Lugesteron-lääkityksen (keltarauhashormonia). Tämä muuttaa kohdun limakalvoa kiinnittymiselle otolliseksi ja vastaa luontaisesti ovulaation jälkeen kehittyvän keltarauhasen tuottamaa hormonia. Luget laitetaan emättimeen 3 kertaa päivässä. Ovat hyvin sotkevaa tavaraa. Itse lääkeaine imeytyy nopeasti limakalvojen läpi, mutta loppu tavara valuu sitten ulos ja pikkupöksyihin. Suosittelen pikkuhousunsuojien käyttöä. Lugesteronia käytetään testipäivään asti ja jos testitulos on positiivinen, käyttöä jatketaan ensimmäiseen ultraan saakka tukemaan alkanutta raskautta.

Punktiossa saadut munasolut laitetaan petrimaljalle siittiöiden kanssa ja toivotaan parasta, eli että mahdollisimman monta hedelmöittyisi. Hedelmöittyneitä alkioita viljellään, jotta nähdään jakautuvatko ne oikein. Punktiopäivästä riippuen 2-3 päivän päästä siirretään alkio kohtuun, mikäli on saatu hedelmöittynyt oikein jakautuva alkio. Jos on saatu useampia alkioita, pakastetaan loput. Näillä voidaan sitten tehdä PAS eli pakastealkion siirto myöhemmin.

Mikäli teillä on halua saada biologinen lapsi, ei adoptiojonoon kannata vielä mennä. Lapsettomuushoidoissa ja adoptiojonossa kun ei voi yhtä aikaa olla. Hoidot täytyy hylätä ennen kuin jonoon pääsee. Uskoisin, että teillä on kuitenkin hoitojen avulla mahdollisuus onnistua. Kovasti tsemppiä! Kannattaa vierailla vaikka In-Tiimin nettisivuilla (in-tiimi.com), sieltäkin löytyy tietoa ja hintoja, jotta voitte miettiä haluatteko hoitoihin jo kesän aikana.

Itse olen ollut todella tyytyväinen julkisen puolen nopeuteen (hyvä sanoa, kun en aloittanut juuri ennen kesätaukoa). Aloituskäynti tehtiin joulukuun lopussa, kierronkartoitus tammikuussa, munatorvien aukiolotutkimus ja IVF:n suunnittelukäynti oli helmikuussa ja maaliskuussa ensimmäinen IVF. Ei tärpännyt, joten välikierto ja nyt toukokuussa ensimmäinen PAS. Tulosta jännäillään. Jos ei tärppää, niin sitten syksyllä toinen IVF.

juuli Teillä onkin jo pitkä ja kivikkoinen tie takana hoitojen suhteen. :( Voimia kovasti! :hug: Totta on, että adoptiojonokin on monta vuotta. Ja ei sekään prosessi ilmainen taida olla, valitettavasti. On se niin väärin, että joku narkkari tulee raskaaksi vahingossa ja sitten toiset, jotka lasta toivoo ja toivoo, joutuvat maksamaan tuhansia ja kymmeniä tuhansia ja silti pettymään. :(

Tämä hätähousu testasi tänään tyylipuhtaan negan (pp9 vasta). Jaksanpahan nyt odotella useamman päivän ennen kuin yritän uudestaan. Luulen kyllä, että menkat sieltä tupsahtavat eikä plussatulosta. Toivo elää vielä silti, en edes tiedä miksi muka oli pakko testata jo näin aikaisin. Nyt järki päähän loppupiinailujen ajaksi.

Kovasti plussatuulia tähän ketjuun!
 
Hei! täällä kanssa yksi pitkään sivusta seurannut. Tämän vuoden alussa aloitimme tutkimukset jyväskylässä. Sain tähän kiertoon käyttöön clomifenit ja nyt sitten elämäni ensimmäinen plussa testissä <3 eli siis raskaus alkoi ensimmäisestä clomifen kuurista. Ja yritystä meillä takana reilut 2 vuotta. Uskomattomalta tuntuu, ei voisi uskoa todeksi, että nyt se viimeinkin on totta. Mutta siis oli kyllä ihan kysymyskin. Eli tota tarvitseekohan mun soittaa polille ja kertoa uutiset vai mikä on tässä tapauksessa menettely, kun viimeiseksi puheeksi jäi lääkärin kanssa, että yritämme kesän yli itseksemme clomifeneilla ja jos ei ole syksyyn mennessä tärpänny, niin uudestaan yhteyttä polille. Ei ainakaan silloin maininnut mitään, että miten toimia positiivisen tuloksen jälkeen.
 
Nappulainen, onko piinailujen tulos jo selvinnyt?

Inkulle kovasti peukkuja, että siirtoon pääsette ja pakkaseenkin vielä riittäisi laitettavaa. Tulethan sitten kertomaan, miten kävi.

jennille lämpimät onnittelut plussasta! Hyvä, että saitte clomeista avun. :)En kyllä osaa sanoa, että pitäisikö polille soitella. Toisaalta tiedottaminen ei koskaan ole huono juttu, mutta toisaalta voi olla hyvä odotella hetki (vaikka ensimmäiseen ultraan), jotta saa sitten varmistuksen että kaikki on kunnossa. Mukavaa raskausaikaa sinulle!


Meidän reipas blasto ei sitten ilmeisesti tarrannut kiinni. Pp13, nega testattu, tuhruvuoto alkanut ja menkkakivut jyllää. Vituttaa ihan urakalla. Ei auta kuin odotella syksyyn, jospa päästäisiin toiseen IVF:ään loka-marraskuussa. Kovasti yritän ajatella positiivisesti, mutta tänään ei vielä onnistu. Ehkä viikon päästä saa positiivisuus taas sijaa omalle kohdalle.
 
Jaahas, meillä kävikin sitten varsinainen kato: lauantaista maanantaihin vain yksi seitsemästä selviytyi. Pikkupallero on nyt haettu kyytiin matkaan, mutta pakkaseen ei jäänyt yhtään mitään. Eli tällä hetkellä kaikki on tämän ainokaisen varassa. Piinapäivät alkakoon, mutta samalla yritetään elää mahd. normaalisti.

Tsemppiä muille!
 
Moikka!
Ajattelin käydä ilmoittamassa, että meille on syntynyt pieni poika 30.5 (rv 38+5). Mitat 2885 g ja 49 cm. Sairaalasta pääsimme sunnuntaina ja nyt jatkamme toisiimme tutustumista kotona :heart:

Hirmuisesti onnea teille kaikille palstalaisille tuleviin hoitoihin. Toivoa ei koskaan pidä menettää, sanon sen kokemuksesta:hug:
 
Onnittelut Jennille plussasta! Oikeasti ihanaa nähdä, että aina joku onnistuu. Se antaa itsellekin enemmän uskoa ja toivoa. Ja Aurinkoiselle ihania ja onnellisia kesäpäiviä pienen pojan kanssa! Se on varmasti totta, että täytyy ylläpitää toivoa, vaikka kuinka välillä ui syvissä vesissä... Onneksi elämässä on silti niin paljon muutakin arvokasta.
Minulla nyt pakkanen tyhjä ja piinailut menossa.Täällä taitaa ollakin aika hiljaista jatkossakin, kesälomien aikana. >Mutta ilmoittelen vielä kuulumiset ja syksyllä sitten jatketaan reippain mielin jos ei nyt tärppää...
 
Moi kaikille pitkästä aikaa! Täällähän on paljon uutisia, hyviä ja huonoja. Onnea kaikille plussanneille ja aurinkoiselle pikku pojasta. Voimia kaikille teille, joilla on ollut huonompia uutisia.

Meillä tässä vaan odotellaan ja odotellaan, että joskus hoitoihin päästäisiin. Elokuussa 2011 tuli diagnoosi (siis azoospermia) ja yhtään hoitoa ei ole vielä tehty. Alkaa pikkuhiljaa jo mennä hermot.

Ivf (icsi) suunnitteluaika nyt vihdoin lähestyy, se on juhannuksen jälkeen ja siis Helsingissä Naistenklinikalla. Naistenklinikalla on sulku heinäkuun ajan ja tähän asti olen elätellyt toiveita, että elokuussa VIHDOIN edes se yksi kunnon yritys saataisiin.

Mutta siis mitä! Onko Jyväskylässä sulku vielä elokuun?!!! Voi itkujen itku, olin niin asentunut siihen, että elokuussa alkaisi tapahtua. En ihan oikeasti jaksa, jos vielä syyskuuhun asti pitää odottaa, muutenkin niin hankalaa tämä kahden kaupungin välillä ramppaaminen (uusille tiedoksi, että meidän pakasteut siittiöt sijaitsevat Helsngissä ja itse toimenpide tehdään siis siellä ja ultrat sun muut Jyväskylässä).
Eihän tuossa tietysti ole kuin yksi kuukausi lisää, mutta kun ollaan hemmetti jo vuosi odotettu ja olin niin tuohon elokuuhun tähdännyt.

Voi helvetin helvetin helvetti. Oiskohan ihan mahdotonta aloittaa hoidot elokuussa heti Naikkarin sulun päätyttyä ja käydä seurantaultrassa InTeamissa. Taitaa olla ihan kuolleena syntynyt ajatus.

Voi vee, nyt taitaa kyllä tulla eka itku tämän asian takia sitten tammikuun peruuntuneen inssin. Ja en saisi itkeä, kun kävin tänään laitattamassa ripsien pidennykset ystävän häitä varten :D :/ :'(

No ehkä meille ei sitten vaan todellakaan ole sitä vauvaa tarkoitettu, kun jo tämä on näin hemmetin vaikeaa eikä yhtään hoitoa edes ole tehty. Ketuttaa.

Parempia fiiliksiä muille!
 
Amalia Jyväskylässä poli palailee kesätauolta 13.8. Ensimmäisiä puheluita ottavat vastaan jo 6.8. Mikäli teidän kanssa on sovittu, että elokuussa homma jatkuu, niin soittoa sitten elokuussa polille vaan! Kannattaa ehkä soittaa vielä tänään (ensi viikolla on jo ilmeisesti sulku päällä) ja varmistaa asia. Tsemppiä odotteluun vielä, mahdollisimman mukavaa kesää!

Meidän seuraava hoito (2. IVF) on syys-lokakuussa. Elokuun paikat olivat jo täynnä, joten siellä saattaa hyvinkin olla myös Amalia jonossa. ;) Mietin vain, että kun mun menkat alkaa aika alkukuusta, niin taidan kokeilla soitella polille jo elokuun lopussa. Josko ehdittäisiin tekemään hoitoa sitten jo syyskuun kiertoon. Lokakuulle alkaa jo kovasti pukata työjuttuja ja kohta menee töiden takia vaikeaksi saada mahtumaan IVF kalenteriin lokakuussa. Ei siis muuten, mutta jos punktio tulee keskelle viikkoa, niin sitten ollaan pulassa.
 
Hieman kuulumisia kyselisin, mm. Nappulainen, missä mennään ja mikä fiiilis?
Entä Baulie, oletko jo toipunut yhtään? Ja Supsu, milloin sulle selviääkään, että onko siellä useampikin asukki, kun sullahan oli 3 rakkulaa nähtävissä?

Tilannekatsaus tältä suunnalta: 2 viikkoa sitten punktiohan meni kivuttomasti, mitä nyt sen jälkeen alavatsa oli kipeä parisen päivää. Viikon ajan oli ihan hyvä olo, ei tiennyt mistään mitään, mutta tän viikon alussa vatsa on alkanut turpoamaan ihan hillittömästi, jopa niin että kipeetä tekee. Myös rinnat ovat saaneet uutta täytettä. Tänään kävin verikokeissa ja tuloksen saan maanantaina, mutta kotitestiä en uskalla tehdä. Viikonloppuna on perhejuhlat tiedossa, niin siellä on helpompi olla tietämätön ;)
 
Kiitos tiedosta Jansmis! en kyllä yhtään tiedä ollaanko tuossa elokuun joukossa, kun tosiaan tää on ollut tämmöstä säätämistä ja kahden polin välillä rajaamista.

Luulen kuitenkin, että me ollaan Naikkarin elokuun listalla, kun suunnitteluaika on siellä juuri ennen kesätaukoa. Eikös tuon suunnitteluajan jälkeen yleensä aika nopeasti ala tapahtuu? Tuo suunnitteluaika saatiin juuri ja juuri hoitotakuu ajan rajoissa, eli tasan puoli vuotta sitten meidät laitettiin jonoon.

Jyväskylässä varmaan mahdutaan niihin ultriin sun muihin sitten jossain välissä. Täytyy vaan toivoa, että kierto asettuisi sen verran nätisti, että tuo 13. päivä elokuuta riittää.

On tää kyllä todella hermoja repivää, enkä ees osaa ajatella millasta se odottelu on sitten, kun itse toimenpide on tehty ja odotellaan joko menkkoja tai plussaa... Voi taivas... Kaikkeen sitä joutuukin.

Hiukan jännittää myös se, että miten miehen lähes 15 vuotta jäässä maanneet simpat heräilevät sitten kun aika on. Niitä ei rajattomasti ole, joten täytyy toivoa, ettei kauheasti menisi hukkaan. ICSI meille kuitenkin tehdään, joten silloinhan muutamakin kunnon yksilö riittää....

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille!
 
Inkku kun siellä huhuilit, niin hyvin täällä menee. :) Tänään palattiin viikon lomamatkalta, siellä sai tuulettaa päätä ihan kunnolla. Henkisesti olen aika hyvin tuosta mönkään menneestä ekasta IVF:stä selvinnyt... Asiaa tosiaan auttoi se että päästiin juttelemaan asiasta polin lääkärin kanssa.

Päällimmäinen tunne tuolloin tosiaan oli tavallaan epäusko & pettymys siitä että ei päästy kunnolla edes yrittämään (viidestä munasolusta ei siis yksikään hedelmöittynyt)... Jos olisin saanut edes kaksi viikkoa "olla raskaana". Sitä olen miettinyt, että jos siirtoon olisi päästy niin kumpi pettymys olisi pahempi - tämä vaiko se että ei olekaan raskaana... Mutta jossittelut sikseen.

Lääkäri sanoi, että ei hekään osanneet tähän vaihtoehtoon varautua. Siihen lääkäri ei osannut vastata että miksi munasolut oli kaikki epäkypsiä... Lääkitystä piti oikeana, annostusta luultavasti jotenkin jatkoon fiksaillaan. Punktio oli ilmeisesti ajankohdaltaan oikea, eli ei epäkypsyyden siitäkään periaatteessa pitänyt johtua että keräys olisi ollut liian aikaisin... Mutta lyhyellä kaavalla edelleen mennään.

Seuraavaksi tehdään ICSI. Elokuun "paikat oli menneet", laskeskeltiin että meillä voisi seuraava hoito ajoittua viikolle 40. Eli kyllähän tässä saa taas odotella... :/ Mutta kesän yli auttaa siis ajatus siitä että uusi hoito "varattu". Seuraava poliaika 11.9.
 
Hyvä Baulie, että teillä on jo jatkosuunnitelma selvillä, se auttaa taas eteenpäin, vaikka syksyyn asti meneekin.

Ja toivottavasti Amaliateidän simpat on vielä priimakunnossa!

Tänään sain tiedon verikokeista, ja sen mukaan täällä ollaan raskauduttu. Seuraava etappi onkin sitten ultra 9.7., jolloin näkee onko siellä oikeastikin elämää. Että jos tää olotila nyt oikeasti pysyy, niin silloin voi todeta, että yksikin riittää, mutta vielä on oltava vähän varuillaan.
 
  • Tykkää
Reactions: baulie
Mahtavaa, Inkku! :)

Moikka siis kaikille,

Ajattelin tänne kirjoitella, kun tässä ei voi oikein nyt muuta kuin odottaa malttamattomana. Ehkä se myös vähän vähentää stressiä, kun pääsy hoitoihin on käynnistymässä, eikä tässä välissä oikein voi tehdä mitään muutakaan (kuin yrittää siis luomuna samaan aikaan).

Perhesuunnitteluneuvolassa on käyty ekassa keskustelussa, jonka jälkeen sai nuo labrakokeet ja miehen simppatestin tehtyä ja niiden tuloksia odotellaan. Neuvolan puoli kuitenkin on kesän kiinni, niin aika lääkärin käynnille (jotta saatais edes lähete) on vasta elokuun puolivälissä.
Ärsyttää siis joutua odottamaan useampi kuukausi pelkästään sitä, että saisi edes lähetteen..

Me olemme siis 32-vuotiaita ja yritys aloitettu viime kesänä. Itselläni on aina ollut pitkät kierrot ja pillereiden lopettamisen jälkeen nuo ovat olleet 40-60 -luokkaa. Nyt siis vain sitten toivoo, että pääsisi pian eteenpäin ja saisi vähän paremmin selville, että mikäköhän raskautumista estää.

Kuinkakohan kauan sitten meneekään, että mitään hoitoja oikeasti pääsee tekemään? Yritetäänköhän ensin vielä jotain pelkkiä hormonijuttuja? (tai että lyödäänköhän sitä vain Clomit tms. käteen ja sanotaan, että palaa muutaman kuukauden kuluttua uudelleen asiaan?)
Esim. Johkuliinun viesti tuolla alkuvuodesta antoi viitteitä siitä, että siitä kun neuvolassa on ekan kerran käynyt, niin voi hyvin mennä vielä vuosi, että mitään oikein vielä edes tapahtuu?! Ei vaan jaksaisi odotella noin pitkään..
(ja harmittaa juuri se, että jos olisi tiennyt, ettei sitä raskaudukaan nopsaan, niin olisi itsekin tajunnut alkaa hommiin jo aiemmin..nyt lopetin siis pillerit "perinteiseen" tyyliin sen jälkeen kun mentiin naimisiin).
(ja eipä tullut mieleen, että työterveydestä olisi voinut lähetettä saada eteenpäin?..nyt kun sitä yritti odottaa sen noin vuoden yrityksen aloituksesta..huoh).


Onnea plussanneille ja tsemppiä vielä hoitojen kanssa odotteleville.
Kiva nähdä, että hoidotkin tuottavat onneksi tulosta ainakin suurelle osalle. :)
 
Täällä saatu tänään verikokeiden tulokset ja negaa näyttää. Ei tavallaan edes harmita kun näihin on jotenkin tottunut. No, nyt pääsee kesäloman viettoon... Seurailen taustalla ja palailen syksyllä.
Onnea kaikille ja hyvää kesää ja juhannusta!
 

Yhteistyössä