Moikka piiiitkästä aikaa!!
Ei tää oo tottakaan miten päivät vaan kuluu ja kuluu! Vaikka meidän pojalla on erinomaset unenlahjat ja nukkuu suurimman osan päivästä, niin silti en oo ehtiny kirjottelemaan herran siunaamiin vuosiin! Jotain kotiaskaretta kai sitä aina on tehtävänä..
En nyt ees yritä muistaa, et mitä kaikkee täällä on jutskattu.. Sanonpa vaan tsemppejä kaikille niitä tarvitseville ja
tervetuloa uusille sekä onnea plussasta :heart:
Niin tuosta keskussairaalan touhusta...Minua kyllä ihmetytti monikin asia..Ensinnäkin se, että henkilökuntaa ei kyllä näkyny ellei itte soittanu kelloo. Ei siellä kukaan käyny kyselemässä vointia tai mitään muutakaan, mikä musta oli tosi outoo! varsinki ku synnytin ensimmäisen lapsen. Ei kukaan kyselly, että osaanko vaikka pukee, vaihtaa vaippaa jne.. Toki pitää ite osata kysyä ja vaatia, mutta mun mielestä tuo oli tosi peestä. Eihän joku välttämättä ees osaa kysyä jos ei oo vauvoista mitään kokemusta eikä musta voida olettaa että sitä on. Tämä nyt ei minua silleen haitannu koska oon ollu pienten vauvojen kanssa tekemisissä, mutta ei tietenkään kaikki esikoisen saajista oo! Ja jos nyt lähtee spekuloimaan pitemmälle, niin mä olin eka yön ja päivän yksin huoneessa. Mitäs jos oisin saanu vaikka jonkin kohtauksen tms.? Ei sitä kukaan ois huomannu pitkään aikaan! No tämä nyt on tällästä jossittelua..Mutta oonpahan vaan miettiny!
Sit toinen asia..Synnytystä en käyny kenenkään kanssa millään tavalla läpi! Siis saatoin joo kertoo jollekin millanen se oli, mutta ei sitä mitenkään käyty läpi! Eli ei siellä kyllä paneuduta synnyttäjien psyykkiseen hyvinvointiin mitenkään! :kieh: Oma synnytykseni oli syöksysynnytys ja aivan karmiva kokemus, josta hyvin vois jäädä kunnon traumat ja pelot. Sen takia musta ois mielettömän tärkeetä saada purkaa tuntojaan synnytyksestä!Ja ihan vaikkei ois mitenkään dramaattistakaan. Eikä kyllä muutenkaan kyselty psyykkistä jaksamista ollenkaan! Mun mielestä siihen pitäis ihan ehdottomasti panostaa; lapsen saaminen on ihan yhtä lailla, tai minusta enemmän, psyykkinen kuin fyysinenkin mullistus. Sen takia oisin ite tahtonu purkaa synnytystän koska olin niin muissa maailmoissa tuskieni kanssa, ettei mulla oo juurikaan selviä muistikuvia koko tapahtumasta, pelkkää sumua. Ja itseasiassa ku oon avokkini kanssa asiasta keskustellu, on käyny ilmi, että mulla on sellasia muistikuvia, joita ei oikeesti oo ees tapahtunu. Ja odotin, että saan synnytyskertomuksen josta asiat ois selvinny, mutta paskan marjat täältä sellasia saa!! :kieh:
Ja henkilökunta...No..Suurin osa oli ihan ok lukuun ottamatta aiemmin mainitsemiani asioita. Mutta mahtuihan sinne joukkoon jos jonkinlaista tyyppiä, myös niitä veemäisiä. Kun mentiin synnyttämään, meidät vastaanotti niin töykee kurppa, että meinas itku päästä kun kuvittelin sen olevan myös synnytyksessä kätilönä. No, ei onneks ollu ja synnytyksen kätilö oli ihan jees tyyppi. Muutama muukin oli semmosia, että teki mieli sanoo et kannattas harkita alan vaihtoo. Suurin osa kuitenkin oli ihan asiallista.
Ei hitsi mitä valitusta! En todellakaan halua saada ketään ahdistumaan tällä vuodatuksella, mutta musta on ihan hyvä kertoo niin osaa varautua! Tästä saa nyt ihan sellasen kuvan, että sairaalassa oli yhtä tuskaa olla, mutta ei se niin oo. Mä vaan oon tällanen, että pohdin ja jossittelen
Kaikenkaikkiaan siellä oli asiat ihan ok. Kannattaa vaan oikeesti vaatia jos siltä tuntuu! Eiköhän sillon apua saa
Pitääpä nyt sanoo jotain positiivistakin. Musta se oli tosi hienoo, että sairaalassa puututtiin hanakasti ja pelattiin varman päälle jos jokin oli vähänkään vinossa. Meidän poju esim.oli ihan hivenen kellakka. Ei ois välttämättä tarvinnu valohoitoo, mutta sai sitä kuitenkin varmuudeks. Tiiviisti kävivät ottamassa verinäytteitä ja seurasivat tilannetta!
Niin, ja vielä noista vierailuista...Mulla kävi vieraita joka päivä (olin 5 päivää). Ja isovanhempien lisäks kävi avokin täti tyttärineen, mun veli tyttöystävänsä kanssa, miehen veli tyttöystävineen ja kavereita. Ja yhtä aikaakin vieraita oli 10
Otin vieraat vastaan käytävillä olevissa yleisissä tiloissa. Ei kai siitä kukaan häiriinny! Tietenkään en olis omaan huoneeseen vieny! Ehkä toi 10 oli vähän liikaa, mutta toisaalta en ymmärrä miks ketään haittais kun ei kuitenkaan meteliä pidetty.
No joo, nyt oon kirjottanu niin pitkän romaanin että antaahan jo olla
Hyvää vointia kaikille!!
Ja älkää oikeesti ahdistuko noista mun kirjotuksista! Hyvissä käsissä siellä sairaalassa ootte!
Ippu ja poju 7 vk