Iloisia uutisia, vihdoinkin! Saimme suloisen tyttövauvan ke 3.9. klo 8.43 (rv 41+4...). :heart: :heart: :heart:
Käytiin sitten Mikkelissä asti synnyttämässä... tiistaina vielä kävin täällä neuvolassa, sf-mitta edelleen nousussa, eikä oikein mitään merkkejä, että synnytys olis lähellä. Suppareita ei tullut ollenkaan, edes niitä kivuttomia. Ti-iltapäivällä ajeltiin sitten Mikkeliin hakemaan poikaa mummolasta kotiin, oli ollut siellä jo viikon hoidossa ja pahasti alkoi näyttää siltä, että käynnistykseen joudutaan. Jäätiin yöksi mummolaan ja nukkumaan mennessä klo 23 olo oli edelleen ihan samanlainen, kuin muutama edellinen viikko. No, ke-aamuyöllä alkoi vihdoin jotain tapahtua... =)
N. kahden aikaan heräsin käymään pissalla. Olin ihan hiestä märkä, ja paita tissien kohdalta maidosta märkä. Pönttöön lorahti jotain muutakin kuin pissaa, mutta saattoi olla valkovuotoakin. Viideltä heräsin tunteeseen, että jotain valuu housuihin. Housut olikin ihan märät ja kun vessaan asti pääsin, lapsivettä tuli jo ihan kunnolla, kastui kolmet housut lukuisista siteistä huolimatta... herätin miehen, kävin itse suihkussa ja lähdettiin ajelee kohti sairaalaa. Ajattelin itse, että käydään siellä näytillä ja ajellaan sitten Jyväskylään synnyttämään. Automatkan (20min?) aikana supparit sitten tihentyivät 2min ja jopa 1min joten eipä ollut toivoakaan lähteä kohti Jkl:ää. Sairaalassa oltiin n. kuuden aikaan ja olin jo 4cm auki. Pääsin heti synnytyssaliin, missä sain pallon ja ilokaasun kivunlievitykseksi, kun olin niitä toivonut. Tällä kertaa pallo ei kyllä auttanut ollenkaan, eikä selän hieronta, mikä teki olon vain entistä kipeämmäksi, esikoisella ne auttoi oikein hyvin. No, ilokaasu oli jälleen autuus, aaaaaah!
Pari tuntia myöhemmin kätilö kysyi, joko tekee mieli ponnistaa. Luulin sen olevan vitsi, sillä esikoisella avautumisvaihe kesti sen 25t ja kuvittelin, että nyt menee yhtä pitkä aika... vaan eipä mennytkään ja samantien sain alkaa ponnistaa, kun siltä vain tuntui. Kohta kätilö jo sanoi, että tukka näkyy, mitä taas luulin tsemppaukseksi, kunnes mies sanoi, että niin näkyykin. Ja sieltä se sitten tulikin koko tyttö! Avautumisvaiheen kesto 3t 30min, ponnistusvaihe 13min ja istukka tuli siitä 10min kuluttua -> kokonaiskesto himpun alle 4 tuntia!!! Uskomatonta! (esikoiselta n.26,5t...) Tyttö oli suht iso, 54cm ja 3960g, mutta ei yhtään repeämää, eikä leikkaushaavoja, esikoiselta tuli niitä molempia. Ponnistusvaihe tuntui kivuliaammalta kuin viimeeksi, jälkikäteen sitten tajusin, että tosiaan, mulla oli viimeeksi kohdunkaulan puudute, nyt ei mitään kivunlievitystä siinä, ilmankos "vähän teki kipeää"
. (Ainoa kivunlievitys siis ilokaasu avautumisvaiheen ajan, ponnistusvaiheessa sain pelkkää happea maskista ponnistusten välillä ja se teki kyllä terää!) Silti niin nopea ja helppo synnytys, että en voi kuin ihmetellä, voiko tämä oikeasti olla totta!!! Lyhyt synnytys ei väsyttänyt itseä oikeastaan ollenkaan ja kun ei ole repeämiä voi liikkua, istua yms. lähes normaalisti. VAU! Ainoo muistutus synnytyksestä on ihanan ja suloisen nyytin :heart: lisäksi suht kivuliaat jälkisupparit ja ihastuttava jälkivuoto.
Kaksi päivää oltiin sairaalassa. Tuli nyt sitten testattua Mikkelin keskussairaala ja hyvää palvelua sai sielläkin
. Toivottivat uudelleenkin tervetulleeksi, jos sinnepäin satutaan ja olen raskaana =) . Mieskin sai suhailla Jkl-Mikkeli väliä ihan urakalla, kun eihän meillä ollut mitään turvakaukaloa tai vauvan vaatteita mukana, eikä mullekaan mitään, tarkoitus oli olla vaan se yksi yö siellä ja kaikki mun vaatteet oli ihan lapsivedessä...
Neidin eka automatkakin meni oikein hienosti, vaikka tulikin sitten kerralla se 120km. Kiltisti nukkui koko matkan ja isoveli välillä silitti kädestä, jos neiti vähänkin kitisi. Kotona ollaan oltu siis perjantaista asti ja kaikki sujuu oikein hyvin. Maitoa tulee hyvin, ulkoilut ollaan aloitettu, eilen kylvettiin ekan kerran, mistä neiti oli enemmän kuin innoissaan. Rytmit on vielä hakusessa, paremmin nukkuu päivällä kuin yöllä, mut ainakin toistaseksi olen itse yhä yllättävänkin pirteä, ihan selvästi tällanen honeymoon-vaihe menossa koko perheellä =) . Mies on iskärillä ja ihanaa, kun on aikaa olla koko perhe yhdessä :heart: .
Koiramammalle tsemppiä, kyllä se vauva tulee sieltä. Mulla oli vähän ennen synnytystä tollasta unettomuutta, ei oikeestaan ollut mitään syytä valvoa, mutta ei vaan väsyttänyt/nukuttanut, saatoin yöllä maata parikin tuntia hereillä sängyssä. Jospa se enteilis synnytyksen lähestymistä??? Meillä saattaa neiti syödä yöllä 1,5-2t putkeen, ehkä elimistö opetti mut siihen? Ja onnellista odotusta myös kaikille muillekin! On tää lopputulos vaan kaiken vaivan arvoinen!!!
Iki-onnellinen Hemuli ja tyttö 4 päivää :heart: