Mussupussu tarkoitin siis sitä, että en ole ihmisenä sen tyylinen, että oisin kotosalla siihen asti kun lapsi menee kouluun
vaan haluan olla äitinä rakkaalle tyttärelleni, mutta haluan/tarvitsen/kaipaan myös itselleni muuta virikettä kuin koti ja lapsi, vaikka rakastan lastani ja perhettäni muutenkin :heart: En siis koskaan ole ajatellut jääväni kotiäidiksi/rouvaksi....
Mä en siis tuota kommenttia pahalla sanonut myöskään liittyen tuohon kehityksestä puhumiseen
Vaan tarkoitin lähinnä niin, että iloitsen kyllä tyttären savutuksista, mutta en vaan osaa jokaiseen väliin niitä kirjoittaa :ashamed: mulle se vaan on sitä luontaista elämää, joka tulee vastaan jokaisella :saint: Ehkä olen sit ihmeellinen, mutta tiedän mitä tapahtuu, on tapahtunut ja tiedän mitä tulee tapahtumaan jossain vaiheessa niin en koe sitä sillai ihmeelliseksi asiaksi, vaikka HYVÄ & IHANA asia oman lapsen (ja myös muiden ) kehitys onkin. Taisin selittää aika oudosti, mut en tosiaan osaa sillai hehkutella. Anteeksi, jos ilmaisin asian vähän oudosti, mut koen noi niin luonnollisena asiana, että ei mun vaan tule siitä niin ilmoiteltua ja siksi myös äitini kyselee jatkuvasti, kun en kerro :headwall: mut tietäähän sekin kahden lapsen myötä, että kyllä ne kävelee, kääntyy ym jossain vaiheessa kuitenkin :heart: =)
Mä en siis koe olevani samanlainen siinä mielessä, että kuuluttaisin muille tytön jokaisen "edistys"askeleen :snotty: Voihan se olla tylsä juttu jonkun mielestä, monenkin mutta en halua olla tässäkään asiassa kukaan muu kuin oma itseni
niin ne ihmiset on erilaisia B) ja mä arvostan lähinnä sitä, että ihminen uskaltaa tehdä asian kuin asian oman mielensä mukaan eikä niin, että miettii ensin päänsä puhki miten se pitäisi "massan" mukaan tehdä
Oman tien kulkija :wave: ja ylpeä olen siitä, että uskallan sanoa asiani ja mielipiteeni niin kuten ne näen ja koen :saint: Selitinköhän taas kovin vaikeasti
:headwall: no ymmärtää kukanenkin miten ymmärtää :hug:
Mä olen ollut hoidossa perhepäivähoidossa ja muutamia hetkiä myös isommassa päiväkodissa ja ei mulle ole traumoja tullut, vaikka erinäisiä tapahtumia onkin sattunut eräässä perhepäivähoidossa. Iloisina ollaan oltu aina hoidossa ja menty aamusella
ja illalla ei aina olis edes kotiin halunnut mennä..., kun kamut jäi hoitoon :headwall: Tosin tämäkin asia on jokaiselle henkilökohtainen :attn: eikä kenenkään teko ole minusta "väärä" itseään tai lasta kohtaan, TOSIN Nina Mikkonen saattais olla asiasta hiukan erimieltä mun kanssa
|O JEP, emme ole siis idylliperhe tässä asiassa
mutta Hei, tarviiko olla
Jopas tuli "paasattua" :ashamed: mulle on lähinnä tärkeää siis se, että perhe toimii omana porukkana hyvin ja perheen sisällä ollaan samoilla linjoilla kuin se, että kuunnellaan valtavirtaa, sillä niin monta on mielipidettä/oikeaa ratkaisua, kun on perheitäkin
Tosin ei neuvoista/ohjeista (jos asiallisesti ilmaistu ) niin pidä palkojakaan kiduksiin vedellä =)
Mä olen nähnyt ja kokenut tässä iässä jo niin paljon (vaikken ole vielä 30! ), että en pienemmästä enkä kovin isostakaan kuprusta elämässä vielä heitä lusikkaan nurkkaan...Tunnen itseni ja omat voimani aika hyvin ja tiedän mihin kykenen äitini, vaimona, ystävänä, joten minulle tämä elämä on vaaroista, riskeistä, iloista, suruista, onnistumisista huolimatta suurimman osan ajasta vain iloista ja positiivista eloa
Eksyin hiukka aiheesta
:headwall: :saint:
Nyt mä lähden häiriköimästä :wave: