Heippa vielä myöhäisesti :wave: Ei näin kesällä tule uni, kun meillä on vierähtänyt ihan uusille rytmeille, siis Ottokin nukkuu ysiin vähintään. Sopii mulle aamu-uniselle tod. hyvin
Juhannus meni rauhallisesti, vaikka seurapiiriä riitti. Otto alkoi la vähän räkäiseksi ja taas rähmi silmätkin heti, ihmekös tuo, kun pitää räkää joka paikkaan hieroa ja multaa lisäksi, kun jatkuvasti on tuol pihassa jotain tonkimassa. Nyt väittää pokkana kivistä, että "Tää o kaakki" ja pistää poskeensa. La oli kaveri ihan hädissään, kun pyysin hetkeks Oton perään kattoa, kun olin antamassa iltapuurotarpeita pikkuneitien äideille, niin Otto oli vetässy 4 kiveä suuhunsa =) Sanoin, että annas kaverille ne, niin sylki sen käteen saaliinsa. Aattona Otto jaksoi painella myöhäiseen, kun oltiin siel miehen serkun luona. 23 kotiuduttiin kävellen, ku asuvat tossa n.300m. päässä. Kivaa oli molempina päivinä, hyvää ruokaa (mikä tärkeintä!!) ja hyvää seuraa. Just Lotan kummitädin kanssa puhuttiin, että miten hyvän ruoan merkitys näin iän myötä vaan kasvaa ja kasvaa
Niiskuneiti; Onnea hurjasti :flower: :heart: Ihanaa! Ja tosi hieno päivä ja sopii tosiaan tuohon teidän kihlapäiväänkin erittäin hyvin!
Jemma: hui, kun kuulosti pahalta Amandan lento Onneksi ei käynyt kuinkaan! Tuo on totta, mitä Koivunkäpy sanoi, että tuollasessa tilanteessa tekis mieli ainakin sanoa pahasti pahantekijälle. Otto sai n. 1-veenä mun kaverin lapselta kans ekan väkivaltakokemuksensa, kun istui mahallaan olevan Oton selän päälle, eikä lähtenyt pois. Kyse 4-veestä, jolla ei kaikki ihan kohdallaan. Pelästyin kyl kans ihan kauheasti silloin ja sit mietti kaikkea, et mitä olis voinu käydä :| Muuten on pitänyt kans onnitella sua gradusta!! Ja sitten myös pikkuprinsessaisesta! Ihanaa, kun on sit siskokset!
Peppi; hurjan kuuloinen teidän mökkireissu, onneks oli sitten kivaakin! Tuosta muistamisesta, mun miehen äidin kuolemasta tuli keväällä 8 vuotta (kuollessaan oli 41v.) ja kyllä tosi usein vieläkin ajattelen häntä :'( oli aivan ihana ihminen, ei ollenkaan tyypillinen anoppi. Ja olis varmasti tykänny meidän lapsista yli kaiken. Että ei varmaan voi sanoa mitään aikaa tarkalleen, milloin ei enää joka päivä ajattele. Luulen, että mun mies ajattelee joka pvä, kun oli tosi tärkeä hänelle.
Hannamari; tuo kuulosti niin meidän avioliitolta (kirjoitin eka aivoliitolta
no sellanen tää joskus on...), että mä kans luulen/tiedän jopa, et mies lukee mun ajatukset... ja mitvit, ei luekaan, ei sinnepäinkään Kyllä jussina yks pieni kärhämä saatiin kans aikaseks, kun meni vähän yli, et hän on pääosan vieraista kans koko ajan terassilla ja mä huolehdin kaikki Oton syömiset, vaipanvaihdot, vaatteiden vaihdot, nukuttamiset... Kyllä mies sit yritti korjata tilannetta, kun annoin ymmärtää, että aihetta olisi
Voi olis ihana shoppailla, mut vilkaisu tilille, niin ei tarvi. Eikä oikeesti ole mitään tarpeita, sen verran tarttui vaatetta Jenkeistä mukaan.
Nyt nukkumaan, et jaksaa aamulla pirteänä, mun hyvä ystävä kotopuolessa käymässä ja tulee tyttönsä kanssa klo 10 maissa meille (eli laitan kellon soimaan ennen ysiä )
Juhannus meni rauhallisesti, vaikka seurapiiriä riitti. Otto alkoi la vähän räkäiseksi ja taas rähmi silmätkin heti, ihmekös tuo, kun pitää räkää joka paikkaan hieroa ja multaa lisäksi, kun jatkuvasti on tuol pihassa jotain tonkimassa. Nyt väittää pokkana kivistä, että "Tää o kaakki" ja pistää poskeensa. La oli kaveri ihan hädissään, kun pyysin hetkeks Oton perään kattoa, kun olin antamassa iltapuurotarpeita pikkuneitien äideille, niin Otto oli vetässy 4 kiveä suuhunsa =) Sanoin, että annas kaverille ne, niin sylki sen käteen saaliinsa. Aattona Otto jaksoi painella myöhäiseen, kun oltiin siel miehen serkun luona. 23 kotiuduttiin kävellen, ku asuvat tossa n.300m. päässä. Kivaa oli molempina päivinä, hyvää ruokaa (mikä tärkeintä!!) ja hyvää seuraa. Just Lotan kummitädin kanssa puhuttiin, että miten hyvän ruoan merkitys näin iän myötä vaan kasvaa ja kasvaa
Niiskuneiti; Onnea hurjasti :flower: :heart: Ihanaa! Ja tosi hieno päivä ja sopii tosiaan tuohon teidän kihlapäiväänkin erittäin hyvin!
Jemma: hui, kun kuulosti pahalta Amandan lento Onneksi ei käynyt kuinkaan! Tuo on totta, mitä Koivunkäpy sanoi, että tuollasessa tilanteessa tekis mieli ainakin sanoa pahasti pahantekijälle. Otto sai n. 1-veenä mun kaverin lapselta kans ekan väkivaltakokemuksensa, kun istui mahallaan olevan Oton selän päälle, eikä lähtenyt pois. Kyse 4-veestä, jolla ei kaikki ihan kohdallaan. Pelästyin kyl kans ihan kauheasti silloin ja sit mietti kaikkea, et mitä olis voinu käydä :| Muuten on pitänyt kans onnitella sua gradusta!! Ja sitten myös pikkuprinsessaisesta! Ihanaa, kun on sit siskokset!
Peppi; hurjan kuuloinen teidän mökkireissu, onneks oli sitten kivaakin! Tuosta muistamisesta, mun miehen äidin kuolemasta tuli keväällä 8 vuotta (kuollessaan oli 41v.) ja kyllä tosi usein vieläkin ajattelen häntä :'( oli aivan ihana ihminen, ei ollenkaan tyypillinen anoppi. Ja olis varmasti tykänny meidän lapsista yli kaiken. Että ei varmaan voi sanoa mitään aikaa tarkalleen, milloin ei enää joka päivä ajattele. Luulen, että mun mies ajattelee joka pvä, kun oli tosi tärkeä hänelle.
Hannamari; tuo kuulosti niin meidän avioliitolta (kirjoitin eka aivoliitolta
no sellanen tää joskus on...), että mä kans luulen/tiedän jopa, et mies lukee mun ajatukset... ja mitvit, ei luekaan, ei sinnepäinkään Kyllä jussina yks pieni kärhämä saatiin kans aikaseks, kun meni vähän yli, et hän on pääosan vieraista kans koko ajan terassilla ja mä huolehdin kaikki Oton syömiset, vaipanvaihdot, vaatteiden vaihdot, nukuttamiset... Kyllä mies sit yritti korjata tilannetta, kun annoin ymmärtää, että aihetta olisi
Voi olis ihana shoppailla, mut vilkaisu tilille, niin ei tarvi. Eikä oikeesti ole mitään tarpeita, sen verran tarttui vaatetta Jenkeistä mukaan.
Nyt nukkumaan, et jaksaa aamulla pirteänä, mun hyvä ystävä kotopuolessa käymässä ja tulee tyttönsä kanssa klo 10 maissa meille (eli laitan kellon soimaan ennen ysiä )