Heips ystäväiset.
Ja oikein suuret suuret onnittelut Jemmalle! Ihania uutisia.
Onnitteluja myös muille sankareille; ainakin Lillukalle ja miehelle, Käpyskän miehelle, Jellonalle ja keitäs muita niitä oli?
Me käytiin eilen asuntomessuilla kaksin miehen kanssa. Oli tosi mukava päivä, meni melkein "parisuhdepäivästä" kun siellä käsi kädessä kuljettiin ja unelmoitiin. Oli mukavaa olla yhdessäkin, kun ei ollu kokoajan joku mustasukkainen pikkuinen repimässä meitä irti. Ihan hienoja asuntoja oli, mut paljon kyllä ihan pöllöjä ratkaisujakin, ainakin meidän mielestä. Ja tosi paljon samaa kallista muotimuottia. Ei oltu kauheasti ajateltu ihan oikeita tarpeita, eikä ainakaan ekologisuutta! Kävelin siellä Aroundio systemsinkin ympärillä hetken ja mietin itsekseni hetken, että kukakohan noista on Gerberan mies. Mutta just kun olin menossa kysymään, niin mies sanoi, etten mä nyt semmosen asian kanssa kehtaa sinne mennä. Kielsi oikein. Se on vieläkin vähän hassu tän palstan suhteen. Vaikka aina välillä kysyykin, että mitä ne muut on mieltä.
Mut juu, asuntokuume kasvoi entsisestään ja vauvakuume! Voi kun siellä oli niin monia söpöjä pikkuisia kantoliinoissa ja rattaissa. Siitä tuli mieleen, että Tigru, mä ainakin kannoin alussa Matiasta ihan kehtoasennossa, mut samassa ristisidonnassa, kuin myöhemminkin. Jos kaipaat lisäohjeita, voin yrittää selittää tarkemmin. Sillä asennolla on ihan helppo kantaa sinne pari kuukautiseen asti, kunnes saisi ihan oikeasti sääntöjen mukaan pistää vatsa vatsaa vasten. Vaikka mä olen kyllä edelleen sitä mieltä, että enemmän on vauvan rakenteesta kiinni se asento, ei niinkään viikoista. Ja Gerbera, jos haluat, mä voin postittaa mun liinan sulle lainaan. Ihan heti en sitä varmaan tarvitse. :|
Oon muuten huomannut, että siitä kun pari viikkoa sitten oltiin miehen kanssa kaksin syömässä ja kerroin sille mun toiveista pikkukakkosen suhteen, niin on mieskin jo alkanut vähän ilmaista ajatuksia sen asian suhteen. Eilenkin katsoi niitä pieniä ihan samalla tarkkuudella kun mäkin ja huonejaoissa meidän tulevaa kämppää ajatellen puhui kokoajan lapsista monikossa. =) Niin ja silloin harvoin kun me päästään aikuisten touhuihin, niin entistä myöhemmäksi menee lisävarusteiden käyttö, ihan kuin se pieni "riski raskautumisesta" olisi myös miehen mielestä toivottavaa. Nyt kun vielä malttettaisi odottaa muutaman kuukauden, niin saisin valmistuttua ennen mahdollisen kakkosen syntymää.
Koivunkäpy, multa on mennyt vähän ohi, mikä siinä sun lonkassa oikein on? Onko se joku pitkäaikainenkin vaiva vai mikä? Ei tarvii tietty vastata, jos et halua julkisesti siitä puhua...
Jonttuli, jotenkin hauskaa tietää, että meillä on vieläkin taustalla niitä, jotka ovat suht alusta asti olleet mukana, mutta eivät vaan koskaan kirjoita. Tuntuu siis, että meistä on joskus muillekkin jotain hyötyä. Tuttipulloasiaan en oikein osaa mitään sanoa, kun meillä niitä ei oikein ole käytetty, mutta ainakin tutin suhteen osaan sanoa vain yhden asian, ensin vähän vähennystä ja sit kerrasta poikki, eikä siitä lipsuta, edes sairauden tai muun aikana. Meillä Matiaksen tutittomuuteen totuttiin 3ssa päivässä, ja vaikka ensimmäinen yö olikin kamala, on se sen jälkeen ollut vain hyvästä. Juuri kuulin, että hoidossakin Matias käy hakemassa saman ikäiseltä tytöltä (joka on jo kuiva(!) ja puhuukin aika paljon) tutin pois suusta ja laittaa sen aina semmoselle hyllylle... pyörittelee vaan päätään ja selitää siansaksalla jotain. Onneksi tää tyttö ei ole siitä häiriintynyt, antaakin joskus tutin Matiakselle poisvietäväksi.
Huoh, täällä töissä on taas ihan älyttömän hiljaista.
Tohon nukkumisasiaan piti vielä sanoa, että kun meidän illat on ollu niin hankalia, niin nyt ollaan venytetty Matiaksen nukkumaanmenoaikoja tunnin verran ja nukahtaminen on nykyään paljon helpompaa. Edellispäivänä meni ehkä 10min ja eilen 15min. Eli verrattuna viime viikkojen 60-90min itkemiseen tää on jo suuri helpotus. Vaikka jääkin vähemman aikaa itselle, niin on se silti paljon stressittömämpää leikkiä toisen kanssa tunnin enemmän kuin kuunneella sitä huutoa. Pitääkin muistaa kysyä hoitajalta, miten päikkäreille meneminen sujuu nykyään.
Hannamarille ja Vilille vielä tsemppiä. Hyvä, että hoitavat kuitenkin nyt niin nopeasti, vaikka ei olisikaan aiemmin huomattu. Tehdäänkö Vilille nyt siis ympärileikkaus vai halkio?
Oho, nyt tuli töitä. Hei siis kaikille!
:wave:
Ja oikein suuret suuret onnittelut Jemmalle! Ihania uutisia.
Onnitteluja myös muille sankareille; ainakin Lillukalle ja miehelle, Käpyskän miehelle, Jellonalle ja keitäs muita niitä oli?
Me käytiin eilen asuntomessuilla kaksin miehen kanssa. Oli tosi mukava päivä, meni melkein "parisuhdepäivästä" kun siellä käsi kädessä kuljettiin ja unelmoitiin. Oli mukavaa olla yhdessäkin, kun ei ollu kokoajan joku mustasukkainen pikkuinen repimässä meitä irti. Ihan hienoja asuntoja oli, mut paljon kyllä ihan pöllöjä ratkaisujakin, ainakin meidän mielestä. Ja tosi paljon samaa kallista muotimuottia. Ei oltu kauheasti ajateltu ihan oikeita tarpeita, eikä ainakaan ekologisuutta! Kävelin siellä Aroundio systemsinkin ympärillä hetken ja mietin itsekseni hetken, että kukakohan noista on Gerberan mies. Mutta just kun olin menossa kysymään, niin mies sanoi, etten mä nyt semmosen asian kanssa kehtaa sinne mennä. Kielsi oikein. Se on vieläkin vähän hassu tän palstan suhteen. Vaikka aina välillä kysyykin, että mitä ne muut on mieltä.
Mut juu, asuntokuume kasvoi entsisestään ja vauvakuume! Voi kun siellä oli niin monia söpöjä pikkuisia kantoliinoissa ja rattaissa. Siitä tuli mieleen, että Tigru, mä ainakin kannoin alussa Matiasta ihan kehtoasennossa, mut samassa ristisidonnassa, kuin myöhemminkin. Jos kaipaat lisäohjeita, voin yrittää selittää tarkemmin. Sillä asennolla on ihan helppo kantaa sinne pari kuukautiseen asti, kunnes saisi ihan oikeasti sääntöjen mukaan pistää vatsa vatsaa vasten. Vaikka mä olen kyllä edelleen sitä mieltä, että enemmän on vauvan rakenteesta kiinni se asento, ei niinkään viikoista. Ja Gerbera, jos haluat, mä voin postittaa mun liinan sulle lainaan. Ihan heti en sitä varmaan tarvitse. :|
Oon muuten huomannut, että siitä kun pari viikkoa sitten oltiin miehen kanssa kaksin syömässä ja kerroin sille mun toiveista pikkukakkosen suhteen, niin on mieskin jo alkanut vähän ilmaista ajatuksia sen asian suhteen. Eilenkin katsoi niitä pieniä ihan samalla tarkkuudella kun mäkin ja huonejaoissa meidän tulevaa kämppää ajatellen puhui kokoajan lapsista monikossa. =) Niin ja silloin harvoin kun me päästään aikuisten touhuihin, niin entistä myöhemmäksi menee lisävarusteiden käyttö, ihan kuin se pieni "riski raskautumisesta" olisi myös miehen mielestä toivottavaa. Nyt kun vielä malttettaisi odottaa muutaman kuukauden, niin saisin valmistuttua ennen mahdollisen kakkosen syntymää.
Koivunkäpy, multa on mennyt vähän ohi, mikä siinä sun lonkassa oikein on? Onko se joku pitkäaikainenkin vaiva vai mikä? Ei tarvii tietty vastata, jos et halua julkisesti siitä puhua...
Jonttuli, jotenkin hauskaa tietää, että meillä on vieläkin taustalla niitä, jotka ovat suht alusta asti olleet mukana, mutta eivät vaan koskaan kirjoita. Tuntuu siis, että meistä on joskus muillekkin jotain hyötyä. Tuttipulloasiaan en oikein osaa mitään sanoa, kun meillä niitä ei oikein ole käytetty, mutta ainakin tutin suhteen osaan sanoa vain yhden asian, ensin vähän vähennystä ja sit kerrasta poikki, eikä siitä lipsuta, edes sairauden tai muun aikana. Meillä Matiaksen tutittomuuteen totuttiin 3ssa päivässä, ja vaikka ensimmäinen yö olikin kamala, on se sen jälkeen ollut vain hyvästä. Juuri kuulin, että hoidossakin Matias käy hakemassa saman ikäiseltä tytöltä (joka on jo kuiva(!) ja puhuukin aika paljon) tutin pois suusta ja laittaa sen aina semmoselle hyllylle... pyörittelee vaan päätään ja selitää siansaksalla jotain. Onneksi tää tyttö ei ole siitä häiriintynyt, antaakin joskus tutin Matiakselle poisvietäväksi.
Huoh, täällä töissä on taas ihan älyttömän hiljaista.
Tohon nukkumisasiaan piti vielä sanoa, että kun meidän illat on ollu niin hankalia, niin nyt ollaan venytetty Matiaksen nukkumaanmenoaikoja tunnin verran ja nukahtaminen on nykyään paljon helpompaa. Edellispäivänä meni ehkä 10min ja eilen 15min. Eli verrattuna viime viikkojen 60-90min itkemiseen tää on jo suuri helpotus. Vaikka jääkin vähemman aikaa itselle, niin on se silti paljon stressittömämpää leikkiä toisen kanssa tunnin enemmän kuin kuunneella sitä huutoa. Pitääkin muistaa kysyä hoitajalta, miten päikkäreille meneminen sujuu nykyään.
Hannamarille ja Vilille vielä tsemppiä. Hyvä, että hoitavat kuitenkin nyt niin nopeasti, vaikka ei olisikaan aiemmin huomattu. Tehdäänkö Vilille nyt siis ympärileikkaus vai halkio?
Oho, nyt tuli töitä. Hei siis kaikille!
:wave: