Heips ja hyvää alkanutta viikkoa!
Maanantai on sitten kamala päivä töissä, varsinkin näin kesälomittajana. Mua heitellään paikasta toiseen, eikä kukaan taas osaa päättää mitä hommaa pitää tehdä tai koska, joten istun taas ja odotan muiden päätöksiä.
Onneksi te olitte kirjoittaneet aikasta paljon viikonlopun aikana.
Onko
Jemma mennyt jo? Jänskättää sen puolesta...
Onnea
Äiteelle, ihania uutisia. Niin ja onnea myös
Danjuskalle, mäkin olen tainnut onnitella vain mielessäni. Tulee uusia tähtösiä!
Peppi, ootkos kokeillut sitä kuivavahaa...? mulla on edelleen se ostoslistalla. Pitääkin käydä yhteisössä katsomassa niitä
Sirunkin hiuksia, kun niin kehutaan. Olisko ne muuten,
Siru, ne akat ollu jotain sun vanhoja koulu"kavereita"? Mulle kävi joskus pari vuotta sitten vähän samalla lailla, että pari naista tuli mulle jotain kettuilemaan ja vasta kun yks kaveri sanoi, että muistatko ketä noi oli, niin siinä kohtaa välähti. Ala-asteelta koulukiusaajia. Eivätpähän olleet kovin pitkälle elämässään päässeet. Vaikka se tilanne vähän kiusaskin mua, niin mulle tuli silti hyvä mieli, kun tajusin, että olen itse ainakin paremmin menestynyt ja tasapainoisempi, edelleen.
Ametistin miehelle onnitteluja mitalista.
Oliko se
Peppi, joka kysyi nukkumisajoista. Meillä Matias on vielä pari viikkoa sitten nukkunut noin 20-7. Mutta nyt on illat mennyt ihan sekaisin, niin että Matte huutaa ja itkee ainakin 9n asti. Ollaan siis venytetty iltoja nyt 20.30 asti ja varmaan pitää vielä siirtää sinne 21een. Sinänsä ihan kivaa, jos alkaa menemään nukkumaan myöhemmin, on enemmän aikaa yhdessä, mutta vähän stressaa se, että missä vaiheessa sitten hoituu kotihommat, työjutut, parisuhde, kuntoilu, oma pieni rentoutumishetki ja se pelottava opinnäytetyö!?!! Tiedän kyllä, että se ei ole samaa sarjaa esim. gradun kanssa, mutta tietäen meidän koulun sekasorron (aloitetaan meille uusissa tiloissa syyskuussa ja kaikki on ihan sekaisin ja kesken, joudutaan vielä vuosi käymään vanhoissa tiloissa), oman yrityksen ja pienen lapsen kanssa vähän pelottaa... Niin ja päikkärit nukkuu 12-2, ja niissäkin on nykyään nukahtamisvaikeuksia. Ajauduin vähän sivuraiteille...
Olisko kenelläkään vinkkejä tohon nukahtamisasiaan? Jotenkin en oikein usko että puoltoistavuotiaalle riittää vaan 10 tuntia yöunta. Mullekaan kun ei edes 9 tuntia tunnu riittävän, puhumattakaan nykyisistä 6-7 tunnin pätkäunista.
Tanskulle tervetuloa taas joukkoon. Vaikka mikä mä olen mitään sanomaan, kun on välillä pitkiä taukoja omassa kirjoittamisessa. Onnea myös Saaran kuivuudelle! Toivottavasti Veera sitten ottaa pian mallia isosiskosta. Ja tsemppiä murkkuikäisen äidille, yhdyn kyllä unettoman sanoihin, olet paras äiti lapsillesi! Tiedän kuitenkin kuinka raivostuttavaa se voi olla, nimim. 11-vuotiaan hemmotellun iltatähden ainaisen uhman isosisko... kauhulla murkkuikää odottaen.
Gerberalle oikein paljon taas voimia... olet sä kyllä mahtava arjen sankari. Ja olethan muistanut sanoa Aleksille kuinka iso apu on? Kuulostaa ihanalta.
Meidän viikonloppu oli aika ihana. Mentiin pitkästä aikaa ihan kolmistaan mökille. Ja lähdettiin jo perjantaina, vaikka se onkin aina vähän stressailua, kun ei tiedä kuinka pitkään pitää lossijonossa olla ja meneekö Matten rytmit ihan sekaisin. Keräsin mustikkaa 4 litraa, nyt on jo 9 kasassa. Matte istui ihan onnesta soikeana mustikoitten keskellä ja oli yltäpäältä sinisenä. Iltapalaksikin syötiin lettuja ja mustikoita, nam! (Vinkki allergikoille, päärynäsosetta, vichyä, jauhoja, tilkka öljyä, sokeria ja suolaa ja ihan hyviä tulee). Saunottiin kunnolla Mattenkin kanssa ja leikattiin laiturilla Matiaksen hiukset (oli ihan takkuuntuneet mustikasta)! Matias tipahti laituriltakin. Äiti pelästyi kyllä enemmän kuin lapsi. Meillä laituri kiertää mökin, kun se on käytännössä veden päällä, joten säännönmuakisesti jokainen lapsi on siellä ainakin kerran tippunut laiturilta. Matias onneksi tippui vaan matalaan veteen, siis 20 cm, mutta oli kuitenkin ihan veden alla. Itse olin puolen metrin päässä, en siltikään saanu matkalla kiinni. No, ei onneksi ehtinyt yhtään haukata vettä, kun hyppäsin salamannopeasti perään. Nauratti oikeastaan vaan jälkikäteen, kun oltiin kummatkin ihan märkiä. Meillä on perinteisesti otettu heti ekan sukelluksen jälkeen valokuva, ja kyllä se Mattekin siinä jo poseerasi ihan iloisena, että ei mitään vahinkoa tullut. Nyt kyllä kävelee laiturilla ihan kiltisti niin keskellä kun olla ja voi.
Oho, tuleepa taas tekstiä. Jos annan jollekin toiselle vuoron ja lähden kotiin kun ei tule enempää työtehtäviä tälle päivälle... onhan täällä tullut jo oltuakin 9,5 tuntia, et voi ihan hyvällä omallatunnolla lähteä ennen neljää...
Voikaa hyvin!
ps. Tansku, hyi sua... Muumimaailma on tässä ihan meidän ja Niiskuneidin lähellä, oltais voitu treffata... Mukavaa silti, että kävitte Muumeja moikkaamassa.