Hei!
Ei ole montaa enää jäljellä..koittakaahan vielä jaksaa te jotka vielä odottelette :hug:
Minä en ole kerinny paljo palstailemaan..tuo tyttö ja muut lapset pitää liikkeessä. Väsynyt olen,tyttö syö tosi tiuhaan. Maitoa tulee mutta ei sekään loputtomiin riitä,näköjään :/ ei ole aikasemmat lapset ollu näin "ahneita"..
Tyttö olikin saavuttanu 100 g yli syntymäpainonsa jo vajaassa 6 vrk:ssa,hyvä niin kun paljon syö.
Synnytyksestä jäi tosiaan hyvä kuva. Aamulla alko supistelemaan kun olin heränny ja selässä kova kolotus. Annoin miehen nukkua kun oli kipeenä ja yritin ruveta siivoomaan sitä myöhästynyttä joulusiivousta. Äiti oli tulossa joulua viettämään joten halusin että olis siistiä. Mutta supistukset koveni,en pystyny syömään ja selkä oli tosi kipee. Kun supistukset oli noin 5 min välein herätin miehen ja painelin suihkuun varmistamaan että loppuvatko siellä. Ei loppunu joten anopille soitto ja jatkettiin sitten sitä siivousta vielä yhdessä (hullulta kuulostaa,tiedän!)
Laitoksella olin 4 cm auki ja supistukset loppu maatessa,iski lievä epätoivo. Mulle tehtiin suolihuuhtelu (mielenkiintonen kokemus) ja sitten supistukset koveni puoleksi tunniksi kunnes taas lieveni, jumitti 4-5 cm;ssä tuntikausia niin että olin tosi turhaantunu kun kivut koveni eikä kohdunsuulla tapahtunu mitään. Supistuksia tuli 4- 8 min välein oudosti välillä kovia ja välillä lieviä.
Kätilö rupes jo kotiinlähdöllä uhkailemaan..itkeä vollotin ja manasin kun olin mielestäni valmis synnyttämään ja tiesin että ei niillä kivuilla kotiin mennä.
Kätilö ronkki pari kertaa ja sen jälkeen supistukset koveni..mulle iski kauhee nälkä ja sain ruokaa. Yritin syödä ja yhtäkkiä supistukset koveni rajusti ja tiheni jopa 2-3 minuuttiin. Jäi keitto syömättä ja suutuin miehelle joka kuolas niitä mun ruokia samalla kun minä kärvistelin
Ilokaasulla jatkoin siitä puolisen tuntia kunnes tajusin että se ei enää auta. Pyysin spinaalin mistä oli jo sovittu kätilön kanssa,se tulikin nopeaan sitten. Pelkäsin ihan hulluna sen laittoa ja vedin koko ajan ilokaasua ettei satu tai etten tajua kunnolla mitä tapahtuu..ja kun vaikutus alkoi niin tuli ah-niin ihana olo kun kivut hävis!! Retkotin sängyllä ja hehkutin oloani..
Siitä meni vajaa tunti kun tyttö oli maailmassa..siinä välissä lääkäri puhkaisi kalvot. Tunsin kovan paineen tunteen mutten kipua kun piti alkaa ponnistaa. Kun pää oli siinä hollilla niin sitten sattui..tuntui että repeän. Mutta tyttö tuli ulos 4-5 ponnistuksella ja karjasulla B) Ponnistusvaihe 4 minuuttia!! Aikasemmat 2 oli vajaa 20 min.
Niin meille syntyi 9 pisteen terve tyttö,ruskea aika tuuhea tukka. Vähän viluinen oli mutta muuten kaikki ok..ainoa mikä harmitti oli se miehen tauti mikä sillä oli,sen takia ei saanut lapseen koskea eikä salissakaan mihinkään tavaroihin. Minua sentään otti kädestä kiinni kun ponnistin. Seuraavan päivän iltana vasta otti sitten tytön ensi kertaa syliin kun oli ekana tarkasti desinfioinu kaiken minkä pysty.
Vauva-arki on alkanu ja uuvuttavaa se on..mutta on se ihana :heart:
Nyt täytyy mennä taas.. :wave:
Jaksamisia vielä !!
