Heippa =)
Tuleepas juttua! Huomaa kyllä että porukka alkaa olla a) äippälomalla ja b) kahta kamalammin vertaistuen tapeessa
Musta on ainakin niin ihanaa tulla tänne lueskeleen mitä muiden ähisevään, puhisevaan ja puhkuvaan arkeen kuuluu. Ja lonkkavaivoihin, särkeviin häppäreihin,närästykseen, supisteluun, peräpukamiin... Hurraa. Itseltäkin löytyy ne lähes kaikki... Paitsi täytyy kyllä riemuita ihan ääneen että tällä kertaa ei oo peräpukamat iskenyt - kumma kyllä! Ihan alkuraskaudessa, siis jossain kasiviikolla ilmestyi yks, mut sekin poistui seurastamme joskus ennen raskauden puolta väliä. Ajattelin et olisko tuo johtunut ihan lantionseudun verimäärän lisääntymisestä.. En tiedä. Onneks häipyi!
Nasu mullakin vuotaa herkästi. Ei oo konsteja siihen, sitä täytyy kai vaan kestää? Vai tietäiskö joku muu? Ainakin nenänkaivuuta kannattaa välttää...
Grynnalle paranemista! Flunssaisena olisi tooosi ikävä synnyttää. Ja mitä
pieniin räyhähenkiin tulee, niin niitähän kuulostais olevan enemmänkin liikkeellä. No, mut onkos se nyt kumma jos isot sisarukset jännittää ja odottaa ja niillehän vauvan tulo on vielä epätodellisemman tuntuista kuin meille itselle. Ja kun tavallaan se on ihanaa, ja tavallaan varmaan kammottavaa, niin aika ymmärrettäväähän se on että pienemmilläkin hermot on kireellä ja kiukuttaa. Ja
Terhikki meillä varmaan osittain tytön kiukkua lisää se, etten mä jaksa ainakaan enää oikein puuhailla mitään. Kyllä nää "pakolliset" puuhailut tahtoo ajaa monen hauskan jutun ohi, ja sit kun on pakolliset tehty niin ei jaksa enää mitään. Onneks se rakastaa muuttuva labyrintti -peliä; sitä voi pelata vaikka sohvalla loikoessa. Mutta oli kyllä mun hormonihuuruiseen mielentilaani hippasen liikaa, kun tyttöparka tuli toissailtana itkien halaamaan mua ja totesi "mun elämäni on kurjaa" :heart: Juteltiin siinä sitten, ja selvisi että suurin kurjuuden lähde oli sillä kertaa tytön ystävän uudet kaksi kissanpentua; tyttö olisi myös halunnut ja tiesi ettei nyt ole tulossa. Mutta jää sitä äiti miettimään kuitenkin, että ei kai toisen elämässä nyt ihan oikeasti ole jotain syrjällään... Juteltiin kyllä pitkään, ja uskoisinpa että ei. Isot pojat (11v ja 9v) on ihan ok, heidän mielialassaan en oo kummempaa huomannut sentään. Tyttö yritti sitten lohduttaa itseään sillä että "no,syntyyhän meille keväällä ne ponivarsat, onhan nekin aika ihanat..." No joo, todellakin! Meille syntyy siis keväällä kaks shetlanninponivarsaa, tyttö on 100% ponityttö. Ja toinen syntyy vielä tytön "omalle" ponille. Lisäännytään siis porukalla!
Auris sullakin siis tapahtuu! Tyhmää että arvot on nousseet, mutta ihanaa että nyytti on nyt sit pikapuoliin luvassa
:heart: Onnea vaan matkaan ja kovasti!!!
Nimra mulla kans on ollut painajaisia. Oikeestaan läpi koko raskauden, ja niissä kaikissa on keskenmeno jossain muodossa. Tai pahimmissa abortti.. Uh. Johtunee siitä että ennen tätä odotustahan oli se km, itse asiassa lähes päivälleen vuosi sitten. Onneks nyt ollaan tässä tilanteessa jo =)
Kamomillalle :hug: Voi sun miestä, vähän kieltämättä kuulostaa että jänskättää toista ihan kamalasti.. Ei varmaan paljon auta, mut koita ymmärtää.. Ja jaksamista, ei oo helppoa jos toinen paiskoo ja räiskii! Meillä on nyt vähän esiintynyt murjottamista, mut se on sellaista mykkää laatua, musta sitä on ehkä helpompi kestää =)
Muuten, nam, nyt on kaupoissa aivan ihania satsumia! *näppis tahmeana*
Ja sit vielä sitä
omaa napaa. Mä kävin tänään yksityisellä gynellä, kun on nyt kolmatta päivää (siitä supistussessiosta asti)
vuodellut epämääräistä punaisenruskeaa, ja limatulppakin tuli silloin joskus maanantaina. Oon siitä vuodosta ollut vähän huolissani, kun on ollut musta väärän väristä ja mä oon aina tuntevinani sit jotain hajuakin siinä. Ajattelin sitten että kadun ikuisesti jos on joku tulehdus ja vauvakin infektoituu jne jne, vaikka hirveän harvinaisiahan ne olisi. Mutta kun siinä oli melkein keltaisenruskeaa joukossa... *yök* No, juuri eilen vissiin tänne ihan itse kopsasin että vaginoosit nyt ei kamalan vaarallisia ole raskausaikana. Mutta kun se näytti musta melkeinpä märkäiseltä eilen se vuoto.. Olishan se voinut olla vaikka korionamnioniitti... No, ei nyt ihan, olisinhan mä mennyt jo eilen ja kovaa. Mutta halusin kuitenkin käydä. Ja oon kyllä onnellinen et soitin ja sain heti ajan ja vielä kivalle, kokeneelle ja tutulle lääkärille. Tää oli sama joka teki mulle 4D:n silloin rakenneultraksi.
Saldo oli se, että ensinnäkin
vauva ei ole pieni. Vaan
nelikiloinen jötikkä nyt jo. ELi
alatiesynnytys ei perätilan kyseessä ollessa todellakaan käy päinsä. Todellakaan, vaikka siellä PHKS:ssa sunnuntaina gyne mulle irvisteli että "miksi sä altistat itsesi tällaiselle kamalalle sairaudelle kuin sektio" ja totes että mulla on paha asennevamma. Sit toiseks, tää lääkäri sanoi että ainakin vielä 2v sitten kun hän lopetti 20 vuotta kestäneen uransa synnärin lääkärinä niin
etuseinäistukan kanssa ei alettu perätilavauvoja kääntää. Ollenkaan. Eli ei tartte potea siitäkään suurta huonoa omaa tuntoa etten kääntää antanut. Gyne vielä sanoi että ei hänkään olisi antanut jos olisi ollut mä =) Vuoto oli ihan tavallista pienen veren sekaista valkovuotoa, eli ihan ok.
Kohdunsuu 1,5cm, pehmeä, sisäsuu sormelle ja ulkosuu kahdelle auki. Kohdunsuu oli kuitenkin tosi takana, eli varsin epäkypsä tilanne kuitenkin näin monetta lasta odottavalle sikäli. Eli ei juuri toivoa synnytyksestä ennen sovittua sektiopäivää ens viikon torstaina. Mutta sehän nyt sopii, kun kaikki on ilmeisen hyvin. Ja sekin oli ihan ihanaa että vauva onkin "meidän lasten kokoinen"; mieshän mut huolestutti kun edellisessä arviossa vauva oli viikko sitten (!!!) 2900g sanomalla että "no mikähän sillä nyt on vikana". Ja mä jo ehdin miettiä että niin tosiaan, onkohan sillä joku hätä.. Lääkäri sit vielä mun riemukseni, "päivän mielihyväksi" kuten hän sanoi, kurkkasi 4D:lläkin. Kuvia ei otettu, mutta saatiin ihailla pyöreitä vauvanposkia. Olihan se mukavaa. Niin juu, ja vettä oli kuulemma hiukan niukasti mutta kuitenkin ihan riittävät lammikot, ja sekin sopi hyvin viikkoihin.
Mutta siis nyt on oikein hyvä mieli, ja ehkä on helpompi jaksaa vielä tää viimeinen pitkä viikko, kun on tuollainen lääkärikokemus alla. Eikä tarvi potea pahaa mieltä että olisko sittenkin pitänyt antaa kääntää/suostua alatiesynnytykseen/mulla on asennevamma ja oon ihan typerä jne. Jes! Kerrankin =) Ihmeesti se mieliala voi vaikuttaa tällaiseen peruskyyniseenkin ihmiseen kuin mä.. Arvaatte (tiedätte!!?) varmaan miten ärsyttävää on huomata että
hei mä en ole ollenkaan mä, mun reaktiot ei ole mun, ja ne johtuu varmaan hormoneista!
Niin juu, ja
Härkiksen miehelle :flower: synttärionnittelut =)
Nyt lähden viemään keskimmäistä budolajin pariin.
Terkuin
iloinen Aubrieta + "Siiri" 38+0
*poks*