JOULUN odottajat MARRASkuussa!*jo korkattu!!*

Täälläkin alkaa virallisesti huomena äippäloma ...oon nyt viikon ollut jo pois töistä ku pidin ton talviloman pois alta =) :xmas:

 

No nyt iski ressi - en ole silittänyt ainuttakaan noista pikkuvaatteista ja ne on jo kaikki laatikoissa :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Oikeasti, potkarit ja bodyt vaikutti tosi pehmoisilta muutenkin pesun jäljiltä, ainoa mitä ehkä saattaisin silittää ois tuo lakanapuoli - ne on jotenkin kankeat pesun jäljiltä.

Tässä muuten tämänhetkinen inventaarion tulos, laskettuna siis kaikki 50-60-senttiset vaatteet mitä nyt valmiina (valtaosa lähemmäs 60-kokoa):

Lyhythihaiset bodyt: 2
Pitkähihaiset bodyt: 11
Kokopotkuhousut: 7
Puolipotkuhousut: 5
T-paidat: 1
Housut: 2
Pitkähihaiset paidat: 3
Vaippahousut: 1
Sukat: 4
Villasukat: 1
Toppahaalari: 1 (tämä äp:n, jemmassa lisäksi 2 aiempaa)
Kevyttoppahaalari: 1 (tämä äp:n, jemmassa lisäksi 2 aiempaa)
Sisätumput: 2
Ulkotumput ja toppatumput: 3
Toppahatut: 1 (jemmassa 2 aiempaa)
Ohuet pipot ja myssyt: 4
Collegehuppari-takki: 2

Harsot: 6
Lakanat: 4
Pussilakanat: 3
Peitto: 1 (2 aiempaa jemmassa)


-> Ehkä näillä siis alkuun pääsee. Muistelisin että äidilläni on vielä jemmassa muutama ihan pieni body ja potkari, täytyy pyytää tuomaan jossain vaiheessa. Kaikkein eniten tykkään käyttää vaavilla kuitenkin nimenomaan bodya ja potkaria tuon ihan pikkuvaaviajan, eli niitä saisi olla reilumminkin.

 

JÄNNÄÄÄ... täällähän jakaudutaan ihan urakalla. Tosi lohduttavaa, koska kyllä se meidän muidenkin lähestyvästä synnytyksestä kertoo, että osa porukasta on jo "ajanlaskun tuolla puolen".

Kohtahan alkaakin varmaan kaikki olemaan äitiyslomilla, paitsi siellä ulkomailla oleilevat. Mulla olis tarkotus vielä tää ja ens viikko yrittää tuota gradua työstää, mutta sitten annan itselleni aivolepoa. Toki vielä joulukuussakin seminaarissa käyn "kuuntelemassa" jos olen yhdessä kasassa, mutta oma viimeinen esitys on viikon päästä torstaina. Aika paljon huonommin tuo gradu edistyi kuin olisin toivonut, mutta on nää kivut ja monen viikon unettomuus ollut niin rankkaa aikaa, että en kyllä olis enempään pystynyt.

Supistukset edelleen päivittäisiä (ja etenkin iltaisin/alkuyöstä vaivaavat), välillä tosi kipeitä ja välillä vaan "vähän" kipeitä. Kaikki muutkin kivut tuossa keskivartalon alueella vaan jatkuvat, eikä panadolkaan tuo helpotusta kuin hetkellisesti. Mutta nyt valitukset sikseen, kun en jaksa enää itsekkään omaa olemustani.

Vauvaa varten on periaatteessa kaikki välttämättömyydet valmiina. Pinnasänkyä en oo pedannut, mutta kaikki lakanat sun muut on puhtaana, niin sen voi tehdä vaikka sitten kun kotiudutaan. Sairaakassia en oo pakannut, mutta tiedän kyllä mitä otan mukaan. Tänään voisin kyllä ostaa uuden hammasharjan ja laittaa tuon vanhan kassiin ja sitten ehkä jotkut pikkuset shampoot jne. Ostin jo semmosia resorittomia sukkia muutaman parin, kun mulla tuli viimeks aivan mieletön synnytyksen jälkeinen turvotus, mutta en kuitenkaan sairaalan kantapäättömistä sukista tykkää.

Joulun eteen en ole tehnyt vielä mitään. Mielessäni olen kyllä joululahjoja miettinyt ja joitain keksinytkin, mutta vielä on ne vaikeimmat jäljellä (lähinnä miehen vanhemmat... vinkkejä otetaan vastaan). Ostoksilla käyntikin vaan on niin tuskaa, ettei montaa asiaa tosiaan jaksa hoitaa kerralla. Ja aina kauppareissun jälkeen saa sitten kärsiä suppareista ja menee pitkä tovi "toipumiseen".

Semmosia mietteitä tällä kertaa. Nyt vielä analyysin pariin, jos taas jotain sais aikaseksi tuolla gradurintamalla ennen pakollista vaaka-asentoon siitymistä.

O. 35 tasan!

 

Tsemppiä matkaan niille joilla suuntana jo synnäri

Tänään otettiin viimeiset maksa-arvot ja nousseet olivat huimasti joten käynnistykseen lähtö edessä maanantaina. Kamalan nopeesti kyllä tuli taas loppu tälle odotukselle. Kovasti olen koittanut saada kaiken valmiiksi kun jouden maanantaina lähtemään. Useempi päivä sillä reissulla varmasti menee. Tosin kovasti on supistellut, että jospa se tästä nopeesti menee. Lääkäri aikoi vielä perjantaina ronkkia jos lähtisi itsestään viikonloppuna tai ,että edistyisi ettei tarvitsisi muuta kuin tippaan mennä.

Kaikki valmiina ja nyt vielä 5 yötä omassa ihanassa sängyssä oman miehen kainalossa ja sitten kassin kanssa kohti sairaalaa

Auris ja Iikka 37+4 , kohta loppuu päivien laskemiset

 

Tsemppiä kaikille nyytin hakijoille! Täällä alkanut virallisesti äippäloma tänään.Sen kunniaks kävin isän kanssa ostamassa kalaa torilta.Pikku87: täällä myös hirveä särky tuolla häppärissä.Yöllä on vaikea kääntyä,kun sattuu niin paljon.

Juli+nuppu 34+4

 

Onpas tanne tullut taas ihanan paljon juttua! =) Teidan pulinoita on niin mukava lueskella. Caffee ja mussupussu - Tsemppia teille, me jaamme odottelemaan lisaa uutisia sitten kun niita on ja jaksatte kirjoitella. Musta oli niin ihanaa etta mussupussun eka ajatus oli ettei paase tanne kirjoittamaan jos olis heti joutunut tositoimiin. :heart:

Mistakahan sita aloittais kun niin moneen kommenttiin piti vastata.. Tuntuu etta taalla alkaa vatsojen ja viikojen lisaksi poksumaan hermot. Lampimia haleja kaikille jotka oman epamukavan olotilan lisaksi joutuu "karsimaan" miesten kiukuttelua tai arsyttavia sukulaisia! :hug: Kyllahan sita tassa olotilassa hyvinkin ilman moisia, ylimaaraisia riesoja, parjais.. :x

ON: Kovin alkaa pitkilta tuntumaan nama paivat. En millaan malta odottaa etta saa jaada kotiin ja alkaa laittamaan paikkoja kuntoon. Nyt ei oikein meinaa jaksaa kun 9h tyopaivan jalkeen pitaa viela laittaa ruoat sun muut niin kylla siina vahan imurointi karsii - ei noi viikonloput riita pitamaan paikkoja kunnossa. Meilla tytto (9v) on onneksi jo iso apu ja tykkaa kun voi auttaa aitia. Toistaiseksi ei ole oikein ollut mitaan mustasukkaisuus ongelmia vaan odottaa innolla veljea jota voi sitten hoidella. Kyllahan se varmaan viela iskee se jarkytys kun huomaakin etta heita on nyt kaksi jakamassa huomion.

Mutta tallaista. Vasyttaa hirveasti (taas). Tanaan aamulla oli ihan jarkyttava olo eika sita paranna se etta tuntuu ettei edes aitiysvaatteet mene enaa paalle. Niinpa olenkin toissa melkein joka paiva samoissa vaatteissa. :/ Taalla kun ei saa edes farkkuja pitaa. Ja sitten viela vatsan toimimattomuuden takia on noi iki-ihanat perapukamat tulleet taas ilokseni - tervetuloa vaan sillekin riesalle..

Naputtaja ja Sean 35+1 - (Aitiys)lomaan 7 tyopaivaa, 6h ja 20 min

 

Tulin toivottelemaan onnea matkaan kaikille, joilla jo on synnäri piankin edessä - joko käynnistys tai leikkaus, tai sitten itsekseen jo tulossa (kun monilla on jo paljon lupaavia merkkejä ollut).

Omaan oloon ei kummempia, kovassa flunssassa olen. Keuhkot ihan tulessa . Esikoinenkin on kipeänä, ja tietenkin tosi väsynyt ja kärttyinen, joten täällä me sitten kärttyilemme yhdessä. Vauva liikkuu aina silloin tällöin, menee vielä peppu mahani puolelta toiselle ja jaloilla sätkii, mutta enää ei ainakaan tunnu mahtuvan poikittain itseään tunkemaan. Hikka on usein. Mistään laskeutumisista ei kyllä puhettakaan, joskaan en näillä viikoilla sitä vielä edes odottele. Esikoinenhan ei laskeutunut koskaan, eli ei tämäkään välttämättä.

Sellainen on kyllä olo, että kaikesta tukaluudesta huolimatta toivon menevän tammikuulle ennen kuin syntyy. Jos tuo esikoinen jotenkin ihmeen kaupalla vähän rauhoittuisi 1,5 kk kuluessa, on kyllä sellainen räyhähenki että oksat pois... Taitaa olla kuitenkin toiveajattelua =).

t. Grynna 35+1

 

Taas uusia raskauden sivuvaikutuksia. Tänään nenäverenvuotoa herkästi. Oliko jollain muulla ollut ja tiedossa jotain hyviä konsteja sen estämiseksi?

 

Nostoa vaan

 

Taas lähetettiin kotiin! Otettiin kättärillä vauvan sydänkäyrää ja lääkäri ultrasi. Teki sitten päätöksen, että seurataan päivittäin viikon ajan, jonka jälkeen synnytys käynnistetään, jos se ei ole siihen mennessä spontaanisti käynnistynyt. On tässä pienen ihmisen pää pyörällä! Eikö ne vauvat vain synnykään ihan itte? Tänään olin niin orientoitunut synnyttämään, kun lähdettiin aamulla kotoa. Mutta ei sittenkään. Kamalaa huopaamista ja soutamista koko touhu, mutta sitä kai tämä raskauden loppuaika muutenkin on. Vauvan terveys on etusijalla.

No, nyt voi ainakin tuudittautua ajatukseen, että viimeistään viikon päästä synnytetään, eli eli, ke 26.11. vauva viimeistään pihalle. Outoa olla avohoitopotilas. Kuulostaa ihan joltain mielisairaalta!

Ja siitä istukan kalkkeutumisesta... On kuulemma ihan normaalia, koska sen "toiminta-aika" on kuitenkin noin se 9 kuukautta ja loppusuoralla ollaan. Yleensä kyllä kalkkeutumista tapahtuu vasta yliaikaisissa raskauksissa... MUTTA, minun tapauksessani kalkkeutumisen LISÄKSI vauva on lopettanut kasvamisen ja silloinhan se voi tulla sairaaksi kohdussa, jolloin se on parempi ottaa ulos kasvamaan ja ruokittavaksi imettämällä. Siellä se nyt kuitenkin mahassa vielä kovasti liikkuu ja mitään akuuttia vaaraa ei ole, joten tilanteesta kehkeytyi tämä. Taidanpa vain nukkua viikon putkeen... Ei hemmetti ne päivittäiset seurannat sairaalassa! No, herään aina niiden ajaksi...

Koppasin ton tekstin blogista, ku en jaksa taas samoja asioita moneen paikkaan kirjoitella. Ihanaa, kun me täällä niin tsemppaillaan toisiamme, vaikka ei olla edes koskaan tavattu! Aurikselle myös tsempit! Toivottavasti kaikki menee hyvin, vaikka arvot koholla!
Babysevenille voisin sanoa, että sano suoraan! Kerro neuvolassa tilanteesi ja voimattomuutesi. Sun on pakko jaksaa se synnytyskin! En nyt tässä viitti edes spekuloida, mikä on kauheinta, mitä voi sun tilanteessa tapahtua, jos pysyt asiasta hiljaa, mutta juttele oikeesti neuvolassa! Ne on siellä sua varten. Ja joskus pelkästään asiasta puhuminen jo helpottaa. Ei ne sua heti ala synnärille kärräämään, kun suusi avaat. Voimia ja jaksamista sen ukonretaleen kanssa. Mun mies lähti "käsittelemään asiaa" (siis tätä meidän tilannetta) tuonne pihalle kaivurin kanssa. Jos oikeen tekee töitä, niin ehkä murheet unohtuu ja asiat vaan itestään selviää. NIIIIIINN miesten logiikkaa. Mutta eihän tässä oikeesti voi mitään tehdäkään, että sinänsä...
Nasu30, mulla vuotanu verta nenästä koko raskausajan. Aloitin lisäraudan syömisen jossain vaiheessa ja hetkeksi lakkas, kunnes alkoi taas. Ostettiin kallis ilmastointilaite, jota jaksettiin käyttää melkein koko kesä. Auttoi sekin hetkellisesti. En tiedä mikä sitten auttais oikeesti. Jos kovasti häiritsee, kysy vaikka neuvolassa...
Nyt en muista muuta kommentoitavaa...

Aino&kiukkunen rv 38+1 SYVÄ HUOKAUS!

 

Heippa =)
Tuleepas juttua! Huomaa kyllä että porukka alkaa olla a) äippälomalla ja b) kahta kamalammin vertaistuen tapeessa Musta on ainakin niin ihanaa tulla tänne lueskeleen mitä muiden ähisevään, puhisevaan ja puhkuvaan arkeen kuuluu. Ja lonkkavaivoihin, särkeviin häppäreihin,närästykseen, supisteluun, peräpukamiin... Hurraa. Itseltäkin löytyy ne lähes kaikki... Paitsi täytyy kyllä riemuita ihan ääneen että tällä kertaa ei oo peräpukamat iskenyt - kumma kyllä! Ihan alkuraskaudessa, siis jossain kasiviikolla ilmestyi yks, mut sekin poistui seurastamme joskus ennen raskauden puolta väliä. Ajattelin et olisko tuo johtunut ihan lantionseudun verimäärän lisääntymisestä.. En tiedä. Onneks häipyi!

Nasu mullakin vuotaa herkästi. Ei oo konsteja siihen, sitä täytyy kai vaan kestää? Vai tietäiskö joku muu? Ainakin nenänkaivuuta kannattaa välttää...

Grynnalle paranemista! Flunssaisena olisi tooosi ikävä synnyttää. Ja mitä pieniin räyhähenkiin tulee, niin niitähän kuulostais olevan enemmänkin liikkeellä. No, mut onkos se nyt kumma jos isot sisarukset jännittää ja odottaa ja niillehän vauvan tulo on vielä epätodellisemman tuntuista kuin meille itselle. Ja kun tavallaan se on ihanaa, ja tavallaan varmaan kammottavaa, niin aika ymmärrettäväähän se on että pienemmilläkin hermot on kireellä ja kiukuttaa. Ja Terhikki meillä varmaan osittain tytön kiukkua lisää se, etten mä jaksa ainakaan enää oikein puuhailla mitään. Kyllä nää "pakolliset" puuhailut tahtoo ajaa monen hauskan jutun ohi, ja sit kun on pakolliset tehty niin ei jaksa enää mitään. Onneks se rakastaa muuttuva labyrintti -peliä; sitä voi pelata vaikka sohvalla loikoessa. Mutta oli kyllä mun hormonihuuruiseen mielentilaani hippasen liikaa, kun tyttöparka tuli toissailtana itkien halaamaan mua ja totesi "mun elämäni on kurjaa" :heart: Juteltiin siinä sitten, ja selvisi että suurin kurjuuden lähde oli sillä kertaa tytön ystävän uudet kaksi kissanpentua; tyttö olisi myös halunnut ja tiesi ettei nyt ole tulossa. Mutta jää sitä äiti miettimään kuitenkin, että ei kai toisen elämässä nyt ihan oikeasti ole jotain syrjällään... Juteltiin kyllä pitkään, ja uskoisinpa että ei. Isot pojat (11v ja 9v) on ihan ok, heidän mielialassaan en oo kummempaa huomannut sentään. Tyttö yritti sitten lohduttaa itseään sillä että "no,syntyyhän meille keväällä ne ponivarsat, onhan nekin aika ihanat..." No joo, todellakin! Meille syntyy siis keväällä kaks shetlanninponivarsaa, tyttö on 100% ponityttö. Ja toinen syntyy vielä tytön "omalle" ponille. Lisäännytään siis porukalla!

Auris sullakin siis tapahtuu! Tyhmää että arvot on nousseet, mutta ihanaa että nyytti on nyt sit pikapuoliin luvassa :heart: Onnea vaan matkaan ja kovasti!!!

Nimra mulla kans on ollut painajaisia. Oikeestaan läpi koko raskauden, ja niissä kaikissa on keskenmeno jossain muodossa. Tai pahimmissa abortti.. Uh. Johtunee siitä että ennen tätä odotustahan oli se km, itse asiassa lähes päivälleen vuosi sitten. Onneks nyt ollaan tässä tilanteessa jo =)

Kamomillalle :hug: Voi sun miestä, vähän kieltämättä kuulostaa että jänskättää toista ihan kamalasti.. Ei varmaan paljon auta, mut koita ymmärtää.. Ja jaksamista, ei oo helppoa jos toinen paiskoo ja räiskii! Meillä on nyt vähän esiintynyt murjottamista, mut se on sellaista mykkää laatua, musta sitä on ehkä helpompi kestää =)

Muuten, nam, nyt on kaupoissa aivan ihania satsumia! *näppis tahmeana*

Ja sit vielä sitä omaa napaa. Mä kävin tänään yksityisellä gynellä, kun on nyt kolmatta päivää (siitä supistussessiosta asti) vuodellut epämääräistä punaisenruskeaa, ja limatulppakin tuli silloin joskus maanantaina. Oon siitä vuodosta ollut vähän huolissani, kun on ollut musta väärän väristä ja mä oon aina tuntevinani sit jotain hajuakin siinä. Ajattelin sitten että kadun ikuisesti jos on joku tulehdus ja vauvakin infektoituu jne jne, vaikka hirveän harvinaisiahan ne olisi. Mutta kun siinä oli melkein keltaisenruskeaa joukossa... *yök* No, juuri eilen vissiin tänne ihan itse kopsasin että vaginoosit nyt ei kamalan vaarallisia ole raskausaikana. Mutta kun se näytti musta melkeinpä märkäiseltä eilen se vuoto.. Olishan se voinut olla vaikka korionamnioniitti... No, ei nyt ihan, olisinhan mä mennyt jo eilen ja kovaa. Mutta halusin kuitenkin käydä. Ja oon kyllä onnellinen et soitin ja sain heti ajan ja vielä kivalle, kokeneelle ja tutulle lääkärille. Tää oli sama joka teki mulle 4D:n silloin rakenneultraksi.
Saldo oli se, että ensinnäkin vauva ei ole pieni. Vaan nelikiloinen jötikkä nyt jo. ELi alatiesynnytys ei perätilan kyseessä ollessa todellakaan käy päinsä. Todellakaan, vaikka siellä PHKS:ssa sunnuntaina gyne mulle irvisteli että "miksi sä altistat itsesi tällaiselle kamalalle sairaudelle kuin sektio" ja totes että mulla on paha asennevamma. Sit toiseks, tää lääkäri sanoi että ainakin vielä 2v sitten kun hän lopetti 20 vuotta kestäneen uransa synnärin lääkärinä niin etuseinäistukan kanssa ei alettu perätilavauvoja kääntää. Ollenkaan. Eli ei tartte potea siitäkään suurta huonoa omaa tuntoa etten kääntää antanut. Gyne vielä sanoi että ei hänkään olisi antanut jos olisi ollut mä =) Vuoto oli ihan tavallista pienen veren sekaista valkovuotoa, eli ihan ok. Kohdunsuu 1,5cm, pehmeä, sisäsuu sormelle ja ulkosuu kahdelle auki. Kohdunsuu oli kuitenkin tosi takana, eli varsin epäkypsä tilanne kuitenkin näin monetta lasta odottavalle sikäli. Eli ei juuri toivoa synnytyksestä ennen sovittua sektiopäivää ens viikon torstaina. Mutta sehän nyt sopii, kun kaikki on ilmeisen hyvin. Ja sekin oli ihan ihanaa että vauva onkin "meidän lasten kokoinen"; mieshän mut huolestutti kun edellisessä arviossa vauva oli viikko sitten (!!!) 2900g sanomalla että "no mikähän sillä nyt on vikana". Ja mä jo ehdin miettiä että niin tosiaan, onkohan sillä joku hätä.. Lääkäri sit vielä mun riemukseni, "päivän mielihyväksi" kuten hän sanoi, kurkkasi 4D:lläkin. Kuvia ei otettu, mutta saatiin ihailla pyöreitä vauvanposkia. Olihan se mukavaa. Niin juu, ja vettä oli kuulemma hiukan niukasti mutta kuitenkin ihan riittävät lammikot, ja sekin sopi hyvin viikkoihin.

Mutta siis nyt on oikein hyvä mieli, ja ehkä on helpompi jaksaa vielä tää viimeinen pitkä viikko, kun on tuollainen lääkärikokemus alla. Eikä tarvi potea pahaa mieltä että olisko sittenkin pitänyt antaa kääntää/suostua alatiesynnytykseen/mulla on asennevamma ja oon ihan typerä jne. Jes! Kerrankin =) Ihmeesti se mieliala voi vaikuttaa tällaiseen peruskyyniseenkin ihmiseen kuin mä.. Arvaatte (tiedätte!!?) varmaan miten ärsyttävää on huomata että hei mä en ole ollenkaan mä, mun reaktiot ei ole mun, ja ne johtuu varmaan hormoneista!

Niin juu, ja Härkiksen miehelle :flower: synttärionnittelut =)

Nyt lähden viemään keskimmäistä budolajin pariin.

Terkuin

iloinen Aubrieta + "Siiri" 38+0 *poks*

 

Mussupussu - Voi hurjaa! En oikein tieda etta onnitelisinko kun sait "lisaaikaa" voi surkuttelisinko. Toisaaltahan on ihanaa etta saa vauva mahdollisuuden tulla omia aikojaan mutta toisaalta inhottavaa pompottelemista. Ja varsinkin kun varmasti samalla miettii etta onko kaikki ok. Onneksi seuraavat paivittain vaikka taitaa ollakin stressaavaa rampata sairaalassa joka paiva. Onko sulla aina kassit mukana?? Tsemppia kovasti, me eletaan taalla hengessa mukana. Kateellisena ainakin mina kun tassa on noita viikkoja viela n. 5.. :/ Pian sulla on se kaaro kainalossa!!

Muistutit muuten etta munkin piti Babysevenille laittaa terveisia mutta unohtu tuolta aiemmin. Olen ihan samaa mielta - kannattaa olla avoin ja rehellinen ja "jattaa itsensa niiden hoitoammattilaisten kasiin". Niin paljon kuin me taalla niista valitetaankin niin kyllahan ne sinun ja vauvan terveytta varten siella ovat ja auttavat varmasti. :heart:

 

Aubrieta - tulipas hyva mieli sun puolestas kun oli noin hyva laakarireissu ja kaikki oli ok. Itse huomaan valilla etta jos joku on ystavallinen ja huomioonottava - siis ihan vieraatkin ihmiset - niin mieli tekis halata tai jotain. Jos joku esim. antaa junassa istumapaikan. Hormonihoyryja riittaa siis tallapain..

 

Onpas täällä tapahtunut! Kaikille tasapuolisesti jaksamista ukkojen, anoppien, siskojen, veljien ja lasten kanssa =) =) :flower: Mussupussulle erityisesti jaksamista, kun on noin rankka viikko edessä ja Aubrietalle myös!

Ite koin tänään ilon hetkiä niinkin vähäisestä asiasta, kun oma orivarsa 1,5 v laitettiin ekaa kertaa kärryjen eteen. Ensin otetiin ohjasajoa, sitten "valeaisoilla" ja lopuksi ketjuissa kärryt perään ja siinä seisotettiin ja ravisteltiin kärrejä. Eikä poni tuumannut mitään, katteli vaan sen näkösenä että ootte te ihmiset omituisia... No, te hevosimmeiset ainaki tiiätte mitä se voi olla pahimmillaan, solmussa olevia kärrejä, päällään ojassa olevia hepoja, että toistaseks ainaki on päästy helpolla

 

Heissan, ja kiitos kovasti kannustuksesta käynnistyksessä sitä tarvitaan!

Uusia kuulumisia äitipolilta soittivat, että jos sappihapot (huomenna valmistuu tämän päivän näyte) yli raja-arvojen niin käynnistys jo huomenna tai viim perjantaina! Toivotaan, että pysyisivät alle ,että lähtö tulisi vasta ma, mutta toisaalta jos lähtö tulisi jo aimemmin ei tarvitsisi kokoajan huolehtia liikkuuko lapsi ja voikohan se hyvin... Noh huomenna taas viisaampi!
Onneksi on niin viisas lääkäri, että ei ala siihen pompotukseen, että seurataan päivittäin. Siinä menee hermot ,kun kuitenkin riski kokoajan olemassa, että jotain tapahtuu.

Mussupussu Kolmatta kertaa minulla tämä pompotuksen aihe maksa-arvot ja olipa aiheena mikä tahansa tuo pompottelu on aivan järjen vievää touhua! |O
Kyllä tuossa sinun tapauksessa on jo turhan pompotuksen makua! Se on niin lääkäristä kiinni mitä ajattelee. Itse olen monesti joutunut sanomaan "huolettomalle" lääkärille jonka mielestä ei oo akuuttia vaaraa vielä( sehän voi monesti tulla tunneissakin) ,että nyt on minun lapsesta kysymys ja jos vaara on olemassa ja sille voidaan jotain tehdä ehkäisemiseksi ja lapsi on valmis jo niin leikkimään en rupea.
Toisille lääkäreille se käynnistys on todella vihoviimeinen asia. Kukapa ei haluaisi, että lapsi saisi syntyä normaalisti käyntiinlähtien!

Nyt vaan ajattelet positiivisesti, että viimeisiä päiviä viedään. Tiedän, että ne päivät tuntuu silti tosi pitkiltä ja huolikin on mukana :|
Toivotaan, että synntys käynnistyy omia aikojaan

Minä sain kauniita neuvoja polilta: Laske liikkeitä tasasin aikavälein, älä ressaa, älä huolehti, äläkä menetä yöuniasi. Niin kaunis ajatus, mutta ei toimi tuo huolehtimatta jättäminen
Niin helppo toiselle sanoa

Nyt kuluttamaan viimeisiä päiviä kotona yhtenä kappaleena :flower:

 

Addikti täällä taas

Aubrietalle iso kiitos lohdutuksista :flower:! Ja tosi hienoa, että sinä olit saanut kerrankin asiallisia kommentteja vauvaan ja synnytystapaan liittyen. Unohtui aikaisemmin kirjoittaa, mutta se sairaus-kommentti sai kyllä niin niskakarvat pystyyn! Kun ei sitä leikkausta nyt kukaan kuitenkaan ihan vaan pilan päiten halua (eikä Suomessa saisikaan ilman lääketieteellistä syytä ). Huh.

Tuosta räyhähenki-esikoisesta vain sen verran, että hällä on siis ikää vuosi ja kolme kuukautta. Ihan vielä ei onneksi tajua, mikä kohta iskee . Siksikin toivon, että menisi kakkosen syntymä tammikuulle, että tulisi edes 1 v 5 kk ikäeroa, jos vaikka tässä (mahdollisesti) jäljellä olevassa ajassa tapahtuisi jotain edistystä esim. pottailun suhteen, ja erityisesti noiden raivareiden kanssa. Meillä on tosiaan ollut kevyt "varhaisuhmaikä" täällä kohta 8 kk päällä, ja tämä mamma alkaa olla aika poikki. Joku joskus lohdutti, että n. puolentoista vuoden iässä usein helpottaa (ennen uhmaikää siis ) joten sitä tässä odotellaan kuin kuuta nousevaa.

Jaksuja Aurikselle ja Mussupussulle pompotuksiin! Hyvin pian on teillä kuitenkin nyytit käsissä. Ja Caffeekos se oli jo tänään tositoimissa?

Babysevenille ja muille unettomuudesta ja/tai supisteluista kärsiville kovasti voimia! Kiva että Annukalla sujui kärrykokeilu hyvin! Mulla ei ravipuolelta ole mitään kokemusta, mutta muuten hevosista kyllä (joskus nuorempana tuli kilpailtuakin kenttäratsastuksessa), joten tiedän ne joka suuntaan leviävät tapaukset juu... =)

Pitäisi jaksaa vielä lähteä könyämään apteekkiin kun tuli tuo mies viimein töistä kotiin (poikaa en viitsinyt lähteä kartsalle raahaamaan, ja ukko kulki tänään työkaverin kyydillä niin en viittinyt viestitellä että apteekkiin kurvaisivat). Kaikki raskaana olevalle sopivat kiputropit ovat lopussa ja olo senkun pahenee, argh. Kuumetta ei ole, mutta päätä särkee kovasti, räkää riittää ja keuhkot tosiaan tuntuvat siltä, kuin joku olisi pistänyt sinne pienen nuotion. Toivottavasti hellittää jossain vaiheessa, ja esikoisella myös. Mutta mähän nyt olin valmiiksi jo ihan sairas tyyppi, kun olen sektion läpi käynyt .

t. Grynna, edelleen 35+1

 

Kiitos teille sanoistanne! :flower:
Lääkäri kuulumiset tässä:
Rr hiukan noussut
Sf samoissa kun 2 viikkoa sitten 33cm
Pissassa leukkarit +++(lähete taas pissakokeisiin)

Lääkäri kuunteli"valitukseni"väsymyksestä ja läpensä valvotuista öistä viikon varrella ja tekis sisätutkimuksen.Sanoi hiukan ärsyttelevänsä kohdunsuuta.Tilanne eerittäin kypsä noin muutenkin:3cm auki,kaulaa alta 1cm jäljellä ja sanoi että kalvorakkula pullottaa(tälläistä ei mulle oo koskaan ennen sanottu,tietävät,mitä meinaa???),vauvan pää tosi alhaalla ja kuulemma kohdunsuu antoi lisää periksi vielä käsittelyssä,sanoi että tosi hyvä tilanne,tuskin kauaa mahassa pysyy.Ja jos pysyy ja unet jatkuu katkonaisina ja supistaa vaan,täytyy kuulemma mennä herkästi vaan polille ja kertoa tilanne.
Ja kun toi kohdunsuu on noin reippaasti auki ja tilanne kypsä,en saa ylipäätään jäädä pitkaksi tilannetta kotiin katsomaan.
Mutta nyt katsellaan saiko reippaat otteet mitään aikaiseksi jos vaikka tulisi lähtö piankin
Kävely tuli käynninjälkeen entistä vaivalloisemmaksi ja tuntuu kuin kävelisin pallo jalkojen välissä,ja auts ku sattuu!
Muutamia supistuksia on ollut päivän aikana,mutta aika rauhallista muuten.
Anteeksi sekava sepostus,täällä lapset kaikki sählää ja selittää samaan aikaan kun yritän kirjoittaa |O Ihan kamala möly! :x
Mutta nyt sitten vaan katsellaan ja ootellaan mitä tuleman pitää!

 

Babyseven: Mulle tulisi mieleen ekana että meinaa siis vesipussukkaa eli et kalvoa olisi jo ulkona joten vesien meno olisi jo hyvin lähellä, mikäli ulkona jo on mutta vastatkoon Aubrieta tai joku joka varmasti tietää.
Mun kotikutoisiin selityksiin välttämättä uskomista. =)

 

^jotain tuon suuntaista ajattelinkin,kas kun en tajunnut siinä kysyä :ashamed: Lisäkysymys tuohon vielä että miten tässä tilanteessa mahtaa olla sen ison ässän harrastus vauhditus mielessä?

 

Grynna: Mullaki (toivottavasti ) tuleva kenttäratsu... On siis 3. polven ratsusuokki ja sen verta nyt jo esitellyt lahjojaan että eiköhän tuosta tule oikein toimiva peli... On vaan sen verran pieni että helpompi opettaa ensin ajolle niin menee se ratsukoulutus sitten nopeammin kun on tarpeeks iso

Onko teillä kellään muuten kokemuksia lymfa-hieronnasta? Oon niin perkaleen turvonnu ettei mittään tule olemisesta... Tukisukat jatkuvasti, rystyset hukassa, sormet puutuu... Sitte iskias vaivaa nii etten voi nukkua enää kummallakaan kyljellä, ja kun selällään nukkuminen ei tuu kysymykseen nii mitäs sitte? eilisiltana virittelin paljo tyynyjä ja nukahdin puoli-istuvassa asennossa... :/

 

Moikat =) Täällä yks addikti lisää ilmoittautuu! :wave:

Annukka ja Grynna meilläkin on karvakorvia, mut vaan shetuja =) Suokkitamman jouduin lopetuttaan tammikuussa kun kaatui ja mursi lantionsa. Sääli, nuori, ihana liinakkotamma. Mun toinen shettistamma on sellainen joka suuntaan räjähtävä, se aina "vähän" huolestuu kaikista. No, mut heppajutut ht.netissä

Babyseven sitähän se on mitä Punahattu kertoi. Iso S ei varmaan kamalaa haittaa tee, korkeintaan käynnistää synnytyksen =) Varsinkin jos on hyvin pesuilla käyty etukäteen. Mut ei se välttämättä kovin kivalta TUNNU... Ajatuskin vihlaisee

Me ostettiin just lasten kans liput Madagaskar II:n ensi-iltaan perjantaina =) Kivaa. Juhlitaan vähän tätä vielä jatkuvaa "normaalielämää". Voi olla et joudutaan sitkäymään jossain syömässä tms.. Tosin yritän välttää syömistä hauskanpitotapana lasten kanssa tätä nykyä.. Meillä tyttö 7v on kerännyt vähän liikaa vararavintoa ympärilleen.. Harmillista! Oon ite ollut lihava lapsi, ja yritän kaikkeni ettei tytölle kävisi samoin.

Grynna ja Naputtaja kiitos tsempityksistä :hug: Olin joo tosi iloinen siitä tän päivän lääkärikäynnistä. Ihanaa kun saa mielen rauhalliseksi ja ei siitäkään haittaa oo että saa vielä vahvistuksen omille päätöksilleen kritiikin jälkeen...

Niin juu, ja Mussupussulle iso hali!!! :hug: Johan nyt, olisi varmaan ollut kyllä mielialan ja mielenrauhan kannalta jo mukava jäädä synnyttämään...! Tylsää että tulee pompottelufiilis!

Ja Aurikselle tsemppiä ja voimia reissuun! Ihanaa ihanaa, nyyttejä tupsahtelee :heart:

Mulle itselle tuli tänään jotenkin tosi rauhallinen ja kärsivällinen olo synnytyksen odotteluun. Ei oo enää sellainen "hetipakkopäästä" -olo vaan mietin ihan rauhassa sitä ens torstaita. Ehkä se sieltä tulee, ja mukavaahan se lopulta on tehdä niin kuin on alun perin suunniteltu. Rauhassa ja hyvässä järjestyksessä.

Niin ja siitä piti viel sanoa, jos joku muistaa, kun valitin siitä äitin uudesta miehestä ja sen laitokselle tulosta. Puhuin veljeni kanssa silloin pari päivää sitten, ja vaikka velikin avautui vähän turhan kärkevästi mun mielestä, niin hän kyllä sai puhuttua järkeä mun päähän tämän uuden "isäpuolen" suhteen. Tultiin siihen tulokseen että äiti on niin väsyksissä ja ehkä vähän masennusherkässäkin mielentilassa, että turhaa kai on alkaa sitä äitin niskaan kaatamaan.. Koska äitihän ne seuraukset joutuu sitten kantamaan. Että kai mä annan sen ukkelin tulla synnärille ja siedän sitä sivistyneesti. Ja ajattelen omaksi lohdukseni että saa tulla sinne vaan koska ei osaa, aikuinen ihminen, olla hetkeäkään yksin kotona. :kieh: No joo, mä osaan kyllä olla 100% asiallinen. Äitille sanoin että saa trulla jos ei ole "helposti kotiin jätettävissä". Ja sovittiin että äiti sanoo sille että mä sanoin olevani kovin kipeä sektion jäljiltä, että toivon mahdollisimman pientä vierasjoukkoa. Että jos ihan itse tajuaisi jäädä pois. Äiti vaikutti helpottuneelta - hänelle kyllä käy että mies ei tulisi sinne, mutta ymmärrettävästi hänkään ei halua että siitä nyt joku "tilanne" tulee. No joo.. Mä niin vihaan kaikkia tilanteita!! Parempi ehkä olla matalalla profiililla joka tapauksessa.

Heh, sain muuten postissa kuvataiteilijaserkultani ne masukuvat joita otettiin viime viikolla studiossa. Niistä tuli ihania =)

Öitä kaikille, ja mukavaa vointia! Ja :hug: kaikille sitä tarvitseville!

Terkuin

Aubrieta + "Siiri" 38+0

 

Heipat täältäki!

Herranen aika, ku ootte kerinny saamaan sivutolkulla tekstiä aikaseks, jotenki on vaan ollu niin kauheesti kaikkee kiirettä, et ei oo kauheesti kerinny plussalla vierailla. Mutta nyt oli pakko tulla kuittaamaan meidän uutiset. Eli neuvolassa vierailin tänään:
Rv 36 tasan
Hemppa 131
rr 122/70
Paino 68,5 (+300/vko)
sf 34
Sit päästiin kuunteleen vauvelin sykkeitä 160-200, sai jonku ihme hepulin ja vähä oli kyllä jo äitiki huolissaan.
Terkalta matka jatkui lääkärille, paikat kiinni ja kaulaa jäljellä 3-4cm
Ja siitä maratoni jatku viä ultraan, syke oli sit jo laskenu 138, painoarvio 2205 ja rt. Ja saatiinpa tietää, että kolmatta rinsessaa odotetaan meidän perheeseen. Radiologi, joka ultras tokasi ukolle, että sä et sitte ookkaa mikää sekatyömies

Mutta taisi olla kyllä kohtalaisen rankka reissu meillä tänään, kyllä niin on värkki kipeenä ja kohtalaisesti supistellukki :/

Jees, nyt tämä mamma lähtee ottaan elbaa sohvalle :wave:

 

No nyt on taas niin paljon kommentoitavaa, kun järkytys on menny ohi ja arki jatkuu samanlaisena odotteluna ku ennenkin. Pystyy keskittymään muidenkin juttuihin.

Naputtaja: En oo ottanu niitä kasseja mukaan, kun meiltä ajaa vaan 20 min. per suunta kätilöopistolle, niin jos joutuiski jäämään osastolle, mies saisi hurauttaa kotiin ja takas. Iso käsilaukku on kylläkin aina mukana, jossa akuuteimmat tavarat, kuten kännykkä, lompakko, pientä evästä, luettavaa, kalenteri jne. Niillä pärjää ainakin hetken siellä sairaalassa.
Aubrieta: Ei oo suakaan helpolla päästetty! Kaikenmaailman moraalisaarnoja ja muutenkin varmaan totuttelemista tietoon perätilavauvasta ja etuseinäistukasta. Mulla ei tulis mieleenkään mennä tutun tai vieraan ihmisen valintoja kritisoimaan, VARSINKAAN tuollaiseen halveksivaan sävyyn, kuten sun kohdalla. Ihan kauheeta! Tulee ihan mun anopin töksäytykset mieleen, vaan tuhat kertaa loukkaavampina. Voi että ku ärrrrrsyttää! Raskaana olevaa naista EI KANNATA tökkiä kepillä!
Auris: Mä NIIN tiedän miltä susta tuntuu. Synnytetäänkö tänään, vai huomenna, vai ensi viikolla vai sittenkin tänään? Odotellaan tuloksia, pelotellaan että vauvalla voi olla hätä, ollaan tökittävinä ja kukaan ei tiedä mistään mitään! Niin ja sitten vielä nuo neuvot, jotka sait polilta. Huhhuh. Yritä nyt tässä sitten levätä ja nautiskella viimeisistä raskauspäivistä! Just joo!
Babyseven: Hyvä että kerroit neuvolassa miten asiat on. Nyt ne ainakin siellä tietävät, eikä kukaan voi väittää jälkikäteen, ettet sanonut mitään, eivätkä voineet siis tietää... Me kokeiltiin sitä isoa S:ssää eilen illalla, mutta eihän siitä oikeen mitään tullut ja aiheutti vaan pari pikkusta supistusta. Jos siitä haittaa olis, ni sehän kiellettäis ehdottomasti! Jos lapsivedet lurahtaa aktin aikana, ni sehän on vaan hyvä! Tai ei ehkä miehen kannalta... Jää hyvin äkkiä hommat kesken.
Annukka: Ei oo kokemuksia tosta hierontahommasta, mutta mä oon nukkunu puoli-istuvassa asennossa jo kuukauden. Yhtä kauan ollu myös tota massiivista turvotusta. Ei todellakaan voi mennä posliinikauppaan!
Kamomilla: Tervetuloa "mieheni on kiukkupussi" -kerhoon! Oon miettiny, että noi meidän kiukuttelevat äijät vois perustaa jonkun oman keskustelupalstan, jossa ne vois ärhennellä toisilleen. Sitä palstaa olis muuten kiva lukea: ensin joku vetäis jostain olemattomasta hirveet herneet nenään ja sit seurais monen päivän nettihiljaisuus.

Koittakaahan yökukkujatkin saada unta! Uneksikaa vaikka täydellisistä vauvoistanne, jotka ihan kohta saatte syliin!

 

Hei!
Täällä tapahtuu ja ei tapahdu...

Mussupussulle tsemppii ton homman kans. Pian tosiaankin saat sen vauvelin ulos. Harmi vaan todellanen nyt vai milloin -tilanne. :headwall:
Auris :wave: Jospa ne sua ei takas lähettele... :$ Terve menoo!!!!!!!!

Vähä täs taitaa itse kukin addiktoitua, kun aina tääl nyt tapahtuu...
Babyseven Mulla tuli heti kans mieleen et se pussi siel pullottaa ja on tosiaankin valmis paukahtamaan. Voi olla et noi ässät antaa vauhtii tohon.

(.) Väsyttää kamalasti. Tänään tuli mieleen ekan kerran et miten mä oikein jaksankaan duunissa tulevat viikot??????????????????? Siis kun on ihan pakko ja muuta ei voi. Huomenna aion tutkailla kuinka monta loma päivää on kertynyt ja otan ne kaikki ennen äippälomaa. Sen verran alkaa tuntuu raskaalta raahautuu sinne joka päivä, saati sitten olla tarkkana kuin porkkana kaikkien juttujen kanssa.
Ei täs vissiin auta muu kun olla hiljaa vaan ja ottaa päivä kerrallaan... :headwall: Pakko on vaan motivaatiota ja energiaa jostain saatava. Ehkä nää fiilikset ovat vaan flunssan jälkeistä ja aurinko paistaa taas kauniisti huomenna.

NP ja Tirri :xmas: 33+6

 

Babyseven täällä mennyt myös viimeisen viikon yöt vähintään puolet yöstä valvoessa. Eli varmaan osin kuuluu asiaan, mutta ei kylläkään kaikilla sen perusteella mitä olen ystävieni kanssa jutellut. Kannattaa kysyä jutteluaikaa neuvolapsykologille, sillä kaikkea kannattaa kokeilla mikä voisi auttaa.

Täällä supistellut kolmesta asti mutta niin epäsäännöllisesti ja vaihtelevalla voimakkuudella että tuskin synnytystä vielä ennakoi. Kerrankin hyvin alkaneet yöunet supistukset vei kyllä tullessaan. Jännittää kun syntymä on kuitenkin päivä päivältä lähempänä.