***JOULUN ODOTTAJAT*** Lokakuu

Juu ja nyt varoitus tyhmästä kysymyksestä. Eli te joilla ennestään lapsia, pitääkö uudelle vauvalle ostaa oma punkka. Siis oon jostain joskus vissiin lukenut, että ei samassa saa pestä. Onko se vaan hysterisointia vai ihan hyvä tehdä niin. Tai ilmeisesti se punkka pitää sitten pestä aina esikoisen jälkeen kunnolla, ennenkuin vauvan siinä pesee.

 

Mrs Nobody Kyllä mie ainaki paan ihan hyvällä omallatunnolla sammaan ammeeseen. Pesen tietty kunnolla ensin, mutta en ala uutta hommaamaan...

Isyyspakkauksesta ollu puhetta... Mie en oo semmosta vielä väsänny, mutta aattelin nyt yrittää koota jonkulaisen pakkauksen, ku mies just lähti takas sinne Saksaan. Nythän mulla on hyvvää aikaa lasten kans semmonen väsätä, niin saahaan antaa sitte myöhästynneenä isänpäivälahjana, ko se kottiutuu 15.11. Sen jälkeen ei ennää lähekkään ainakkaan vuotteen minnekkään...

Imetyksestä Mei oon molempia imettäny suurinpiirtein kolme kuukautta. Esikoiselta maiontulo loppu ko seinään, ko aloin oottaan (ikäero tasan 13kk) ja tältä nuoremmalta sitten jouúin ite sairaalaan ja päivystysleikkaukseen (sappi), nii loppu se maion tulo siihen... Yritin kyllä sairaalassa pumppailla säännöllisesti, mutta ei se vain jatkunu siltikkään. Tältä kolmoselta toiveissa olis pitempi imetys, mutta ei koskaan voi tietää, miten käy. Enkä kyllä missää nimessä syyllistä tai kato alaspäin niitä, jotka ei halua imettää ollenkaan. Toisille se on luonnollista ja toisille vastenmielistä. Minusta se on vain niin ihanaa, että mielellään imettäsin pitempäänki. Se tunnepuoli varsinki on jotaki aivan sanoin kuvaamatonta, ku saa olla niin lähellä vauvan kans. Jos ymmärrättä, mitä tarkotan.

Painosta oli taas puhetta. Mulla on edelleen se 2kg tullu koko raskauen aikana. Neki tuli, ko olin kipeänä kolme viikkoa, ekä siis liikkunu yhtään ja söin kaikkea, mikä vain meni alas eli kaikkea ei niin terveellistä. Nyt ko olen ollu terveenä, niin on tippunu taas paino. Viimeks oli kaheksassa päivässä lähteny 700g. Ei kyllä haittaa, vaikka ei oo tullukkaan enempää, ko on nuista edellisistäki raskauksista vielä (kolmen vuen jälkeenki...) jäljellä ylimäärästä... :ashamed:

Oma (.) Kävin tännää tarkistuttamassa kanavan pittuuen, että tiesi, uskaltaako päästää miestä sinne Saksaan. Uutiset oli ihania; viikonlopun aikana ei ole tapahtunu yhtään mitään muutoksia! Eli saatiin onnistunneesti pyssäytttyä! Supistellu on kyllä tosi jämäkästi, mutta yritän leppäillä kovasti ja koulun luovutan kyllä hyvinki herkästi, jos vähänki tuntuu, että siellä istuminen pahentaa supisteluja. Lapset on kuitenki päivät hoiossa, että eiköhän tässä siihen viienteentoista päivään päästä ihan kunnialla. Ja pääseehän sieltä Saksasta pois aika nopeasti, jos hätä tullee. Tukiverkko on meillä tosi hyvä, ko mummot ja papatki on vasta nelikymppisiä ja assuu kaikki 40 kilometrin sätteellä. Ja muita tarpeentullen käytettävissä olevia ihmisiä on ainaki kymmenkunta ihan lähistöllä. Anoppiki on nyt vappaalla, niin voiaan mennä vaikka lasten kans sinne asumaan, jos tuntuu, että en pysty näitä hoitaan ilman, että alkaa tämä pieni taas hinkua ulkomaailmaan... Oon nyt kuitenki hommannu muutamia 50 senttisiä vaatteita, ko ei meillä ole niin pieniä. Ei olla koskaan tarvittu. Ajattelin, että pienempi paha se on, että hommaa niitä, eikä sitte tarvikkaan entä se, että niitä tarvis, eikä oliskaan yhtään valmiina. Muutenki pittää nyt varmaan laitella kaikki asiat valmiiks vähän aikasemmin, ko oltiin suunniteltu. Meillä on rakennushommiaki aika paljon vielä semmosia, mitä pitäs olla valmiina, ko vauva syntyy. Saapa nähä miten käy, kaikki ei varmaankaa kerkeä valmistua, ko tuo mieski nyt reissaa... Mie olen jotaki hommia tehny nyt syksyn aikana, mutta en ennää uskalla tehhä yhtään mittään raskasta, ko tilanne on mikä on... Tasan neljä viikkoa pitäs päästä vielä etteenpäin, tuntuu tällä hetkellä aivan uskomattoman pitkältä ajalta, tosin tuo tieto, että viikonlopun aikana ei ollu nyt tapahtunu ennää mittään, helpotti tosi paljon! Oli muuten aik ajännä testi niillä siellä synnärillä nykyään! Oli vähän niinko raskaustestitikku, siihen otettiin kohunsuulta näyte. Mittas jotaki aineita, mitä alkaa erittyyn kalvoilta, ko synnytys on ajankohtanen. Ei tarvi sitten arpoa, että onko oikeasti jotaki tapahtumassa vai ei. Mulla se tulos oli positiivinen, eikä uutta nyt sitte tännää otettu. Mutta enpä tiä olisko siittä mittään hyötyäkkään, ko en tiä loppuuko sen aineen eritys, jos se on kerran alkanu... Olikos se Asrai lääkäri? Osaisikko sie sanoa tähän mittään? Niin ja samalla tervetuloa takas :flower:

Tuli semmonen olo, että olisin jotku asiat jo aikasemminki sanonu, mutta tuskinpa haittaa kauhiasti, jos vähä toistan ittiäni... Aina ei voi muistaa kaikkea, mitä on sanonu/tehny varsinkaan raskausaikana!

Tulipa vissii pitkä sepostus... No nyt poistun,

Apa ja Martti

 

Juu ja nyt varoitus tyhmästä kysymyksestä. Eli te joilla ennestään lapsia, pitääkö uudelle vauvalle ostaa oma punkka. Siis oon jostain joskus vissiin lukenut, että ei samassa saa pestä. Onko se vaan hysterisointia vai ihan hyvä tehdä niin. Tai ilmeisesti se punkka pitää sitten pestä aina esikoisen jälkeen kunnolla, ennenkuin vauvan siinä pesee.

Niin tarkennusta vielä, että kun tuo esikoinen edelleen tykkää siinä polskutella. Jos olis käyttämätön punkka, toki vaan pesisin ja käyttäisin sitä vauvalla.

 

En näe siinä saman punkan käytössä kyllä siltikkään mittään pahhaa, jos sen vaan pessee hyvin, ennen ko vauvaa kylvettää. Ainaki ensialkuun.

 

Noista vihlaisuista kysyin aikaisemmin, ja niitä on siis ollut muillakin. Hämmentävää vaan, että kaikilla muilla kohtalotovereilla oli myös ollut runsaasti supistuksia. Itse en vieläkään tiedä miltä supistuksen pitäisi tuntua :ashamed: Siis onhan täälläkin jokunen ihminen niitä kuvaillut, mutta kuvaukset ovat niin kovin erilaisia, ja sitten fysioterapeutti neuvolassa sanoi, että kyllä supistukset on niin kovia, että on pakko pysähtyä, kun sellainen iskee. Ja tuollaisia ainakaan ei minulla ole ollut. Välillä on menkkamaista kipua, mutta tällöin vatsa ei kovetu, ja välillä on sellaista lievää alavatsan kovettumista (ei koskaan koko vatsan), joka vähän pistää hidastamaan (nämä siis yleensä liikkuessa). Mutta jotenkin tuntuu, että koko ajan vauva on niin "pinnassa", että vatsa tuntuu kovalta koko ajan.

No, tulipa taas sepustus. Mutta siis supistuskysymykseen samalla vastaus, juu, ei ilmeisestikään supistele vielä. Huomenna on lääkäri, joten ehkä sitten selviää jotain. Eli avaavatko nuo vihlaisut esimerkiksi paikkoja jotenkin. Eilen oli kyllä sellanen ihmeellinen vatsakipu, samanlainen kuin pahassa vatsataudissa, siis ihan sellainen polttelu/kipristely tuossa ylävatsalla. Puolipakko oli mennä makaamaan, ja sekään ei kauheesti auttanut. Mutta kun piti lähteä liikkeelle, niin se sitten helpotti pikkuhiljaa. En tiedä olisiko tuo nyt voinut olla supistelua, mutta tuntui tosiaan ylävatsassa. Saattoi kyllä johtua jännityksestäkin, ja vähän huonosta syömisestä.

Niin, eilen oltiin tutustumassa Jorviin, ja kovasti siellä vakuuttelivat että ei niitä irtisanomisia luultavasti tule. Jos kuitenkin tulee, niin sitten saa valita itse mihin sairaalaan menee, luultavimmin meillä se olisi Kätilöopisto. Jotenkin se houkuttelee minua enemmän kuin Naisteklinikka, en tiedä miksi. Mieskin selvisi hengissä tuosta tutustumisesta, vaikka tiukkaa teki. Hänellä on sairaalakammo, ja minua kiinnostaakin, miten käy synnytyksessä, onko ollenkaan paikalla, vai makaako jossain jalat ylhäällä. Todennäköisesti samasta syystä ei edes yritetä saada perhehuonetta, vaan mies todennäköisesti aloittaa isyyslomansakin vasta kun kotiudutaan. Onko ketään, joilla on sama tilanne, eli isä on kuvioissa, mutta ei mahdollisesti aio osallistua synnytyksen? Jos on, niin oletteko ottamassa jonkun muun tukihenkilön synnytykseen, vai menossa yksin?

Täällä on keskusteltu peloista. Minulla on hyvin erilainen pelko kuin muilla täällä, ja toivottavasti minua ei tästä hyvästä teilata. Eli pelkään, että miten me jaksamme kun on muitakin huolehdittavia, muuttuuko parisuhde niin paljon kuin joka paikassa sanotaan, ja ennen kaikkea huolestuttaa miehen jaksaminen. Hän tekee fyysisesti melko raskasta työtä pitkälti ilta-aikaan, ja tässä on tänä syksynä vielä pistetty pystyyn uusi urheiluseura, joka vie ison osan vapaa-ajasta. Mies-parka on ollut nyt jo pari kertaa vähän hajoamispisteessä, eikä vauvaa edes ole viemässä aikaa ja energiaa. Ja nyt jo olen ottanut talosta huolehtimisen käytännössä kokonaan itselleni. En tiedä kuinka kauan jaksan itse hoitaa koko talon, vaikka äitiysloma nyt toivon mukaan sitä helpottaakin. Eli ihan rehellisesti välillä huolestuttaa, että onko lapsen hankkiminen väärä valinta, ikävä kyllä tässä vaiheessa tuota on vähän myöhäistä miettiä. Ja kyllä se taloudellinen pärjääminenkin huolettaa, miehen palkkakin kun on todella huono. Niin, taustalla parin vuoden takana miehen melko vakava masennus ja noin puolen vuoden täydellinen romahdus, jossa joutui opettelemaan kaikki normaalin arjen asiat uudelleen. Edelleen hän saa paniikki/ahdistuskohtauksia ajoittain, ja siksipä hänen jaksamisestaan olenkin paljon enemmän huolissaan kuin omastani.

Anteeksi valitus ja paasaus, palaan takaisin taustalle masentamasta muiden päivää.

Landir 35+1

 

Actim partus oli sen synnytyksen ennustustestin nimi... Jos joku vain ossais mulle kertoa siittä jotain, nii olisin kyllä tosi kiitollinen! Esim. ku se näytti positiivista, nii tarkottaako, että vauva on syntymässä ihan varmasti lähiaikoina? Vai menikö se tilanne nyt varmuudella ohi, ku saatiin pysähtyyn? Onko mahollista, että tämä raskaus menis nyt kuitenki normaalisti loppuun, vaikka sen testin mukkaan synnytys oli alkanu? Vai onko niin, että ku saatiin pysäytettyä, niin sen testin tuloksenki saa unohtaa? Kylläpä taas mietityttää nämä asiat....

 

Moni on kirjoitellut imetyksestä, niin oma kantani on, että jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Minulla on sellainen tilanne, että en vielä tiedä saanko syömieni lääkkeiden vuoksi imettää, mutta pyrin kuitenkin, että saisin imettää edes alussa (jos onnistuu).

Isyyspakkausta olen mietiskellyt, mutta on niin vaikeaa keksiä mitä sinne laittaisi. Isäntä kun ei välitä mistään paidoista, joissa on isukki-teksti. Kattellaan, jos eteen sattuu jokin mojova juttu, mutta muuten en jaksa stressata tuosta jutusta.

Vauvalle alkaa olla meillä jo kaikki valmiina, amme enää puuttuu. Sen saa kyllä mies käydä valitsemassa ja hakemassa, kun meikäläinen on hakenu kaikki muut jutut ilman isäntää. Mies kun on viikot työmatkalla, ja pääsee hyvässä lykyssä vain päiväksi kääntymään kotiin viikonlopun aikana. Ne on ne projektit sellaisia... :'( Toivottavasti ehtii edes synnytykseen mukaan, kun välimatkaa on sellaiset n. 300 km!

Vauvasta sen verran, että edellisen kerran (n. 3 vko:a sitten) äitiyspkl:lla ultrassa kasvua oli tapahtunut vain muutama kymmenen grammaa, mutta nyt viime perjantain ultrassa painoarvio olikin jo 2311 g - eli vauva on siis aivan normaalissa mitoissa raskausviikkoihin nähden. Sokeriarvotkin ovat tasoittuneet tablettilääkityksen ansiosta ja verenpaine pysynyt kurissa lääkkeillä. Perjantaina pitää kuitenkin mennä uudelleen äitipkl:lle näytille, kun lääkäri huomasi jotakin häiriötä napanuoran virtauksessa. Kohdunkaula oli jo pehmentynyt jonkin verran, mutta lääkäri sanoi, että niin pitäisikin näillä viikoilla ollakin. Supisteluja on tuntunut lähinnä koiran kanssa lenkkeillessä, ja joskus aamusella olen sellaiseen herännyt. Enemmän on vaan sellaista juilimista tuolla jossakin kohdunsuun paikkeilla. Painoa on tullut raskauden alusta lähtien sellaiset noin 12-14 kiloa (riippuen turvotuksista). Eipä niitä kiloja olisi saanut tulla oikeastaan yhtään, kun lähtöpaino jo huiteli laihduttamisesta huolimatta hirmuisissa lukemissa
:ashamed: (syömishäiriön vuoksi). Yllättävän hyvin on mennyt kuitenkin syömishäiriön suhteen tämä raskaus. Odotin paljon pahempaa. Neuvolan tätikin on ollut tyytyväinen, ja totesi että kaikki kilot on tulleet pelkästään vauvelista.

On meillä itsepäinen otus tuo vauva, kun ei suostu ilmaisemaan meille sukupuoltaan. Jokaisessa ultrassa ollaan lääkärin kanssa koitettu kuikuilla, että kumpi sieltä on tulossa, mutta aina se anturikammoinen vauva kääntyy niin, että varmuudella ei pysty sanomaan kumpi on masussa. No onneksi ei ole enää pitkä aika siihen kun pikkuinen saapuu maailmaan. Jos huonosti käy, niin perjantaina voi jo olla lähellä syntyminen mikäli lääkäri toteaa tilanteen sellaiseksi, että synnytys pitää käynnistää jo aikaisemmin. Eipä tässä auta kun ootella vaan. Huh, tulipahan romaani...

T: Minni72 + Öttiäinen rv 35+2

 

kirjoittelin iltapäivällä, mut se näköjään katos johonkin.

ihanaa kuulla asraistakin

tänään oli neuvola

pissa 3+ verta
paineet 168/92
paino 460g/viikko, yhteensä n. 11 kg
syke 140+
sf 29
tarjonta rt

sairaslomalle tuli määräys heti. eli nyt työt loppu enkä enää varmaan edes palaa äippälomalta takaisin.

isommat hankinnat oisi tehty, jotain pieniä hankkimatta. ja ne joululahjat |O

vauvaa ajattelin nukuttaa äippäpakkauksen laatikossa tai vaunun kopassa. katsomaan kummasta tykkää enempi. mut nyt noiden kela lappujen kimppuun

lilleriina ja tytteli 32+2

 

lilleriina Onko sulla selvinny syy pissassa olevaan vereen ja proteiiniin?

 

myöhäisiltaa kaikille pikaisesti......

profiilissa masukuva! viikot 34+4 siis,enkä osaa kuvaa laittaa linkillä tänne. :ashamed:

meni ton kuvan väkertämiseen niin kauan ettei nyt enää jaksa silmiä auki pitää,ja takamuskinn puutuu nykyään tosi nopeesti istumisesta....ja vauva pyörii niin et luihin potkii,täytyy mennä pitkälleen et hänkin rauhoittuu.

jotta huomenna täältä lisää!

 

Eli ensimmäisessä synnytysvalmennuksessa käyty Eikä tarvi pelätä, ei siellä näytetty kun yksi filmi ja sekin oli ihan iisi: lähinnä synnärille tulosta ja Tayssin tiloista sekä kivunlievityksistä. Tänään käsiteltiin siis synnytyksen käynnistymisestä eli mistä tietää milloin on aika lähteä jne. sekä kivunlievityksistä ja tukihenkilön (lapsen isä/doula ) roolista. Oli ihan valaiseva kokemus/käynti Valmennus kesti 2h. Ens maanantaina on kuulemma toinen video jossa näytetään itse synnytys, joten se on varmaan "pahempi". Itselleni ei tee tiukkaa veren näkeminen tai muu vastaava, ei ala järin helposti heikottaan tai pyörryttään! Mutta voin infota taas ens maanantaina millainen toinen valmennuskerta oli: muistelin että teillä oli toinen valmennuskerta tiistaina 6.11.?!

Jeps, tää menis nyt nukkuun :wave:

Nora ja Vilma rv 33

 

mrs nobody kyselit tosta äippäpolin ultrasta,minä olen ollut sokeriseurannassa rv:lta 15 lähtien,sokerirasituksessa paastoarvo koholla,sen takia kuukausittainen seuranta labrassa,kaikki arvot pysyneet rajojen sisäpuolelle.Kävin nyt sit ton seurannan takia äippäpolilla siinä ultrassa ja ottivat siellä 15min sydänkäyrää vauvelista ja sit lääkäri teki vaan painoarvion vauvasta,muuta siellä ei tapahtunu.eli jos sulla on sokerit ollu sallituissa lukemissa niin ei ne insuliinia tyrkytä. ja multa ei siis otettu mitään kokeita,en sit tiiä onko sama käytäntö muualla.

suzyco mulla loppui maidon tulo kun pumppasin pikkasen kerrallaan pois,ei missään nimessä kannata tyhjäksi pumpata. mulla on sellanen muistikuva että olis jonkinmoinen pillerikin olemassa että maidontulo loppuisi.. ja kiva että samoilla linjoilla ollaan,en ole sitä mieltä että nainen on luotu imettämään. kyllä sitä läheisyyttä muutenkin vauvan kanssa saapi ihan varmasti.

joku kyseli että aikooko ei imettävä äiti pumpata vauvalleen rintamaitoa,no minä en aio ja tuskin saisi edes sitä antaa vauvalle kun aion aloittaa lääkityksen refluksiaan. Neuvolassa sitä mieltä että imettäminen tärkeempää kuin oma terveys,antaapi olla vaan! minä teen niinkun parhaaksi näen.

minni meilläkään pikkuinen ei ole suostunut jalkoväliään näyttämään,joka kerta kun yritetty katsoa sukupuolta niin tämä päättää kääntää selkänsä että eipäs kurkita!

landir meillä mies kanssa kuvioissa mutta isyysloma ajankohtainen vasta kun kotiudutaan. yksin olen menossa laitokselle,ehkä suuri syy siinä että tiedän et mulla on sektio edessä.

tk & rv 34+1

 

imetyksestä: mulla on jo viikkokaupalla tihkunu rinnoista maito semmosella volyymilla, että en näe mitään syytä, miksei sitten pennun synnyttyä imettäisi. Tai ainakin yrittäisi. Jos ei muuten, ni edes sen parin kuukauden verran. Säästäähän silläkin jo ihan kivasti kuin korvikkeita shoppailemalla...

Kolme viikkoa sairaslomaa takana. Toiset kolme viikkoa edessä ennen virallisen äitiysloman alkua. Tarvinnee tälläviikolla selvitellä noita Kelan sairaspäivärahajuttuja. Ne päätöksetkin tulee tietty hiukka viiveellä, ni askarruttaa nää talousasiat väkisinkin.
Etenkin kun joulut ja kaikki tulossa.... eikä sitä varmaan ihan täysin lahjatta osaa joulua loppuun asti toteuttaa, vaikka tässä vaiheessa onkin hyvä ja helppo sanoa, ettei aio mitään ylimääräsiä hankintoja.

Isyyspakkausta oon askarrellu pikkuhiljaa tuosta kutakuinkin raskauden puolivälistä lähtien. Nyt alkaa olla jo aikalailla valmis ja antaa ajattelin miehelleni synttärilahjaksi (kunhan pentu pysyis siihen asti sisällä, supistellut ajoittain niin reilusti, ettei ole enää niin varma toiveissaan). Jos syntyy pieni ennen aikojaan, ni saa sitten sairaalassaoloni aikana mies ettiä sen siniseen legon malliseen lelulaatikkoon pakatun pakkauksen muksun vaatekaapin perimmäisestä kolkasta. Laatikkoon tähän mennessä pakattu:
-korvatulpat isille (tarvinnee hommaa viel Clas Ohlsonilta pienen pienet kuulosuojaimet lapselle)
-Panadol 500mg iskälle ja Panadol pienen vauvan suppoja lapselle
-Papa is the best tekstillä varustettu tuttipullo + äidinmaidonkorviketta ja pullo skottilaista viskiä.
-Ruokalappu, jossa teksti: "Syöttäminen on taitolaji" ja toisella puolella syöttämisen käyttöohjeet.
- Papa is the best tutti + pari muumiaiheista tuttia ja iskälle sikari
-Pienen pieni musta body, jossa punaisen pirun kuva ja teksti "Dad's little devil" ja miehelle T-paita, jossa teksti "SYYLLINEN".
-Miehelle parit Viivi ja Wagner-kalsarit ja pienelle pari kestovaippaa (pääkallokuviolla)
-Miehelle pipo, jossa teksti: "UHMAIÄSSÄ", pienelle semmonen pien hiippapipo, jossa teksti "PAPPA BETALAR"
-Pari isä-lapsi aiheista kirjaa
-Pehmolelukoira, jonka paidassa teksti: "Yritetään yhdessä".
Tota pakkausta tehdessä on ollu vähän semmonen olo, kuin salaa suunnittelis ja tekis toiselle joululahjaa ja se on ollu hurjan hauska miettiä siihen kaikkea semmosta, mikä sopis sekä tulevalle isälle että lapselle.

 

Moi!

Täällä odotellaan maksatestin tuloksia, samalla katotaan verensokerinki paastoarvo, ite sitä pyysin kun kerran syömättä ja juomatta olin tarvittavan ajan.

mrs.Nobody: Samas punkas meil on ainaki pesty, oli omaki kakkoselle mut esikon punkka on jotenki parempi. Eikä tälle kolmoselle oo ees harkittu oman punkan ostamista.

Hauskoja isyyspakkauksia ootte kasannu. Ite en oo moisesta innostunu, tuossa on isäinpäiväki niin silloin annan iskä-sukat ja yhen dvd:n. Kattoo ny jos joululahjax jonku isukkihommelin keksis No pari bodya onmuutes mis lukee jotain isukkiaiheista mut en oo ajatellu niitä mitenkää antaa miehelle tms.

Mulla ei oo oikein mitää sanottavaa nyt ku piti kommata ties mitä mut tyhjää lyö joten menen puis.. Palailen maksa-arvojen kans paikalle.

:wave:

 

dodih,nyt vähän johonkin kommentoin.....

imetyksestä.sehän on tosiaan jokasen oma asia.muakin esikoista odottaessa imetyksen ajatteleminen vähän puisatti,tosin tais johtua siitä etten oo ihan sinut oman kroppani kans,niin tuntu oudolta se toinen ihminen siinä lutkuttamassa....mutta olin kuitenkin sitä mieltä että lapsen etu menee sen oman epämukavuustunteen ohi,ja että siihen imetykseenkin varmasti tottuu.kuinka ollakkaan vauvan synnyttyä kätilö kun nosti vauvan heti rinnalle niin se olikin ihan luonnollista,se oli just niinkuin pitikin!ihan itsestään selvä tunne,ja vaan paremmalta tuntu kun näki että se vauva oikeasti ties itekki heti että mikä on homman nimi,siis se että alko heti imeä,välittömästi.ja kun maitoakin alko tulla niin se tuntu hyvältä kun näki että sai vauvan tyytyväiseksi. ensin mulla oli tavotteet korkealla,täysimetän puolvuotiaaksi ja viel sen jälkeenkin jatkan.mutta sit sain jatkuvasti kuulla miehen äidiltä et lopetas jo tissittäminen että mummokin saa hoitoon,kun samanikänen serkkukin jo syö korviketta ja nukkuu yötkin niin hyvin,mummolassakin!ja sit tuli joku kriisi itteni kans,tuntu että vauva on mussa kiinni ihan koko ajan ja se ahdisti,joku tällänen nuoruuskiireolo tuli,ja synttäreitäni juhlin niin et 3kk:n ikänen vauva jäi kotiin pakastettua äidinmaitoa juomaan,mutta äitipä ei muistanut tarpeeksi usein illan aikana lypsää maitoa pois,ja seuraavat pari päivää tuntu imetys tosi tuskaselta,niinkuin vauva ei ois saanu tarpeeks,ja annoin pakkasesta lisää omia maitoja.ja niinhän se meni että 4,5kk ja lopetin imetyksen kokonaan kun en oikein tukeakaan siihen jatkamiseen saanu.pakkasesta kyllä riitti maitoa aika hyvin oisko kuukaudeksi,ja silloinhan se puol vuotta melkein olikin täynnä....
mutta tällä kertaa haluan panostaa imetykseen ja olla ilonen siitä sitoavuudesta.mummolaan en vauvaa aio kuiteskaan päästää pitkään aikaan!
mutta jokanen omalla tavallaan,ja musta ainaski ois ollu ihan kauheeta jos joku ois vielä kaiken sen hormoonimyrskyn keskellä alkanu syyllistää siitä etten jatkanu pidempään!

ja yhdyn hulivilin muistutukseen ensikertaisille että ne ekat päivät imetys voi olla yhtä tuskaa vain! ettei kannata luovuttaa sen takia kun se ensin sattuu niin perkuleesti,se kyllä helpottaa kun rinnat tottuu!ja sitten se on sen kaiken kärsityn arvosta! mäkin tosiaan tihrustin synnytyksen jälkeen kun maito alko nousta ja kupit kasvo varmaan kolmella koolla ihan hetkessä ja oli painavat ja tosi kireät ja kuumat,oli niin kipeät,ja suihkussa hierominen autto kun maito lähti liikku,mutta ku pääsin lypsykoneelle niin ei maitoa sinne tullukkaa just mitään! oli vaan niin pirun kipeet....mut kohta jo vuos kokoajan niin että huusin hallelujaa että olin tajunnu ottaa liivinsuojia mukaan reilusti....ja kotiin ku tultiin niin tuntu että täytyy vauva herättää että saa maitoa pois.

eli kyllä se imetys onnistuu vaikka ensin sattuukin eikä maitoa tuu heti.

jahuliviliin yhdyn tossakin asiassa että mulla ainakin äidinvaisto on pelannu tossa vieressä nukuttamisessa,silloin kun vauva oli vieressä,unen laatu oli ihan eri luokkaa,en tosiaan liikkunut silloin yhtään,olin unen läpikin tietoinen siitä että kuinka lähellä vauvaa oon.ja siks en sitte saanukkaan nukuttua ensin just yhtään,kun ei se uni ollut kovin akkuja lataavaa.....mutta sit kun raaskin jo laittaa vauvan koppaansa nukkuu yöllä niin sen ajan nukuin ku tukki.seuraavaan inahdukseen asti
joten nyttekkin aion nukkua vauva kainalossa,varsinkin kun ei oo miestä sängyssä niin on enemmän tilaa,ehkä nyt uskallan kääntää kylkeäkin välillä!


ON. en tiedä ehdinkö jo mainita,että mulla oli tässä ylimääränen lääkärineuvola,jossa siis todettiin kohdunsuulla tilanteen olevan ok,uudelleensynnyttäjällä kun kohdunsuu voi pehmetä jo nyt.

mutta mikä tuli sillä reissulla yllärinä,oli että tuo lääkäri sanoi että jos se istukan verisuoni joka mulla menee kohdunsuun edestä,on siinä kohdunsuun päällä edelleen,niin silloinhan ei voi synnyttää alakautta! mä en ollu osannu arvata ollenkaan,sain siellä ultrassa silloin sen käsityksen että voin synnyttää ihan normaalisti,mutta kätilöiden täytyy tietää sitte varoa ja tarkkailla sitä suonta.....tuli aikamoinen pelko,että jos joutuuki leikattavaks...! no,yritän ajatella ettei oo voinu käydä niin huonosti että se olis vielä niin huonossa paikkaa.mutta maanantaina selviää....jänskättää yhtäkkiä se ultra tosi kovin!

mutta nyt lopetan jo teidän kiusaamisen.

 

apa ei oikeastaan ole selvinnyt. verta ei näy pissassa ku katsoo, eikä sitä tiputtele. lääkäri meinasi että tulee limakalvoilta. valkuaiset pani syömisen piikkiin. ja jos ei oireita tule niin ei tarvi viedä pissa näytettä.

kävin kelalle nakkaamassa laput. nyt sit vähän tyhjä olo ku kahdestaa pojan kans istutaan.

 

Moikka!!!

Ulkona mitä kurjin ilma... Tekee olonkin hiukka masentuneeksi... Heräsin viime yönä sellaisiin oikein kunnon napakoihin supistuksiin, että jo alkoi pelottaa... Ne kesti semmoisen tunnin verran ja loppui kuin seinään just, kun olin lähdössä vehnätyynyä lämmittämään... pitikin kysymäni, että kummat supistukset ne on "pahempia" tuon kohdunsuun tilanteen kohdalta. Levossa tulevat vai liikkumisen jälkee tulevat... Jotain olen lukenut, mutta kun en muista... Ja anteeksi, että hiukan höpöjä kyselen... :ashamed: kiinnostaisi vain tietää, jos jollain on asiasta tietoa. Mulla kun esikoista odottaessa ensimmäiset supistukset tuli muutama tunti ennen sairaalaan lähtöä... =)

Riikkuli 34+2

 

Juu ja nyt varoitus tyhmästä kysymyksestä. Eli te joilla ennestään lapsia, pitääkö uudelle vauvalle ostaa oma punkka. Siis oon jostain joskus vissiin lukenut, että ei samassa saa pestä. Onko se vaan hysterisointia vai ihan hyvä tehdä niin. Tai ilmeisesti se punkka pitää sitten pestä aina esikoisen jälkeen kunnolla, ennenkuin vauvan siinä pesee.

"tyhmään" kysymykseen TYHMÄ vastaus meillä vauvalle semmonen pieni punkka jossa kylvetetty kaikkia vauvana.en oikei tykkää siittä punkassa kylvettämisestä kun ei oo tullu siihen jalaksia hankittua kun niin vähän aikaa kylvetettään aina punkassa.aika pian alettu aina suihkulla suihkuttaan. :ashamed:

 

Täällä taas saikulla mut eipä juuri harmita! Unettomuus on käynyt sen verran työtä haittaavaksi että marssin eilen lääkäriin joka laittoi mut kahdeksi viikoksi saikulle,eli käytännössä mulla alki nyt äitiysloma! Olen siis saikulla 2 vkoa, sen jälkeen viikon talviloma ja sit virallinen ä-loma. IHANAA!
Tosin nyt mulla alkoi sit myös flunssa tähän kaupan päälle, eli olo on aikas nuutunut. Tyhmä kysymys muuten; voiko tässä tilassa käyttää nenäsumutteita ihan normaalisti?
Isyyspakkauksesta ollut juttua ja täytyy sanoa ettei tullut mieleenkään aiemmin... :ashamed: Nyt sitten innostuin tosissaan ja kävin just netissä tilaamassa ruokalapun ja isille paidan... Mies saattaa kyllä yllättyä tosissaan, ja varmaan on aika iloinen - ainakin toivottavasti!
Mitäs muuta... omasta navasta vielä sen verran että masu on alkanut kutisemaan. :/ Rasvaan kyllä kovasti sitä, joten jospa se siitä... Onko muuten muita joille ilmestynyt ihoon eri kohtiin jotain kummallisia juttuja kuten pieniä näppyjä tms. Jotain hormonihässäköitä varmaan...
Anni & pikkuinen 31+3

 

Anni76, ei kannata käyttää nenäsumutteita, ellei lääkäri toisin määrää. Melkein kaikkien pakkausselosteesta "kieltää" raskaudenaikaisen käytön. Apteekista löytyy nenäsumutteena keittosuolaliuosta (esim. otrimer) tai öljyä sisästäviä nenätippoja. Kannattaa kysellä apteekista lisäinfoa. Itse hankin (tän kaksplussan keskustelupalstan innoittamana) sellaisen nenähuuhtelukannun, joka on ollut ihan korvaamaton apu ainakin minulle. Käytän sitä edelleen joka ilta, vaikka flunssa on jo vähän helpottanutkin. Auttaa samalla kuiviin limakalvoihin. Suosittelen. Pikaista paranemista sinulle kuitenkin, :hug: . On tosi rankkaa sairastaa flunssaa ja olla raskaana... Been there, done that... Nyt äkkiä juomaan mustaherukkamehua ja peiton alle köllimään!

 

Anni: Minä sain luvan käyttää lapsille tarkoitettuja nenäsumutteita!

Eilen kirjotin Tuitsulle pitkät jaarittelut kissasta vauvankopassa, vaunuissa ja kaukalossa, mut se teksti hävisi jonnekin. Lyhyesti nyt kuitenkin, että et ole ongelmasi kanssa yksin. Meillä 3-vuotias jääräpää, jonka haluaisin heittää ikkunasta ulos, pitää kamalaa meteliä iltaisin, eikä ymmärrä ettei se ole enää kohta meidän perheen silmäterä...

 

Hei kaikille piiitkästä aikaa :wave:
En ole ehtinyt kirjotella varmaankaan moneen kuukauteen joten yhteenvetona kuulumiset
Toisessa sokeriarvosta kärähdettiin ja ruokavaliolla pärjätään, koko arviossa käytiin viimeviikolla ja keskikäyrillä mentiin.
Rakennuksilla olen vointini mukaan autellut ja hyvin ollaan voitu kun en tiedä miltä supistus tuntuu ainoastaan jalat on työpäivän jälkeen turvoksissa ja töitäkin on enään ensiviikon tiistaihin asti jäljellä, josta olen "ylpeä" että olen jaksanut olla loppuun asti kun on seisomatyö.
tuolla edellisellä sivulla puhuttiin pesupunkasta niin meille tylee käyttöön mun vanha punkka äidillä on se säästettynä.
Pinnistä odottelen malttamattomana kun äiti lupasi sen hankkia, itse pitäisi hankkia lipasto vauvan vaatteille vielä että saisin ne pestyä ajoissa ja laitettua valmiiksi kun ei jouluun niin kauan enään ole. muuten on melkein kaikki muu tarpeellinen jo hankittu


Amppari 33+5

 

Noralle kiitos! juu, meillä tosiaan se seuraavakin valmennus on tiistaina, eli kertoileppa sillon taas! Ei muakaan veri ja tämmöset saa pahoin voimaan tms mutta sitä vaan mietin että jos siä näytetään joku poikkeuksellisen hankala synnytys niin sitten iskee pelko persuuksiin... vaikka kuinka järki sanois että ei sillain välttämättä kuitenkaan itselle käy.

Sitten Riikkulille: Mun käsityksen mukaan levossa tulevat supparit sais enemmän aikaan kun rasituksessa tulevat. En nyt ihan sata varma ole mutta sellanen käsitys mulla on. Tulikin mieleen että pitäis itekkin ostaa kaurapussi!

Mulle on nyt tullu joku ihmeen paniikki saada kaikki valmiiks... ja jotenkin sellanen olo että tää syntyis aikasemmin, sais kyllä syntyäkkin! En halua että menee kauheesti yli. Tosin mä itse menin 12vrk yli että jos tää on yhtä hämäläinen niin ei oo syntymässä viä pitkään aikaan!

 

sain taas aikaan surullisen kuuluisan katoamistempun :headwall: :headwall:

Lisäks kiukuttaa kans tää duha oi mullahan on kohtalotoverikin, Anni. Turistetaan nenää oikein kunnolla!! Saitkin näköjään jo sumutekysymykseen vastauksen..
Paistais edes aurinko! Se saa aina mielen piristymään

Mut nyt sit alan alusta kun mulla on päätä vaivannu pari juttua..

Elikkä voisiko joku kokeeneempi sanoa luukkuliivien hankkimisesta että missä vaiheessa ne kannattaa hommata kun kätilö-ystäväni sanoi ettei missään nimessä kannata ennen kun maito on noussut ja tasaantunut, ku ei voi mitenkää tietää että minkä kokoset niistä tisseistä tulee, mutta sit kaikki nuo oppaat käskevät ottaa ne jo mukaan synnärille... eli miten on??
Kun ei mua kyllä heti ekana kiinnosta missään tissiliivikaupassa juosta kun sairaalasta kotiutuu
Entäpä millaset on sitte hyvät imetysliivit?

Suzyco, älä turhaan pelkää Taysin videoo, se oli ihan simppeli,rauhallinen synnytys. Ei siis verta ja suolenpätkiä.. hiljaseks se sai, kun aloin miettiä sitä onnen tunnetta kun vauva on rinnalla.

Hih, mietittiin eilen kaverille nimeä, kun niihin esitietolomakkeisiin se täytyy laittaa. Isäntä veti hatusta kyllä sellasen nimen johon mä en taivu koskaan! sit kun mä haluaisin mun äidin toisen nimen myös vauvan toiseksi nimeksi (jos on tyttö) joka oli kyllä siis täs isännän ehdotuksessakin niin hän on nyt sitten ehdottomasti sitä mieltä että hän saa päättää etunimen! :headwall: :headwall: no ehkä päästään yhteisymmärrykseen. Pojalle olikin oikeestaan jo nimi päätettynä.

Onko muuten kellään muulla ollu häntäluu kipeä?? mulla on ja nytkun on tämä flunssa vielä niin se jotenki sattuu aina kun yskin. Tosin nökötän niin paljon tässä koneella että voipi olla ihan vaan liiasta istumisesta oon tainnu koukuttua aika pahasti netissä surffailuun :ashamed:

Ammeesta sen verran että mein amme on vuodelta -72 ja aion sen pestä hyvin ja ottaa käyttöön. En ollu edes ajatellu ettei sitä voi tehä.. tosin mun äiti eli mummi oli ostanu kaverille myös kohtuammeen, en edes tiedä mikä se on.. mut eiköhä se selviä kun se sen tuo. Sekin on kirpparilta joten...

mutta jos sitä tästä vaikka menisi vaikka päiväunille.. oonhan mä tänään jo surffannu netissä ja syöny aamupalan

ulpu ja masuasukki 34+2

 

Satuitko oleen eilen Tays'in synnytysvalmennuksessa?! Siinä myöhemmässä "näytöksessä"? Ajattelin vaan kun tiesit kertoa Suzycolle ettei näytetty filmi ollut paha

Suzyco: piti eilen jo sanoa että ei se ens viikon filminkään kuulemma pitäisi olla liian paha: synnyttämässä on kätilö joka saa viidennen lapsen eli "rutiinilla" hoitaa homman

Jos jatkais sitten paperihommia... Jipii |O

-Nora-