Huh, imuroin niin että imurista kärähti moottori
Onneksi oli lahjaksi saatu uusi imuri kaapissa odottamassa käyttöönottoa.
Keittiöremppa on vihdoin valmis (listoja lukuunottamatta) ja täytyy sanoa että hieno tuli. Kyllä sitä joka päivä tulee ihailtua. Joskin toimituksessa oli vähän puutteita ja vielä odotellaan yhden laatikon etulevyä ja yhtä kaapinovea. Mutta sellaista se on. Nyt oon yrittäny täällä löytää noille kaikille tavaroille uuden kodin kaapeista...
Äitiyspakkauskin tuli vihdoin ja viimein, aika ihania vaatteita siellä on. Värit ei kyllä ihan täsmää mielestäni sitä mitä näkyy kelan sivuilla mutta hällä väliä. Tyytyväinen kyllä olen pakkaukseen. Kerkesin jo pestäkin nuo vaatteet
Ainoa mihin petyin todella paljon on se lorukirjan saamenkielinen käännös. Olin antanut itseni ymmärtää että siitä tosiaan on ihan sellainen samanlainen kunnon kirja mutta mitä vielä, kesti hetken ennen kuin edes löysin sen pikku lappusen sieltä kirjan välistä... No edistystä sekin että se ylimalkaan siellä on mutta kyllä pikkasen petyin...
Omaa napaa alkaa jo pikkuhiljaa ahdistaa enemmän. Näin kauan menikin että sain olla "rauhassa" eikä koko mahaa kunnolla ees huomannut vaikka se tuossa on kasvanut ja mukana kulkenut. Nyt tuntuu että se on tiellä koko ajan, ihan sama mitä yrittää tehdä. Ja harjoitussupparitilassa tuntuu olevan koko ajan, ihan pinkeenä vatsa koko ajan. Kipeetä ei onneksi tee.
Verensokeria edelleen seurailen, aika hyvin tuntuu tuo Guarem vaikuttavan niitä alentavasti. Hyvä niin. Verenpaine pysynyt hyvänä eikä turvotustakaan juuri ole, mitä nyt se sama jaloissa mitä mulla on aina ollut. Ainoana miinuksena on nyt se että terkka oli löytävinään plusmiinuksen verran
proteiinia pissasta. Pitää sitä nytte seurailla. Hemoglobiini oli muka laskenut 105:een mutta en sitä uskonut ja pyysin ottamaan uudestaan niin se olikin 127. Mutta aloittelen tässä silti pikkuhiljaa tuota Obsidania popsimaan.
Ens viikolla tai niillä paikkeilla ois sitte tarkotus startata kohti etelää
poronlihakuorman kanssa. Jos joku vielä on kiinnostunut niin laittakaahan viestiä tulemaan. Saa nähdä miten sitä jaksaa autossa matkustaa, pitää varata vaan riittävästi aikaa. Pari yötä varmaan matkalla nukutaan. Se vaan on niin hankalaa tuon pakasteauton kanssa yöpyä vieraissa kun pitäs melkeen olla ok-talo jotta saa sen sähköjohdon päähän yöksi ettei lihat sula. Kerrostaloissa ym. tahtoo olla se pirun mittari sellanen että se antaa vaan pari tuntia sähköä kerrallaan...
Aikamoinen arsenaali pitää sitte raahata kaikenlaista mukaan. Vauva varten otamme mukaan tuon turvakaukalon, vaatteet ja hoitolaukun. Ihan siltä varalta että päättää alkaa syntymään siellä. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan. Itselle pitää ottaa verensokerin mittausvermeet, Guaremit ja Obsidanit, pissaliuskat.. huoh.. sitte ku muistais kaikkee vielä ottaa ja mitata. Aattelin pyytää yhtä tuttua lääkäriä jos se vähän ultrais ja tekis sellasta välitarkastusta kun ollaan tuolla reissussa, viimeksi terkka sai 2 cm sf-kasvun viikossa. Ni ehkä hyvä vähän tarkkailla tuolla reissun päälläkin kun omassa neuvolassa tulee sitte käyntiväliä kolmisen viikkoa.
Pinnasänky,
hoitotaso sängyn päälle ja
sitteri ois tarkotus hommata etelän reissulta. Ja tietty petivaatteita pinnikseen. Ja uus jääkaappi. Tahtoo olla auto aina täynnä tavaraa itselle ja vähän kenellekin takasin tullessa kun on sata kertaa halvempaa ostaa reissusta ja tuoda ite kun maksaa posti- ja rahtimaksut tänne. Ja valitettavan iso osa tavarasta on rikki kun se tänne saakka jonkun muun tuomana päätyy...
Tuosta vauvan
nukuttamisesta oon vähän miettinyt silleen että pinnasängyssä varmaankin tulee pieni nukkumaan. Jotenkin se pahvilaatikko ahdistaa ajatuksena. Voihan sinne sänkyyn sitten yrittää tehdä sellasta pesän tyylistä. Myyvät vissiin sellasia ihan valmiinakin. Omaan sänkyyn en halua nukuttaa koska tiedän että siinä kärsii omakin uni kun pelkään koko ajan että nukun vauvan päällä tai että toinen tippuu sängystä. Ja kun tuo kissakin tuossa pyörii ja on tottunut meidän sängyssä ja minun päällä nukkumaan niin en halua että se vahingossakaan menee vauvan päälle nukkumaan. Turvallisinta pienelle on siellä omassa sängyssä joka on meidän makkarissa.
Imettää aion ainakin yrittää. Mulla oli joskus aiemmin aina sellainen ällötysolo kun ajattelin sitä että tulisin raskaaksi. Siis ajatus siitä että joku kasvaa ja elää tuolla sisällä oli käsittämätön ja etova. Vaikka oon silti aina halunnut lapsia
Ristiriitaista. Mutta nyt kun se sitten on ajankohtaista niin kiva huomata että ei se nyt niin kamalaa olekaan. Imettämisestä oon kanssa joskus miettinyt että saa nähdä miltä tuntuu ja onko ällöä mutta sitten sen näkee. Uskon kyllä että se hyvin menee jos muuten alkaa sujumaan. Olen kyllä sitä mieltä että jokainen päättää omasta vartalostaan ja tekemisistään eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita tai moralisoida toisen valintoja. Sitä aloin tuossa kyllä pohtimaan että miten jos ei aio imettää ja silti maito nousee kovasti ja tissit on pullollaan niin meinaatteko ei-imettäjät kuitenkin
pumpata maitoa pikkuiselle talteen vai miten? Se maidontuotanto kyllä varmaan loppuu aika pian jos ei ole käyttöä sille... tai mistä minä tiedän, kunhan pohdin
Tulipa taas tarinaa, miten sitä vois alkaa lyhentää näitä lauseita ettei tulis tällasta maratoonitekstiä aina...