***JOULUN ODOTTAJAT*** Lokakuu

Vitsi on taas huono päivä...
Mä en kestä näitä hiljaisia maha-päiviä, ne saa mut ihan hulluksi.
Miksi ton pitää olla niin rauhallinen.

Kyllähän se välillä tökkii ja punkee itteään, mut kauheesti kyllä huolestuttaa.
oon ruvennut miettimään että mitäs jos Tirpassa on joku "vika"? On sairas tai istukka on jotenkin puoliksi irronnut ja saa vähän happea ja rvintoa ja on jo ihan sinisenä siellä... Yölläkin oli pakko nousta ja kävellä kotona jonkin aikaa ja sitten uni tuli vähän ajan päästä kun oli saanut liikkeitä aikaseksi.
Välillä se muljuu tosi kovaa, maha oikeen heiluu ja silloin jaksaa olla onnellinen. Mut sitten on näitä hiljaisia päiviä, kuten eilinen ja näköjään sitten tänäänkin. Epätoivo iskee. Ja kauhee pelko ja itku että tää viedään multa pois tai että saan synnyttää puolikuolleen ja vammautuneen lapsen. :'(

Neuvolassa ja lääkärissä ne vaan sanoo että toiset on vilkkaita ja toiset rauhallisia ja oikeesti neurootikkona mä olisin tarvinnut vilkkaan...
Mä niin toivon että kaikki on hyvin, mutta ihan hirvee pelko ja semmoinen "mä olen varma että jotain kauheaa tapahtuu"-olo.

Tää on jotenkin kauheeta kun ei ees uskalla heittäytyä siihen odotuksen onnen tunteeseen, ihankuin se tuska olisi jotenkin pienempi jos ei vauvvaan kiinny. Mä niin haluaisin olla varma ja uskoa että mullekkin voi sattua jotein ihanaa, Että musta tulee äiti ja kukaan ei ota sitä multa pois. :'(

mikään ei oikeesti oo niin kauheeta kun olla raskaana. kaiki se epävarmuus ja pelko mikä mussa on...Ja kun oikeesti ei voi vaikuttaa mihinkään, kaikki on pois omasta kädestä.

Mä en ees kestä kyselyjä "potkiiko kovasti" "onko ihanaa" "sitku sulla on vauva..." "koska syntyy"... Kokoajan olo että ei tää synny, joku tän vie pois, ja mä en saa tätä syliini. Jokin sen riistää multa. :'(

Palstasiskot, mä toivoisin että kommentoisitte tähän jotain. Mulla on niin kauheen paha olla ja ei ketään joka oikeesti ottaisi mut ihan tosissaan.


Tui :ashamed:

 

Vitsi on taas huono päivä...
Mä en kestä näitä hiljaisia maha-päiviä, ne saa mut ihan hulluksi.
Miksi ton pitää olla niin rauhallinen.

Ymmärrän Tuitsu, että sua harmittaa, mutta kyllä sun kannattaa uskoa neuvolan tätejä siinä, että jotkut on rauhallisempia kuin toiset. Munkin työkaveri sanoi mun sätkivää mahaa katsellessaan, ettei koskaan tuntenut yhtään potkua. Ja terveen -nykyään jo täysikäisen- tytön hänkin synnytti.
Tänä keväänä myös yks kaveri sai tytön, eikä hänelläkään liikkeet tuntuneet missään vaiheessa.
Sillä vauvalla on ihan varmasti kaikki hyvin :hug: .

 

Tuitsu ISO :hug:
Sä et oo ainut.... :/ Samoja juttuja mulla pyörii mielessä ja samat pelot käyn läpi. Ehkä sekin voi vaikuttaa kun meillä on aikaa ajatella kun ei olla töissä... :| Välillä kyllä tulee itku tämänkin tytön kanssa kun ei se liiku paljoa !! :'( Samaa olen miettiny, mahdollisia vikoja ja sairauksia. Ja kun ei potki niin ei potki. Ainakaan tämä tyttö ei vastaa vaikka tökkis. :ashamed:

 

Elmeri (ja Tuitsukin): Vaikuttaako teillä makean syöminenkään mitenkään vauvelin aktiivisuuteen? Mulla tää innostuu entisestään aina kun syön karkkia tai jätskiä :heart: . Vanhempiinsa on tullut, kun taitaa olla perso makealle .

 

Elmeri (ja Tuitsukin): Vaikuttaako teillä makean syöminenkään mitenkään vauvelin aktiivisuuteen? Mulla tää innostuu entisestään aina kun syön karkkia tai jätskiä :heart: . Vanhempiinsa on tullut, kun taitaa olla perso makealle .

Eipä mulla ainakaan sen kummemmin. :| Aikasemmin saattoi vaikuttaa, mutta nyt ei mitään merkitystä. On siis omapäinen tyttö kuten äitinsäkin... Tekee vaan silloin kun itteensä huvittaa eikä kuuntele muita.. :ashamed:

 

Sanotaan niin että pitkänajan päästä syöminen saa liikettä aikaan, mut mä kun syön kokoajan niin ei muuten makeakaan kauheesti verensokeria nosta.

Ja tosiaan kotona oleminen ei mitenkään auta tähän kaiken vatvomiseen...

 

Nimittäin päättötyö meni kertaheitolla läpi, ei edes niitä kieliopillisia virheitä ollu ainakaa sellasia et ois tarvinnu niit korjailla. Ja sainpa vielä nelosen siitä vaikka komosta odotin ja siihen oisin ollu erittäin tyytyväinen. JIPPII!!!

Niin EEMMAA: Minähän se shamandalielle ehdotin et jos ois työkokemusta alalta niin että vois sillä korvata harjoittelun, ei siis harjoittelua harjoittelulla Aina kannattaa koittaa jos vaikka tilanne sallis pienen poikkeuksen.

 

Sulle ihan oma aloitus. Eli ensinnäkin iso :hug:
Ja ymmärrän hyvin tuon tuskasi. Sullakin taitaa olla niin että on aikaa liikaa miettiä ja murehtia, kun kerran saikulla oot. Voi jos voisin sun oloa jotenkin helpottaa.. Mutta sen kerron että tääl on ainaki yx kuunteleva (=lukeva ) mamma ja kauheesti yritän sulle vakuutella et kaikki on hyvin, ehkä kuulut niihin onnekkaisiin joiden pikkuiset on rauhallisia myös synnyttyään

 

Onnea Mauahtavaa !!! :flower: :flower: :flower:
Sulla on hieno saavutus tossa, muistan fiiliksen puolentoista vuoden takaa.... Paljon onnea!!! :flower: :heart:

 

elmerille ja tuitsulle:meillä puolet ollu vilkkaita ja puolet rauhallisia.niin mahassa kuin sitte syntymän jälkeenkin.JOS lapsi on koko raskausajan ollut "vaitonainen"/vähäliikkeinen ei se oo hälyttävää,siellä on vaan rauhallinen kaveri :heart: mutta JOS on ollut alussa aktiivinen mekastaja ja sitte vähenee liikkeet niin sillon voi jotaki olla vialla! ja lopussa kaikilla liikkeet vaimenee kun tila vähenee ja lapsi alkaa kerätä voimia synnytykseen!
meillä nyt rauhallinen kamu tulossa ja joskus kun en oo ehtiny päivällä miettiä/aatella onko liikkunu ja sitte ei liikukkaa vähhään aikaan niin sillon saatan itekki huolestua hetkeksi mutta sittense alkaa aina antaa elon merkkejä :heart:
rauhottavista joku mainitti!ihan on omakohtanen kokemuskin :ashamed: kun kävin edelliseltä pelkopolilla ja sanoin suoraan kätilölle että mua jännittää ihan kauheena niin anto rauhottavaa niin sain levättyä hetken ennen kuin vaavi alko sitte syntyä.että kyllä seki on mahista saaha!sanua vain jos tuntuu että tarvii!
ootta miettiny jotku sitä että voiko napanuora kiertyä kaulan ympäri....kyllä se on mahollista.mutta minusta kai silti melko harvinaista.läheltä piti tilanteita ehkä enempi synnytyksen osalta ollu et siinä meinannu.miehen serkun vauva kuoli laskettuna päivänä 3v sitten kun oli kiertyny napanuora ympäri :'( niien ainokainen eikä oo sen jälk alkanu oottaan ollenkaan
ei varm kannata silti kauheena alkaa miettiin voiko jotaki sattua kun vauva reakoi ressiinkin.

 

unohin laittaa muahtavalle onnittelut:ashamed: :flower: :flower: HIENO SAAVUTUS!

 

Sittenhän meitä on kaksi! Aivan samat fiilikset aika ajoin.. Jos vauva liikkuu niin olen onnellinen, kun se taas ei ole hetkeen liikkunut niin olen 100% varma että nyt on jotain pielessä.

Olen todennutkin että raskausaika on mulle kaikkea muuta kuin mitä kuvittelin sen mahdollisesti olevan (onnenhetkiä ja pullantuoksuista arkea).
Ainainen pelko persiissä ja siitä johtuva stressi.. ei kiva.
Alku raskaudessa en suostunut edes puhumaan mieheni kanssa vauvasta tai mistään raskauteen liittyvästä kun pelkäsin antaa itselleni toivoa.
Ja vielä nytkin tuli kamala ahditus kun käytiin ostamassa pinnis, turvakaukalo ja vaatteita, että ihan tyhmähän olen kun vielä näitä ostelen, mitä jos vauvaa ei tulekkaan.. en anna itselleni lupaa iloita täysin rinnoin kun pelkään että sitten sattuu..

Ostin jopa kotidopplerin (jokaisen neurootikon ykkös vehje) se sentäs rauhoitti mieltä aluksi paljonkin, mutta nyt siitäkään ei ole apua niinä hetkinä. Kun tietää että vauva on hengissä, mutta liikkuu omasta mielestäni liian vähän, ja tulee ajatus juuri siitä että sielä se reppana henkihieverissä yrittää viimeisiä elonmerrkejä osoittaa..

Onneksi ei ole enää kuin 10viikkoa tätä jatkuvaa pelkoa jäljellä!!
Tämäkin teksti kuulostaa varmasti ihan hoopolle, mutta se on niin todellista silloin kun kamala pelko hiipii vierailulle.
Olen kyllä osannut jonkin verran nauttia kasvavasta masusta ja toki niistä liikkeistäkin, mutta suurin osa ajasta menee ihan vaan turhasta stressaamiseen :/

Jeps mutta nyt vielä loppuun vastailen hauskaan kysymys sarjaan:

-raskaustesti tein 11.4 illalla täysin vakuuttuneena siitä etten ole raskaana.
-Yhdelle kaverille taisin mainita sitten heti siitä viikonpäästä, muut saivat tietää vasta np-ultran jälkeen.
- eka neuvola rv8
- ekat liikkeet 15+6 söin puoli levyä suklaata ja yhtäkkiä tuli sellasia kevyitä siveltimen vetoja muistuttavaa kutitusta masuun
- ekan nutun taisin ostaa rv20
- ekat oireet oli jatkuva pissahätä ja älytön väsymys, en ollu vielä tehny testiä ja luulinkin että mulla on virtsarakontulehdus.

 

Mauahtavaa Onnittelut!!! :flower: Joo ihan totta että kannattaa kysyä mutta sen oppilaitoksen läpikäyneenä en usko ihmeisiin =) Ja meillä ainakin aikaisempi työkokemus saattoi pelastaa siltä ensimmäiseltä perusharjoittelulta... Ja sekin siis vaan jos oli lähihoitaja/perushoitaja aikaisemmalta ammatilta, itse kun luin sairaanhoitajaksi. Eli jos nyt valmistuu ensimmäiseen (?) hoitalan ammattiin niin pelkäämpä ettei ole oikotietä Mutta mä pidän kyllä täysillä peukkuja Shamandalielle että pääsis helpommalla!!

Oli pakko istahtaa alas hetkeksi, oon tyhjentäny ja pessy keittiön kaappeja ja ruuvannu ovia irti... Meille vihdoin ja viimein tulee uus keittiö!! Ollaan sitä odotettukin ja mutkia matkassa ollut mutta eiköhän se tästä.. ja kaupungissa odottaa vielä loput kaapit noutajaa että saadaan toi kodinhoitohuone kuntoon... avokki eilen just totes että saan sinne oman pikku kodinhoitopisteen Mä että joo, seison siellä sitte ihailemassa vauva kantoliinassa ja pesen kestovaippoja Mutta ei voi muuta sanoa kuin että sitä odotellessa Ja tulipa eilen ensimmäinen myönnytys kestoihin mieheltäkin joka oli tähän saakka että hän ei niihin koske metrin kepilläkään.. ni sitte eilen juteltiin niitä näitä ja tuli ilmi että hän haluaa vaipan jolle ei tarvitse tehdä mitään kun sen vauvalta pois ottaa... Ni sanoin että eikö se ole sama tipauttaako sen vaipan roskakoriin vai kenties ämpäriin?? Ja jos mä hoidan sen siitä ämpäristä eteenpäin niin eikö se sitten ole sama käyttää kestoja? Ja hän että no joo, kieltämättä kuulostaa ihan järkevältä B) Pitää sitten vaan muistaa olla valittamatta ääneen jos joskus alkaa kestojen pesu ärsyttää

 

Hieno saavutus =) ! Iso kukkapuska siitä hyvästä :flower: !

 

Tuitsu: Mulla on ollu ihan samanlaisia fiiliksiä... Mulla todettiin rakenneultrassa että istukka on jotenkin "outo". Ensin luultiin et siellä olis hematooma, mut ei se sitte näyttäny siltäkään. Lääkärit vakuutteli koko ajan, et kaikki on ihan niinku pitääkin, mutta seurataan nyt kuitenki ihan vaan siks että se istukka ei oo ihan niinku muilla... Ei kyllä auttanu mitkään vakuuttelut tai lohdutukset, mä olin vaan ihan varma et jotain menee pieleen. Ja kun mä koko ajan tunnustelin olotilaani ihan liikaa, niin sain kuviteltua paljon pahemmat vaivat kun mitä todellisuudessa varmaan oli. Mun miehen sisko sano joku kerta, että sitä se sit on kuule vähintään seuraavat 20 vuotta eteenpäin, koko ajan täytyy olla huolissaan. Se oli ainoo juttu joka jollain oudolla tavalla vähän helpotti. Kun tajus että ei se huoli oikeesti lopu siihen synnytykseenkään, niin ymmärsi myös, että siihen on vaan pakko oppia suhtautumaan ihan eri tavalla. Entäs sit kun meidän vauvat alkaa konttaamaan ja kävelemään? Tai kun ne tulee teini-ikään ja alkaa viihtyä iltasin jossain kylillä...
Niin ja mun istukan kohtalo ei siis oo vieläkään selvinny, mutta sitä lakattiin seuraamasta koska se ei näyttäny vaikuttavan lapsen kehitykseen mitenkään. Ilmeisesti vaan joku rakenteellinen poikkeama...
Toivottavasti sulla ei kuitenkaan ihan koko aikaa oo tollanen olo, tiedän kyllä et se on tosi rankkaa. Mut mulla ainaki on nyt aika paljon helpottanu kun ollaan jo niin pitkällä!

Joku kyseli, että tunteeko sen ite miten päin vauva on. Mulla ei kyllä aavistustakaan. Potkii millon mihinki ja mistä ihmeestä sen sitte tietää mikä raaja mikäkin on. Kun ei oo tuota aikasempaa kokemustakaan päässy karttumaan...

 

Kattos ku meni tummennukset miten sattuu...

 

Täs ihan punastuu..
Mulla on toki ammatti jo ennestäänkin ja tää ei ollu eka päättötyö minkä oon tehny, toinen on jo olemas mut ala ihan eri.. Jotenki täl on nyt vaan joku ihmeen suuri merkitys itelle. Tekis mieli hyppiä ja huutaa: mä tein sen, mä tein sen!!

eemmaa: hassu mies sulla Ite kans kestoilisin jos oisin enemmän kodinhoitaja tyyppiä, hyvä nyt kun nuo vaatteet yms jaksaa pestä.. Onneksi koko perheellä on melkoiset varastot vaatetta että saa laiskaillakkin.. :ashamed: Aika noloo olla näin laiska..


Sit kysyisin tällast että:inhottaako miehen kosketus? Eli kun itel on välil täs odotukses niin et en vaan halua sitä siihen lähelle lääppimään vaikka huomiota ja haleja hingunki.. Mutta ku..silti. Rakastan toki miestä ihan sikana ja oon asian hänelle selittäny eikä meillä ihan ilman kosketusta siis olla mut no.. välillä vaan inhottaa. :ashamed:

 

Neuvolakuulumisia:
Muuten oli kaikki ok mutta hemppa oli enää 96 lisäraudasta huolimatta. Nyt pitää rautalääkkeet vaihtaa ja toivoa että nousemaan lähtis. Ottivat labrassa pienen verenkuvan ja huomenn soittelen tuloksista. Tuli esille myös sellanen että täällä ovat äippäpolilla "unohtaneet" että olen sokeriseurannassa! Niitten olisi pitäny viime kerralla antaa mulle kontrolliaika sinne polille,mut eihän ne mitään antanut.(en edes itse tienny että rv:lla 32 pitää mennä sinne) Terkka sit soitti ja kyseli miksi mulle ei oltu aikaa annettu niin sanovat että on päässyt unohtumaan! Nyt on sitten kahden viikon päästä aika ultraan ja lääkärille,ei hajuakkaan mitä siellä tutkitaan.

vetiver täällä kans toinen mamma kenellä ei hajuakaan mitenpäin vauva masussa on! Toinen kuitenkin jo tulossa =)

Kaikille niille iso :hug: jotka ovat sen tarpeessa!

tk& rv30+2

 

Mä en oo viä muistanu onnitella Mauahtavaa... Nyt muistan eli munkin puolesta paljon onnea! :flower:

Samaa mieltä Tivolin kanssa tossa Elviirattaren jutussa... Mua pelottais se että jos annan miehen pitää yhteyttä naiseen niin se "ystävyys" ei pysy kaverillisena varsinkaan jos jotain juttua on jo ollu... En vois luottaa siihen. Mutta tosiaan Elviiratar tekee ihan niin kun itsestä parhaalta tuntuu. Enkä mitenkään halua loukata ketään tms omilla mielipiteilläni.

Sitten on ollu puhetta hiljasista masuvauvoista, meillä toi asukas on varmaan aika keskiverto tapaus, välillä on hiljasempia päiviä ja välillä o pientä touhua kokoajan. Heti sitä huolestuu jos ei ole muutamaan tuntiin mitään tuntenu.

Napanuoran kiertymisestä kaulan ympärille: Se on aivan mahdollista ja tiedänkin tapauksen joka sattu tässä ihan joitakin viikkoja sitten kun yliaikanen vauva kuoli kohtuun kun kuristu napanuoraansa. Yliaikaiskontrollissa ei kuultu sydän ääniä ja sairaalassa sitten todettiin että vauva on kuristunu. Mitä vaan voi sattua mutta asiaa ei auta yhtään se että pelkää sitä kokoajan. Kyllä mullekkin noita pelkoja tulee mutta sitten vaan mietin että mä an siihen voi vaikuttaa muuten kun toivomalla parasta...

Synnytys ei pelota yhtään,vielä... Aikasemmin kun ajattelin synnytystä niin pelotti mutta nyt on jotenkin kummallisen rauhallinen olo sen suhteen! Kertaakaan en siis oo synnyttäny, kaks keskenmenoo ollu kyllä mutta nekin alle rv 12. Se toinen oli ihan hirvee kun se oli keskeytyny ja jouduttiin sitten ottamaan pois jollain vehkeellä (ei tarvittu puudutusta tms) Ei sattunu mutta kamala kokemus henkisesti ja sen jälkeen meinasin pyörtyä...sitten sain kaupanpäälle viä kohtutulehduksen... No, nyt on asiat toisin onneks!

 

Tuitsu yritän vakuuttaa minäkin, että vauvalla kaikki hyvin. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että esikoinen oli todella rauhallinen. Potkut harvassa, enemmän sellasta punkemista ja möyrintää. Poika oli sitten vauvanakin rauhallinen, itki vähän ja nukkui yönsä hyvin. Tämä nykyinen tapaus on hivenen vilkkaampi, muttei vieläkään mikään superliikkuja. Toivotaan rauhallista tästäkin vauvasta, kun tämä äiti on niin huono öisin heräämään...no joo kukapa ei ois.

Mauahtavaa :flower: ! Ja kyllä mäkin vähän eka hingun miehen kainaloon ja sitten kun pääsen, joku tökkää ja alkaa ällöttää. Oon aatellu, että se on tää mun tynnyrimäinen olo ja kaikki kolotukset. Ei ihan hehkeä olo oo. Sitten kun lähtee pois kainalosta, tulee itelle paha olo miehen puolesta ja alan vollottaa. Ihan sekopää vissiin oon.

 

Onnittelut mauahtavaa hyvästä päättötyön arvosanasta.. voin kuvitella että fiilikset on hyvät.:flower:

Muistitestin vastaukset:

-ekan raskaustestin tein 25.3. kellon aikaa en kyllä muista.. tais olla heti aamusta. menkat oli myöhässä jonku verran.

-ensimmäisenä miehen jälkeen kerroin siskolleni. ja tais olla samana päivänä.

-en muista milloin oli eka neuvola.. oisko ollu rv 7.

-ekat liikkeet tunsin 16 viikon lopussa.

-ensimmäinen vauvanvaate oli heti rakenneultran jälkeen.. pienet siniset sukat.

-ensimmäinen raskausoire oli lievä lämmön nousu ja paleleminen.

 

elvirattarelle kovasti voimia :hug:

Voi Tuitsu ( ja mammamamma ), ymmärrän kyllä :hug: . Itse en ole "ehtinyt" pohtimaan kaikkea tuollaista, mitä sun mielessäsi on pyörinyt, mutta varmasti sekin aika koittaa kun jään ä-lomalle.. :/ Mies ei ymmärrä yhtään näitä mun stressinaiheita, eipä se oikein osaa asettua mun osaan ja olla näin ylihuolehtivainen neurootikko :ashamed: Mut vinkkinä kuitenkin, älä ruoki pelkoja googlettelemalla/ lukemalla kauhutarinoita. Jos olet samaa sorttia kuin esim. minä, voi pelosta tulla pian liian suuri peikko jota ei sitten saa kukistettua millään... Uskotaan ja toivotaan, että kaikilla meillä menee raskausaika hienosti loppuun saakka ja saadaan kaikki omat nyytit terveinä tähän maailmaan :heart:

Onnea Maukkikselle valmistumisen johdosta! Hienosti tsempattu!
:flower: Vielä siitä kysymyksestä, että inhottaako kosketus; Muutaman kerran on tullut oikein sellainen puistatuskohtaus, mutta olen saanut sen "peiteltyä" eikä mies ole huomannut. Eikä aavistustakaan mistä johtuu... PAri kertaa on ollut juuri pupuilun jälkeen sellainen ällötysolo, että tekis mieli heittää äijä alas sängystä Siis hirvittävää! Rakastanhan sitä miestä yli kaiken! Mikä ihmeen hormonihirmu mä mahdan olla... :ashamed: Olen päätellyt, että liittynee ehkäpä johonkin suojeluvaistoon/ -viettiin tai jtn.. Tai sitten olen vaan yksinkertaisesti menettämässä järkeni.

Nooh, eemmaa millaiset kaapit ja varustukset keittiöön on tulossa? Me odotellaan kanssa kuin kuuta nousevaa, että saatais vihdoin noi rotiskot tuolta kyökin puolelta vaihdettua... Meillä muutenkin on pieni keittiö ja tuo nykyinen ratkaisu on suoraan sieltä. Entiset asukkaat on tuunanneet tuota keittiötä ihan päin p**ä. Esim. vetolaatikkoja on 4 kpl ja nekin on huimat 30 senttiä leveät... Luvassa siis ainakin lisää kaappitilaa ja järkeistettiin muutoinkin noita laatikoita ja laskutiloja. Ratkaisematta on, laitetaanko laskutilojen ja yläkaappien väliin ihan tavis-laattaa vai kenties maitolasia, tai laminaattia... Nykyään siihenkin on niin montaa vaihtoehtoa. Te, kenellä siinä välissä on jotain muuta kuin laattaa, laittakaa ratkaisustanne hyviä/ huonoja puolia... :wave:

oma (.) Supistelee yhä harvemmin, mutta silti haluaisin tietää mikä tilanne kohdunsuulla nyt on. Neukkalääkäri vasta 4 viikon päästä, aikaisemmin ei saa aikoja. Keskussairaalaan eivät ota tsekattavaksi ilman lähetettä, ellei satu olemaan päivystystapaus (joo-o, olis TODELLAKIN pitänyt mennä sinne silloin kun niitä suppareita tuli yhtä kyytiä jatkuvasti eikä tässä asiaa porata...) ja ei tämä työterveyteenkään kuulu. Voi prkl. Ajattelin kustantaa itseni yksityiselle, niin saan ainakin mielenrauhan. Mut vähän kyllä jurppii tuo neuvolan toiminta, kun ei sinnekään oteta tarkistettavaksi tällaisessa tapauksessa... :/
Flunssaa podetaan yhä, kuume sentään laski, mutta tilalla on reipas nuha, retee kurkkukipu ja railakas yskä :snotty: Nessuja menee paketti päivässä ja bafucineja imeskelen parin tunnin välein. Aika hassua muuten, että strepsilsejäkään ei suositella raskauden aikana käytettäväksi. Luulin, että ovat melkeinpä tavallisia kurkkunameja Toivottavasti ei tule mitään hurjaa jälkitautia...

Kyselyyn vastausta;

-Koska teit ekan raskaustestin, pvm ja klo:n aika ja miksi teit sen? En muista päivämäärää, sillä kierrot olivat muutoinkin ihan sekaisin, ja plussatestin tehdessäni oltiin jo kp 50+... Keskiviikko oli viikonpäivä ja huhtikuu kuukausi!
-Kelle kerroit ensimmäisenä ja milloin?
Parhaalle kaverilleni samana päivänä
-Millä viikoilla oli eka neuvolasi?
Rv 8+
-Koska tunsit ekat liikkeet?
Oliskohan rv 17...
-Milloin tarttui eka vauvan nuttu mukaan kaupasta?
Np -ultran jälkeen jsks...?
-Mikä oli ensimmäinen raskausoireesi?
Tissit kipeet, vilutti

 

Kiitos kaikille...
varsinkin mammamamman teksti oli kun suoraan mun suusta.
Ei kai tässä voi olla kun yrittää olla miettimättä. Vauvva kuitenkin liikkuu päivittäin ihan aamusta iltaan ja niitä onnen täyttämiä potkiskelupäiviäkin on.
Sitä vaan rupee pelkäämään ja kauhu rupee saamaan vallan, on sen verran rakas ja odotettu tää tulokas että menetys kaataisi koko maailman. ( niinkuin varmasti kaikilla muillakin..)
Onneksi täältä saa aina tukea.
Ja voi olla että tyttö aistii munkin stressantuneen olon ja on siksi hiljaisempi.

Ja Maukkikselle onnea valmistumisesta!
:flower:

Tuitsu ja Tirppa 31+1

 

Yritän muistaa mitä kaikkea oli tarkoutus kommentoida... joku denmentia meinaa välillä iskeä kun tuntuu ettei muista mitään ilman puhelimen muistutusta

Elikkäs liikkeitä täällä on suht reippasti ollu mutta välillä tuntuu kun istuu ja olis aikaa niitä seurailla niin ei tule yhtään, niin pitää ihan töniä mahaa puolelta toiselle ja yrittää herätellä pikkusta että liikkuis vähä...

enpä muista kerroinko jo että viime lauantaina tuli muutama tosikipeä supistus ja veti mahan ihan ripulille ja "koko loppupäivä meni ihan harakoille" kun ei tohtinu oikeen mitään tehä kun heti oli maha ihan kovana, mutta onneksi ei ollu enää kipeitä kun sillon edellistä odottaessa oli just tuollaisia sillon viikolla 32 kun sitten kävin mutkan oys:issakin ja oli 2 cm auki ja jouduin makaamaan loppuajaksi, onneksi sain kuitenkin puhuttua itteni kotiin ja sitten menikin loppujen lopuksi viikolle 41+4 ennenku suostu syntyy ja tuli sitte vauhdilla... vissiin pojalla lieviä päättämisvaikeuksia mitä tekis... joskin se on ollu ja menny nyt kyllä tietää tasan tarkkaa mitä tekee ja mitä ei

niin ja onnea päättötyön tehneille ja valmistuneille :flower: ja jaksamisia sen kanssa vielä kamppaileville samoin kun muuten opiskelujen loppusuoralla oleville.

kukas se ei vielä ollutkaan saanu sijaista? toivotaan että löytyy mahdollisimman pian ite olen siinä onnellisessa asemassa että mulle valittiin sijainen ja ollaan jo kuukausi yhdessä tehty ja vielä olis tän vk:n jälkee kaks viikkoa ja sitte alkais syysloma ja perään hiihtoloma tuli joku ihme ajatuskatko kesällä lomia suunnitellessa ja olin varannu että pidän hiihtoloman joten sekin on sitte jo nyt samoin kun jäävät 3pv ja marraskuulla vissiin 8 pv pitäis alkaa sitte äippäloma, joskaan vielä ei ole mitään kelan päätöksiä asiasta tullu mutta siinä uskossa olen että sillon alkaa

synnytyksistä on ollu puhetta... mua ei pelota synnytys itessään mutta enemmän pelottaa että lääkäri ilmoittaa josain vaiheessa että tuon matkan ja synnytysten nopeuden vuoksi käynnistetään... ja se jotenkin hirvittää kun olen kuullut että ovat paljon kipeämpiä kun tuollaset "luomuna alkaneet"

olen suunnitellut polikliinista synnytystä niin kun varmaan jossain vaiheessa jo kirjottelinkin ja kyselin kokemuksia siittä...
mulla nää edelliset synnytykset on olleet "helppoja" jos nyt yleensä synnytksestä niin voi sanoa ja sen puoleen edes "uskallan" rueta tuota polikliinistä synntystä edes harkitteen...

Ensimmäinen synnytys kesti vähä yli kolmetuntia vain josta puolituntia sairaalassa ja toimen oli alle kolmetuntia ja 9min sairaalassa ja nuorin syntyi alle kahdessa tunnissa ja ambulanssiin... eli suhteellisen nopeita kaikki mutta mitään traumoja ei ole jäänyt

Ekaltakin odottelin kaikessa rauhassa että millon tulee kipeitä supistuksia että pitää lähteä sairaalaan, ja sitte rupes oleen jo niin tiuhaan että mies pakotti että käydään kattoon ja tullaan takas kotiin odotteleen, mutta oli jo täysin auki kun tarkistettiin ja eikun vauhdilla saliin ja sitten supistukset loppui ja odoteltiin vauvan pää puoliksi ulkona että seuraava tulee ja saa synnytettyä kokonaan... toiselta ja kolmannelta osasin sitten katella kellosta aikaa kun tuntu että supistaa ja lähteä sairaalaan joskaan ei yhtään liian aikaisin...

nyt jännätään päästäänkö sairaalaan asti vai tuleeko jo kotiin? toivottavasti ehtii sairaalaan kuitenkin ja olis toiveissa saada testata synnytysjakkaraa tai ammetta mikäli päädyn oulaskankaalle kun tuo synnytyssairaalakin on vielä epävarmaa kun me asutaan tässä rajoilla että voi valita oys:in ja oulaskankaan välillä... jakkara oli jo viimes toiveena, mutta niillä ei ollu ambulanssissa sitä

toivotaan että joku jaksoi lukea edes pätkän tästä mun "romaanista"

 

Snoopy Lähes samanlainen ratkaisu tulossa kun nytkin on, vähän muuttelin. Pohjaratkaisua ei oikeen pääse tässä muuttamaan niin nyt on kaapin tilalla vetolaatkito tuolla alaoikealla, tiskikaappi (ylhäällä ja alhaalla) on hiukan kapeammat kun taas "lusikkalaatikosto" on aikaisempaa leveämpi. Ja yhden kaapin avautumissuunta vaihtui. Ja tuolla ylhäällä ei ennen ole ollut noita pikkukaappeja vaan tyhjää tilaa. Ihan uutena tulee tuo erillinen "saareke" missä on laatikot ja kaappi ja tuohon ikkunan alle tulee sitten samaa puuta oleva taso tuolta keittiön tasosta tuohon saarekkeeseen... Toivottavasti tulee vähän toimivampi systeemi, tilaa tässä ei siltikään ole kovinkaan paljoa...

http://www.aijaa.com/v.php?i=1054115.jpg


http://www.aijaa.com/v.php?i=1054111.jpg

kaapit ovat luonnonvalkoiset ja vetimet harmaat muistaakseni metalliset.. tai muoviset.. ei voi kaikkea muistaa

Tuohon väliin ei olla vielä valittu mitään materiaalia, kaakelit varmaan tulee mutta saa nähdä millaiset. Tuli pikku moka tuota tilatessa niin nyt pitää vähän muokakkailla että saadaan se sopimaan paikalleen sen siitä saa kun nainen touhuaa mittojen kanssa :x