***JOULUN ODOTTAJAT*** Lokakuu

Moikka!

Johan alkoi selkäkivun syy selvitä. Olin tänään neuvolassa ja proteiinit oli vaatimattomasti ++++. Joku virtsatietulehdus, joka on tuolla jossain syvällä, koska mitään perinteisiä virtsatieoireita minulla ei ole. Sain vaivaan antibiootit, jotka toivottavasti tepsivät. Elämän ensimmäinen virtsatietulehdus voi siis ilmeisesti oirehtia pelkästään selkäkipuna ja supisteluna. Muuten neuvolassa kaikki suht ok. Verenpaine vähän nousussa, mut ei vielä paha 139/75. Hb oli myös noussut vaikken rautaa syökään, oli tänään 139. Syke vaihteli välillä 130-150. Niin ja painoa oli tullut melkein kilo viikossa, mut laitan sen osittain aamun turvotuksen piikkiin. Sf-mitta jo hienot 31, eli yläkäyrien yläpuolella mennään edelleen.

Minä myös harrastan välillä tuota yö hikoilua. Välillä taas saa kääriytyä peittoon oikein rullalle, ettei palellu. Tänään olis kestovaippakurssin viimeinen ompeluilta ja sit pitäiskin osata ommella vaippoja itse kotona. Toivottavasti tuo selkä kestää istua ompelukoneen ääressä, kun tuo istuminen ei oikein ole nyt sujunut.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

Riinuska & Taateli 30+1

 

Riinuska81: paranemisia virtsatietulehduksesta! Inhottava vaiva.

Maikka79 ja Pi pa re ja muut joilla ollu voimattomuutta: Kiva kuulla että en oo ihan ainoo jota tää vaivaa... tuli vähän parempi olo kun tietää että ei ehkä oo ihan kuolemassa tähän vaivaan! Tossa kun soittelin uuteen neuvolaan ja varasin aikaa niin mainitsin myös noista kohtauksista ja sain sitten ajan sinne heti muuttoo seuraavalle viikolle. Täti sano kanssa että luultavasti johtuu verensokereista ja nyt pitää vaan syödä tosi säännöllisesti ja pitää mukana sokeripalaa tai hedelmää. Välillä vaan oikeen kiukuttaa kun on tottunu meneen kun höyryjuna ja nyt sitten ei pääse minnekkään kun heti pienessäkin ylämäessä alkaa tuntumaan eikä oikeen uskalla lähtee kaupunkiinkaan pitkäks aikaa kun pelottaa että se kohtaus tulee taas. Tosiaan välillä jalat menee voimattomiks jo korttelin ympäri kävelystä vaikka ei oo ees ylämäkee! Onneks tää on kuitenki sellasta että sen heikotuksen tuntee ajoissa ja sen huomaa jos tosissaan meinaa taju lähtee, ettei ihan yllättäen. Osaa sitten mennä istuun tms ettei kaadu pahasti jos menee jalat alta. Toivon kyllä että kukaan meistä ei pyörtyis kuitenkaan. Täytyy nyt muistaa viä tarkemmin pitää aina neuvolakorttia laukussa mukana jos sattuu käymään niin että pyörtyy niin tietävät sitten ambulanssissa viimeistään että on raskaana ja kaikki tärkeet tiedot. Mulla kun ei välttämättä muuten huomaa tota mahaa,ainakaan jos on takki viä päällä. Tietty sitä sitten herääkin varmasti aika nopeesti mutta kuitenkin.

Polka: yöhikoilusta, mulla ei sitä ole ollu mutta vau-kirjasta luin että se on näin loppuvaiheessa ihan normaalia että on kuuma ja hikoilee kovastikkin. Eli ei huolta,se tuskin enteilee alkavaa synnytystä.

Miltä tuntuu levottomat jalat???

Tää on muuten paljon kivemman olonen palsta kun se toinen missä olin aikasemmin Ootte mukavan oloista porukkaa! :heart: :flower:

 

Vali, vali, vali. Paastosokeri ei vaan laske ja mä oon ihan rampa. Mun selkä on ihan kauheen kipeä, kun vähänkin liikkuu. Edessä on kipeä kohta ihan tossa keskellä alhaalla, onko sitten joku häpyluu. Tuntuu, että se halkee kun liikkuu tai nousee tai jotain. Sängyssä kyljen kääntäminen vaatii ihan kauheesti, kun ottaa selkään ja tonne alas. Mä en saa tehtyä enää yhtään mitään kohta, kun sattuuuuuuuuu!

 

Moikka taas

Sain taas vaihteeksi kuvattua masun kasvua ja koitankin linkitellä teillekkin katottavaksi... tonne profiiliin sen jo laitoinkin...

 

Mrs Nobody :hug: :hug: :hug: Saa "valittaa". Koita jaksaa

t. toinen samanlainen rampa

 

heippatirallaa.
joku kyseli miksi syön maitohappobakteereita...jotku sanovat että pitäis vaikuttaa lasten allerkioihin ettei niitä tulis,mutta toiset sanoo ettei niistä ole hyötyä huomannu.meillä kaikki lapset olleet tosi allerkiasia ja ajattelin nyt koittaa jos söisin loppu ajan nuita että tepsiikö.
tukivyöstä joku mainitti...ite oon joka raskaudessa käyttäny säännöllisesti sitä.nyt on ollu välillä ni hiostava olo valmiiksi etten oo sitte viittiny sitä laittaa tai sitte oon jättäny parina päivänä tukisukat pois ja laittanu vyön kun ne sukatki hiostaa jonni verran.
mää oon alkanu syyä rautaa heti jos hemppa menny alle 115.vaikka normaalikaan ei oo ku vähä päälle 120,mutta humpsahtaa sitte ni äkkiä alas että alkaa väsyttää ja huimata että parempi syyä ajoissa...
mulla nyt alkanu yöhikoilut.ei joka yö välttämättä mutta tänäki aamuna tuntu että meenkö 1.suihkuun :ashamed: viime yönä "synnytin" tytön mun kotona (unissaan)eli alkaa se synnytys ajatuksissa pyöriä vaikka luulen että tuo uni tuli kun kaveri kerto että ehti olla vajaa tunnin sairaalassa kun tyttö synty.itellä tahtoo olla ettei kotia auta jäähä miettiin kun synnytys lähtee käyntiin.
oon nyt koittanu kuopukselle selittää että masussa on vauva että se syntyy sitte joskus,että on tulossa.nykyste sitte tissejä "hakkaa" ja tuumaa että vauva. ei oikei vielä ymmärrä kun niin pieni mut aattelin että on kuiteski puhuttu ni jos vähän valottas ettei sokkina tuu.
mulla yöt nukuttanu hyvin.ite nukahtaminen tahtoo olla hankalaa mutta sitte kyllä nukun kun tukki.päikkäreitä otan melkein joka päivä.tuntuu että alamaha "väsähtää" muuten illasta.
joku mainitti mun iästä ja lasten lukumäärästä. B) taijan olla semmonen ikuinen kuumeilija :ashamed: heti kun edellinen vähänki isompi alkaa kuume nousta :ashamed: vaikka aina nuo vauva-ajat ei oo ni herkkua olleet kun allerkioita itkeneet mutta mitä usiammas lapsi ollu sitä enempi olen osannut nauttia ite vauva-ajasta :heart: mennee NIIN äkkiä aika.niin ku nyt ootusaikaki
pientä vinkkiä teille joilla täytyy ottaa iisistiite tykkään lukia kauheena kirjoja/lehtiä,tai kudon tai virkkaan.millon mitäki.nyt aattelin kummilapsille(11kpl) tehä jotaki pientä pukin konttiin.
joko ootta joulua miettiny?ite oon niin joulu ihminen että oon aatellu alkaa tehä joulukortit valmiiksi ja ostaa kaikki lahjat nyt lähivkoina ni ei tarvi sitte isolla mahalla ähistä ja ettiä ottakurtussa lahjoja.muuten en oo mikkää jouluhöösäys ihminen.
joku kyseli kaukalo asiaa...meillä ihan normaali britaxin vöillä kiinnitettävä.oon ite ollu siihen tyytyväinen.kun oppii vyöt laittaan ne laittaa vaikka unissaaneli en ite oo nähny niitä töiseviksi.
mulla 28rv lääk nla kuulumisia:
sf-mitta oli 26cm
hemppa noussu nyt 124
mahan ympärys(humpalla mittasin)oli 98cm
painoo tullee 400-500g/vko

mut nyt häätyy lähtä kuopus laittaan päikkäreille ennen kun koulukkaat tullee.
mukavat vkon jatkot kaikille!

 

suzyco: levottomat jalat tuntuu sellaisilta levottomilta , ei kun oikeesti sitä on vaikea selittää niitä on pakko liikutella koko ajan pakonomaisesti.
Se on kuulemma joku verenkierrollinen/hermostoperäinen juttu.
Mä en ole koskaan kärsinyt muulloin siitä vaivasta kun raskaana ollessani. Tosi vi**mainen vaiva. |O

 

Mrs Nobody :hug: :hug: :hug: Saa "valittaa". Koita jaksaa

t. toinen samanlainen rampa

Juu eipä tässä muu auta, kun koittaa jaksaa. On vaan niin uutta mulle. En mä ekalla kerralla näin rampa ollut ollenkaan. Ja nyt jo tässä vaiheessa! Tunnen itteni niin turhaksi, kun ei mitään saa tehtyä. Jos imuroi, niin selkä menee ihan täysin jumiin ja sitten supistaa. Pitkään ei jaksa olla jaloillaan. Tekis vaan mieli olla, mutta sitten vaivaa nää tekemättömät kotityöt.

 

Mrs Nobody :hug: :hug: :hug: Saa "valittaa". Koita jaksaa

t. toinen samanlainen rampa

Juu eipä tässä muu auta, kun koittaa jaksaa. On vaan niin uutta mulle. En mä ekalla kerralla näin rampa ollut ollenkaan. Ja nyt jo tässä vaiheessa! Tunnen itteni niin turhaksi, kun ei mitään saa tehtyä. Jos imuroi, niin selkä menee ihan täysin jumiin ja sitten supistaa. Pitkään ei jaksa olla jaloillaan. Tekis vaan mieli olla, mutta sitten vaivaa nää tekemättömät kotityöt.

Tuttu tunne.... :ashamed: Nyt kun on kaikki tekeminen oikeen kielletty niin tuntee ittensä niiiiiin turhaksi. Mies tekee pitkää päivää että saadaan rahaa, se siivoaa ja laittaa ruuan, käy kaupassakin. Mä vaan makaan ja tunnen syyllisyyttä. :ashamed: Ei meijän auta kun yrittää olla tekemättä.

 

Jospa jaksaisi täältäkin vähän kirjoitella.

(.) ja isoa sellaista paino nyt -260g/viikko, kaikkiaan ekasta neuvolakäynnistä tullut nyt 5.5kg. turvotus +, verenpaine 108/67, pissa puhdas, sf-mitta noussut nyt 29 ja seurataan sitä vähän, syke 150, liikkeet ++ ja asennosta ei ihan saanut varmuutta onko perätilassa vai osittain poikittain.
Seuraava aika torstaina tän meen kotitilanteen takia, pääsen puhumaan sinne. Nytkin olin melkein 1,5h, oikeesti kuunteli ja yritti auttaa. Sain listan numeroita mihin myös voin ottaa yhteyttä tarvittaessa jos haluan ja niistä saada tukea ja apua. Tuli hyvä mieli että kerrankin joku välittää.

Kotitilanteesta: mies yrittää saada juomaputkensa poikki, tai siis ilmeisesti saa kun on lähinnä nukkunut koko päivän. Kokoajan lähinnä sanoo että haluaisi vielä oikeesti yrittää ja katsoa mitä tulee. Jotenkin silti epäilen vielä vaikka haluaisin uskoa, asiaa kun ei helpota se että tämä "toinen" on nyt ihan reilusti yrittänyt yhteyttä, tässä nytkin parintunnin sisään soittanut kahdesti mutta mies ei jaksa vastata vaan yrittää nukkua. Taustalla voi olla myös se ettei halua vastata kun olen liki. Saa nähdä mitä mies sanoo kun viimein on selvänä. Eilen myös aloin puhua että haluaisiko mennä tutustumaan synnärille, ei ymmärtänyt miksi ja totesin että osaisi sitten sinne tulla jos haluaa että olen ajatellut jos menisin vammalaan synnyttämään. Ihmeissään miksi ja totesin että sehän on melkein lähin jos erotaan niin siittä missä sitten olisin. Ei oikein halunnut edes ajatella asiaa ja muutenkin totesi ettei olla vielä erottu etten saa miettiä tuollaista. Sama kun puhuin että jos haen asuntoa sieltäpäin niin ei halunnut että ajattelen vielä sellaista. Eli todellakaan en tiedä mitä ajattelee.
Oltiin hetki pojan kanssa päikkäreillä hänen vieressään niin kun oltiin nousemassa ylös niin itse kurottautui antamaan pusun.
Joku viisas voisi nyt kertoa mitä mun pitäis ajatella tai tehdä, uskoa vai ei? tai muutenkin kaikki vinkit ois tarpeen.

Sitten tähän romaanin lopuksi, joku kysyi turvakaukalosta, anteeksi en muista nikkiä. Meillä tällä esikoisella oli gracon kaukalo adapterilla ja tykättiin, sama tulee tälle toiselle. Talvivauvalla ihana kun sai nopeasti napautettua paikoilleen, meillä on myös matkarattaat joihin tuon saa kiinni ja oli tosi kätevä kauppa ja pelireissuilla. Meitä ei oo juurikaan haitannut vaikka se onkin välillä tyhjänä ja joudun istumaan takapenkillä, niinhän joudun nytkin kun esikon istuin on etupenkillä kiinni. Saa kuitenkin myös vöillä kätevästi kiinni esim siihen kakkosautoon ilman että se adapteri tarvis siirtää. Mut tosiaan, meen mielipide tämä.

Muita juttuja en nyt muista mitä piti kommentoida. Uusille paljon tervetuloa ja kaikille jaksamisia :hug:
Lukenut oon päivittäin vaikka ei oikeen voimat ja mielentila oo riittänyt kirjotteleen.

Elviiratar 30+2

 

Elviiratar: Paljon, paljon jaksamista ja suuen suuri halaus... Voi, kunpa osaisin auttaa sinua ja tilannettasi. En oikein osaa muuta sanoa, että ihmeellinen tämä toinen nainen, kun ei voi jättää miestäsi rauhaan... Varsinkin, kun tietää, että olette perhe ja olet vielä raskaanakin. Itse olen niin tempperamenttinen luonne, että vaatisin miestä tilille ja varmaan suutuksissani soittaisin tälle naiselle. Olet mielestäni todella kauniisti yrittänyt ymmärtää ja selvittää asiaa, joten suuri hatunnosto sinulle... :heart: Jotenkin vielä tilanteesi erityisesti mietityttää, kun ollaan tasan samoilla raskauspäivillä... Koita jaksaa. Oletko pystynyt puhumaan tilanteesta nyt miehesi kanssa? Mitä hän ajattelee? Osaako hän ottaa huomioon sinun tilanteesi ja ajatuksesi ja tunteesi? Tsemppiä sulle Elviiratar ja koita jaksaa... :hug:

Riikkuli 30+2

 

Riikkuli: mä olen itkenyt ja raivonnut, yrittänyt ymmärtää ja kuunnella. Luulen et ihan kaikki tunnetilat käyny läpi. Oon myös soittanut tälle toiselle naiselle ja keskustellut sen kanssa. Häneltä ei ymmärrystä eikä sympatiaa löydy. Ja hänen oma tilanteensa on se että tosiaan naimisissa ja kaksi lastakin, nyt eilen mies sanoi että tämä nainen hakisi asuntoa paraikaa jostain ihan oman miehensä naapurista, eli ottaisivat aikalisän ja miettisi mitä haluavat.
Oma mies yrittää ottaa huomioon kyllä ajatukseni ja tunteeni tai ainakin niin näyttää/sanoo. Tosiaan kun lähinnä keskustelut on ollut kaljapohjalla tähän asti en tiedä mitä uskoa, kuitenkin nyt muutaman päivän ollut huomaavainen ja hakenut myös itse läheisyyttä. Samoin kun jotain pikkujuttuja kehunut minussa. Selvänä ei olla vielä puhuttu, nukkuu nyt oloaan pois, täytyy katsoa saako illalla puhuttua vai olisiko viisaampi odottaa huomiseen. Sekin toisaalta mietityttää että sitten ehtii näkemään tämän toisen ennen keskustelua niin vaikuttaako se taasen kaikkeen.

 

Elviiratar: Aika jännä nainen... Mua ihmetyttää nää nykyajan kuviot, kun naimisissa olevat ihmiset alkaa sotkea omiaan ja toisten liittoja... Mitään kunnioitusta ei näytä olevan toisia ihmisiä ja heidän liittojaan kohtaan. Mä olen sanaton... Toivon sydämestäni, että te saisitte omat asianne kuntoon ja pystyisitte vielä yrittämään ja tämä toinen nainen jäisi rannallle näppejään nuolemaan... Niin paljon mua ottaa päähän sun puolesta, ettet usko. Tunteekohan tää nainen edes sun miestä kunnolla? Jos kyse on vaan jostain hullaantumisesta, jos oma liitto on surkealla pohjalla tai jotain... Yleensä silloin aletaan etsiä uusia juttuja, jotta saisi omaan elämäänsä taas säpinää ja jännitystä. Harmi vaan, ett täytyy hakea sitä varatusta ja perheellisestä miehestä... Voimia sulle hirmuisesti... mä voisin ihmetellä ja puida tätä asiaa tuntitolkulla, mutta tuskin se sinun oloa helpottaa... Toivottavasti miehesi pystyy selvinpäin keskustelemaan asiasta kunnolla ja pystytte tekemään ratkaisuja... Voimia :hug:

 

elviiratar :hug: :hug: :hug:

En sano että ihan saman olisin käyny läpi, mutta lähes saman kylläkin. Kaikki tunnetilat tulee käytyä läpi ja silti elämä on yhtä tyhjyyttä. Sumussa vaan päivä kerrallaan eteenpäin. Kumpa voisin tehdä jotain helpottaakseni sun oloa. :hug: Onko sulla jotain sydänystävää siellä, jolle voit puhua luottamuksella ja joka vois halata sua kun oikeen sattuu? Mitä sun mieheen tulee, niin hänen on vaan ensin päätettävä mitä oikeasti haluaa. Jos haluaa pitää sinut ja perheensä, olis aika ilmoittaa sille naiselle että yksikin yhteydenotto vielä niin teette hänestä rikosilmoituksen kun rikkoo kotirauhaa. Meillä miehen ex aikoinaan terrorisoi niin pahasti että joutui mies vaihtamaan numerot salaiseksi ja muutkin tiedot. Teki sen kuitenkin, koska mä olin pimahtamassa.
Tiedän myös sen että sulla varmaan on kanssa semmosia oloja välillä että epäilet jo ittees ja sitä mitä sun enää kannattaa uskoa, sekin on normaalia tossa vaiheessa. Liikaa tietoa sulatettavana. Usko pois, ajatukseni ovat sun kanssa todella tiiviisti, koita jaksaa vaan. :hug:

 

Kiitos kaikille turvakaukaloasiaan vastanneille. Pitääpä katsella ensin tuon vanhan kanssa, ja sitten jos tuntuu hankalalta niin hankkii sellaisen adapterillisen. Meillä on myös vaunut, joiden runkoon saisi kiinni tietyn mallisen kaukalon (muistaakseni Britaxin), joten siinäkin yksi syy ehkä hankkia uusi kaukalo. Mutta en tiedä tulisiko tuota ominaisuutta kuitenkaan käytettyä.

Minulla myös ongelmana levottomat jalat. Tai en tiedä onko sitä "virallisesti", itsellä tuntuu lonkissa tosi inhottavalta kun yrittää nukahtaa, sellaista, että pakko liikkua. On ollut tämä vaiva aina, teinistä lähtien, ja yleensä mahallaan nukkuminen on auttanut jonkin verran, eli kun saa lonkat mahdollisimman suoriksi. Jalat koulussa en ole voinut nukkua ollenkaan kun on vaivannut. Mutta nyt on vaiva pahentunut, ja lisäksi tuo mahallaan nukkuminen ei enää ole ratkaisu. Magnesium ilmeisesti auttaa jonkin verran, muuten olisin varmaan jo hyppinyt seinille, mutta ei poista vaivaa. Liikkuminen ja venyttely ovat oikeastaan ainoat, mitkä mulla auttavat, mutta kun nekin ovat vähän jääneet :ashamed: Alkuraskaudesta minua vaivasivat levottomat jalat tosiaan ihan kamalasti, itku meinasi tulla, olivat sitten useita viikkoja pois, mutta nyt on muutaman päivän taas vaivannut.

Ihmiset ovat valitelleet flunssaa ja jollain oli pelkona poskiontelon tulehdus. Yksi ystäväni kertoi, että hänellä oli poskiontelontulehdus raskaana ollessa ja se mikä auttoi oli nenän huuhtelut sellaisella "sarvikannulla". Itse olen käyttänyt muuten vaan silloin tällöin ja en ole ainakaan tänä vuonna sairastanut minkäänlaista flunssaa ollenkaan. Ja auttaa ainakin kesällä pahimpaan katupölyaikaan, siihen inhottavaan olotilaan. Eli kannattaa kokeilla.

Täällä on puhuttu paljon synnytyksestä. Kertokaa te aiemmin synnyttäneet, onko synnytys fyysisesti kuinka raskas. Tai siis toki on raskas, mutta jaksaako sen vaikka nyt raskaanaollessa tuntuu että kunto on ihan onneton, kun pienikin ylämäki pistää puuskuttamaan ihan hirveästi, ja pakko levätä vähän väliä. Seisominenkin tuntuu välillä liian paljolta. Tässä kunnossa kun on, ja sitten kerrotaan että synnytys on verrattavissa maratoniin. Juu, en tunne olevani valmis juoksemaan maratonia :kieh:

Landir 31+2

 

Nobody: ettei sulla vaan ois häpyluu haljennu??? oon kuullu että raskauden takia niin voi käydä mutta se ei ois vaarallista, kivulias kylläkin. Varsinkin jos siitäkohtaa painaa. Kysäseppäs seuraavallakertaa kun meet neuvolaan!

Hulivili: Sun kirjotusta on hauska lukee kun sulla on niin hassu murre

Elviiratar: voi sua... :hug: voi kunpa osaisinkin jotenkin auttaa...Onneks oot neuvolassa saanu tukea ja ymmärrystä ja tietysti tänne saa aina purkaa. Todella hankala tilanne teillä kyllä on, varsinkin kun tää toinen nainen ei tajua lopettaa ja antaa teidän selvittää välejänne. Ilmeisesti alkoholi on sun miehelle jo jonkinlainen ongelma, onko hän ajatellut mennä minnekkään hoitoon tai tukiryhmään? Juomisesta ois kyllä nyt ensinmäisenä päästävä eroon, ennen kun voi alkaa kunnolla selvittään muita asioita. Onko mitään paikkaa minne te voisitte vetäytyä joksikin aikaa ihan koko perhe,jossa saisitte olla rauhassa ja keskustella ja miettiä asioita, ilman että kukaan ulkopuolinen häiritsee soittamalla tai tulemalla käymään? Onko teillä kauan ollu tää tilanne päällä? Pidemmän päälle tollanen epätietosuus ja pelko tulevasta ja siitä mitä se toinen oikeesti ajattelee ja haluaa alkaa käymään mielenterveyden päälle, enkä nyt tarkoita että susta tulis hullu vaan ihan sitä että et vaan jaksa ja masennut entisestään.
En tiedä olisko tää mikään paras vaihtoehto tai sulle ollenkaan sopiva, mutta itse mietin että saattaisin ehkä tehdä niin, että kun mies on täysin selvä niin ilmoittaisin että olen kyllästynyt tähän soutaa huopaa leikkiin ja hänen on nyt ryhdistäydyttävä ja päätettävä mitä elämältään haluaa. Ilmoittaisin että muutan pois joksikin aikaa ja keskityn nyt hoitamaan itseäni ja masu vauvaa. Ehkä hän sitten tajuaa kuinka tosissas olet kun on jo "menettänyt" sut. Et sä voi vaan odottaa ja odottaa kunnes herralle sopii, vaan sun täytyy ihan tosissaan miettiä nyt itsees ja vauvaas ja teidän parasta. Mun mielestä on parempi elää yksin kun epävakaassa parisuhteessa jossa toinen vielä ryyppää ja pettää. Selität miehelles että rakastat häntä ja haluat elää hänen kanssaan (mikäli näin on) mutta et voi elää tälläsessä tilanteessa kun se ei ole hyväks sulle ja lapselle. Jos miehes tosiaan haluaa eroon tästä toisesta naisesta niin sillon hän on valmis tekemään mitä tahansa,vaihtaan numeron salaiseks ja vaikka muuttamaan teidän kanssa jonnekkin missä nainen ei häntä löydä.

 

Jospa minäkin pitkästä aikaa kirjottelisin....

Ensinnäkin Pi pa re lista näyttää tosi kivalle, kiva että saatiin vähän väriä =)

Uusille tervetuloa joukkoon :flower:

Elvitar sulla tosi rankka elämäntilanne, en voi muuta sanoa kuin jaksamista sinulle :hug:

Mulla taitaa sairasloma alkaa piakkoin, tai katsotaan nyt mitä seuraava lääkärikäynti tuo tullessaan. Mulla on supistellut jo useamman viikon ja kävellessä tullu kipeitäkin supistuksia johon lepo auttanut. Eilen taas tuli työmatkalla suppareita ja päätin käydä työterveyslääkärillä. Siellä todettiin kohdunkaulan pehmentyneen, paikat ei ollu auki ja eikä kohdunkaula lyhentynyt. Meen ensi viikolla uusiks, arvioidaan tilanne sit uudestaan ja mahdollisesti jään sairaslomalle. Neuvolalääkäri oli pari viikkoa sitten ja sillon paikat oli vielä kiinteät, eli jotain noi supparit on saanu aikaan parissa viikossa. Otettiin virtsanäytteet, valkovuotonäyte ja streptokokkinäyte. Ja rauhallisesti pitää tietysti ottaa, mies saa täälläkin alkaa hoitaa kauppareissut ja siivoukset. Täällähän oli muutama jotka oli jo saikulla suppareiden takia, onko muilla ollut kokemusta tosta kohdunkaulan pehmenemisestä tässä vaiheessa, kun paikat ei ollut kuitankaan vielä auki...Vai eteeneekön se niin että ekaks pehmenee ja sit alkaa avautuu ja kohdunkaula lyhenee :headwall: En tiedä, no mutta rauhallisesti otettava kuitenkin....
Nyt täytyy lähteä syömään jotain

Misse81 27+4

 

hups, tulihan sit mustattua melkein koko teksti

 

Moikka Misse81!

Mä olin noilla viikoilla kanssa lääkärissä ja mulla kans on nyt lepo "lomaa", eli pakkolepo päällä. Mun tilanne oli silloin se että paikat oli auki sormelle ja kohdunkaula lyhentyny + kohdunsuu pehmennyt. Laittoivat välittömästi 2 viikkoa lepoa ja sit uudelleen taas lääkärille. Suosittelen lämpimästi, että otat vaan nyt ihan rauhallisesti ja lepäät niin paljon ku mahdollista. Ja mies hommiin jos vaan mahdollista (siis saa hoitaa kaupassa käymiset, siivoomiset ja muut).
Tohon että miten se tilanne etenee ja kehittyy, en osaa sanoa mitään. Mulla havaittiin se vähän liian myöhään. :|

 

Kiitos Elmeri vastauksesta, täytyy yrittää vaan ottaa rauhassa ja valmistautua mahdolliseen sairasloman alkamiseen. Käytkö Elmeri usein kontrolleissa ja onko sulla miten lepo auttanut, otettiinko sullakin noi näytteet, streptokokit ym...? Toivotaan että meillä pysyttelee asukit vielä monta viikkoa masussa =)

 

Kiitos Elmeri vastauksesta, täytyy yrittää vaan ottaa rauhassa ja valmistautua mahdolliseen sairasloman alkamiseen. Käytkö Elmeri usein kontrolleissa ja onko sulla miten lepo auttanut, otettiinko sullakin noi näytteet, streptokokit ym...? Toivotaan että meillä pysyttelee asukit vielä monta viikkoa masussa =)

Juu, saisivat vielä pysytellä tuolla masussa, ei saa noin kiire olla... :heart: Meillä mies jo juttelee tytölle että siellä masussa täytyy vielä olla kun ei vielä oo Joulukuu..
Eli mä olin ekaa kertaa lääkärissä 18.9, jossa asia todettiin. Seuraavan kerran olin 24.9 ja silloin määrättiin 2 viikkoa saikkua. Seuraava kontrolli Kättärin äippäpolilla (jossa siis aiemminkin olin) olisi 8.10 eli ens maanantaina. Jos tilanne vielä on menny huonommaksi niin sitten saan 2 piikkiä (kortisoonia joka edistää vauvan keuhkojen kehittymistä) . Lääkäri vaan sanoi että ennenaikaisen synnytyksen riski on niin suuri että nyt on pakko levätä. Onneks saan olla kotona levossa, ei tarvinnu jäädä osastolle.
Tuo ensimmäinen saikku (eli ekan ja tokan käynnin välinen viikko) ei ainakaan ollu parantanu tilannetta, oli vaan paikat auenneet enemmin ja pehmentyneet. Jännittää oikeen seuraava kerta..

Niin !!! Ottivat toki kaikki samat näytteet. Niillä pois suljettiin tulehdukset ja muut.

 

Elmeri, Hui tilanteesi kuullostaa tosi hurjalta, no varmasti joka päivä helpottaa että taas yksi päivä selvitty eteenpäin! Toivon todellakin että sinulla pysyy toinen vielä monta viikkoa masussa. Täällä pidetään peukkuja

 

Elmeri, Hui tilanteesi kuullostaa tosi hurjalta, no varmasti joka päivä helpottaa että taas yksi päivä selvitty eteenpäin! Toivon todellakin että sinulla pysyy toinen vielä monta viikkoa masussa. Täällä pidetään peukkuja

Kiitos... :heart: Jokainen päivä on kyllä pelkkää plussaa.. Ensin olin ihan pelosta sekasin, nyt en enää. Tilanne on hyväksyttävä. Masun asukki on kuitenkin hyvin aktiivinen tyttö, joten uskon että jos hän nyt syntyisi, niin selviäisi. On vahva tyttö.. Kerroppas mitä sulle seuraavaksi sanotaan, mielenkiinnolla haluun tietää kun ei meitä montaa oo tässä tilanteessa.

 

Elviiratar en osaa oikein sanoa mitään, mutta kurjalta tuntuu puolestasi.

Elmeri toivotaan, että sun pikkuises ei vielä kiirehdi pois masusta!

Tuntuu typerältä nyt marista mistään häpyluun mahdollisesta räjähdyksestä ja omista kivuistaa, kun muilla ihan oikeasti suuria huolia. Mutta hieman kuitenkin mietityttää, onko tää normaalia. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli niin helppoa ja nyt en sitten tiedä, mikä kuuluu asiaan. Huolettaa toi streptokokkikin sitten, jos se aiheuttaa näitä supistuksia. Hiivaakin oon epäillyt jonkin aikaa. Vali, vali!

Nobody: ettei sulla vaan ois häpyluu haljennu??? oon kuullu että raskauden takia niin voi käydä mutta se ei ois vaarallista, kivulias kylläkin. Varsinkin jos siitäkohtaa painaa. Kysäseppäs
seuraavallakertaa kun meet neuvolaan!

Apua, ei kuulosta kauheen kivalta! En mä ainakaan ite painelemalla kipeää saa aikaiseksi. Ihan tosiaan kuin tuolta ihan alhaalta keskeltä menis ihan just halki joku. En voi seistä yhdellä jalalla, kun tuntuu että ihan just räjähtää.

Täällä on puhuttu paljon synnytyksestä. Kertokaa te aiemmin synnyttäneet, onko synnytys fyysisesti kuinka raskas.

Mä en kokenut synnytystä ollenkaan fyysisesti raskaana. Pahempaan olin varautunut, just ton maraton-vertauksen vuoksi. Ja mulla ei todellakaan oo hyvä kunto, ei taida olla minkäänlaista kuntoa :ashamed:.

Nobody rv 29 tasan

 

Unettomuudesta mä en ole joutunut kärsimään, päinvastoin... Tuntuu et unta riittäis vaikka kuinka, häiritsee vaan tää muu elämä nukkumista.

Yöhikoilua on täälläkin (ja kyllä ihan päivisinkin |O ) :wave: Ja normaalisti palelen kun mittari menee alle 20 plus asteen.

Pikaseen tulin käväsemään, isäntä kokkailee ja mä tulostan nyt opinnäytetyön ja sitten pitääkin valmistella sen huominen esitys. JAIKS! B) Nooh, eiköhän se jotenkin mee...

Käytiin eilen tutustumassa työssäoppimispaikkaan (menen TYKSiin) ja mulla itku pääsi kun tulin kotiin. :'( :'( Mä en ikinä selviä siitä hengissä... :/ Pelkästään matka pukukopilta poleille on kamala! Ja pois lähtiessä pelkkää ylääkeä! Ei mulla varmaan vartti riitä vaappumiseen kopilta polille, takaisin menee vielä enemmän... :'( Ja sitten: opiskelijat ei saa käyttää takkia ja housua, vaan pitää olla mekko! Mulla muutenkin heti reidet rikki, ja mä mitään sukkahousuja varmaan jalkaan saa... Mistään en ainakaan oo löytänyt norsuille tarkoitettuja äippäsukkiksia... :ashamed: :'( Nyt alkaa tulla epätoivo, alkaa olla lähellä luovuttamista tää mamma... Mietin tosissani, jos kuitenkin aloittaisin äippäloman jo 2.11, saa nähdä kuinka käy... Ehkä tää väsymyskin alkaa tehdä tehtävänsä, mutta toi harjoittelu oli viimeinen niitti... Ja sen piti olla helppo... :'( :'(

Mutta nyt taistelemaan tuon esityksen valmistelun kanssa, sais sitten sen edes pois...

Väsynyt Shamandalie ja Torsti 30+1 :heart: