mä nyt vähän raapustelen kun vauva nukkuu ehkä vielä hetken.....
en ehtinyt kaikkia tällä välin tulleita juttuja lukea,mutta
kiitos kaikille tsempittäjille!!!!
tosiaan ei tullutkaan lasta itsenäisyyspäivälle.lähdin sairaalalle kun supistukset jatku vaan,vaikka eivät muuttuneet sen kovemmiksi taikka tiheämmiksi.mies ei tullut mukaan,sillä oli huono päivä eikä tuntenut jaksavansa olla mun tukena.
no,sairaalassa laittoivat käyrälle ja toivoin että vauhdittaisivat jollain lailla,kätilö meinasi että kuulostellaan hetki,sain kuitenkin homeopaattista valmistetta joka lisää supistuksia,ja kyllä se vähän tuntuikin.mutta sitten vaihtui vuoro ja illan ainoa kätilö oli se sama,joka oli esikoisen synnytyksen loppuvaiheen,ja josta en pitänyt yhtään! kirosin tuuriani,ja alkoi kyllä ahdistaa vanhat muistot,ja hyvät itkutkin siinä sain kun ei se täti uskonut että haluan että tekevät jotain,kun kuitenkin jo supistanut kauan.antoi vaan särkylääkettä ja rauhoittavaa,että nukahtaisin ja kohtu saisi levätä.en ottanut lääkettä vaan kävellen otin supistuksia vastaan,ja lopulta kävin kylvyssäkin mutta tahti vain hiipui,kun tuntui se kätilökin niin pahalta.no,lopulta siirryin osastolle nukkumaan ja otin ne lääkkeet,ja tuli itku ja uni mutta supistukset loppu.ilmotin jo kuskille että taidan tarvita aamulla kyydin kotiin.
aamulla yhdeksältä mut herätti lääkäri ja lääkäriopiskelija,ja kun sanoin että supistukset loppu niillä lääkkeillä,tutkivat että kohdunsuu oli edelleen sama kuin eilen,ja puhkaisivat kalvot.hämmästyin todella,olin jo vaipunut epätoivoon.nyt innostuin että jes,tästä taitaakin tulla synnytys!! ilmotin miehelle,että vielä ehtii mukaan jos haluaa,ja hän sanoi tulevansa heti kun töistä pääsee.kätilöksi tuli sama henkilö kenen piti olla esikoisenkin synnytys loppuun asti,mutta joutuikin toiseen saliin ja sain sen epämiellyttävän kätilön.
pari supistusta tuli,mutta yhdeltätoista sitten laitoivat tipan että alkaa edistymään.annosta sitten lisättiin ja lisättiin että supistukset alko,klo 12 yritin vielä syödä mutta jäi kesken kun alkoi supistaa.
klo 13 alkoi supistukset tulla säännöllisesti,tarjosivat heti epiduraalia,mutta halusin hetken vihdoin nauttia niistä kunnon supistuksista,tuntea että nyt tapahtuu! eli kävelin ja supistuksen tullessa otin tukea ja hengitin.jokainen supistus oli edellistä kivuliaampi,ja pian jo tuskaisena puuskutin.kahden jälkeen kätilö kävi ja kysyi uudestaan laitetaanko nyt puudutus,ja sanoin ettei ihan vielä,kymmenen minuutin päästä jo soitin kelloa että nyt!kohdunsuu oli vasta 4senttiä auki muta vauva ihan alhaalla.
kolmelta tuli lääkäri,ja samalla vaihtui kätilö,nyt sain entistäkin mukavemman kätilön,ja myös nuori kätilöopiskelija oli mukana.silloin oli kyllä jo tosi tuskaista supistusten aikana,ja oli vaikeaa pysyä paikallaan.epiduraali jouduttiin pistämään kaksi kertaa,kun ekalla kerralla tuli tippa verta,eikä voinut ottaa riskiä että meni verenkiertoon.pian jo alkoi tuntua puudutus ja silloin mieskin soitti että lähtee nyt tulemaan,käskin vielä ajaa varovasti....
ei mennyt kun muutama supistus ja alkoi taas tuntua tosi tuskaiselta,klo 16 lisättiin annosta,sitten kun nousin istumaan pissareissua varten,oikein tunsin miten vauva painui alemmas ja kääntyi,ja jalkojen väliin jäi sellanen tunne kuin jotain isompaa olisi tulossa,en sanonut muuta kuin että jotain kyllä tuntuu.... kun vessan jälkeen kätilö tutki niin olinkin jo kokonaan auki,ja alkoivat siinä laittaa kiireellä lämpölamppua päälle ja huikkasivat käytävälle jonkun joka ohjaa miehen äkkiä oikeaan saliin heti kun tulee.siinä meinasin sanoa että älkää nyt hoppuilko,ei tässä vielä mikään kiire ole,mutta sitten alkoi tuntua jalkovälissä entisestään,kätilö hukkasi hetkeksi sydänäänetkin,mutta sitten kehotti minua menemään säkkituolin päälle kontalleen,äänet löytyi ja sitten sanoi että kun ponnistuttaa niin ponnista,mutta supistuksia ei ollut tullut vessareissun jälkeen.yritin kuitenkin ponnistaa silloin kun se tuntui auttavan.kätilöopiskelija painoi kuumaan veteen kostutelulla rätillä välilihaa,ja kätilö siinä kai venytteli kohunsuun reunoja,siltä se ainakin tuntui.kello taisi olla lähemmäs puolta viittä,kun mies saapuu saliin,kätilö ohjasi hänet äkkiä pääpuolelleni,ja lisäsi sitten tippaa,ja sitten alkoikin supistus tuntua,ja siten jo jälkovälissä tuntui kun höyryveturi olisi ulos yrittänyt! ei voinut olla hiljaa,tuli olo että olisi itse halunnut lähteä liikkumaan karkuun,mutta juuri kun kipu oli tuskaisinta,vauva solahti ulos "kuin delfiini" ja samalla sekunnilla kipu hellitti.vauva rääkäisi sen yhden kerran ja sitten rauhoittui.syntymäaika 16.38.nousin polvilleni ja kätilö ojensi vauvan jalkojeni välistä josta nostin hänet miehenkin näkyville ja syliini,sitten auttoivat minut makuulle ja vauvan paljasta ihoa vasten.rinta ei kiinnostanut,pieni vain katseli meitä,me häntä,kaikki yhtä hämillämme miten äkkiä kaikki kävikään.vauva venytteli ja ihmetteli,katsoi suoraan silmiin ja hymyilikin.kätilöt hoitivat istukan ja pistivät vauvalle k-vitamiinin,joka tuntui ikävälle,mutta siitäkin vauva rauhoittui heti.jäimme perheenä tutustumaan toisiimme.meni kauan ennenkuin kätilö uskalsi tulla häiritsemään,sitten isä leikkasi napanuoran,kylvetti ja puki vauvan,ja sai palkaksi hymytkin.koko ajan vauva vain katsoi hiljaa...me vanhemmat vain ihmettelimme miten hän voi olla niin rauhallinen,olimme odottaneet samaa menoa kuin esikoisenkin kanssa,suoraa huutoa kunnes rinnalle pääsi....
joten lopulta synnytys kesti 3tuntia 38min,josta ponnistusvaiheeksi kirjattu 20 min,josta kätilö kuitenkin sanoi,että oikeasti oli lyhyempi,koska en alkanut ponnistaa ennenkuin mies oli tullut,siinä oli kuulemma alitajunta ja energiat hallitsemassa,kätilö oikein näki miten vartaloni rentoutui ja antoi vauvan tulla heti kun isäkin oli paikalla.....
taisi olla kohtalokin pelissä,ettei synnytys lähtenyt käyntiin sinä päivänä kun isä ei ollut kykenevä tulemaan mukaan,ja kätilökin oli väärä....oli siis väärä päivä syntyä,kun supistukset eivät lähteneet vauhtiin.
loppujen lopuksi siis meni nopeasti,ja sen kaks vuorokautta mitä sairaalassa vietin synnytyksen jälkeen,kävin kätilön kanssa ihania keskusteluja,ja oikein aisti miten hän oli päässyt sisään siihen synnytyksen maagisuuteen.....jäi oikein onnistunut mieli,minä tein sen!
ja vauva siis kääntyi siinä kun ponnistusvaihe alkoi,ja syntyi lopulta "avosuisena",eli kaiketi kasvot edellä,joten tarvitsi enemmän tilaa synnytyskanavasta,siksi oli hyvä että konttausasento onnistui,sillä saatiin senttejä lisää,eikä tullut repeämiäkään.avosuinen on kuulemma vaikempi synnyttää,ja ponnistus kestää yleensä kauemmin kuin oikeassa asennossa oleva.nämä tiedot lisäsivät minun onnistumisen tunnetta,olin pärjännyt silti,ja kokoajan oli tunne että hallitsin kehoni tunteita.kätilö kehoti vielä jokusen lapsen hankkimaan,meni niin mallikkaasti synnytys.nämä kehut olivat minulle tosi tärkeät,kun esikoisen synnytyksestä jäi niin pahat muistot.....
nyt se ponnistusvaiheen kipukin on jo muistoissa helpottanut,ja koko reissusta jäi tosi hyvä mieli.
lääkärintarkistuskin meni ihanasti,vauva ei ollut hädissään,ja äitikin oli rauhallinen.maito oli jo alkanut nousta,ja kaikki oli oikein mallillaan.itse jopa mietin että onko sittenkään kiire kotiin kun siellä oli niin ihana tunnelma..... se syntymän ihme ilmassa kokoajan!
isosisko tuli hakemaan ja oli vähän vaikeana miten suhtautuisi vauvaan,mutta kun äiti puki hänen tunteitaan sanoiksi niin on vapautunut.ja nyt jo aivan innoissaan!! haluaa nähdä imetykset ja kun vauva vähänkään ähisee,sisko on jo intona ttä nyt se kakkas,mennään jo vaihtaa vaippa! auttaa levittää rasvat ja öljyt....
yöt menneet hyvin,vauva kovin kakkaa öisinkin,ähisee ja puhisee ja vaippaa saa vaihtaa usein,ihan oikea kakkakone! saivat jo sairaalassa hoitajat naureskella kun kakkaa vain tuli ja tuli,tuntui ettei sitä vaippaa ehdi välissä laittaakaan.....peppukin jo vähän punoittaa kun välillä se kakka ehtii sielä hetken olla kun heti uuteen vaippaan tehnyt niin ei ole äiti tajunnut että se on uusi kakka jo kun tuoksahtaa....
niin ja viime yön vauva nukkui kokonaan ns minun vatsalla,eli jalat sängyllä,muuten minun mahalla,siinä tuhisi tytyväisenä,muuten alkoi heti ähinä.....
kunnon itkuja ei ole vielä aloittanut,nälän huomaan jo ennen.
ihana nappisilmä,pitkiäkin aikoja katselee ja kuuntelee,jutteleekin jo,ja hymyilee.
minulla on kannut täynnä maitoa,välillä täytyy herätellä vauvaa helpottamaan äidin oloa...
olen nyt vielä ihmeissäni tästä kaikesta,joten anteeksi sekava teksti...!
yhdessä kasassa olijoille,tuolla reissulla opin sellaisen asian että kun synnytys on alkamassa,kohtu niinsanotusti irtoaa,eli sitä kun heiluttelee puolelta toiselle niin tuntuu irtonaiselta,muuten on sellainen napakka. kätilöopiskelija teki opettajansa kanssa mulle ulkotutkimuksen ja siinä kuulin......ja ihan totta,silloin torstaina kun supistuksissani hieroin mahaani,huomasin tämän,ja ihmettelin mitä on..... :wave:
en ehtinyt kirjoituksianne kaikkia lukea,mutta sen verran näin,että voin kommentoida että täällä ei vielä mene vanhat housut jalkaan!! tosin on vasta neljäs päivä synnytyksen jälkeen..... mutta tokana päivänä sairaalan housut jalassa naureskelin itsekseni mun röllimahaani.....
mutta se ei ole nyt tärkeää.ryhti mulla on ihan pohjassa taas,ja selkä kipeä,mikä vaivaa nukkumistakin.nyt kun liitoskivut ei häiritse kyljenkääntöä niin selkäkivut...... ja mulla ne puudutuskohdatkin vielä kipeytyi.
mutta nyt haluaa jo vauvan luo,ehti se tässä välissä jo ruokaillakin....on muuten sellainen pakkaus että nukkuu kun on hälinää,ja kun siirrytään hiljaiseen niin heti herää.... hyvä vain,kun tuo isompi tuossa sitä hälinää tekee.
lisää tunnelmia myöhemmin.
ja onnea kaikille jotka jo tämän kaiken ihanuuden on saanut kokea! ja onne myös niille jotka sitä vielä odottaa!! se on kovan työn takana,mutta se kaikki palkitaan!
menninkäinen ja nappisilmä 4päivää
