Onnittelut kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä niille jotka odottelevat, tekstiä tullut sivukaupalla niin en edes tiedä vielä ketkä kuuluvat kumpaan ryhmään
Mutta tosiaan kirjoittelin silloin 5.12 aamulla että taitaa olla lähtö edessä meikäläiselläkin ja täytyy sanoa että oli fiksu veto lähteä. Pääsimme matkaan anopin ja miehen esikoisen kanssa siinä ennen viittä ja Rovaniemellä joskus puolen yön aikaan. Matkalla supisteli jonkin verran mutta sitten se rauhottui. Yöllä heräilin täällä useaan otteeseen ja täytyy sanoa että en ole varma että supistuksetko herätti vai vessahätä. Viiden aikaan aloin sitten miettiä että käypä kipeää ja kumman usein, siinä kohtaa päätin ottaa vähän kellolla aikaa... Kun kolmas supistus tuli kuuden minuutin välillä herätin anopin ja kysyin montako näitä pitää tulla säännöllisesti että se pitää ottaa tosissaan ja että pitäskö mennä
Anoppi vaan että miten usein tulee, minä että kuuden minuutin välein, anoppi siihen että joo, kannattas varmaan mennä
Aamulla kuudelta kävelin polille ja silloin oli kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kohdunsuu hyvin pehmeä. No sinnehän sitä jäätiin käyrälle ja odottelemaan mitä tapahtuu. Pikkuhiljaa alkoi supistukset käydä kipeämpää ja kipeämpää mutta kohdun suulla ei oikein edistytty. Suihkussakin kävin välillä lämmittelemässä, mukavasti helpotti oloa.
Sitten kun alkoi tuntua jo liian tuskalliselta, pääsin synnytyssaliin odottelemaan. Ilokaasun sain alkuun kipuja helpottamaan ja täytyy sanoa että se oli pettymys
Odotin että se humahtaa päähän kuin metrin halko, niin olin kuullut muiden kehuneen... No täytyy sanoa että kyllä se helpotti olo, en tiedä oliko kipua lievittävä vaikutus todellinen vai auttoiko se sen takia kun keskittyi sitä hengittelemään niin ei muka huomannut että käypi kipiää.
Aamun kuluessa ei oikein mitään edistystä tullut, supistukset vaan kävivät kivuliaammaksi. Klo 11 sain kipulääkettä piikkinä ja se lievitti oloa vajaaksi kahdeksi tunniksi. Siinä ajassa meni kohdunsuun tilannekin hieman eteenpäin. Klo 13.15 sain sitten epiduraalin ja täytyy sanoa että se oli taivaanlahja. Supistusten aiheuttama kipu hävisi lähes kokonaan. Tosin sitten hävisivät supistuksetkin melkein kokonaan ja jonkin aikaa seurattuaan päättivät antaa tippaa supistuksia vauhdittamaan. Epiduraali ja tippa yhdessä saivat tilanteen lähtemään eteenpäin ja klo 15.30 oli kohdun suu auki 5 cm ja 17.30 7cm. Siinä vaiheessa oli jo melko tuskainen olo epiduraalista huolimatta ja ilokaasu alkoi taas maistua. Kuuden jälkeen epi loppui ja paineen tunne alkoi olla melkoinen. Klo 18.45 meni lapsivesi ja klo 19.07 oli neiti maailmassa. Kokonaiskesto 13h 50 min ja ponnistusvaihe onneksi vain 17min... Ja anoppi mukana synnytyksessä. Olin varautunut olemaan yksin mutta hän jäi pitämään seuraa kun toi mulle luettavaa ja jotekin siinä sitten kävi niin että hän oli mukana koko ajan. Ja onneksi oli, täytyy sanoa että se olis ollu tosi paljon kurjempaa yksin.
Tyttö painoi syntyessään 3410g ja oli 49cm pitkä. Tänään päästiin kotiin sairaalasta. Tai ei vielä olla kotona vaan täällä miehen sukulaisten luona kun pitää täällä kaupungissa vielä hoitaa asioita ennen kuin lähdetään kotiin. Päästiin tänään käymään nopeasti kaupassa hakemassa juttuja jotka piti hakea ennen kuin synnytän mutta suunnitelmat muuttuivat =) Ja täytyy sanoa että tuo suunnitelmien muuttaja on aika ihana. Pari päivää meni nopeasti osastolla vauvaa ihastellessa ja nautiskellessa läheisyydestä. Maito on alkanut nousta ja neiti imee hyvin. Nukkuu mukavasti muutaman tunnin pätkiä, tosin juuri äskenkin söi vaan sen verran että sai hyvän maun suuhun, saa nähdä miten kauan nyt unta riittää... Maitoa tuntuu olevan rinnoissa nyt enemmän kuin vauva syö, ostin tänään rintapumpun ja kertaalleen sillä jo kokeilin. Pitää nyt yrittää tyhjentää vähän lisää.
Mutta siinä nyt nopeasti kuulumiset, meikä lähtee tästä pumppailemaan
Lyhyesti siis vielä tähän kuka missä ja milloin niin on helppo laittaa tonne vauvautuneiden listaan
6.12 klo 19.07 syntyi meille ihana tyttö. Pituutta 49cm ja painoa 3410g.