:heart: :heart:
Hihhei =) Ostin sellaisen kotidopplerin muutama viikko sitten vauvalehden markkinoilta. Tänään sitten uskaltauduin kokeileen (viikkoja 10+1), ja siellähän se viuhtoi sataa kuuttakymppiä pieni sydän =) Ihanaa.
On se vaan niin mahtavaa, ekat sydänäänet (mulla ei vielä neuvolassa muutama viikko sitten kuunneltu kun ei tiedetty miten pitkällä raskaus on) ja eka ultra.. Mä oon käynyt tän raskauden aikana jo NELJÄ kertaa ultrassa. Eka kerran viikolla 3+6 jolloin en tiennyt raskaana olevanikaan, eikä sitä nähnyt kokenut gynekään. Sain ylipitkien kiertojen takia terolutit ja clomifenit. Ennen clomien aloittamista tein varmuudeksi raskaustestin, ja se olikin positiivinen. Toisen kerran menin sit yksityiselle kun satuin saamaan ajan, kolme viikkoa tuon testin jälkeen. Silloin näkyi ruskuaispussi ja "sämpylä" sen laidassa, lääkäri pystyi sanomaan raskauden kestoksi vaan "yli neljä mutta alle kuusviikkoa. Todellisuudessa se oli sit silloin jo 5+6. Kolmannen kerran pääsin ultraan reilu viikko sitten, se oli neuvolan kautta ohjelmoitu varhaisultra raskauden keston määrittämiseksi. Silloin viikkoja 8+6 ja syke ja sikiön liikkeet jo näkyivär; siellä seräpylöitään heilutteli :heart: Ja neljännen kerran vielä toissapäivänä kun mulle tuli yhtäkkiä kamala paniikki että raskausoireet on kadonneet, apua, ei kai TÄÄKIN mene nyt kesken.. Edellinenhän meni kesken marras- joulukuun vaihteessa ja se alkoi juuri raskausoireiden häviämisellä. No, viikolla 9+6 kaveri oli jo yli kolmesenttinen, hyvinvoiva pikku katkarapu, sydän huiski sykettään, ja liikkeisiin oli raajojen liikkeiden lisääntymisen lisäksi tullut vartalonkin vääntyilyä. Söpöä =) Puolentoista viikon kuluttua on sit vielä se np-ultra keskussairaalassa. Sitten onkin meidän pikkutyyppiä katsottu jo niin paljon, että saa olla vähän aikaa ihan rauhassa mikäli ei kummempia tapahdu. Paitsi mitä nyt mutsi aina välillä häiritsee kuuntelemalla iskän ja isojen sisarusten kanssa sykkeitä =)
Mä sit jouduin (pääsin..) kertoon lapsille pikkusisaruksesta.. Kai mä oon jo niin römpsähtänyt kun neljättä odotan, että se alkaa pikkuhiljaa näkyä. Päiväkodilla jo yks täti suoraan kysyi, ja ei mulle oo tavalliset housut jalkaan enää juur mahtunut viikkoihin. Hassua, kun ipana on kuitenkin vaan kolmisen senttiä pitkä.. No, mut kun ei painoo oo tullut niin en oo huolissani. Tyttö 6v oli ihan onnesta sikkaralla, soitteli mummolleen että "arvaa mitä, musta tuleekin isosisko" ja suukottelee ja taputtelee mun vatsaa. Tiesi myös kertoa, että "äiti, sit kun sun masu tulee kipeäksi, niin meidän pitää viedä sut lääkärille, koska sitten se vauva syntyy" =D Jee. Pojat 10v ja 9v olivat ensin vähän epäuskoisia, sitten oikein aurinkoisia ja hymyileväisiä. 9v totesi taattuun tyyliinsä "voi ei, HYVÄSTI pienet bioniclenosat" ja 10v kysyi ettämihin me se laitetaan autossa. No, sanoin että siksihän me on sitä 7-paikkaista maasturia katseltu -> poitsu poistui tietokoneelle ja printtasi parit Volvot mulle paperille =D Kyllä lapset on niin parhaita.
miina-: älä sure, väsymys on ihan sallittua.. Mä tein vähän samanlaisen ratkaisun kuin sä, ja jätin vikat kolme viikkoa koulua suosiolla odottamaan. Mä en valmistu vielä, vuosi olis vielä jäljellä. Mutta oon ihan tajuttoman väsynyt, pahoinvointia ei onneks juuri enää ole. Mutta mulla on yks iso tentti parin viikon päästä, ja en missään tapauksessa jaksa siihen lukee joskäyn kouluakin; mulla on vielä ihan tajuton, yli 100km koulumatka. Päätin sit että luen tenttiin mieluummin enkä jätä sitä roikkuun, ja meen kouluun läsnäolemaan sitten joskus.