***JOULUKUUN VAUVAMASUT 2009 JOULUKUUSSA***

ihana kuva miracles :heart:
jessie mulla ihan samat ajatukset,sai toivoo ettei syntyis nyt jouluna ja sit nyt pelottaa vähä synnytys tai siis kuinka kipeenä on kivusta ja kuis nopsaa tai hitaasti synntys menee

 

miracles, voi kun ihana kuva!

mulla on elämäni eka utaretulehdus, ei uskos että lehmän uraa on takana 2,5v yhteensä. sattu vaan pahimpaan saumaan kun huomenna on ne ristiäiset.. |O ei ehkä kiillä joka paikka, tyytyväinen jos kaikki tarjotttavat saa pöytään..

 

Bellona, miul kummittelee mielessä tuo viime synnytys, joka oli nopea, mutta piruvie miten kivulias, kun ei kerennyt mitään puudutteita saada ja ekassa sain vihdoin ja viimein epiduraalin lähes tajunvievien suppareiden ollessa päällä ja vaikutus loppui hiukka liian aikaiseen, joten loppu oli taas yhtä tuskaa...Jospa miullakii tälläkertaa osuis paremmin kohdalleen tuon lääkityksen saaminen...

Mymmeli, ihana huomata, että muillakin pyörii samat ajatukset . Miusta tuntuu, et ei pysty ees keskittyy mihinkään kunnolla, kun tuo synnytys pyörii mielessä 24/7 :ashamed: ...

Mut kyllä muistan sen tunteen, kun vauvan on saanut synnytettyä, miten ihanalta se tuntuu, olo on aivan mahtava, kun on selvinnyt siitä urakasta ja nyt tää on vielä TODELLAKIN viimeinen kerta ...

 

täällä kans kasassa edelleen. tosin olo kuin halolla ois hakattu. :x

s-a-j ja tonttu 39+3

 

jessie, mulla oli samat filikset ennen synnytystä et entä jos joutuu luomuna taas tekee.. mut onneks ei tarvinnu.

 

Täälläkin edelleen yhtenä kappaleena. Eipä oo tullut kipeitä supistuksia yhtään moneen päivään. Maanantaina ois seuraava neuvola ellei ennen sitä synny ja epäilen suuresti. Sitten varaillaan jo yliaikaiskontrollia äippapolille ja mietin että mitenköhän sinne pääsee kun taas torstai on aatto ja perjantai pyhä. Tietty kerkee keskiviikolle ajan saada ja ronkkimisesta ärsyyntyneenä lähtee syntymään ja syntyy sit vuoden viimesenä päivänä. :/ No jospa se lähtis tänä viikonloppuna itestään tulemaan tai sit suosiolla odotellaan tuonne ens vuoden puolelle.

Sanle ja veturi 40+1

 

Jessie, mymmeli ym.muut jännittäjät. Mulla ihan sama fiilis. Ensin ootti, että ei jouluna tarviis lähteä synnyttämään ja nyt kun melkein joulusta jo päästy, niin alkaa taas se synnytys hirvittämään... Ja kun nyt mennään jo yliajalla, niin lähtöhän voi tulla ihan millon vaan.

Minua nyt jännittää eniten nimenomaan se ponnistamiskipu. Niin kertokaas minulle, jo synnyttäneet, että ootteko siinä ponnistamisvaiheessa saanu minkälaista kivunlievitystä? Kun eikös nuo spinaalit ja epiduraalit lopeteta ennen ponnistamista? Tuntuu, että jos se menee luomuna, niin ratkeaahan siinä rööri kahtia! Hyi kun menee ihan kylmät väreet ajatallessa! |O

Ja ensisynnyttäjät, pitkäänkö teillä on synnytys kestäny? Supisteluilla kai se yleisemmin alkaa kuin vesien menolla? Sori jos kyselen samoja asioita, mitä ootte jo synnytyksestä kertonu, mutta ei millään jaksa ruveta kaikkia kahlaamaan läpi... :ashamed:

Jouluaippä rv 40+1

 

Jouluäippä Mulla ei esikoisen synnytyksessä tuntunut ponnistusvaiheessa kipua. Epiduraali lopetettiin kyllä hieman aikasemmin ja laitettiin oksitosiinitippa mutta kai se sen verran vielä vaikutti että tuntui vaan se ponnistamisen tarve. Ja siis kyllähän sen tunsi että vähintään meloni sieltä on tulossa mutta ei se varsinaisesti kipeetä tehny. Mulle tuli tosi pahat repeämätkin mutta sitäkään en itse tuntenut. Mutta se ponnistamisen tarve oli niin valtava että helpotti kun sai työntää vaikka ei sekään kovin ihanalta tuntunut. Mulla ekan synnytys kesti n.17h joten hidasta hommaa oli avautuminen. Tai no mulla seilas noi supistukset aikalailla joten varmaan kunnolla se synnytys alko vasta kun mentiin sairaalaan ja siitä meni 12h kun poika syntyi. Mulla ei vedet "suostuneet" menemään itsekseen vaan kätilö puhkaisi kalvot siinä vaiheessa kun olin jotain 8cm auki, hieman ennen ponnistusvaihetta.

 

Koivunkäpy, joko teillä on ristiäiset!? Meillä taitaa tulla nimetön vauva, ei vaan ole sopivaa nimeä Tyynelle ja mies ei suostu sitä laittamaan. :kieh:

Jouluäippä Monet sanovat, että se on NIIN helpottava tunne kun pääsee ponnistamaan, mutta itse olen kyllä aivan toista mieltä. Ne supistuskivut kyllä kestän (vaikka ne tässä synnytyksessä oli AIVAN hirveät) mutta se ponnistaminen on ollut kyllä kahdelta viimeiseltä tytöltä niin kivuliasta, että kitarisat on näkyny varmaan ensiapuun asti... :x :xmas: Esikoiselta olin niin hyvin doupattu (epiduraali HIEMAN epäonnistui kun tunto meni varpaistakin) että siitä en muista kokeneeni tommosta kipua. Tosin ensimmäisen ponnistusvaihe kestää yleensä pidempään, että sekin tekee sen ettei ole niin kipeä kuin nopeassa ponnistuksessa. Mulla nämä kaksi viimeistä tyttöä on tullut nopealla ponnistamisella (2min ja 7min) esikoinen taas 40min.
Ja luomuna nuo kaksi viimeistä siis.. Silti en ole itse saanut naarmuakaan kummassakaan.
Mutta äläs huoli, hyvin se menee! :hug:


Miracles

 

huomenia!
Jouluäippä, minäkin yhdyn niihin jotka sanoo ettei se ponnistaminen satu. se tuntuu semmoselta jännältä (en osaa selittää) mut ei se kyllä sillai sattunu. Paljon pahempia oli avautumisvaiheen kivut/supistukset jotka olivat tooooosi kivuliaita.. tälläkertaa yritän olla viisaampi ja pyytää helpotusta aijemmin..
Niin ja tosiaan toosakin kipeyty vasta sitten pari tuntia synnytyksen jälkeen, synnytyksessä repeämiä, tikkausta ym ei ees sillai huomannu!

s-a-j ja tonttu-tirppa 39+4

 

Epiduraalin vaikutushan kestää tunteja, joten kyllä mulla ainakin toimi niin ettei ponnistusvaiheessa tuntunut kuin se ponnistamisen tarve. Ja spinaalikin vaikuttaa 1-2 tuntia. Tietty riippuu siitä, miten pitkään ponnistusvaihe kestää (mulla oli 12 ja 2 min) että ehtiikö vaikutus hävitä. Ja jos ehtii niin voihan sit vielä laittaa kohdunkaulapuudutteen.

Jessie mene aikanaan sairaalaan! Mäkin menin jo monta tuntia ennen kun synnytys varsinaisesti alkoi, kun epäilin, että nopeasti tulee tämäkin enkä ehdi saada mitään. Niin kuin sitten olisi mennytkin...

 

Onnea uusille vauvautuneille, olittekos vau ja tintiäinen ainakin! :flower:

Olipas taas hankala yö. Mä näköjään valvon nykysin aina klo 4-7 välillä(ärsyttävää!!), joko osan aikaa tai jopa kokonaan...Tänä aamuna vähän vähemmän aikaa, mutta mä ehdin kelailla jo kaikkea kauheuksia sinä aikana ja nyt se synnytysjännityskin tais iskeä...Onneksi täällä ollu paljon jutustelua aiheesta, tietää vähän mihin varautua ja sit ei kumminkaan tiiä mitään. Oon nyt kans alkanu jännäämään, et mistä tiiän lähteä srlaan ja mitä jos tapahtuu synnytyksessä jtn odottamatonta, mikä on vaaraksi vauvalle tai mulle...Ja yöaikaan nää mietinnät saa mielikuvituksesta kivoja pikku lisämausteita.. :ashamed: Samoin mietin, ku tässä näytetään yliajalle menevän, et mitä jos vauva kasvaakin yllätyssuureksi tai istukan toiminta alkaa jo heikkenemään jne...Kaikkee tosi "hedelmällistä" mietin ja tietty ne pyörii vieläkin mielessä joskin vähän vähemmin maustein...

Kuulin eilen muuten ekaa kertaa sellaisen termin kun pitkittynyt supistus? Kaveri varoitteli ja sanoi ettei niitä saa montaa kotona katella, vauvan hapensaanti vaarassa. Kestoltaan ainakin 4-5min. Puhui mulle tollasista, ku kerroin et etenkin autossa istuessa supistus kestää pidempään(ei kyl varmaan tollasia aikoja), kun ei saa asentoa oikeen muutettua. Mietin tässä sitten näitä monta kk kestäneitä supistuksia, ja niiden kestoja, ku tosiaan osa ei meinaa ohi mennä, et oonko voinu tietämättäni aiheuttaa vauvalle jo jtn hapensaanti ongelmia/vaurioita vai onko se vaarallisempaa esim. kivuliaiden supistusten yhteydessä jo käynnissä olevassa synnytyksessä?

Joko?-kyselyt alkoi meillä jo jouluaattona, vaikka la "vasta" huomenna. Ei kyllä jaksais kyselyihin vastata, ku tää omakin mieli on kuin vuoristoradassa. Välillä niin valoisa ja positiivinen, välillä mä oon ihan varma ettei tää meidän vauva synny ikinä vaan mulle on ikuisiksi ajoiksi kasvanu tällänen "killukka" tähän eteen minkä liikkeitä on ihan stressissä seurattava...huoh! Ja vielä se 2vkoa voi maksimissaan kestää....

Olipas taas valitusta, sori :ashamed: Mies kuuluu tulleen flunssaan, toiv. itse siltä säästyisin. Ei kiva ajatus näin synnytyksen läheisydessä.

Noh, joulun jatkoa kaikille ja voimia meille kärvistelijöille! :hug:

diiselikissa + 39+6

muoks Ihana kuva Miracles Tyyne-vauvasta! :heart:

 

miracles, juu on tänää ristiäiset mitkä voi mennä vallan loistavasti kun mulla ei ollu aamulämpö kuin 39 |O noo, tarpeeks troppia naamaan ni jos edes sen hetken kestäs tolpillaan. aamulla uskaltanu ees poikaa ottaa syliin ku tolpillaan meinannu kestää, mulla ei siis oo kunnon kuumetta ollu varmaan 10vuoteen. nyt sit hiki vrtaa kun vedin nappia naamaan.
Onneks tuo ukko kulta osaa hoitaa homman kotiin ja siskosa lupas tulla pursottaa kakun, meikäläisestä ei ehkä siihen nyt ois, eilen iltamyöhään täytin sen, liekkö minkä makunen komeus koossa meillä..

Tuosta ponnistuskivusta, pudentaalipuudute on ainut minkä voi viel siinävaiheessa antaa, ja kannattaa melkein pyytää välilihanpuudutus jos ei muita puudutteita ole menossa. ekasta ja tästä vaan kirveli silleen kummallisesti värkkiä kun ponnisteli, kakkosesta kyllä oisin karjunu jos oisin kyenny, johtui ehkä siitä kun lähti repeemään paikat ilman puudutusta.
Myräkän sanoja lainatakseni, kyllä siitä henkiin jää vaikka luomuna vetäis, mutta ihan kiva jos jotai saa.

Jaha, toinen kuppi sumppia ja sit suihkuun ennen ku ukon systeri tulee, menee kylkiä pitkin hikipuroja :x

 

Diiselikissa Noi ylipitkät supistukset ei oo tosiaan hyväksi, ainakaan synnytysvaiheessa kun ovat muutenkin rajumpia. Voivat repiä istukan irti ennen kuin vauva kerkiää edes syntyä. Mutta just noi aikasemmat lievemmät, jotka johtuu juuri asennosta tai muusta niin en usko että ne kovin vahingollisia olisivat. Mullakin oli joskus puolen välin paikkeilla semmosia että jos lähti esikoista vaunuilla työntämään niin tuli oikee kestosuppari päälle eli kesti niin kauan kun liikkeessä pysy. Tai en tiiä oliko se edes oikee supistus mutta maha oli kovana n.5-10min ja helpotti sitten kun pysähty.

Mua alkaa jo niin suorastaan vit***maan noi ihmisten kommentit. Siis ku ei sais edes sanoa että oon jo ihan kypsä tähän olotilaan. Kaikki vaan heti että no elä hättäile kyllä se sieltä tulee ja ei ne sisään oo ennenkään jääny. Joo mutta kun mä haluan se ulos mielellään heti. Ihan tarpeeks monta kuukautta on nyt jo kestänyt tätä repimistä, supistusta ja tunnetta että per*e putoaa kanveesiin. Ja ei paljon helpota se että lääkäri sano jo melkein 4vk sitten että syntyy hetkenä minä hyvänsä ja tässä sitä vaan jatkoajalla törötetään. :kieh:

Pitäs anoppilaan lähteä tapaninpäivän ruualle. Ja kiinnostus nolla. Tietää jo valmiiksi ne niitten jutut että hoh hoi! Päätin jo valmiiksi että vastaan sen verran tylysti kaikkiin "tyhmiin" kysymyksiin ja heittoihin että älyävät lopettaa. Tällä mammalla ei nyt pinna riitä kuuntelemaan mitään kliseisiä iänikuisia heittoja! :/

Sanle ja veturi 40+2

 

diiselikissa. miulla sama homma, kun on auton kyydissä, niin supistuksia tulee tiheeseen ja ne tuntuu kestävän välillä ikuisuuden, siksi aina kun tuonne sairaalaan on öisin lähdetty tässä jo kaksi kertaa "synnyttämään", niin supparit on tuon reilun puolentunnin matkan aikana tulleet jo kolmenkin minuutin välein ja napakoina, mutta piruvie silti loppuneet monen tunnin jälkeen, mutta siis tuo auton tärinä ilmeisesti tekee miulle kunnon supistuksi... Ja tästä oon vetänyt johtopäätöksen, et jos tosiaan miun on kotona odotettava niitä kivuliaita supistuksia ( kun monentunnin lähekkäin tulevat ei riitä ), niin hitto ne kyllä autossa sitten yltyy siihen malliin, että autoonhan tää ipana syntyy :/ ...

Miulla kanssa mieli niin vuoristorataa, aamulla melkein taas itkua väänsin, kun pelottaa ja nyt hiukka rauhallisempi. Mut meitä on täällä kyllä näköjään vielä useampikin, joilla samat fiilikset.
Jouluäippä, miulla just esikoisen kohdalla epiduraali loppui jonkin verran ennen ponnistamista, siksi eivät enää sitä lisänneet, kun oltiin jo loppuvaiheessa ja en haluu pelotella, kun jokainen kokee kivun sun muut eritavalla, mutta miun ponnistus tuolloin kesti 10 minuuttia, mikä ensisynnyttäjällä kuulemma suht lyhyt, mutta hittolainen miten se koski. Se oli ainut kohta jossa huusin, tuntui että repeää kahtia. Silloin miulle tuli pahat repeämät, mutta niitä en itsessään tuntenut, pahempaa siinä oli se paineen tunne, kun mie väänsin kuin hullu, että saan vauvan pihalle.
Mutta tässä nopeassa synnytyksessä oli se hyvä puoli, että ponnistus ei sattunut yhtään, tulin tulotarkastuksessa vessasta ja pää kuulemma jo hiukka näkyi ja vauva vaan liukui itsekseen ulos, kätilön ottaessa "kopin" ja ponnistusaika oli vajaa minuutti reilusti.

Mut sehän se just niin pelottavaa onkin, kun miullakin kaksi täysin erillaista synnytystä takana ja tää se vasta hankala tapaus on ollutkin jatkuvine supistuksineen, että miten kaikki menee tälläkertaa. Eli jouluäippä, vaikka kuin synnytyksiä takana, niin olo miulla tällähetkellä ihan kuin ensimmäistä olisi menossa vääntämään :headwall: ...

Jessie 39+4

 

Sanle:

Mua alkaa jo niin suorastaan vit***maan noi ihmisten kommentit. Siis ku ei sais edes sanoa että oon jo ihan kypsä tähän olotilaan. Kaikki vaan heti että no elä hättäile kyllä se sieltä tulee ja ei ne sisään oo ennenkään jääny. Joo mutta kun mä haluan se ulos mielellään heti. Ihan tarpeeks monta kuukautta on nyt jo kestänyt tätä repimistä, supistusta ja tunnetta että per*e putoaa kanveesiin. Ja ei paljon helpota se että lääkäri sano jo melkein 4vk sitten että syntyy hetkenä minä hyvänsä ja tässä sitä vaan jatkoajalla törötetään.

Siis tuo on just kuin suoraan ajatuksia miun päästä . Ärsyttää tuo ihmisten kommentointi, kun ite kärsinyt kuukausitolkulla kaikkien ongelmien kanssa. Ja äskettäin miun "erittäin" kannustava ystävä soitteli "joko,joko" soiton ja kommentoi, että " kyl minuu ei käy yhtään kateeksi tuo siun olotila, kun muistaa omat kamalat synnytkset " |O . Siis onko pakko tulla toitottaan ihmiselle, joka muutenkin pelkää synnytystä, omia kamalia kokemuksia ja oikein hieroa suolaa haavoihin, että siinähän kärsit sitten :headwall: :headwall: ... Kylläpä taas piristi päivää tuo soitto, perhana.............

 

Huomenia! :wave:

KIITOS kaikille, jotka jo kommentoitte noita minun kysymyksiä! :hug: Ihana kun jaksatte tsempata!

Miracles, mulle kanssa on toitotettu, että sitten helpottaa, kun tietää, että pääsee ponnistamaan. Että saa "ite tehä" jotain asian eteen. No, näin etukäteen oon kuvitellu, että kestän ne supparit ja kun tiiän, että niihin saa (jos saa ) epid./spin. Mutta se ponnistaminen... |O Jäikin kysymättä just tuo mistä Belllona ja Koivunkäpy jo mainitsikin, että miten hyvin ne paikallisesti annettavat puudutteet sitten on ponnistusvaiheessa toiminu? Kohdunkaulan- ja välilihanpuudute eikö niitä ainakin oo?

Diiselikissa. Mulla kanssa on ollu noita kivuttomia supistuksia jo alle 20 rv:sta ja tässä loppupuolella muuttuivat kipeiksi ja pitkäkestoisiksi, yli 5 min kesti kipu ja kovetus. Muutaman viikon sitä kesti ja lääkärikäynneillä kysyin pariltakin eri lääkäriltä, että onko siitä vauvalle haittaa, kun noin pitkään kestävät. Vastaus oli, että ei. Nyt tosin ne kivuliaat sup. on rauhoittuneet. Eikä noiden em. lri-käyntienkään jälkeen oo ultrissa sanottu näkyvän mitään huolenaihetta.

Jouluäippä rv 40+2

 

Jessie, Sanle, Jouluäippä, niin samoissa tunnelmissa mennään monessakin asiassa! Onneksi on "kohtalotovereita" ja toivotaan, et mein tontut tulis kaikella onnella ja vaikka aika lähekkäin, niin ei kenenkään tarviis yksin jäädä pinoon ruikuttamaan. Vaikka onneksi te vauvautuneetkin jaksatte vielä tsempata meitä viimeisiä! Kiitos siitä :hug:

Käytiin ulkoilemassa koiran kanssa pari tuntia tuolla lumisateessa, piristi vähän mieltä aamuisesta. Me lopetettiin myös jo joulun vietto, mies lähti hakemaan pizzaa...ei ehkä jouluruokia yhtään terveellisempi vaihtoehto, mut jotenkin tänä vuonna muutenkin itellä toi jouluun keskittyminen ei oikein onnistunu, niin sama kai se. Pari suklaakonvehtia perään ja päikkäreille, niin eiköhän se tästä tämäkin päivä suttaannu!

 

Moikka vaan piiiitkästä aikaa :wave:

On niin kiireistä tämä vauva-arki, etten ole ehtinyt kirjoitella mitään :ashamed:
Kuitenkin kuulumiset on luettu!

Ihan hyvin on arki sujunut, tosin masuvaivaa meinaa välillä pikkuisella olla eli itkeskellään melko paljon..

Olisin myös kiinnostunut tuosta kerhosta, pistin sukkaparille viestiä :attn:
Siellä kertoilen sitten lisää, nyt on taas mentävä.

takhisis + pikkuneiti 22 pv

 

Tervehdys täältä kaikille! Ihana lukea teidän kuulumisia, kun itsellä on samanlaiset mietteet.. Viikkoja nyt 40+1. Eilen uskaltauduin synnärille näytille, mutta passittivat takaisin, kun kaikki on niin hyvin!! Syyskuusta lähtien supistellut ja seitsemän viikkoa sitten on kuitenkin ollut melkeinpä sama tilanne kuin eilen. Siis käsittämätöntä! Ensin olen sairaslomalla koko syksyn ja jopa sairaalassa pari yötä ja sitten keikun yliajalle... Suututtaa ihan vaan pikkusen

Ja muakin kyllä ottaa aivoon kaikenmaailman soitot ja kyselyt, että joko nyt, joko nyt...?! En tiedä nauttiiko kukaan näistä "ylipäivistä" ja saisivat ihmiset kyllä ymmärtää pitää suunsa kiinni. Kyllä varmasti jokainen ilmoittaa sitten, kun se vauveli on maailmassa.

Mulla kaksi ekaa lasta on syntynyt käynnistyksillä ja kolmas ihan itsekseen 40+1 rv. Kaikki synnytykset ovat olleet nopeita, mutta noi käynnistetyt olivat kivuliaampia ja rajumpia. Täällä Tampereen seudulla yliaikakontrolliin kutsutaan nykyään vasta sitten kun on 42 raskausviikkoa. Musta se on tolkuttoman myöhään!! Meidän tyttö syntyi 10 päivää yliaikaisena ja silloin sanottiin, että istukka oli kalkkeutunut ja tytön iho hilseili elikä hän oli selvästi yliaikainen. Jos nyt sitten odotteleen kaksi viikkoa yli, kuinkahan sitten käy...?! Aika pelottavaa. Samaten kuin se, että tämä edellinen neiti (nytkin on tyttö tulossa) painoi syntyessään 4180g ja oli jo selkeästi vaikeampi pusertaa ulos kuin pienemmät veljensä.

Että tällaista huolta... Ja kipulääkitystä mä olen saanut vain kahdessa ekassa synnytyksessä ja nekin on annettu juuri ennen ponnistusvaihetta, jotenka eivät ehtineet vaikuttaa muuta kuin kokoonkursimiseen.

Eniten mua tällä erää huolettaa se, että ehdinkö sairaalaan tarpeeksi nopeasti. Eilen kellotettiin matka näin talvisaikaan ja siihen meni melkein puoli tuntia. Kun kuopus syntyi lähdimme kotoa kello 7.10 ja hän syntyi 7.45 eli melkoisen vauhdikkaasti... En haluaisi synnyttää taksiin tai ambulanssiin ja tämä kyllä oikeasti stressaa jo melkoisesti. Meillä ei edes ole lastenvahteja, jos yöllä joudun lähtemään. Yksin on mentävä ja onpa sitten kiva ponnistella jossain moottoritiellä taksin kyydissä .

Että tulipas ankeeta tekstiä... Anteeksi vaan!!!

 

Poika sai Nimekseen Juho Markus, ja huusi puolet ajasta minkä pappi puhui

 

Osloni: sama täällä. Sairaslomalla oltu ikuisuus ennenaikasuuden uhkan vuoksi, srlassa makoiltu pari päivää, kortisonit saatu keuhkoja vahvistamaan, pelätty monta vkoa ettei tuu liian aikasin ja nyt sit monta vkoa että syntyis jo!!! Ja edelleen ootellaan, kokeiltu jo kaikki maailman "vauhditus"keinot, nyt mä oon päättäny vain ja ainoastaan levätä. Ja jos en väärin muista, ni monella meistä jäljellä olevista on vähän samanlaista taustaa ja ainakin supisteluita ym. vaivoja jo vko tolkulla takana. Ei kai tässä muu auta, ku aatella et max. 2 vkossa joku jo vikat "tontut" häätää yksiöistään. Eipä silti, mä pelkään kyllä kans niitä lähes 2 vkoa yliaikaisten riskejä ja toivon todella ettei niin pitkälle tarveis mennä.

Koivunkäpy, hieno nimi poitsulle! :heart:

 

[/b]Diiselikissa: tutulta kuullostaa joo. Mäkin sain kortisonit yms. supistustenestolääkkeet ja nyt sit ihmetellään... Lievästi raivostuttaa!! Mut säikäytettiin yhdellä Taysin keikalla jo niinkin, et lääkäri sanoi kohdunsuun olevan auki 4 cm, mutta lähetti kotiin vain odottelemaan. Viikkoja taisi tuolloin olla 32.. Makoilin sen illan ja yön lievässä paniikissa ja lampsin takaisin taysiin seuraavana päivänä. Silloin tilanne tarkastettiin, eikä mitään hätä ollutkaan! Oli lääkäri katsonut väärin! Musta aika käsittämätöntä...
Mä en haluais millään jäädä enää ensi viikoksi kotiin lasten kanssa, nekin kun ovat nyt lomalla. Mies menee töihin. Mun hermot ei tahdo oikein kestää enää tätä ja kun on itse levoton, lapsetkin ovat. Se on sitten yhtä hermojen kiristystä koko viikko!
Millähän verukkeella saisi ne käynnistämään tämän synnytyksen...?

 

Osloni, mähän makasin kk pakkolevossa ennen aikasuuden uhan takia ja sitten kun olis saanu syntyä ni kissan viikset :kieh: ehdittiin jo varata aika käynnistykseen vk 39, mut tajus syntyä ennen sitä, onneks niin oli lapsenvahti..

 

Koivukäpy, hienoa te ootte saanu jo nimen pojalle, oikein vielä hyvänkin :hug:
Ja siekin taudissa vielä!!!!
Tiedän tunteen, nimittäin samassa suossa ollaan täälläkin :x
Ihan KAMALAA!!!! Jouluaattona rupes kuume nousemaan tai ei tullu yllätyksenä oli nimittäin rinnat jo niiiiiiin kipeet ja punaset ja kuumat. Ja et on mukava imettää, voi kiesus :headwall: :headwall: En oo antibiootteja hakenu. Buranalla ja kaurapussihauteilla oon koittanu pärjätä. Ja vauva polo on syöny ties mitenpäin rinnalla et sais nuo patit häviämään, mut ei...
Joko siulla helpottaa, ja millä konsteilla??
Tänään ei kyllä kuume oo enää noussu ku vähän, et jospa se tästä
Meidän jäbällä taas ährypuhrut käynnissä, katotaan nukutaanko tänä yönä.
Ja tää jätkä taitaa kans jäädä ilman nimeä jota jokainen käyttäs, kun ei taideta päässä ees miehen kans yhteisymmärrykseen, mutta mummi ja pappakin haluaa sanoa sanansa, kohta meikä tyttö kilahtaa!!! :kieh: