Joulukuun tontut -15 *toukokuussa*

Katann miten meni kuntotarkastus?

Kävin tossa kylillä asioilla ja käytin tota meidän pakua korjaamolla. Nyt ois sekin katsastus kunnossa mulla ois 12päivää nt-ultraan.. kerroin pojan kaverin äidille kun poju oli heillä kylässä ja kävin hakemassa ja tuli puhetta, niin eipä ees onnitellu kysy vaan eikö mulla oo selkä kipee kun hällä on ja ekasta lapsesta meni selkä kokonaan pois pelistä.. No mikään ei oikuttele mulla ainakaan vaikka jo seitsemäs tulossa.

HooKoo 10+3

 

Heippa pitkästä aikaa,

Mulla on kirjottelu jäänyt kun tää väsymys on edelleen ollu ihan jäätävää, viikon olin sairaslomalla ja sen jälkeen helpotti mutta taas se on tullu takas. Nyt on uutena vaivana myös alkanu kolottaa luita alapäässä, voiko ne liitoskivut alkaa jo näin aikaisin????
Neuvolassa kävin ekaa kertaa tänään, täti suositteli tukivyötä, sanoi että hyvinkin kun ikää jo +30 ja neljäs lapsi niin liitoskivut saattaa alkaa jo aikaisin eikä helpotusta oo tuskin luvassa.....eli loppua kohti pahenee.
Vaavin sydänäänet saatiin heti kuulumaan ja jumpsuttikin kovaa tahtia, päälle 160

Tänään 10 + 2.

 

HooKoo-82 Kuntotarkastus meni hyvin ja nyt vaan pankkiin sopimaan aikaa kauppakirjan kirjoittamiseen. Kohta sitä pääsee taas muuttohommiin. Tuosta ei sitten liikahdetakaan ihan heti, toivottavasti

Täällä voidaan edelleen pahoin ja väsymys on mukana joka hetkessä. Asiaa ei auta yhtään kun esikoinen on aloittanut nyt jostain syystä aamuhuudot klo.5. Epäilen hampaita.. päivät menee odottaessa milloin natiainen menee päikkäreille, että itekin pääsis. Kyllä sitä tulee joka päivä mietittyä, että miten vauhdikasta elämästä sitten tullee ku toinen tähän vielä. Onko jollain entuudestaan lapset 1v6kk ikäerolla? Kokemuksia?

Katann & Tyyppi 7+3

 

Eilen olikin jo eka neuvola, ultra-aikaa pitäisi varailla kun joku hemmetin päivä vaan muistaisi soittaakin sairaalalle ennen puhelinajan päättymistä, taas muistin vasta nyt :headwall:

Kahvinjuonti loppui viime viikonloppuna seinään, oksetti ajatuskin kahvista. Olin alussa huolissaan siitä, miten tulen pärjäämään jos saa juoda vain sen kolme kuppia, mutta homma ratkesikin sitten itsestään. Jännä, kun kuitenkin vuosia ollut paha kofeiiniaddiktio.

Ja pahoinvointi lisääntyy, parina aamuna norjan puhuminen sujunut oikein hyvin ja illalla iskee uusi pahoinvointi. Kun vielä tajuaisi syödä tarpeeksi, niin välttäisi edes osan. Mutta toisaalta, onneksi on oireita. Muuten varmaan kuolisin stressiin.

Louhi Suosittelen, että käyt yksityisellä ultrassa. Se reilu sata euroa on pieni hinta siitä mielenrauhasta, jonka se antaa. Itse pelkäsin aivan helvetisti, etenkin ku oireet olivat todella lievät. Lisäksi keltarauhanen kipuili, niin olin välillä aivan varma kohdunulkoisesta, joko repeytyisi ihanjustheti ja kuolisin sisäiseen verenvuotoon.
Ultrassa paljastui oikeassa paikassa oleva oikea raskaus, joka oli pari viikkoa oletettua pienempi, joten siksi oireetkaan eivät olleet vielä ehtineet alkaa. Nyt sitten niitä riittääkin.
Mutta suosittelen tosiaan käymään yksityisellä.

 

Aurinko82, täällä myös jomottelee alakerran luita.

Katann, meillä esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa vuosi ja kaksi kuukautta. Keskimmäisellä ja kolmosella puolestaan vuosi ja seitsemän kuukautta. Menoa toki riittää, mutta en ole kokenut ylivoimaisena. Tai jos oisin, niin eipä tietenkään nyt neljättä odoteltaisi.

Oli kauhea nälkä, mutta jälleen kerran kävi niin, että kun sai ruokaa eteen, tekikin pahaa eikä saanut juuri mitään alas.

8+2

 

Katann onnea uuteen taloon
Ikä ero asiaa meillä pienimmäisillä vitosella ja kutosella on 1v2kk ja hyvin on menny iso ja pieni samaan syssyyn, ongelmia ei siis ollu sopetuivat toisiinsa ja ei ollu mustiskaan isompi vauvvaan. Nyt ovat erottomat siskot

 

Peloista on nyt täällä paljon puhuttu: Luulen että jokainen odottaja "pelkää" tai ainakin miettii jossain vaiheessa odotusta jotain: vauvan vointia, down-riskiä, omaa selviämistä synnytyksestä... kukapa mitäkin. Alkuraskaushan on tuohon niin otollista aikaa, kun raskaustesti ei vielä kovin paljon vastauksia anna.
Pientä "pelkoa" pitääkin olla, se on ehkä alitajuinenkin tapa valmistautua huolehtimaan vauvasta ja auttaa kiintymään häneen jo kohdussa. Invalidisoiva aito pelko ei ole enää ok ja eikös tästä jokin tutkimuskin ole tehty, että vaikea pelko jopa vieraannuttaa äitiä vauvastaan.
On eri asia pelätä kaikkea, kuin olla terveellä tavalla huolissaan(vaikka aiheettakin).
Jos ylim. ultraukset sun muut on jollekin sopivin tapa saada itsensä rentoutumaan, on silloin ihan ok tehdä niin. Stressin välttäminen on ihan oikeasti tärkeää niin äidin kuin vauvan kannalta, joten kukin käyttäköön ne keinot, joilla sen tiedostetun stressin saa kevennettyä.

Omalla kohdalla jännitin aikanaan ensimmäistä alatiesynnytystä ja pelkäsin että repeän synnytyksessä itse niskaan asti vammautuen iäksi. No, en revennyt, enkä sitä ole miettinyt raskauksissa enää sen koommin synnytyksen koettuani.
Ylipäätään raskauksissa muuten on ollut rento olo, mitä nyt eka ultra aina jännittää että onko siellä ketään ja ettei niskaturvotukset sun muut tuo huolta.

Sanoisin tätä alkuraskauden olotilaa faktojen vuoksi varautuneeksi, mutta olen ikionnellinen että ollaan taas mahdollisuus elämään saatu. Positiivinen raskaustesti on jo iso juttu! Tässä vaiheessa kun vauvaa ei kirjaimellisesti tunne vielä eikä mitään oireitakaan ole, en vielä ole edes sisäistänyt kunnolla koko raskautta.

Tsemppiä pelkääjille, ja toivottavasti viimeistään ultran jälkeen voidaan kaikki sitten aloittaa se ihana raskaana olo vaivoineen päivineen!

Nyt on ekassa neuvolassa käyty. Sydänääniä ei edes yritetty saada kuuluviin, täyteltiin vaan kaikenlaista, ja varattiin aikoja. Verenpaineet ok, painoindeksi ok, mutta mutta: hemoglobiini vähän alle 100!!! Voi juma...eipä ihme että on väsyttänyt...liekö arvo eläissäni noin alhaalla ollut. No, apteekin kautta kotiin ja multivita raskausvitamiinit tarttui mukaan. Katsotaan riittäkö tuo vai pitääkö ottaa rautaa vielä erillisenä valmisteena. Luulen että nyt pitää päivittää ruokavalio kuntoon: minulla on ollut kauan ns. ärtynyt paksusuoli, ja se voi vissiin tosi ärtyneenä aiheuttaa tätä hb-ongelmaa. Nyt jää kahvi ja nekin vähäiset mausteiset ruoat pois, josko asia talttuisi sillä. Olen ehkä syönyt muutenkin huonommin, kun koetan pitää painon kurissa. Tässäkö se nyt kostautui: /

 

Hitokseen paljon väsyttää vaikka hb oli kuun lopussa hyvä. Mä oon jo yrityksen aikaan syönny multitabsin raskaus ja imetys vitamiinejä ja foolihappo lisää, siinäki sitä rautaa jonkii verran. Voip olla kyllä kahvin juonti vähästä enää niin sen puute uuvuttaa.
No tässä joutaa iltapuuron keittoon.

HooKoo 10+3

 

Moikka! Olen uusi tällä foorumilla. Tänään tuli rv 10 täyteen. Ensimmäinen raskaus menossa ja hyvillä mielin odotellaan.

3.12/piiemm/26/1./PHKS

 

Jospa yrittäisin hieman avata tuota pelkäämistä?

Kaikki pelko ei ole järjellä selitettävää. Sanonnassa "pessimisti ei pety" on vinha perä, koska surun käsitteleminen etukäteen valmistaa tulevaan. Siitä huolimatta koskaan ei voi olla, -tai ainakaan minä en voi olla, valmis varhaiseen tai myöhempään keskenmenoon vaan se tulee kuin yllättävä isku palleaan. Näet, että joku aikoo pamauttaa sinua ja epäröit että ihanko oikeasti, seuraavaksi läjähtää nyrkki keskelle vatsaa ja putoat kivusta alas ja vajoat epäuskoon ja mieli helähtää palasiksi. Tästä huolimatta hetkellisen mielenrauhan voi löytää siitä, että pystyy hetkellisesti hyväksymään mahdollisen keskenmenon ja ei enää elättele toiveita.

Hyvin kirjoitettiinkin jo, että jokainen on omanlaisensa, jokainen taaplaa tyylillään. Niin totta! Jokainen rakentuu menneisyydestään ja nykyisyydestään erilaiseksi ja suhtautuu eri tavoin odotukseen. En voi edes kuvitella sitä murhetta ja tuskaa mitä 10-15 keskenmenoa ovat tuoneet. Mielettömän vahva nainen olet HooKoo-82. Voi kun tuota asennetta voisit antaa meille pelkureille, mutta ikävä kyllä se ei toimi niin! Vertaistuki lohduttaa, se kun joku jakaa tuntemukset. Tarkoitat hyvää ja ihailen hurjasti asennettasi, mutta tilanne on vähän sama kuin sanoa masentuneelle pää pystyyn, minulla oli kolme kertaa kauheampi elämä ja silti olen porskuttanut upean elämän itselleni! Ethän HooKoo pahastu? Yritän vain äärikömpelöin esimerkein selittää MIKSI joku pelkää jo silloin, kun vielä ehkä pelättävää ei ole. Pidän hirveästi peukkuja, että tämä pikkuisesi pysyy matkassa ja joulun tienoilla sylissä.

Se on totta, että jos pelko alkaa olla invalidisoiva, kannattaa hakeutua avun piiriin ja myös huomioida omat käytösmallinsa ja mitä siirtää lapsilleen. Itse haluan siirtää lapsilleni myös sen, että joskus saa olla peloissaan tai murehtia, mutta tunteeseen ei jäädä vatvomaan. Kumppanini on vastakohtani, valoisa, optimistinen, murehtii vasta jos on varmasti aihetta, osaa käsitellä surut ja unohtaa pikku murheet nopeasti. Se tasapainottaa onneksi minua.

Vielä kerran peloista. Ne ovat joskus täysin irrationaalisia. Yksi ystävättäreni pelkää portaita. Siis rappusia! Toinen kammoaa hissejä ja kipuaa hotellissakin ennemmin toista kymmentä kerrosta kuin ottaa äärimmäisen epätodennäköisen riskin jäädä jumiin hissiin. Kolmas ystäväni ei kestä perhosia. Mies. Juoksee pakoon ja saa sydärin jos perhonen laskeutuu vaikka jalan päälle. Minä? Minä kammoan ampiaisia, ja sekoan mahdollisuudesta, että pienokaiseni on kuollut. Ajattelen jo menehtyneenä, koska suru on kerralla liian suuri purtavaksi. Yritän purkaa pienempiin palasiin, etten lyyhisty tiedon alla. Lyyhistyn silti jos/kun tieto varmistuu.

Soitin varatakseni jo ultraa, mutta kumppani suostutteli vielä odottamaan.

 

Louhi minun siskoni sairastaa masennusta tiedän mitä se on.. ja minä en pahastu, mietin vaan miksi minua kivitetään, meillä ei pelkääjillä ei saa olla mielipiteitä. No mutta olen jo puhunut parempi pitää suu kiinni!
No kait parempi kun piän taukoa täältä ja palailen kertomaan nt-ultra kuulumisia.
Näkyillään :wave:

HooKoo 10+4

 

Täällä muös yks pessimisti. Esikoisen kohdalla pelkäsin vaikka ja mitä mutta mun mielestä ihan normaalin rajoissa. Nyt koitan kovasti ja olen siinä paremmin onnistunutkin. Ottamalla rennommalla mielellä tämä raskaus. Saattaa olla ettei lapsia enempää hankita. Ainakin minulla on sellainen tunne. Miehestä nyt ei ota selvää.

Eilen kävin ekassa neuvolassa. Lappuja tuli kauhea kasa ja nyt tarttis ultra varata. Toivottavasti muistan tänään kop kop. Jotenkin turhalta tuntui eka käynti. Hoitaja oli jees mut vähä semmonen yli pirteä mun makuun.

Pallero 9+6 (huh, kohta 10 viikkoa täynnä :O)

 

Mun täytyy sanoa että en ole tässä raskaudessa ehtinyt vielä edes ajattelemaan koko vauvan olemassaoloa tai ruveta pelkäämään sen puolesta. Mun päähän ei kerta kaikkiaan just nyt mahdu mitään muuta kuin tää hiton pahoinvointi. Jos en tietäisi olevani raskaana, epäilisin olevani kuolemansairas. Enkä kyllä vielä olekaan varma selviänkö hengissä.

Stressaamisen aihetta kyllä riittäisi ihan jo sen takia, että mulla on/on ollut lääkityksiä joiden vaikutuksia sikiöön pelkään. Söin pitkän roaccutan kuurin ja ennen raskautumista oli väliä vaan se nykyinen minimivaroaika 1kk, koska en tosiaankaan uskonut tulevani raskaaksi... Vielä muutama päivä ennen plussaa (joka onneksi tuli jo 3+2 tms) söin vahvoja kipulääkkeitä selkääni (Lyrica, Ardinex) ja koko raskauden ajan olen syönyt lääkärin luvalla pientä annosta Ketipinoria nukkumisvaikeuksiin, koska en kerta kaikkiaan vaan pysty nukkumaan muuten.
Veikkaanpa siis että kunhan tämä pahoinvointi toivottavasti joskus päästä minut otteestaan, niin edessä on aika hemmetinmoista stressaamista ja pelkoa. Olettaen siis että nyt siihen saakka edes päästään.
Mikään/kukaan ei pysty näitä pelkoja lievittämään, koska kukaan ei voi luvata että kaikki on ok.

rv 6+6

 

Minulla hirveä päivä. Aamulla seitsemän aikaan hulahti ruskeaa vuotoa housuihin. Ei ole enää tullut yhtään, mutta menen gynelle 12.30. Pelkään pahinta.

8+3

 

Kaikki hyvin ultrassa hirmusia bileitä tuntu tyyppi pitävän siellä kun heilu vaan menemään. Vuodosta ei osannut sanoa mitään, omasta mielestä vauva näytti olevan jotenkin tosi alhaalla verrattuna edelliseen raskauteen. Maha on muuttunu tosi kovaksi ja alaselkä kipuillut tässä. Edelleen tuikkaisuja ja vihlontoja tuntuu, kuulemma normaalia jos sitä nyt uskaltaisi olla rauhassa pari päivää.

Tsemppiä Helmitoivo! :hug: toivottavasti sinullakin vain harmitonta tuo ruskea vuoto!


Anniini 9+5

 

HooKoo-82, ei varmasti ole mitään tarvetta kenenkään puolesta sille että taukoilet! Eiköhän se ole kaikille jo selvää että kukin tyylillään, vinkkejä ja kokemuksia täällä vain on jaettu. Jokainen voi suhtautua niihin aivan oman mielensä mukaan Ja olenhan minäkin sitä mieltä että turha surra ja huolehtia etukäteen ym., mukava etten ole yksin ajatuksineni

Helmitoivo, no voi surku Toivottavasti vuoto osoittautuu ihan viattomaksi. Olitko sä jo käyny varhaisultrassa? Jos siellä oli silloin kaikki ok sykkeestä alkaen niin km-riski on kyllä enää näillä viikoilla tosi pieni! :hug:

Tervetuloa uudet!

).( Pyhpahpöh, paino vain laskenut Muutenkin olen hoikka. Ruoka ei tahdo maistua normaalisti. Liikkua en kamalasti jaksa kun hb ja rr ovat alamaissa. Mahakin edelleen ripulilla. Noh, eipä tämä loputtomiin kestä Huomenna vaihtuu taas viikot, vieläpä kaksinumeroisiin, jee!

Viikonloppuja leidit, voikaa paksusti

 

ruuvih ja louhi hyvin jo tuossa avasivatkin tuota pelkoasiaa. Meillä kaikilla on erilaiset taustat ja persoonallisuudet. Mulla esikoista odottaessa kyse oli ehkä enemmän epävarmuudesta kuin varsinaisesta pelosta. Mä en ollut koskaan haaveillut perheestä tai lapsista. Olin elellyt lähes 10 vuotta onnellisena poikamiestyttönä ja lähes saman ajan parisuhteessa kaksistaan. Kaverit oli pääosin vapaaehtoisesti ja tahtomattaan lapsettomia enkä edes kokenut pitäväni lapsista. Niin vaan sitä kuitenkin päädyttiin miehen vauvakuumeen myötä lisääntymään. Edelleen tämä tuntuu kaiken univelan keskellä välillä epätodelliselta, vaikka ihan täysillä omaa perhettä rakastankin! Mutta noista lähtökohdista eka kolmannes tuntui tosi kummalliselta, kun jotenkin "pelkäsi" sellaisen puolesta mitä ei edes ollut tiennyt toivovansa. Mä en silloin rv6 edes tiennyt mikä on turvakaukalo

Niin kuin joku muu tuolla jo totesi, näin toista odottaessa ei oikein ennätä stressata. Lapsen hoito kun väsyneenä ja pahoinvoivana on mitä on. Esikoinen meillä siis 1v2kk.

tosi-ko 7+3

 

Esikoinen kitisee ja vastaan illemmalla paremmin, mutta nopeasti Hookoo-82 nyt iso anteeksipyyntö. En todellakaan halunnut kivittää sinua ja nyt meni kirjoituksen pointti ihan ohi ja yleensä vika on silloin kirjoittajassa, ei lukijassa. Olen ihan hirveän pahoillani että aiheutin pahaa mieltä tahtomattani. Soimaan itseäni ja lupaan jatkossa miettiä vielä paremmin miten asian muotoilen, jotta tällaisilta täysin turhilta harmistumisilta vältyttäisiin!

Toivottavasti voit ottaa anteeksipyyntöni vastaan ja todella lupaan kiinnittää jatkossa enemmän huomiota tapaan, millä ilmaisen asioita. Harmittaa vietävästi puolestasi. Älä vain lopeta kirjoittamista. Jos joku poistuu, niin se olen minä. Viimeiseksi tullut jos aiheuttaa eripuraa ja pahaa mieltä niin saakin poistua!

 

Kaikki hyvin vauvalla!! Vastasi täsmälleen viikkoja, ja siellä se rakas liikuskeli. Mutta. Mun limakalvoni ovat aivan karseassa kunnossa ja tulehtuneet - vuoto tuli siis siitä. Nyt sitten viikon antibioottikuuri. Mulla on tätä vaivaa ollut ennenkin, mutta nyt eka kerran raskaana.

Minäkään en missään nimessä halua loukata ketään! Jatketaan keskustelua hyvässä hengessä :heart:

8+3

 

Helmitoivo Hienoa! :heart: Mä jo ehdin säikähtää! Nuo on aina pelottavia! Mä luulen, että mullakin ne alun vuodot johtui nimen omaan limakalvoista kun silloin muutenkin oireet viittasi niihin.

ruuvih mullakin on tuota ärtyneen suolen oireyhtymää, tai ainakaan muuta syytä oireilulle ei ole löydetty. Onko sua tähystetty?

Pelkokeskusteluun vielä: HooKoo sun ei oo mitään syytä pitää ryhmästä taukoa. Ei minullakaan ollut tarkoitus loukata, mutta kieltämättä vedin itse hieman hernettä nenään tuossa aiemmin. Minulle tuli Lukan ja sinun kirjoituksista tunne, että en ole oikeutettu tuntemaan kuten tunnen ja olen lähestulkoon mielipuoli kun pelkään ja pilaan omalla huonolla asenteellani koko elämäni. Minun pelkoni onneksi on siedettävää eikä kuitenkaan ympärivuorokautista. Jokaisella täällä on ja pitää olla omat mielipiteensä, mutta tällaisissa asioissa kuten meidän jokaisen omat ominaisuudet/luonteenpiirteet, kannattaa olla lempeä asioiden ilmaisussa koska, kuten joku jo sanoi, meillä jokaisella on omat kokemuksemme ja historiamme ja niiden kautta meistä jokaisesta on kasvanut sellaisia kuin olemme, emmekä millään voi nähdä toistemme jokapäiväiseen elämään ja siihen, miten pelko oikeasti arjessa näkyy, näkyykö ollenkaan. En todellakaan aio stressata siitä, että stressaan ja aion vastakin olla juuri sellainen kuin olen.

(.) Ultra-aika tuli! 26.5. eli enää reilu 2vk! Jee! Toisaalta hui! Toivottavasti silloin kaikki vaavilla kunnossa. Olisi aika kova isku vasten kasvoja, jos jotain vakavaa vikaa löytyisi. : / Doppleria odottelen postista, vaikken suinkaan usko, että ääniä saan vielä kuuluviin. Oon kyllä tosi oireeton aamusta iltapäivään. Iltaisin tulee lievää yökötystä aaltoina. Yksi asia mitä olen ihmetellyt on se, että toisen rintani alaosassa on kohta joka on ihan mielettömän kipeä! Kun siihen koskee, tuntuu, kuin kipeästä kohdasta olisi työnnetty puukko sisälle rintaan. :O Mitään jälkeä siinä ei ole.

Geesa ja piepi 8+5

 

Piti tulla pikaisesti hihkaisemaan että olipa mukavaa kiikkua kiikussa kun ei tullut pahaolo, tai siis normaalia pahempi. Että jos tässä olosta on edes jotain hyötyä niin ainakin voi paremmin leikkiä lasten kanssa (siis jos tavara pysyy sisällä) ulkona. Tai jos vaan lapsettaa

Hokkeli 6+5

 

Heippa kaikki täältä pomppais mukaan yks tontun odottaja, LA 1.12. en saa punasella koska puhelin. -,-

Jaanel, paan sulle yksäriä, sä vissiin hoidat sitä facehommaa?

 

Sylikinkku, taidetaan tuntea toisemme jo toisaalta... =).

8+3

 

Helmitoivo, khyl vain

 

Yksityisviesteihin vastailtu ja kaveripyyntöjä laitettu fb:hen liittyen.

Tulin vaa pikaisesti kommentoimaa, joten päivitän listaa paremmalla ajalla. Hyvää viikonloppua kaikille!