Joulukuun tontut -15 *toukokuussa*

Eipä ole tullut vähään aikaan mitään kirjoitettua, vaikka lukemassa olen käynytkin. Mua alkoi ihan oikeasti vituttaa tämä pelkokeskustelu. Järjellä kyllä tiedän, ettei kukaan ole tarkoittanut loukata ketään, mutta itse koen todella loukkaavana ne "relatkaa" -kommentit. Ja mielestäni Louhella on ihan pointti tuossa masennusvertauksessa. Tottakai kaikilla saa olla mielipide, mutta se, että sanotaan, että on ihan hupsua pelätä etukäteen, on loukkaavaa niitä kohtaan, jotka niin tekee. Kun tämä ei varsinaisesti ole asia, minkä itse valitsee.

Mutta tämä tästä.
 
  • Tykkää
Reactions: Helmitoivo ja Geesa
Huoh.. täällä jatkuva etovaa olo ja väsymys aiheuttanut hiljaiseloa.. Vaikka lievempää tämä on kuin esikoisen aikaan.. palailen taas kun ajatus kulkee paremmin ja pystyy keskittymään kirjoittamiseen :)

Murkku ja pallero 10+2
 
Halit kaikille tasapuolisesti :)

Ihanaa Helmitoivo että kaikki oli hyvin! <3

Omaa napaa tulee nyt paristakin asiasta. Eilen kerroin miehelle ja ainakin tuo vielä tuossa keikkuu :D eipä sitä tiedä, voi se pupu vielä pöksyihin pomppia mutta asia ja päivä kerrallaan.

Kahden edestä ei tarvisi syödä ei, mutta kun on kamala NÄLKÄ, niin mikä sitten avuksi? Ja kaikki housut alkavat ahdistaa, en vii nappia pitää kiini kun tuntuu pahalta. Eikä se voi olla turvotusta kun paino ei ole vielä liikahtanutkaan. Eli pitäiskö näillä viikoilla jo ottaa mammavaatteet käyttöön?! Kuulemma kohtu kovasti eteenpäin kallellaan niin jospa sen takia sitten nyt jo tuntuu kasvaneen niin kovasti.

Muistelen vain että viime raskaudessa sanottiin että kohtu on taaksepäin kallellaan, käsitinköhän väärin? Ei kai se suuntaa voi muuttaa? Nyt ainakin oli niin pätevä gyne joka tutki ettei takuulla ollut väärässä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Hyvä juttu Iriina :) toivottavasti teidänkin elämä jatkuu samalla hyvällä mallilla :)

Täällä etoo myös koko ajan :( pikkasen helpommalla pääsen päivisin mutta aamut ja illat ovat pahimpia, iltaisin myös turvotus on ylävatsalla sitä luokkaa että oikein nahkaa kiristää, supparin tapaista. Rauhoittuu kyllä levossa.

Nyt menen valmistelemaan ikkunanpesujuttuja, tilasin kaksi nuorta pesemään talomme ikkunat. Saan pitää heitä 3h ja hinta on 20€/nuppi. Ei paha hinta siitä ettei minun tarvitse horjua itse katonrajassa kärcheri kädessä :)

Hyvää äitienpäiväviikonloppua kaikille!
 
Olipa tullu paljon luettavaa ku hetken koittanu pitää taukoa netti hommista..

Omissa oloissa ei ole oikeastaan mitään. Aika epäuskonen olo koko raskauteen ku turvotuski on laskenut eikä ole enää mitään muuta fyysistä merkkiä ku että rinnat on arat ja menkat puuttuu..

Koitan päässä taas mukaan kunnolla maanantain neuvolan jälkeen, jos sieltä tällä kertaa tulis hyviä uutisia...

Kiiltokuva 8+1
 
Viimeksi muokattu:
Huomenta! Täällä on ollut kirjoittelu vähäistä, kun flunssa iski oikein kunnolla. Maanantaina kävin lääkärissä, CRP yli 100 ja antibioottikuuri päälle. Ultralla tsekattiin myös ihan varmuuden vuoksi, kun vuoto alkoi samaan aikaan kun kuumeilu. Pienellä kaikki hyvin, koko vastasi 3 vrk isompaa kuin kuukautisista laskettuna. :) Syke oli vahva. Kohdussa näkyi myös pieni hematooma, eli vuotava suoni paljastui vuodon syyksi. Sanottiin, että voi sieltä edelleen vuodella. Vuoto alkoikin sitten holahtaen seuraavana päivänä, pari päivää taas vanhaa verta. Nyt ei ole ollut mitään eilen eikä tänään. Sitä odotellessa, että tauti menisi ohi, antibiootit vetänyt mahan ihan sekaisin. :/ keskellä yötäkin pitää juosta vessassa.

Muuten olot on ihan hyvät. Raskausoireet selvästi vähentyneet, rinnat eivät ole enää yhtä kipeät ja pahoinvointikin helpottanut. :) Turvotus vaan on ja pysyy. Tällä hetkellä suht rauhallinen olo, nyt kun selvisi mikä tuon vuodon takana on. Tähän pelkokeskusteluun sen verran, että itselläni pelko liittyy siihen kamalaan epävarmuuteen. Kun ei tiedä miksi oireilee tai onko pieni edes elossa, niin se epävarmuus on kamalaa. Sitten sitä pelkää pahinta, eikä sille mitään voi. Vaikka järki sanoo ettei pitäisi huolehtia, niin tunteet elävät omaa elämäänsä. Mutta nyt kun syy on selvillä, on huomattavasti parempi olo. :)

Tuolla joku aiemmin sanoi nähneensä unta vuodosta, joka sitten aamulla alkoi. Minulle taas kävi niin, että kahdessa negakierrossa näin 1-2 yötä ennen menkkojen alkua unta, etten ole raskaana. Plussakierrossa näin unta, että aloin vuotaa mutta olinkin raskaana. :D Ehkä se keho vaan on niin tarkka, että osaa kanavoida fiilikset uniin. Sinänsä kyllä jännä, että miten se tuon vuodon ennusti monta päivää ennen kuin se alkoi. Hassua. :)

Oikein ihanaaa äitienpäivää nykyisille ja tuleville äideille!

Neyda 8+6 (tai 9+2)
 
Eilen varasin np-ultran 22.5. Pari viikkoa enää!! Kumma ku se puhelin soittokin niin jännitti. Eilen oli ihmeen oireeton päivä ja tottakai silloin huoli nostaa päätään.

Tänään 10+0! :flower:
 
Viimeksi muokattu:
https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=10&ved=0CDMQFjAJ&url=http://www.ksshp.fi/download/noname/%7B30201148-1F60-4354-B793-9C0553038073%7D/52508&rct=j&q=raskaana stressin hoito&ei=zcVNVe7LKcK6sQGnmYCgCA&usg=AFQjCNHrFMq03rsBBtNPG8CZoQoGTA13OA&sig2=zUKAgzWAQ5LYhaEqeCzxQw

Terveyttä (ja sairautta) äidin kohdusta :: Terveyskirjasto

www.duodecimlehti.fi - VUOSIKERRAT

Aika turhaa ampua sanansaattajat jos ei pidä itse asiasta, eikö? Eihän se nyt mikään meidän tsemppaajien teille muille keksimä kiusa ole että siitä hyötyy ihan kaikki että yrittää parhaansa mukaan edes vähän vähentää murehtimistaan - auttaahan tässä vain haluttiin kun asia on vielä näin supertärkeä!! Aiheesta on lukuisia tutkimuksia, tässä pari linkkiä, jospa tällaiset ulkopuoliset tahot eivät ketään kiukuta. Mitäpä sitä ei jokaisen luulisi haluavan lapsensa parhaaksi tehdä? ;) Mutta joo, olkoon koko aihe minun puolestani, jokainen tekkee minkä voi. Peace.

Täällä pahoinvointi vain pahenee viikko viikolta. Välillä pieniä helpotuksia mutta pitemmän ajan suhteen suunta on tuo :( Kai sitä pitää akupunktiota vielä yrittää... En oksentele mutta lähes koko ajan etoo ja ruoka ei maistu ja painokin on laskusuuntaan.

Noh, taas paukkuu viikot, 9+0 :) Ja kiva kun ei ole enää kauaa yksinkertainen äiti ;) Äitienpäiviä!
 
Anteeksi kun tungen ajatuksineni kun en tänne kuulu mutta haluan sanoa sanaseni tuohon pelkoon.
Pelkoja on monenlaisia eikä kaiki pelko tietenkään tarkoita että äiti surisi hiukset päästään ja monen pelko loppuu ultraan jne. Tietty pelko tai epävarmuus kuuluu raskauteen eikä kai kukaam äiti siltä välty. Jos takana on paljon pettymyksiä on hyvinkim normaalia pelätä ja olla epävarma. Tiedän todella. MUTTA. Mä olen menettänyt kolme vauvaa isommilla viikoilla eli rv14-21. Tämäb lisäksi lapsettomuutta oli 8v ennenkuin esikoinen tärppäsi. Heti plussattua alkoi voimakas vuoto ja kivut jotka kesti rv 12 saakka todella hankalina. Mä pelkäsin niin paljon että menetin työkyvyn ja yöunet. Raskaus oli kipuja enkä osannut yhtään rentoutua enkä pitää mitään oireita normaalina. Olin todella väsynyt ja masentunutkin koko raskausajan. Kun vauva syntyi pelkäsin todella paljon että lapsi on vammainen tai siinä on kaikesta huolimatta jotain vikaa. Kyttäsin kaikkia itkuja ja kehitystä ja olin ihan maassa. Lapsi oli hyvin itkuinen ja vaikea hoitaa. Lapsella todettiin allergia mutya ölen varma että suuri osa tuosta itkusta ja hankaluuksista johtui siitä että minun oli hankala luoda kiintymystä. Veo pitkään ennenkuin pääsin kaikesya väsymyksestä ja Masennuksesta jaloilleen vaikka en koskaan silloin tajunnu miten väsynyt ja masentunutkin olin. Luulin että kaikki johtui vaim imetyskin ongelmista ja allergioista jne.
Sittemmin kävin viimeisen menetyksen jälkeen psykalla puhumassa. Odotin kuopusta. Hän sanoi mulle että auttaako se pelko mitään? Onk sulla menetyksen sattuessa sit selllanen olo että "Huhhuh. .onneks en nautinut yhtään, olipa hybä etttä varauduin menetykseen" tai että onko sitten surua jotenki vähemmän. Käsittelin psykalla pelkoja ja kävi ilmi paljon muutakin, omaa epävarmutta ja kaikkea sellaista josta pelot kumpusi. Kuouksen odotusaika oli iha toista maata. Vaikka seula hälytti ja aina oli jotain vähän "pielessä" pystyim kuitenki nauttimaan raskaudesta. Tottakai pelkäsin ja huoli jatkui ultrasta toiseen mutta se ei invalidisoinut. Pystyin nukkumaam ja elämään normaalia raskausaikaa. Kun vauha syntyi kiinnyin vauvaan heti, synnytys oli ihanan helppo ja vauva aika pääosin hymyö vaikka imetys oli jälleen rankkaa ja öitå valvottu kuten muissakin vauva perheissä.

Mutta siis todella!! Nämä rohkaisijat täällä tarkoittaa hyvää. Tota psyyken ja vauvan ja kiintymyssuhteen yhteyttä ei pidä vähätellä. Toki mun tarina on äärimmäinen esimerkikki eikä tietenkään kaikki pelko ole yhtä hankalaa tai pitkäkestoista, kuten sanoin heti alkuun. Mutta suosttelen siitä puhumaan aina vaikka pelko olisi kuinka pientå omasta mielestä. Mäki olen tajunnu vasta vuosien jälkeen että pelkäsin noin! En mäkään sitä silloin tajunnut. Syytin vaim supistuksia ja vuotoa ja että raskaus oli hankala.

Mut joo. Tottakai ymmärrän eittämättä ettei pelolle voi sanoa "katoa"eikä itseään voi aina "ottaa niskasta " mutta pelon kanssa ei saa jäädä makaamaan sängyn pohjalle.

Ihanaa odotusta kaikille ja anteeksi vielä tuppaantuminen ja kirjoitusvirheet.
 
Tammityttö, rankkoja kokemyksia sinulla takana. Hienoa, että olet saanut käsiteltyä pelkosi! :) Saa toki tuppautua mukaan keskusteluun, älä turhaan anteeksi pyytele!

Meille pelkääville yksi tapa hillitä ja hallita sitä pelkoa on juurikin puhuminen ja asioiden jakaminen. Ymmärryksen hakeminen. Joka kerta, kun siitä huolesta saa avautua, se hiukan helpottaa. Vielä paremmalta tuntuu, kun joku toinen ymmärtää, lohduttaa ja kannustaa. Itsekin uskoo taas hiukan enemmän siihen, että kaikki voi kuin voikin mennä hyvin. :) Se, että joku käskee ja neuvoo tsemppaamaan, ryhdistäytymään ja vain lopettamaan pelkäämisen, ei auta. Se aiheuttaa syyllisyyttä ja tunnetta siitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Ja se, että muistutetaan kuinka huoli voi aiheuttaa lisää ongelmia sikiölle, ei ole tapa, jolla äidin saa lopettamaan huolehtimisen. Karkeasti sanottuna nythän annettiin vain yksi syy lisää huolehtia. Toki jos jollain pelko on jo aivan invalidisoiva, on hyvä mennä väliin ja ohjata ammattiauttajalle. En kutenkaan usko, että täällä pelkäävät olisivat kaikki niin syvällä peloissaan. En myöskään usko, että kukaan täällä on pahaa tarkoittanut tai halunnut syyllistää muita, ihmiset vaan kokee ja käsittelee asioita eri tavoin. Jos jotakin helpottaa se, että saa jakaa pelkojaan, niin olisi hienoa, että niin saa tehdä. Vertaistukeahan näiltä keskustelupalstoilta haetaan, sekä hyvässä että pahassa. :) On hienoa, että samassa porukassa on niitäkin, jotka eivät huolestu jokaisesta oireesta tai oireettomuudesta, koska se tasapainottaa meitä muita. Minusta on ihana lukea mm. HooKoo-82:n viestejä, joista hehkuu pirteys ja iloisuus - ne saavat minutkin aina hyvälle tuulelle ja herättävät uskon, että jossain vaiheessa minäkin nautin enkä pelkää. Ja hyvää vauhtia olen pääsemässä siihen suuntaan, mikä on mahtavaa! :) Silti toivon, että kun ne huolet aina välillä iskevät, saisin niistä teille avautua. Se on minun tapani käsitellä asioita, eikä se ole yhtään sen parempi tai huonompi tapa kuin kellään muullakaan. Kun puen huolet sanoiksi, niin olo on paljon kevyempi. Siitä iso kiitos tälle porukalle!

Eikä kukaan varmasti halua ketään kivittää tai ampua sanansaattajaa. Tsemppaajat ovat tarkoittaneet vain hyvää. Yritämme vain sanoa, että se tapa, jolla sitä koitatte, ei ole ehkä kaikkein toimivin. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos itse toimii toisella tavalla.

Eli viesti oli siinä, että parhaiten autatte (normaaleista) peloista kärsivää kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Kertomalla omista hyvistä hetkistänne ja iloistanne pidätte myös meidät muut pinnalla ja autatte näkemään, kuinka raskaudesta voi nauttia. :) Hyvänä esimerkkinä oleminen oikeasti toimii.
 
  • Tykkää
Reactions: Geesa
Neyda, kirjoitit täsmälleen minun ajatuksistani! Alusta loppuun. Ei ole mitään lisättävää tähän. Kiitos.

Sinulla, Tammityttö, on tosi raskaita kokemuksia raskauksista :heart:Itselläni raskauden aikaiset pelot kumpuavat muualta. Tällä kertaa olen hieman paremmin niiden kanssa pärjännyt. Siksi, että olen käsitellyt asioita terapiassa. Tällä kertaa on ollut muutakin kuin pelkoa.

Tänään kuulin vauvan sydämen dopplerilla, mutta päätin, että laitan dopplerin kuitenkin ainakin toistaiseksi syrjään. Jos toisena päivänä en kuulekaan, ei ole muuta kuin kauhua luvassa. Minulla on joka tapauksessa ultra perjantaina. Samalla kontrolloidaan, miten tämä hemmetin infektio on parantunut.

8+4
 
Naulan kantaan. Kuunteleminen ja olkapää on oltava tarvitaessa saatavilla, vaikka virtuaalisesti. Sekin auttoi minua myös kuopuksen aikana että löytyi vähän samoja kokenut kaveri joka vain kuunteli eikä heti tarjonnut ajatuksiaan kuten moni (hyvää tarkoittava! !), eli sanomalla "kyllä nyt kaikki menee hyvin ", "hyvällehäm kaikki näyttää " tai "onko tuossa nyt mitään järkeä murehtia noita" jne. No, juu, ainahan ne näytti hyvälle siihen pisteeseem x saakka ja juu, ei ollu järkeä mutta kun ne vaan pyöri päässä.
Ja nimenomaan se, että en mäkään halunnut syyllistää "älkää stressatko tai vauvanne kärsii "vaikka otinkin esimerkiksi ton kiintymyssuhteen. minunkin esikoisesta on kasvanut oikein iloinen, nauravainen ja luottavainen tyttö. Kaikesta alun hanlaluudesta huolimatta :) Ehkäpä hän sitten aikuisena pui näitä asioita terapiassa mutta näinhän me kaikki ;)

Ja nimeonmaan! Mun mielestä on kans että toiset on ihanan positiivisia ja iloisia, muutenhan tää olis kohta yks musta murhepalsta :)
 
  • Tykkää
Reactions: Helmitoivo
Ja sen vielä halusin lisätä että itsellä ne pelot laukaisi ehkä voimakkaimmin myös se että ensin oli toivonut sitä vauvaa niiin monta vuotta. Sitten kun yks kaks testi on plussaa ja vuoto alkaa tajuaa että ei helvetti jos tämä nyt menetetään. .että taasko yritetää seuraavat 8 vuotta. Se tunne on ihan hirveä. Takana ku on nii monta vaikeaa ja turhaa hoitoa/ yritystä. Meilläkin ku niitä alkioita ei ollut ikinä kymmeniä vaan juuri ja juuri yhteen siirtoon. Se menetyksen vaaran tajuaa just sillä sekunnilla kun toiveesta tulikin viimein totta. Ja sen pienuuden kun tietää että millään rahalla tai taialla tai lääkkeellä sitä raskautta ei saa jatkumaan jos menetys tulee. Sitä voi olla vaikea ymmärtää sellaisen kuka voi peiton heilutuksella yrittää joka kuukausi uudelleen :)
 
Onpas ollut hiljainen päivä palstalla. Tiedän kyllä syynkin. :)

Neyda miten sulla nyt mennyt? Ootko parantunut?

Iriina hienoa, että sait kerrottua ja toivotaan, että mies pysyy rinnallasi! :)

(.) Kyllä on kovat menkkajomotukset! Aamusta iltaan, joka päivä! Ikävä tunne, mutta toivon, että on hyvä merkki. Muuten oon kyllä tosi oireeton. Iltaisin hyvin lievää huonoa oloa ja aamuisin rinnat hieman arat. Enää edes nälkä ei vaivaa.

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit, tulevat ja olevat! :flower:
 
Tänään oli varhaisultra ja kyllähän siellä yksi pieni sydän sykki :) Tällä kertaa ei kyllä ollut sitä normaalia epävarmuuttakaan, kun kaikki oireet on niin samoja kuin kakkosen kohdalla. Pahoinvointi on päivittäistä ja aikalailla kokoaikaista ja ottaa niin päähän, kun mitään ei tule ulos. Mulla oksentaminen helpottaa oloa välittömästi ja oksentaisin paljon mieluummin kuin potisin jatkuvaa kuvotusta. Välillä pitää työntää sormet kurkkuun, mutta sekään ei juuri auta.

Jotenkin tämä olo on vienyt ilon koko raskaudesta. Vaikka tiedän, että se loppuu jossain vaiheessa, niin en vaan yhtään jaksaisi. Johtuu varmasti aika paljon siitä, että mulla on ollut aika rankka talvi ja olin ihan järkyttävän väsynyt koko talven. Sitten se helpotti ja sain itseni taas jumppaan ja salille ja nukkumaan kunnolla, minkä myötä koko elämänlaatu parani aivan huomattavasti. Ja nyt olen taas kuin tyhjiin väännetty rätti. Kaikki arkiaskareetkin tuntuu ihan ylitsepääsemättömän hankalille. Mutta näillä mennään, eihän sitä muutakaan voi. Tulipa omanapainen valitusvirsi tästä, mutta nyt ainakin tiedän, etten voi turhaan pahoin :) Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi päivä!
 
Ällistyttävää, esikoisen odotusaikana lähes hyödyttömiksi todetut pahoinvointirannekkeet taitavatkin nyt vähän auttaa vähentämään etovaa oloa! :O Laitoin mokomat heti aamusta ranteisiin ja päivähän on ollu ihan siedettävä pahoinvoinnin osalta! :) Malttamattomana ootan kyllä että tää pahoinvointi loppuu... Saa nähä mille viikoille asti menee tällä kertaa.

Onko useamman lapsen äideillä pahoinvointi ollu joka raskaudessa samanlaista?

Lukka ja Pikku G 9+2
 
Mulla on ollut melko samanlaista. Joskin esikoisen raskausaikana oksensin paljon, mutta kakkosen kohdalla vain joitakin kertoja. Siksi esikoisen kohdalla oli helpompaa. Kakkonen oli sellainen kestodarra, mika nytkin. Ja molemmilla kerroilla on kestänyt yli 12 viikkoa.
 
Chima onnea hyvistä ultra-uutisista! :) Ja tuosta pahoinvoinnista; ymmärrän paremmin kuin hyvin! Itselläkin on kyllä onnentunteet ollut aika hukassa, kun kokoajan on niin järkyttävän huono ja sairas olo. :(

Mulla ei ole enää varmaan viikkoon pahoinvointirannekkeet auttaneet. Siihen alun kuvotukseen niistä tuntui olevan apua, mutta nyt pahoinvointi on jo niin paljon voimakkaampaa että ei tunnu auttavan.
Tää pahoinvointi aiheuttaa kyllä ihan hirveästi stressiä ja ahdistusta, kokoajan vaan odotan että milloin se hirveä oksentaminen alkaa. Ja mietin mm. sitä miten edellisessä raskaudessa silmät oli täynnä verenpurkaumia jatkuvasta voimakkaasta yökkimisestä ja oksentamisesta johtuen.

Ja toivon todella että pahoinvointi menisi samalla kaavalla nyt kuin viimeksikin eli loppuisi hiljaksiin rv 14-15. Kauhulla kun olen lukenut niidenkin kokemuksia joilla on kestänyt esim. koko raskauden ajan. En todellakaan tiedä miten selviäisin itse kun juuri nyt tuokin rajapyykki tuntuu hyvin kaukaiselta ja ahdistavalta.

Tsemppiä kaikille pahoinvoinnista kärsiville. Toivotaan että se on ohi mahdollisimman pian.

rv 7+2, vasta...
 
"Ninni"
Hei! Saakos vielä joukkoon liittyä? Tässä on nyt pari viikkoa uutta tilannetta ihmetelty, ja vaikka olenkin heti sieltä lähtien lukenut näitä viestejä, niin nyt vasta uskallan kirjoittaa.

Meillä siis ensimmäinen lapsi tulossa, ja yllättävän nopeasti tärppäsikin. Tammikuussa jätin pillerit pois, ja maaliskuussa ollut viimeiset menkat. Menkoista laskettuna tänään 7+5, tarkkaan laskettua en vielä tiedä, neuvolatäti sanoi, että joululle menee (jonkin laskurin mukaan 23.12., toisen 26.12.). Ensimmäinen neuvola on vasta 26.5., ja ultra 15.6.

Ei vaan tunnu siltä, että olisi raskaana! En pahoinvoi oikeastaan ollenkaan, yhden käden sormilla laskettavissa yökkäyskohtauksetkin. Maha tosin on niin turvoksissa, että käytän jo toista viikkoa äitiyshousuja, ja väsyttää ihan kamalasti. Jotenkin kun on näin oireetonta, niin epäilyttää edes, onko pienellä kaikki hyvin... Tai että onko siellä edes kukaan!

Ja jos vaan Faceryhmään mahtuu, niin mielelläni sinne liittyisin, mutta vasta tuon kesäkuun ultran jälkeen.. Kuten sanottua, vähän jännittää koko asia, että voiko olla tottakaan.

Mutta jospas minäkin uskaltautuisin siis listalle (ja tämä ei tule punaisella, koska en osaa, antakaa armoa opetella! ;) ):

LA-ei varmuutta / Ninni / 28 / ensimmäinen / HYS
 
Tervetuloa uusille ja onnea hyvistä ultrakuulumisista, Chima!

Lukka, mulla siis neljäs raskaus, ja jokainen raskaus ollut pahoinvoinnin suhteen erilainen. Ekasta oksensin viikot 11 - 20, toisesta ei ollut edes pienen pientä kuvotusta. Kolmannessa hajut kuvottivat ja nyt on kakomista ja kuvotusta vähän väliä ja olen oksentanutkin.

Perjantaina on taas ultra ja samalla kontrolloidaan, miten tulehdus on parantunut.

8+6
 
Terve

Olen seurannut teitä ihan ensimmäisestä ketjusta lähtien, mutten ole uskaltanut itse vielä mukaan tulla. Takana on monta keskenmenoa ja yksi raskauden keskeytys rv23 koska sikiö ei ollut elinkelpoinen.. Onneksi myös olemme yhden lapsen keskosena, mutta kuitenkin elävänä maailmaan saaneet. Pelko on kuitenkin kova, että tämäkin taas menetetään.

Joka tapauksessa varhaisultrassa käyty viime viikolla ja onneksi syke näkyi :) menkkojen mukaan tänään olisi 8+4 ja ultran mukaan 8+1. Neuvola ensi viikolla ja siellä mennään tuolla ultran mukaisella..

Tänään tuli postissa kotidoppler ja haeskelin sydänääniä vähän sillä ajatuksella, ettei ne voi vielä kuulua... Mutta mutta löysin kyllä tunnin etsimisen aikana moneen otteeseen omia ääniäni ja sitten yks kaks kuului kolme kertaa nopeampi jyske ja sain sen kuulumaan pariin otteeseen. Mies oli vieressä todistamassa :).. Onko tämä oikeesti mahdollista? Näin aikaisin? Siitä olen sata varma, ettei se ollut oma sykkeeni, niin paljon nopeampi oli, mutta voiko se olla joku muu ylimääräinen suolisto ääni?? Esikoisen sydänäänien kuuntelusta on niin paljon aikaa.. Ihan sellaiselta nopealta kopseelta se kuullosti.. Anteeksi tämä vatvominen, jotenkin vaan hämmästyin niin paljon ja itkukin pääsi kun helpotuin niin että vielä hän elää..
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa kaikki uudet! :wave:

Ninni mulla ei ole edes väsymystä. Viikosta 8 asti oireet ovat vähentyneet tasaisesti.

KuivaOrava :hug: Todella kurjia kokemuksia teillä. Toivotaan kovasti, että tällä kertaa onnistaa! Mä en saanut tänään sydänääniä kuuluviin Unbornheart kotidopplerilla, tai no, välillä se näytöllä näytti korkeita sykkeitä, jotka ei siis voineet olla mun, mutta kuulokkeista en saanut mitään kuuluviin. Dopplereissa on ilmeisesti kovasti eroja ja tässä mun laitteessa on laitteen valmistaja luvannut, että rv12 lähtien alkais kuulumaan. Eli, kyllä uskon, että hyvällä dopplerilla voi äänet saada kuuluviin jo noin aikaisin ja varsinkin, jos niitä kauan ja hartaasti etsii.

Taidan soittaa huomenna neuvolaan ja mennä sinne kuuntelemaan sydänääniä. Neukkutäti lupasi, että siellä voi kuunnella rv10 lähtien. :) Kauhulla odotan np-ultraa. Pelkään, että sikiössä on jotain vikaa, niin ettei se ole elinkelpoinen tms. :(


Geesa ja piepi 9+1
 
Minulla on tuo angelsoundsin näytöllinen versio ilman kuulokkeita. En tiedä yhtään kuinka hyväksi tuo luokitellaan. En ennen ole näitä kokeillut, mutta nyt päätin että jos syke näkyy varhaisultrassa niin ostan itselleni äitienpäivä lahjaksi tuon :) mutta vaikka sain ne äänet tunnin jälkeen kuulumaan niin näytölle ei tullut mitään lukemia..

Geesa kiitos paljon sanoistasi, ehkäpä uskallan kuitenkin uskoa että pikkuisen äänet ne olivat. Ja toivon todella, että teilläkin siellä on kaikki kunnossa! Kyllä tämä alku on vaan niin hermoja raastavaa!!
 
Terveisiä alkuraskauden ultrasta.

Jo esikoisen odotusaikana joka ikinen kerta kun jokin oli pielessä, tiesin sen. Olisikin kiinnostavaa tieteelliseltä kannalta tutkimus, osaavatko äidit jostain pienistä hormonitason vaihteluista tai vastaavista aistia, kun kaikki ei ole kunnossa?

Itse olisin taipuvainen uskomaan, että jokin saattaa alitajuisesti varoittaa. Ainakin osaa. Kaikki eivät varoitusta saa, toiset eivät huomaa, mutta jotkut vain "tietävät" jonkin olevan pielessä. Olen netistä lukenut näitä "aavistuksia" ja voin vain allekirjoittaa.

Odotus oli erilainen kuin esikoisen, mutta siinä oli myös jotain muuta. Jotain, mikä alkoi soittamaan hälytyskelloja parisen viikkoa sitten. Vain tiesin, ettei kaikki ole kohdillaan.

Auttoiko etukäteen murehtiminen? Kyllä. Tein osan surutyöstä etukäteen, koska _tiesin_ jollain tasolla, etteivät asiat ole kuten niiden olisi pitänyt olla. Tiesin jo ennen kuin kuva ilmestyi näytölle. Tiesin, ettei siellä ole kuin hiljaisuus.

Yhdeksännellä raskausviikolla sanon huomenna hyvästit omalle pikkuiselleni. Pienelle pikkuriikkiselle, joka ei ollut nyt meille. Häntä autetaan huomenna eteenpäin, jotta mekin voimme jatkaa. Ajattelen vain piipahtajana. Jonain, joka tarvitsi hetken aikaa kohtuani. Minun vartaloani, tätä mittaamatonta rakkautta ja lämpöä jatkaakseen eteenpäin jonnekin kauas, kauas pois.

Niin pienestä on silti suru suunnaton.

Onnellista loppuodotusta teille kaikille muille ja kiitos vertaistuesta!

* Tammityttö niin monta halaustaja rutistusta, että hengästyt, kiusaannut ja haluaisit jo sanoa että riittää. Vielä sen jälkeen tulee yksi myötätuntohalaus kera kyynelten, vaikken koskaan pysty ymmärtämään sitä määrää kipua mitä olet kokenut.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä