Kovasti jaksamista ja tsemppiä
SaaraW ja
Mj!
Me mietittiin miehen kanssa
vakuutuksen ottamista, mut päädyttiin siihen ettei oteta. Meidän paikkakunnalla ei ole päivystävää yksityistä lääkäriasemaa, joten ei hyödyttäis ainakaan sen suhteen. Yhteispäivystykseen pääsee lyhyessä ajassa sisälle ja lääkärit on enimmäkseen ok.
Eilen käytiin ostamassa ensimmäinen hankinta vauvalle:
yhdistelmävaunut. Saatiin miehen työkaverilta edullisesti Emmaljungan City Crossit. Kävi kyllä hyvä tuuri, on just sellaset kun toivoinkin!
Hintaa pyysivät 250 . Yhdellä lapsella olleet ja vuoden 2008 mallia. Nyt sitten yritän metsästää autoon turvakaukaloa, siihen sopivaa lämpöpussia ja matkarattaita. Siskolta saisin kaukalon ja matkarattaat edullisesti, mutta ovat olleet neljällä lapsella jo käytössä... Hirveä vimma tullut hommata tarvittavia tavaroita ja vertailla eri merkkejä jne. Vielä kaks viikkoo sitten en uskaltanut olla näistä asioista yhtään kiinnostunut, mutta kuinkas sitten kävikään...
Poika potkii kovasti päivin ja öin, mulla alkoi liikkeitä tuntumaan rv 16 ja vahvistuneet on koko ajan. Kolme viikkoa sit alkoi tuntumaan ja näkymään päältäpäin ja mieskin on sitten päässyt ihmettelemään näitä esikoisen jumppatuokioita.
Mulla on istukka oik.edessä, joten siinä kohtaa on "hiljainen alue" . Nyt on alkanut tuntumaan virtsarakkoon ja kohdunsuulle mojovia potkuja, jotka ei olekaan sitten mitenkään mukavia...
Painoa on tullut tähän mennessä 5 kg.
Kelan hakemuksen täytin perjantaina. Mulla on nyt ti 27.8.
sokerirasitus (iän vuoksi) ja
neuvolalääkäri ma 2.9.
Raskauden alkuvaiheessa jouduin ravaamaan sairaalassa ultrissa ja lääkärissä viikon tai kahden välein. Edellinen raskaus oli kohdunulkoinen, alkio leikattiin munatorvesta pois tammikuun lopussa. Suureksi yllätyksekseni tulin raskaaksi jo seuraavasta normaalista kierrosta. Lisäksi mulla oli/on kystia munasarjoissa, joiden kasvua tarkkailtu. Rakenneultran jälkeen onkin ollut tälläinen "normaali odotus" -olo, joka on välillä aika ihmeellistä. Nyt olenkin sitten uskaltanut jo noita hankintojakin jo ajatella ja tehdä vaikka koskaanhan sitä ei voi mistään olla varma... Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, vaikka se välillä haasteellista onkin. Mulla on onnekseni hyvät tukijoukot ympärilläni kotona ja neuvolassa. Päivä kerrallaan. <3
Siitä piti vielä kirjottaa, että meidän koira oli niin ihmeissään eilen, kun tuotiin ne vaunut kotiin. Haisteli ja tökki niitä kuonollaan moneen otteeseen. Tänä aamuna heräsin ja ihmettelin että missä koira? Löytyi nukkumasta vaunujen vierestä (huoneessa, jossa se ei koskaan nuku).
Niin hellyyttävä näky <3
Liise ja poika 25+2