Jep, sairaalasa olen nyt toistamiseen. Kerkesin olla ensimmäisen sairaalareissun jäläkeen kotona melekein kaks viikkoa. Huomena onneksi kotiuttavat tältä reissulta, paras synttärilahaja ikinä!! Ensimmäiselä kerrala sain supistuksia estävän tipan ja kortisonipiikit lapsen keuhkojen kehittämiseksi synnytyksen varalta. Nyt toisela kerraa on eppäilty raskausmyrykytyksen ja hepatoosin yhistelmää. Veriarvot oli romahtanu ja periantaina uhkasivatki, että olisivat lauantaina leikanneet. Onneksi eivät kuiten sitä teheny. Mutta ei se nyt sitä hellppiä sitten kuitenkaan kaikista vaivoista huolimatta ole. Päänsärkyyn olen täälä sairaalasa saanu lääkettä, mutta ne ei auttanu mittään ennen ku eilen sain lääkkeen suoraan suoneen. Nyt sitten voi kivutta kottiutua
Vielää pitäs kuiten malttaa olla liikooja liikuskelematta se kolomisen viikkoa. Sain luvan alkakaa liikkummaan enempi sitten ku 36 viikkoa on täynä. Sitten ku alakaa lapsela olla turvallista syntyä. Vaikka katotaan vain, ittepäisyyesään tämä mennee sitten yli lasketun ajan ku ei saanu tulla ulos sillon ku halus Ku näitä liikkumisia rajotettiin edellisen sairaalareissun yhteyesä, niin supistuksetki on loppunu. Mutta kyllä sen huomaa, että liikkuesa niitä sitten heleposti tulleeki, joten yritän olla maltillinen vielä tovin.
Mie olen näilä sairaalareissuila saanu kyllä tosi monta arviota lapsen koosta. Tännään se on 2100g. Keskikäyrilä siis mennään. Mulla poika on ollu pää alaspäin jo viikolta 30 asti, ja sen kyllä huomaa. Olin tuosa lääkäriopiskelijoitten koekaniininaki ja sain enenmmän tietoutta lapsesta. Nyt on ultrattu niin perusteellisesti ja kaiken mukkaan mitä ultrala vain voi nähhä, ni lapsi on terve. Synnytystapa-arviota mieki kuiten vielä oottelen. Se on kuulemma joskus elo-syyskuun vaihteesa.
Ja sairaslomalaisile, (joka itekki olen ollu elokuun alusta asti) olokaa onnellisia, että saatta olla kotona! Sairaalasa se ajan kuluminen vasta haastavvaa onki.. Mutta lukeminen, elokuvat, käsityöt, ristikot/sudokut ja kaverit on parhaita keinoja kuluttaa aikaa. Ja ainahan voi ukole kiukutella siinä sivusa No joo, sitä ei kyllä ole tullu tehtyä ku herra on ollu niin loistavana tukena täsä kaikesa mitä viime aikoina on tapahtunu.
Perhevalamennuksesta oli kans puhetta. Me ei nyt olla sattunneesta syystä osallistuttu moiseen ollenkaan. Olen siis ollu niitten aikaan sairaalasa. Mutta en usko, että olisin osallistunu vaikka kotona olisin ollukki. On tietenki asioita vauvan hoiosa, mistä ei hirviästi ole kokemusta, mutta sitten taas toisaalta tiiän siittäa aikasta palion ku olen aikasemmin työsä hoitanu palion vastasyntyneitä ja synnytyksen osalta taas.. Sen kulukua ei voi ennustaa kuitenkaan, se mennee niin ku on mennäkseen. Toiveita voi tieten olla, mutta aika näyttää kuin se mennee. Ainoa, mitä olen synnytyksen suhteen ajatellu on se, että jos vain kerkiän ja saan, niin kokkeilen kivunlievitykseen ainaki alusa akupunktiota ku sitä meän sairaalasa on tariola. Olen ennenki saanu akupunktiohoitoa ja mulle se on ainaki ollu tehokasta. Saas nähä sitten miten se auttas synnytyskivuisa..
Mutta nyt häätynnee lopetella ja mennä syömään tuo viiminen iltapala näisä sairaalaolosuhteisa. Ette voi ymmärtää kuinka hiivatin täpinöissäni mie olen siittä huomisesta kotia pääsemisestä!!! Oi sitä autuutta
o873060 ja haba 33+0 POKS
Vielää pitäs kuiten malttaa olla liikooja liikuskelematta se kolomisen viikkoa. Sain luvan alkakaa liikkummaan enempi sitten ku 36 viikkoa on täynä. Sitten ku alakaa lapsela olla turvallista syntyä. Vaikka katotaan vain, ittepäisyyesään tämä mennee sitten yli lasketun ajan ku ei saanu tulla ulos sillon ku halus Ku näitä liikkumisia rajotettiin edellisen sairaalareissun yhteyesä, niin supistuksetki on loppunu. Mutta kyllä sen huomaa, että liikkuesa niitä sitten heleposti tulleeki, joten yritän olla maltillinen vielä tovin.
Mie olen näilä sairaalareissuila saanu kyllä tosi monta arviota lapsen koosta. Tännään se on 2100g. Keskikäyrilä siis mennään. Mulla poika on ollu pää alaspäin jo viikolta 30 asti, ja sen kyllä huomaa. Olin tuosa lääkäriopiskelijoitten koekaniininaki ja sain enenmmän tietoutta lapsesta. Nyt on ultrattu niin perusteellisesti ja kaiken mukkaan mitä ultrala vain voi nähhä, ni lapsi on terve. Synnytystapa-arviota mieki kuiten vielä oottelen. Se on kuulemma joskus elo-syyskuun vaihteesa.
Ja sairaslomalaisile, (joka itekki olen ollu elokuun alusta asti) olokaa onnellisia, että saatta olla kotona! Sairaalasa se ajan kuluminen vasta haastavvaa onki.. Mutta lukeminen, elokuvat, käsityöt, ristikot/sudokut ja kaverit on parhaita keinoja kuluttaa aikaa. Ja ainahan voi ukole kiukutella siinä sivusa No joo, sitä ei kyllä ole tullu tehtyä ku herra on ollu niin loistavana tukena täsä kaikesa mitä viime aikoina on tapahtunu.
Perhevalamennuksesta oli kans puhetta. Me ei nyt olla sattunneesta syystä osallistuttu moiseen ollenkaan. Olen siis ollu niitten aikaan sairaalasa. Mutta en usko, että olisin osallistunu vaikka kotona olisin ollukki. On tietenki asioita vauvan hoiosa, mistä ei hirviästi ole kokemusta, mutta sitten taas toisaalta tiiän siittäa aikasta palion ku olen aikasemmin työsä hoitanu palion vastasyntyneitä ja synnytyksen osalta taas.. Sen kulukua ei voi ennustaa kuitenkaan, se mennee niin ku on mennäkseen. Toiveita voi tieten olla, mutta aika näyttää kuin se mennee. Ainoa, mitä olen synnytyksen suhteen ajatellu on se, että jos vain kerkiän ja saan, niin kokkeilen kivunlievitykseen ainaki alusa akupunktiota ku sitä meän sairaalasa on tariola. Olen ennenki saanu akupunktiohoitoa ja mulle se on ainaki ollu tehokasta. Saas nähä sitten miten se auttas synnytyskivuisa..
Mutta nyt häätynnee lopetella ja mennä syömään tuo viiminen iltapala näisä sairaalaolosuhteisa. Ette voi ymmärtää kuinka hiivatin täpinöissäni mie olen siittä huomisesta kotia pääsemisestä!!! Oi sitä autuutta
o873060 ja haba 33+0 POKS