Lokakuun lapset 2013 <3 *elokuussa*

Jep, sairaalasa olen nyt toistamiseen. Kerkesin olla ensimmäisen sairaalareissun jäläkeen kotona melekein kaks viikkoa. Huomena onneksi kotiuttavat tältä reissulta, paras synttärilahaja ikinä!! Ensimmäiselä kerrala sain supistuksia estävän tipan ja kortisonipiikit lapsen keuhkojen kehittämiseksi synnytyksen varalta. Nyt toisela kerraa on eppäilty raskausmyrykytyksen ja hepatoosin yhistelmää. Veriarvot oli romahtanu ja periantaina uhkasivatki, että olisivat lauantaina leikanneet. Onneksi eivät kuiten sitä teheny. Mutta ei se nyt sitä hellppiä sitten kuitenkaan kaikista vaivoista huolimatta ole. Päänsärkyyn olen täälä sairaalasa saanu lääkettä, mutta ne ei auttanu mittään ennen ku eilen sain lääkkeen suoraan suoneen. Nyt sitten voi kivutta kottiutua :)

Vielää pitäs kuiten malttaa olla liikooja liikuskelematta se kolomisen viikkoa. Sain luvan alkakaa liikkummaan enempi sitten ku 36 viikkoa on täynä. Sitten ku alakaa lapsela olla turvallista syntyä. Vaikka katotaan vain, ittepäisyyesään tämä mennee sitten yli lasketun ajan ku ei saanu tulla ulos sillon ku halus :D Ku näitä liikkumisia rajotettiin edellisen sairaalareissun yhteyesä, niin supistuksetki on loppunu. Mutta kyllä sen huomaa, että liikkuesa niitä sitten heleposti tulleeki, joten yritän olla maltillinen vielä tovin.

Mie olen näilä sairaalareissuila saanu kyllä tosi monta arviota lapsen koosta. Tännään se on 2100g. Keskikäyrilä siis mennään. Mulla poika on ollu pää alaspäin jo viikolta 30 asti, ja sen kyllä huomaa. Olin tuosa lääkäriopiskelijoitten koekaniininaki ja sain enenmmän tietoutta lapsesta. Nyt on ultrattu niin perusteellisesti ja kaiken mukkaan mitä ultrala vain voi nähhä, ni lapsi on terve. Synnytystapa-arviota mieki kuiten vielä oottelen. Se on kuulemma joskus elo-syyskuun vaihteesa.

Ja sairaslomalaisile, (joka itekki olen ollu elokuun alusta asti) olokaa onnellisia, että saatta olla kotona! Sairaalasa se ajan kuluminen vasta haastavvaa onki.. Mutta lukeminen, elokuvat, käsityöt, ristikot/sudokut ja kaverit on parhaita keinoja kuluttaa aikaa. Ja ainahan voi ukole kiukutella siinä sivusa :D No joo, sitä ei kyllä ole tullu tehtyä ku herra on ollu niin loistavana tukena täsä kaikesa mitä viime aikoina on tapahtunu.

Perhevalamennuksesta oli kans puhetta. Me ei nyt olla sattunneesta syystä osallistuttu moiseen ollenkaan. Olen siis ollu niitten aikaan sairaalasa. Mutta en usko, että olisin osallistunu vaikka kotona olisin ollukki. On tietenki asioita vauvan hoiosa, mistä ei hirviästi ole kokemusta, mutta sitten taas toisaalta tiiän siittäa aikasta palion ku olen aikasemmin työsä hoitanu palion vastasyntyneitä ja synnytyksen osalta taas.. Sen kulukua ei voi ennustaa kuitenkaan, se mennee niin ku on mennäkseen. Toiveita voi tieten olla, mutta aika näyttää kuin se mennee. Ainoa, mitä olen synnytyksen suhteen ajatellu on se, että jos vain kerkiän ja saan, niin kokkeilen kivunlievitykseen ainaki alusa akupunktiota ku sitä meän sairaalasa on tariola. Olen ennenki saanu akupunktiohoitoa ja mulle se on ainaki ollu tehokasta. Saas nähä sitten miten se auttas synnytyskivuisa..

Mutta nyt häätynnee lopetella ja mennä syömään tuo viiminen iltapala näisä sairaalaolosuhteisa. Ette voi ymmärtää kuinka hiivatin täpinöissäni mie olen siittä huomisesta kotia pääsemisestä!!! Oi sitä autuutta :)

o873060 ja haba 33+0 POKS
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Tervehdys pitkästä aikaa taas :)

Minäkin jäin sitten saikulle viikko sitten. Iskias alkoi olla sitä luokkaa, että työnteko oli ihan kauheeta. Lisäksi illat supisteli (ja supistelee edelleen!), ja muistikin jo alkoi töissä pätkiä siihen malliin, että pääsin kotiin "lepäilemään". Lepo on tosin kaukana siitä, mitä tällä saikulla saa, kun joutuu juoksemaan tuon pian 2-vuotiaan täystuhon perässä koko ajan. :D Nyt on kuitenkin pystynyt antamaan aikaa tytölle tässä ennen vauvan syntymää, ja luulen mä, että oli kaikkien kannalta parempi juttu tää mun töistä pois jääminen.

Sukkapuikkopistoksia kohdunsuulla on alkanut eilisestä lähtien tuntumaan, ja vauva pyörii vielä miten sattuu. Pitkään oli pt, maanantaina kääntyi rt, ja nyt mä aloin taas kuulostelemaan että josko ois jälleen pylly eellä tulossa. Mut ehtiipä tuo vielä kääntyillä 9 viikkoa miten lystää :). Maha tuntuu tosiaan olevan tiellä, tai sitte mulla on kädet lyhentynyt, kumpaa lienee? ;)

Äippäpakkaus tuli myös, ja ihana oli taas päästä pikkuvaatteita hipeltelemään ja pesemään. Pitäis vaan alkaa laittamaan kaikki vaatteet oikeille paikoilleen ja peseskelemään tuttipullot ym valmiiksi, kun se kaksi kuukauttakin kuitenkin menee loppujen lopuksi tuon taaperon kanssa niiiiiin nopeesti!

Tänään oli neuvola, ja kaikki oli kunnossa. Sf-mitta pompsahti alakäyrältä yläkäyrälle, mut mä kyllä jotenkin uskon, että siihen vaikuttaa nyt se, että vauva on millon missäkin asennossa. Ei vaatinut sen kummempia kontrolleja, kahden viikon kuluttua uusi terkkariaika normaalin suunnitelman mukaan. Paineet entistä tasoa, pissa kunnossa, painoa +610/vko. Oon läskistyny ku pullataikina ja ootan niin että pääsen taas takaisin "omaan vartalooni" ja alottamaan kuntoilun. Vauvan sykkeet 143. Eipä tänne tämän hassumpia, nyt pitää mennä jo nukkumaan, koska tyttö nukkuu EDELLEEN huonosti, niin minähän siitä saan myös kärsiä. :)

Bethany ja Ninni (esikoisen nimeämä;)) 20 min päästä 31+0! :heart:
 
Pikainen päivitys tänne. Minä olin tiistaina neuvolassa, kaikki ok, sain loppuviiko sairaslomaa ja mutta maanantaina meen vielä päiväks töihin. Sitten on tiistaiaamuna lääkärineuvola mistä sitten todennäkösesti saan sairaslomaa äitiysloman alkuun asti, ihanaa!!! Mulla on ihan hirveesti asioita mitä pitäis tehdä ennen vauvan syntymää ja tämä stressaa aikas lailla... tosin minä itse nuo stressit itselleni aiheutan koska yhtälailla voisin jättää noista myös paljon tekemättä. Aiemmissa odotuksissa mulla vain on ollut kaikki asiat ja koti järjestyksessä hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta tällä kertaa meidän elämä onkin melkosta sekasoppaa johtuen erityisesti meneillään olevasta talonrakennusprojektista :) Mutta mutta teen mitä ehdin ja jaksan, se saa riittää =)

Salmiakki synnytystapa ja kokoarvio on täällä meillä ainakin sielä raskauden lopussa sitten n.38 viikolla. Mulla on ollut isot vauvat aiemmin joten mulla ainakin tulee tuo seuranta, toivottavasti eivät käynnistä tuolloin rv38, toivoisin luonnollista synnytyksen alkamista.

dita rv 31+6 tai 32+6, meni jo laskut sekasin :LOL:
 
heipä hei vain kaikille <3

Maanantaina lääkärin käynnin jälkeen jouduin jäämään sairaalaan.. Eka sanoivat että a vauva ei ole voinut hyvin ja istukka ei toimisi niinkuin pitää.. noh.. Tiistaina mut siirrettiin toiseen sairaalaan ja siellä sitten eilen tutkittiin perusteellisesti ja sanoivat sitten että kaikki näyttäisi olevan kunnossa!! eli a vauvan kasvua ei olla saatu mitattuu kunnolla ja nyt sitten eilen saatiin ja hyvät oli paino arviot.. molemmat siis painavat sen 2 kiloo ja voivat hyvin.. mutta jos en tunne liikkeitä tai alkaa supistelee ni sitten pitää lähteä heti miten takaisin... eli olin sairaalassa sen nelisen päivää täysin ymmälläni ja tietämättömänä että mitä tapahtuu,kun ekassa sairaalassa sanoivat että lähdet kotiin lapsien kanssa ja että synnystys käynnistetään.. toisessa sairaalassa sanottiin että ei todella käynnistetä.. ainakaan hepatokestoosin takia.. eli koko ajan tuli niin solmussa sitä tekstii että hermot oli niin kireellä koko ajan!! itketti ja teki mieli huutaa!! saan kiittää ihanaa kätilöä joka huomasi tuskani sisällä ja jutteli kanssani ja kertoi miten on ja miksi olen tarkkailussa jne.. kiitokset hänelle <3 Mutta nyt siiis tiukassa tarkkailussa... katotaan koska sitten joutuu sisälle sairaalaan uudestaan..
poksutipoks 33+4
 
Tsemppiä kaikille, erityisesti o873060, ei ole hääviä tuo sairaalassaolo :/
Itse olin 3 päivää osastolla viime viikolla kun tarkistuksessa oli kohdunkaula hävinnyt, jäljellä 0,5cm ja sormelle auki ja paikat pehmenneet joten iskivät sitten kortisonit kankkuun. Sitten päästivät omalla vastuulla kotio lepohoitoon. Joten voin vaan kuvitella kun joutuu olemaan vielä pidempään. Vaikka muiden on helppo sanoa, kuinka sitä nyt ihan helposti makaa pari kuukautta jos on lapsen hyvinvoinnista kyse, niin ei se niin helppoa ole. Tottakai sen tekee, mutta on ihmismieli sen verran heikko että kyllä jossain vaiheessa alkaa pääkoppaa hieman nakertaa täysi tekemättömyys. Kyllä tässä 13 viikkoa kestäneellä sairaslomalla on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla sitä kuinka mukavaa olisi kun saisi lähteä koiran kanssa lenkille tai kun vois mennä ees yheks päiväksi töihin ihmisten ilmoille =)

Mulle muuten sanottiin, että rv 34 jälkeen saan alkaa elämään "normaalisti", koska silloin vauva on niin kehittynyt, että annetaan syntyä jos on syntyäkseen. Ilmeisesti eri sairaaloilla vähän eri viikkolukema rajana, vaikka toki mitä pidemmälle pääsee niin aina parempi. :)

Mutta jaksamista kaikille, ihanat palkinnot meitä odottaa parin kuukauden sisällä! <3
 
PulpWriter haluatko että lisään sut listaan täällä Kaksplussassakin vai menetkö mieluummin vain fb-ryhmään? Jos haluat listalle niin annatko lasketun aikasi. Ja tervetuloa mukaan joka tapauksessa. :)

Bethany eikö sulla ole esikoinen sit hoidossa? Helpompihan se olisi sairaslomailla jos ei olisi lasta siinä valvottavana. Mulle ei ainakaan tulisi mieleenkään omaa esikoista ottaa kotiin, johan se hyppisi seinille kun äiti vaan makaa. :) Toki omatunto soimaa viedä lapsi hoitoon aamulla, mutta se on paras kaikille, sekä lapselle joka kaipaa virikkeitä, että äidille, joka kaipaa lepoa.

Pecanpie kyllä minäkin olen aina kuullut tuon että rv34 annetaan syntyä jos on syntyäkseen. Mutta keskonenhan sen ikäinen vielä toki on, mutta riskit on niin pienet ettei estellä.
 
Viimeksi muokattu:
Moikkamoi!
Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. On ollut niin kiireistä tämä kesäaika. Tsemppiä kaikille siaraslomalaisille ja teille joilla ongelmia raskauden kanssa :(
Mulla olisi töitä vielä kaksi viikkoa. Näillä näkymine ei ole suurempia ongelmia raskaudessa. Tämän viikon maanantaina sain raskasuajan diabetes diagnoosi. Edellisellä viikolla ihan kummallinen sijainen neuvolassa oman terkan ollessa vielä lomalla, ilmoitti, että pissassa on sokeria, että aktsellaan. Mä sille snaoin, että kun on huimannut jonkun verran että voisinko saada lähetteen sokerirasitukseen. Se kysyi et olisiko mulla omaa sokerimittaria öööö no eipä oo ollu tarvetta sokerimittarille. Pitkin hampain se kirjoitti lähetteen. Katsotaan nyt miltä näyttää tämä seuranta ja toivottavasti menee kaikki hyvin.
 
Taas pitkästä aikaa jaksan kirjoitella.

Tsempit niille, jotka ovat sairaalaan joutuneet. Se on jo tympeetä, kun joutuu siellä makaamaan, jos ei se ole herkkua olla kotonakaan. Yana tuo on kurjaa, jos ei selvitetä äidille kunnolla mikä on tilanne ja mitä suunnitellaan... Sen kyllä ymmärrän että suunnitelmat muuttuu, mutta siitäkin pitää asiallisesti infota.

Mulla jatku sairausloma äloman alkuun saakka, ihan odotetusti. Kotona oon lähinnä ollu, eikä paljoa voi liikkua kun alkaa supistella. Edes isommassa marketissa ei kestä käydä ruokaostoksilla... Onneksi viikkoja alkaa olla niin kivasti, että kohta saa tulla jos on tullakseen.

Meidän pampula istuskelee tyytyväisenä kohdussa ja tuskin enää kääntyy. Muutamana iltana oon tuntenu, että on jo poikittain, mutta ympäri ei pääse. Uä:ssä näkyy, että napanuora voi olla kaulan ympäri, joten ulkoa ei aleta kääntäänkään. Sektio siis tulossa. Painoarvio 2100g ja lapsivettä uä:ssä niukahkosti, mutta ei hälyttävän vähän.

Supistuksia lukuunottamatta raskaus sujuu mukavasti. Ei liitos- tai selkäkipuja (tokilepokin voi helpottaa tilannetta). Ainoastaan se, että juuri mihinkään ei voi lähteä eikä lenkkeillä tai muuten harrastaa liikuntaa, on ollut henkisesti raskasta. Vähän onneksli helpotti, kun mies jäi lomalle... Oon neulonu, virkannu ja lukenu kirjoja...

Tsemppiä kaikille, ei meillä ole enää pitkä matka maaliin!

Vihervaara & pampula 33+3
 
Hei kaikille pitkästä aikaa! Olen käynyt päivittäin täällä lukemassa uudet viestit, mutta en ole itse saanut aikaiseksi kirjoitella mitään. :)

Aika moni on ollut sairaalassa, ikävä kuulla ja jaksamista jokaiselle! Onneksi meidän vauvat on jo sellaisilla viikoilla, ettei olisi enää niin vakavaa, vaikka synnytys käynnistyisi. Tietysti aina parempi, jos pienet pysyvät vatsassa mahdollisimman lähelle täysaikaisuutta eli viikkoa 37.

Mulla lonkka edelleen vaivaa ja mietin, miten pärjäisin, jos mulla olisi entuudestaan pieni lapsi. Koitin kaverin lapsen perässä juosta ja aika vaivalloista oli. Tämä pitää muistaa, kun vauvakuume taas iskee, jos iskee. Toisaalta mun äidilläkin on krooninen vauvakuume, joten voi ennustaa, että mullakin tulee olemaan. Ainakin tähän asti olen pienestä pitäen unelmoinut vauvasta ja kohta saankin oman :heart:

Henkisestikin on vähän raskasta, koska lapsen isä muuttaa nyt pois kuun vaihteessa ja toipuminen erosta tulee viemään kauan. Jotenkin sitä kaipaisi nyt niin paljon toisen ihmisen tukea ja läheisyyttä. Onneksi pian vauva on täällä ja häneltä saa sitten ainakin läheisyyttä, vaikka varmaan myös voimille ottaa yksin häntä hoidella. Toivottavasti lapsen isä pitää sanansa ja tulee meitä auttamaan.

Tsemppiä kaikille loppuraskauteen ja onnea jo vauvan saaneelle, kuka lieneekään!

-ItuH 33+2
 
Tervehdys todella pitkästä aikaa!

Kesä on mennyt kirjoittelematta tänne ollenkaan, lukemassa olen kyllä käynyt. Aika paljon on ehtinyt tapahtua. Reilu kuukausi sitten kävin sokerirasituksessa ja arvot olivat kunnossa. Pian tämän jälkeen oli neuvolalääkäri. Vauva oli pää alaspäin ja oli kasvanut hyvin ja liikkuu hyvin. Kun kuunneltiin sydänääniä, kävi syke välillä alle 100 ja lääkäri laittoi ylimääräiselle neuvolakäynnille kuuntelemaan sydänääniä pidemmän aikaa. Sanoi kyllä että todennäköisesti johtui siitä kun makasin pitkään selälläni, se voi joskus aiheuttaa sykkeen laskua. Kävin siis neuvolassa mutta enää mitään sykkeen notkahduksia ei tullut, oikein tasaisesti sykki koko ajan.

Tänään olin taas neuvolassa. Paino oli hieman laskenut, mistä olin todella yllättynyt. Vauvan sydänäänet kuuluivat taas oikein tasaisena ja oli edelleen pää alaspäin. Sf-mitta oli täsmälleen sama kuin kuukausi sitten lääkärin mittaamana ja tästä johtuen menen viikon päästä taas ylimääräisen kerran neuvolaan katsomaan onko mitta kasvanut. Jos ei kasva yhtään, täytyy mennä ultraan tutkimaan onko vauva kasvanut. Enpä ainakaan vielä osaa olla huolissani, viimeksi oli eri mittaaja ja vauva oli laskeutunut vähän alemmaksi, neuvolan tätikin sanoi että nämä seikat vaikuttavat mittaustulokseen.

Palasin tällä viikolla töihin kesälomalta. Nyt on vielä 4 viikkoa töitä ennen äitiyslomaa. Toistaiseksi ainakin olen jaksanut oikein hyvin ja tiedän, että sairausloman pyytäminen olisi todella iso kynnys minulle. Loppuajan koulutan itselleni seuraajia ja tiedän että se tulee olemaan rankkaa ja tulee kiire saada kaikki siihen kuntoon että voin hyvillä mielin jäädä pois töistä. Mutta yritän kyllä muistuttaa itseäni että oma ja vauvan vointi on tärkeintä ja jos yhtään tuntuu siltä ettei jaksa niin sairauslomaa pitää hakea.

Kovasti jaksamisia kaikille joilla on ongelmia raskaudessa. Itselläni ei ole edes juuri supistellut ja oikein ihmettelen miten olo on näin hyvä. Tosin viime viikolla oli muutaman päivän veto täysin pois, olin yhden päivän kuumeessa ja sen jälkeen moneen päivään en jaksanut yhtään mitään. Mutta se meni ohi ja tämän viikon olen ollut taas täysin kunnossa. Voin vain kuvitella miten tylsää on, jos joutuu vain makaamaan kotona tai sairaalassa pitkän aikaa.

Tertsi79 31+0
 
Tulipa tehtyä tänään kauppareissu...Pelkkä kävelykin tuskaa. Ottaa oikein päähän tämä vammaisuus. Mies jatkuvasti muistuttaa kuinka toiset raskaana olevat kuntoilevatkin aivan loppuun asti...Jaa-a...Sanon minä. Piti ostaa vauvalle uusi turvakaukalo, kun ei vanhalla kehtais sairaalaan ottaa mukaan. No onhan se jo elänneen näköinen 8:n jälkeen. :) Onneksi ei supistele. Pelkästään kärsin itse. Kunhan jaksan koirat ulkoiluttaa, sen jälkeen pääsee nukkumaan. Vaikka huomenna lauantai, ei se tarkoita, että saisi nukkua yhtään kauemmin. Olisi ihanaa, jos joskus saisi nukkua pitkäääään. Nyt taas huomaa kuinka tämä loppuraskaus alkaa väsyttämään.
rv 31+3
 
Tsemppiä kaikille erinäisistä vaivoista kärsiville! Itselläni tulee niitä mahan kovettumia vähän väliä, väliä ihan levossain ollessa. Onneksi on nyt viikkoja sen verran ettei haittaa enää yhtään. Ainakin tuosta harkkareiden lisääntymisestä kuvittelen, että jotain tapahtuu tuolla alapäässä!

Henkisesti alkaa lanttu hajoamaan. Aika pitkälti kaikki jo valmiina vauvaa varten kotona. Harmittaa kun oma kunto on aikas huonona nyt ja vaihtelee tosi paljon. Pari päivää sit piti kävellä pieni matka kauppaan ja mies vielä kyseli etteikö heittäisi mua siihen kaupan eteen. Snaoin et enhän mä nyt vammanen ole! Lopputuloksena ähelsin sitä 100 m matkaa varmaan kymmenen minuuttia kun maha kovettui ihan jatkuvalla syötöllä aina kun otti muutaman askeleen! Tänään sitten taas kävin koiran kanssa pitkän lenkin eikä tunutnut missään! Toisaalta onneksi tuo vointi vaihtelee, eli on niitä hyviäkin päiviä!

Tänään oltiin tutustumassa synnytyssairaalaan! Muuta valmennusta synnytystä varten meille ei tule ja täytyy sanoa ettei tarvitsekaan, sen verran kattava paketti siellä Jorvissa oli! Kätilö oli todella miellyttävän oloinen ja en panisi pahakseni vaikka hoitaisi synnytykseni jos niin sattuisi osumaan. Lapsivuodeosastolla taas oli harvinaisen tympeä tyyppi kertomassa vastentahtoisesti siitä. Toivottavasti se kurppana ei ole siellä sillon kun itse on... Hauskin anti oli ehkä se, kun näki suunnilleen samoilla viikoilla olevien mahoja. Ei ole kahta samanlaista vauvamahaa! Nyt ei sitten muuta kun synnyttämään!

Tämänpäiväinen sai pohtimaan myös kivunlievitystä: yritän luonnonmukaisesti niin pitkälle kun pystyn, veikkaan että kuuma suihku ja jumppapallo on kova sana minun kohdallani. Poden tätä nykyä aikamoista piikkikammoa, eli kivut saavat olla aika kovat ennen kun suostun pistettäväksi. Lähinnä siis tuosta vain kysymys, eli milloin piikkikammoni on vähäisempi kun kipu :D Kätilö selitti kyllä ihanasti sen, että suppareiden välissähän on sitä kivutonta aikaa. Saas nähdä miten sitä kipua kestää, veikkaan nimittäin että sitä on aika vaikea kuvitella etukäteen.

Seuraavaksi onkin sitten neuvolalääkäri 11.9., siihen asti vaan sitten seotaan kotona kaikessa rauhassa. Aika mökkihöperö alan olemaan!

Luna ja mysteeriotus 33+5
 
Hei!

Tsemppiä kaikille erinäisten vaivojen kanssa kamppaileville ja varsinkin jo sairaalaan joutuneille! Ja kiva, että tänne harvemmin kirjoittelevat ovat nyt aktivoituneet. On mukava lukea teidänkin kuulumisia!

Kävin tosiaan eilen neuvolassa ja täällä Tampereella ei varsinaisia kokoarvioita anneta. Kuulemma neuvolan terkka käsituntumalla voi jotain arvoida eikä synnytystapaakaan mietitä etukäteen, jollei jotain poikkeavaa ole ollut odotuksessa. Eli siis tietämättömänä vauvan koosta tai synnytyksestä mennään sit synnyttämään :) Kokoarvioon kutsutaan kuulemma sit siinä tapaksessa, että vauva on masussa vielä viikolla 41+5. Tällaista infoa sain. Eli jännä taas kerran todeta, kuinka erilailla eri paikkakunnilla toimitaan :)

Muuten neuvolassa kaikki hyvin, pieni kasvaa ja potkii ja sykkeiden perusteella vaikuttais pojalta <3 Jännätä pitää kuitenkin sinne lokakuulle!

Mitenkäs teillä muilla on tukiverkot lähellä? Tajusin tässä just, että me saadaan olla onnellisia tilanteestamme. Itse sitä osaan arvostaa erityisesti, sillä oon asunut ympäri Suomea aiemmin.. Meillä on ihannetilanne sikäli, että molemmat vauvan isovanhemmat asuvat lähellä ja lisäksi meidän molemmilla sisaruksilla on jo yhdet lapset, joten tukea ja neuvoja saa varmasti. Lisäksi yhdellä mun parhaista ystävistä on jo kaks lasta (ja on luvannut tulla auttamaan, niin paljon kuin pystyy) ja toinen hyvä kaveri odottaa esikoistaan loppuvuodesta syntyväksi. Lisäksi apua saa varmasti myös muilta kavereilta ja tutuilta. Tuleva appiukko nikkaroi meidän pikkuiselle kehtoa ja mun äiti on neulonut jo vaunuihin lämpimän villapeiton ja nyt vuorossa on villapuku <3 Paremmin ei vois olla!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Salmiakki13 ja 33+6
 
Viimeksi muokattu:
Meillä isovanhemmat asuvat n. vajaan 40km päässä. No täällä maalla se koetaan, että kivenheiton päässä. Lapset tapaavat heitä joka viikko.

En ole tässä raskaudessa montakaan kertaa yrjönyt. Saa laskea aivan sormista. Tänään heti aamupalan jälkeen lensi pelkkää keltaista mahanestettä.... Mihinköhän ne aamupalat jäi...:)Yleensä mahanesteitä yrjötään, kun maha tyhjä.

LUNA85!
Synnytyksen aivan loppumetreillä et juuri tajua supistuksien taukoja. Toki niitä on, mutta kun olet selviytynyt edellisestä sypistuksesta alkaakin jo seuraava. :) Kannattaa ottaa asenne, että otat puudutuksia, kun tarve vaatii. Jos olet ensisynnyttäjä, saattaa kivut yllättää. Monet suunnittelevat synnytystä ilman kivunlievityksiä, mutta joutuvat syömään sanansa. Synnytys ilman puudutteita oikeesti sattuu ja paljon!!! Mutta kyllä niistä selviää elossa.:) Olen pakosti joutunut puolet synnyttämään ilman puudutteita. Enkä todellakaan tekisi sitä vapaaehtoisesti!
 
Hei kaikille pitkästä aikaa ja tsemppihalit teille joilla pakollista lepoa tai muuta hankaluutta:hug:

Minä oon ollut tosi väsyskissä ja surullisena tän meidän tilanteen takia enkä oo jaksanut tänne paljoa kirjotella sen vuoksi.Vauvaa ootan yhtä paljon kuin ennenkin,mutta mies ottaa hermoon ihan liikaa.On aamusta iltaan töissä ja illalla kun tulee niin ei tee mitään muuta kuin omia juttujaan autotallissa tai pihalla.Jaksasin sitä ehkä kerran viikossa,mutta että joka ilta ja sit minä viimesillään raskaana oleva hoidan lapset aamusta iltaan yksin vaikka mieskin ois.Tosissaan pelottaa miten romahan sitten kun vauva syntyy jos tää jatkuu ja pitäshän mun nytkin saada ees vähän levätä.
Eniten raivostuttaa se että oon sitten tosi pahantuulinen lapsille kun vädyn siihen ettei toinen tee mitään auttaakseen mua lastenhoidossa ja lapsethan tietysti kiukuttelee enempi mitä vähemmän minä sitä jaksasin :'(

Uuh en tosiaan tajua mikä tohon ukkoon on mennyt.

Oma vointi on ollut muuten hyvä jos ei mielialaa lasketa,mutta viimeyö oli tosi outo.
En saanut nukuttua kun mahaan sattui.Kävin pissalla joka on aina lopettanut kivun,mutta nyt se ei auttanutkaan.
Takusin sitten että mullahan supistelee ja niin usein etten kerinnyt ees välissä nukahtaa kun kokoajan vatta tuntui hankalalle.Vauvakin liikkui tosi vähän vaikka yleensä yölläkin myllää kovasti.

Nyt olo parempi ku nousin ylös ja toivonkin kovasti että jos nuo ois vaan jotain harjotus suppareita joita ei tarvis niitäkään nyt tulla enää ainakaan yöllä.Vauva sais mun mielstä kuitnekin pysyä mahassa ainakin sinne rv.37 ja mielellään vaikka rv.38 En halua että joutus jäähä sairaalaan pitemmäksi aikaa kuin minä enkä sitäkään että opis jotain ongelmia jos nyt jo syntys.
Määhän oon ollu varma että menee yli lasketun mutta nyt nuiden suppareiden takia ja myös sen takia kun muutama äiti kerhossa ihmetteli että joko mun vatsa on laskeutunut kun on niin alhaalla(itekkin oon sitä ihmetellyt kun tilaa on vielä ihan hyvin rintojen ja vatsan välillä eikä paina eikä oo painanutkaan missään välissä kylkiluihin) ,niin aloin miettiä että eikai tää vaan aijo syntyä liian aikasten.

Hätä ihan tuli yöllä että nyt pitää kyllä laittaa viimesetkin jutut vauvaa varten valmiiksi.

Kuhan pikkanen vaan nyt malttas vielä jonkun viikon tuolla mahassa olla:heart:

Mahtavalle kuitenkin tuntuu että jopa viiden viikon päästä voin jo hoitaa omaa vastasyntynyttäni tai ainakin viimestään seitsemän viikon päästä :heart:
Mielikuvakin mulla jo vauvasta on ultran perusteella.. pitkä hoikka tyttö jollla on paljon tummia hiuksia ja isot silmät niinku muillakin meidän lapsillamme.Saa nähä pitääkö paikkaansa mutta äidin prinsessa sieltä kuitnekin on tulossa:heart:

Rakkaudesta äiti rv.35 ja lokakuun prinsessa:heart:
 
hupiaelämään joo niin oon käsittänyt et kivut on varmasti pahemmat ku mitä kuvittelee.. Otan kyllä puudutukset kun niiden aika tulee, eli siinä kohtaa kun olen valmis taipumaan piikkikammoni kanssa. Saas nähdä missä kohtaa se tulee :) Omana toiveena olis, että synnytys etenis kuitenkin sen verran vauhdilla, että kestäis kotona aika pitkään eikä epiduraalia ehdittäisi enää antamaan kun olis jo ponnistamisen aika :D Toivossa on hyvä elää! Mistä vetoa, et itken tuskaani ku on joku 1 cm auki ja anelen sillon jo epiä :D Saas nähdä...

Verkostoista joku kyseli. Meillä on onneksi lähellä molemman puolen isovanhemmat. En oikeastaan voisi kuvitella miten pärjäisimme jos niin ei olisi! Isäni uhkaa vähän väliä muuttaa Espanjaan nyt kun ovat eläkkeellä, mutta ainakin minä puolestani olen vedonnut että josko nyt hetken vielä malttaisi täällä... Toivon että koko espanja on vain puhetta!

rakaudesta äiti jaksamista parisuhteessa ja puhukaa toisillenne... Itse vielä kun on herkillä raskauden takia niin kaikki tuntuu pahemmalta kun onkaan. Meillä puhuminen ja tunteiden purkaminen ja jakaminen on auttanut. Kyllähän tässä on itse kullakin mennyt ylä ja alamäkeä.

Menkkajomottelua ollut taas tänään. Haukkasin kanssa koiran kanssa liian pitän lenkin tänään ja väsähdin ihan oikeasti puolivälissä. Alkoi supistelemaan ihan helkkaristi ja sattui jonnekin oikealle alas niin että meinasi itku tulla. Pakko oli kotiin päästä ja tästä opiksi ja ojennukseksi itselleni. Tosin tuossa yksi päivä käytin koiran oikeasti vain korttelin ympäri ja alkoi silloin sattua tuohon samaan kohtaan alavatsassa. Mies pikkasen ihmetteli kun oikeasti konttasin ovelta sohvalle kun sattui niin helkkaristi. Olen ajatellut, että kyseessä oli sama kun jos vatsalihaksiin pistää, nyt ne vaan on tuolla reunoilla sitten.

Onko muut katsoneet synnytyssarjoja? Niitä tuntuu tulevan ihan pilvin pimein! Itseäni ne kovasti rauhoittavat kun saan lisää tietoa synnytyksestä niistä. Me ihmiset kun olemme erilaisia, niin minun on pakko saada tietää kaikki mahdollinen ja sitten järkeilen että oma synnytykseni lienee jossain siellä keskiviaheilla tapahtumien suhteen. Eniten ärsyttäisi jos esim. en tietäisi että monet vastasyntyneet virkoavat pienen hetken kuluessa, eikä siis tarvitse heti huolestua jos ei rääkäise samantien ulos tullessaan. Vaikka kyllä sitä varmasti huolestuu, mutta tietää että se ei ole heti kuolema. Paljon olen törmännyt siihen, että ihmiset sanovat "sinulle ei pitäisi varmaan nyt kertoa tätä" tms ja sitten kertovat jonkun kauhutarinan. Olen kuitenkin siinä määrin järjissäni oleva ihminen etten kuvittele muiden ikävän kohtalon osuvan varmasti kohdalleni. Ja hassuksi asian tekee sen, että silti ihmiset kertovat noita kauhutarinoita vaikka toteavat ettei pitäisi. Onneksi minulle nyt on aivan sama, mutta tiedän, että monet ovat paljon herkempiä.

Tässä kun viesti venähti niin pääsen myös vuorokauden vaihtuessa poksumaan 34+0!

Luna ja mysteeriotus
 
Luna85!
Supistelut yleensä alkavat lievillä kivuilla. EI aina. Kannattaa lähteä sairaalaan vasta, kun kipusi alkavat olemaan kovat. Silloin tiedät, että ne ovat niitä supistuksia, jotka avaavat paikkoja. Tietenkin tämä ohje turvallinen vain, jos ei kyse erittäin nopeasta synnytyksestä.:) Kuitenkin ensisynnyttäjälle lasketaan avautumiseen yleensä kestoa 1cm/tunti. Tämä on kuitenkin keskiarvo vain. Jos ajattelen omia synnytyksiä, 4cm pääsee aika kivutta. Tietty riippuu kipuasteesta.
Kun kirjoituksestasi käsitin, että haluat välttää oikeasti puudutuksia, ota yhteyttä johonkin homeopaattiin ja pyydä opastusta, mitä homeopaattista voisit käyttää. Tärkeää on myös osata rentoutua. Itse en osaa, mutta olen kuullut joillakin sen auttavan todella paljon. Harvemmin eläimet huutaa synnyttäessä, koska ne ottavat synnytyksen eri tavalla kuin ihminen. Toiset saavat apua myös vyöhyketerapiasta.

Jos oikeasti haluat synnyttää mieluummin ilman puudutteita, pyri aina ajattelemaan kovimman kivun hetkellä, että se kipu laskee kohta. Epätoivo iskee monesti juuri kovimman kivun kohdalla.
Itselläni oli yhden vaavin kohdalla kamala automatka. Supistukset alkoivat heti erittäin kivuliaina. Eli matka oli kamala. Supistuksia tuli jatkuvasti. Matkaa oli 100km. Kestin kivut, kun ajattelin, että jokainen supistuksen aikana myös matka etenee ja kohta saan epiduraalin. Matkan varrella, kun oli isoja tienviittoja kiinnitin niihin huomiota supistuksien aikana. Kun sitten sairaalaan päästiin, en saanut enää mitään. Käskettiin vaan ponnistamaan vauva ulos, jonka päälaki jo näkyi.:) Ei edes vaatteita kerenyt vaihtaa.

Ponnistusvaiheessa:
Sanonta, että "ponnista kipua kohti", on hyvä muistaa. Vaikka siinä vaiheessa saattaa mennä oma kontrolli, se on hyvä neuvo. Kun ponnistaa, supistus ei tunnu kipuna.

Itse seurailen liikaa synnytysohjelmia ja pelko taas iskee. En kaipaa kipuja. En niinkään pelkää, että jotakin pahaa sattuu vaan pelkään aina kipuja.
Ja jokaisella äidillä huoli herää, jos vauva ei heti huuda. Sen muutaman hetken aikana kerkee maalata kaikki kauhukuvat. Siihen ei paljon auta tieto, että vauvat saattaa olla vähän pöpperössä itsekin semmoisen homman jälkeen.

Äidit eivät kykene kaikkea ajattelemaan järjellä vaan yleensä ne tunneajattelut valtaa pään. Äideistä tulee vauvaansa suojelevia emoja.
 
Viimeksi muokattu:
Huh huh, onpahan kauan edellisestä kirjoituksestani tänne. Paljon on tapahtunut: muutto suoritettu ja uuteen kotiin kotiuduttu, lastenhuone sisustettu lähes valmiiksi, melkoinen läjä erikokoisia pikkuvaatteita hankittu ja muutenkin tarvikepuolta hoidettu kuntoon, maha kasvanut ja viikot kuluneet...

Nyt tuntuu jotenkin kivalta, kun neuvolassakin saa ravata kokoajan. Siis sillai kivalta, että kuulee ne sydänäänet kokoajan ja saa harvase viikko jotain arviota vauvan tilasta, koosta, asennosta jne. Ja itselläni on nyt loppua kohden herännyt vaikka mitä kysymyksiä ja niistä on kiva päästä keskustelemaan. Ens kerralla neuvolassa tsekataan saanko lähetteen ultraan. Jos siis vauva ei ole sattunut laskeutumaan tässä viikossa niin pääsen kuulemma tutkittavaksi, että onko lantio rakenteeltaan sopiva alatiesynnytykseen. Ihan kiva, että ensisynnyttäjiltä tätäkin ajoissa tutkitaan, ettei sit tartte synnärillä alkaa ihmetellä...

Hyvin olen edelleen voinut ja siitä sympatialla lukenut täältä, miten osa on joutunut sairaalaan jo. Toivon kaikille odottajille nyt kaikkea parasta ja toivotaan, että täälläkin kaikilla pysyy vauvat loppuun saakka masussa! Sitä kun ei tiedä, nää tilanteet kuulemma voi itse kullakin muuttua niin nopeasti...

Tekis mieli höpistä vaikka kuinka paljon, kun tässä on oltu nyt kauan poissa palstalta. Mut jos nyt kumminkin lopettelis tähän. Palasin pariks päiväks kesäloman jälkeen töihin ja nyt nekin vuorot on tehty eli äippäloma alkaa NYT! :)

Ja hei, suosittelen muuten kaikille lukemaan Satu Rämön ja Katja Lahden Vuoden Mutsi-kirjan. Ihan huippuhauska "äitiyskirja" odottajille etenkin. Olen parina iltana nauranut vedet silmistäni tota lukiessa :popcorn:

Nii ja pieni poika viikoilla 34+3 :heart:
 
Hei

Tänään käytiin sydänkäyrillä ja kätilö ei sitten ollut ihan tyytyväinen ni piti maata,istuu ja maata kaksi tuntia kiinni koneessa.. vaikka sanoin että vois käydä vessassa,mut jaksoin ihmeen kaupalla pidättää ja lopputulos oli hyvä.. vaikkakin pikkuiset eivät olis halunneet tulla kuulluiksi :D Kyllä siinä makaamisessa ja istumisessa meinas ja puutuikin perse!! Ensi viikolla onkin sitten kaksi aikaa.. toinen labraan ja toinen sitten taas lääkärille ja noh kaktotaan joko päättäisivät että koska tehdään sektio... senhän ne kuitenkin tekevät.. Me emme ole vieläkään hankkineet mitään lapsille.. mutta olen jo uskaltanut kurkistaa vauva maailmaan :whistle: Uutena en ajatellut mitään juuri hankkia sillä hintaluokat on niin pirun korkeella ettei rahat kyllä riitä moiseen.. :LOL: Muutoin täällä kaikki ihan ok syön minkä kerkeen ja nautin,kun saan olla kotona taas.. Sairaalassa kun se aika käy pitkäksi ja tylsäksi jos ei ole huonetoveria..

Kaikille toivotan voimia vielä viimeisiin rutistuksiin.. Meilläkin on ollut jonkin sortin ongelmaa parisuhderintamalla,mutta otin hirveä sarvista kiinni ja puhuin minkä jaksoin enkä antanut lupaa poistua ennenku asiat on puhuttu kunnolla.. toki puhua pitää jatkossakin,mutta nyt on taas ihan hyvät oltavat.. parisuhteen eteen pitää tehdä paljon töitä niin nyt kuin myöhemminkin... Mutta senhän me naiset tiedämme.. Toivonkin että miehetkin sen joskus tajuaa :LOL:

yana huomenna tasan 34!!!!! ja 6v.
 
Yana varmaan olet jo tullut tutuiksi noiden monikkoperhesivustojen kanssa, mutta varuulta kuitenkin ilmotan että siellä on kirpputorit ja niissä myydään paljon tavaraa kaksosille. Mun miehen veljellä on kaksoset ja he käyttävät jonkin verran tuota kirppistarjontaa. :)
 
Leijonamama:Laita vaan riviä tännekin eli laskettu aika on 21.10.

Täällä voidaan hyvin, paitsi on sairastettu flunssa, Flunssan seurauksena paino on laskenut yli kilon, vaikka oon koittanut syödä ja juoda tarpeeksi. Nyt kuitenkin jo voiton puolella.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille, jotka ovat joutuneet sairaalaan! Siellä aika kuluu varmasti hitaampana. Nautinnollisempaa se olisi odotella kotona. Itselläni on vielä viikko lomaa ja 2 viikkoa töitä, jonka jälkeen alkaa äitiysloma. Sitä odotellessa :)

Tänään 32+0
 
POKS 31+0 tänään! :)
Ja tervetuloa hitonmoiset lonkkakivut, viiltävät kivut nivusissa,alaselän kova jomotus ja toooosi tiheät harjotus supparit !:O Eilen tuli taas todettua miehelle, että olen jo niin täynnä tätä mahaa, että vois tää loppuaika mennä vielkin nopeempaan eteenpäin.

Tänä aamuna tuli lueskeltua kolmen lapseni syntymäkertomuksia+omia vuodeosastoselostuksia... ja kyllä,tuota sairaalassa oloa jotenki odottaakin jo.
Eilen juteltiin miehen kanssa,että koska viimesin synnytys eteni niin vauhdilla, nii miten siihen pitäis varautua...ja viel kun ei tiedä yhtään että millon se lähdön hetki synnärille oikein koittaa,koska tiheet supparit alkoi viimeksikin ihan ykskaks ja koko juttu eteni nii nopeaa->synnärille mennessä suppareita tuli jo 1-2min välein ja sairaalassa olin täysin auki, koko synnytys oli ohi 1tunnissa 35minuutissa :eek: Ei siis osaa ennakoida yhtään,että ketä pyytää lasten kanssa kotiin ja milloin.... varmaan pitää ottaa joku asumaan meille viimesillä viikoilla tai jotain,tai joskus.. huoh..

Tukiverkostosta puheen ollen...
Meidän molempien vanhemmat asuu noin 150-200kilsan päässä, mun sisko asuu 350kilsan päässä, eli heistä ei viime hetkellä oo mitää apua :(
Mulla ei tääl oo juurikaan kavereita viel kerenny tuleen.. miehellä kyllä kavereita sitten on,perheettömiä suurimmalti osalti mutta on sit niitäkin joilla jo lapsia/kokemusta jne.. eiköhän jotain apua saa tarvittaessa. Niin, ja onneksi mulla on jo kolme lasta ja mieskin on hyvin mukana lasten elämässä(vaikka ns.kakkosisä onkin)..

Synnytyskivusta,kivunlievityksistä ollut kanssa jotain puhetta tääl... muista kyllä enää että mitä :
Mulla ollut näin:
synnytys1: episotomia(vai mikä se oli)+kohdunkaulanpuudute+ilokaasu (salissa 4cm auki ja kivut oli kovat..).. muistoksi 2asteen repeämät,ja älytön jälkivuoto..
synnytys2: ilokaasu (salissa 5cm auki). 1asteen repeämä, normi jalkivuoto ja suht nopea paraneminen
synnytys3: EI kivunlievitystä (täysin auki salissa),ei repeämiä ja vähäinen jälkivuoto. toivuin kyllä tosi vauhdilla kaikinpuolin.
Tämä viimene oli helpoin kaikin tavoin, ja ilman kivunlievitystä meinaan mennä tässäkin synnytyksessä :) saa sitten nähä miten loppupeleissä käy :)

nyt mentävä vähä lepäileen ja sit alotettava tekeen vähä nkotitöitä, sen minkä pystyy ja jaksaa...

Muruliini82 ja masu-asukki 31+0
 
Kovasti tsemppiä kaikille sitä tarvitseville!

Synnytyssarjoja en nyt oo kattonu, kun en muutenkaan hirveesti telkkaria kattele. Mutta kyllä niitä muuten on tullut katottua aika paljon. Mun haaveammatti ois kätilö, joten senkin puolesta oon tosi kiinnostunu nuista ohjelmista.

Tukiverkostoa meillä ei mitenkään älyttömästi oo. Mutta ollaan totuttu tähän tilanteeseen tän reilun neljän vuoden aikana.

Luna85 Minä kans ekan kohalla ajattelin että oon mahollisimman paljon ilman kivunlievitystä. Ja kyllä mieli muuttu kun kunnon supparit alko. Se kipu on jotain aivan järetöntä, ja varsinkin kun ensimmäistä kertaa koki sen, niin ei osannut ollenkaan ajatella mitä se tulee olemaan. Kivunlievityksenä mulla oli sitten ilokaasu, joku kipupiikki, 2 x kohdunkaulapuudute, kuuma suihku ja lopussa spinaali. Kuitenkin kun toista rupesin oottaan, niin alusta asti olin sitä mieltä että haluan synnyttää mahollisimman luomuna. Harmi vaan kun se synnytys olikin sitten sektio. Mutta jos tämän kolmannen saan synnyttää alakautta, niin mahollisimman paljon oon ilman kivunlievitystä.

En nyt muista olikohan jotain muuta mitä piti kirjottaa, voi olla, mutta kun ei muista niin ei :D

Marlin ja Vimma 31+4
 
Hei

Pitkästä aikaa taas täällä. En ole toukokuun puolivälin jälkeen seurannut keskustelua täällä enkä FB:n puolella. Nyt voisi taas uskaltautua mukaan, kun meno ei ole ihan niin hektistä :)

Ihan ensin voisin päivittää vähän tietojani tuohon alkuun, sinne on jostain syystä tullut että meillä olisi poikalupaus, vaikka tyttölupaus meille on annettu. Oikea rivi menisi näin, ja siis kohtaan 4.10.2013

clearbrook 32v / 2. lapsi / K-HKS / tyttöolo tyttölupaus


Täällä on oltu saikulla jo useampi viikko, ensin supistusten vuoksi ja nyt on liitoskivut sitä luokkaa, että istumatyö ei onnistu. Vauva on jo laskeutunut hieman ja kohdunkaulakin on lyhentynyt, joten toiveita olisi, että tämä ei menisi kahta viikkoa yli, niin kuin esikoinen.

Odottavan aika on pitkä, ja suomen kieli on todellakin sopiva tässä kohtaa: todellakin tuntuu RASKAALTA olla raskaana :) Ja koska tää raskaus ei (näin kahden raskauden kokemuksella) sovi mun kropalle ollenkaan, niin täälläkin odotellaan nyt sitä viimeistä vauvaa meidän perheeseen.

Joka yö tulee jo nähtyä synnytysunia. Toissa yönä heräsin kello kolmelta siihen, että aloin tarkistamaan että menikö vedet oikeasti, vai vain unessa. Mieskin heräs ja ihmetteli, että mitä ihmettä mä kollaan ympäri sänkyä keskellä yötä :)

clearbrook ja kaveri 34+4
 

Yhteistyössä