Joulukuun Toivevauvat 2012 *Toukokuussa*
- Viestiketjun aloittaja Rödluvan
- Ensimmäinen viesti
heinis: jaksamisia sinne!! Sitä jotenkin aina toivoisi, että vastoinkäymiset jakautuisivat vähän tasaisemmin eikä sillä lailla, että yhdelle useampi 
Oikein hauskaa äitienpäivää kaikille tuleville (ja jo oleville) äideille!
Täällä nautitaan äitienpäivä aamukahvia ylhäisessä yksinäisyydessä, lapset halusivat mammalleen ihan väkisin yökylään eilen, joten annoin mennä kun niin kovasti toivoivat. Lähdettiin sitten miehen kanssa kuuntelemaan Sami Saarta kaveriporukan kanssa ja tuli sitten samalla kerrottua raskaudestakin, kun tottakai ihmettelivät, kun en mitään ottanut. Kyllä huomaa meidän historian, kun kukaan ei uskaltanut onnitella vaan reaktio oli "kuinka pitkällä olet" , "voi kun tämä nyt kestäisi". No, ei tässä vielä onnitteluja kaipaakaan, nyt tietysti iski heti pelko perseeseen, että nyt sitten menee taas kesken kun kerrottiin. No, sille ei sitten voi mitään Olivat kuulemma jo kyllä epäilleet, kun olin vappuna niin vaisu. No kai nyt kun kävin koko ajan oksentamassa ja kun mulla ei yleensä maha pömpöttele ja nyt sitten kuulemma pömpöttää. Ja tietysti ovat ihmetelleet, kun olen jättänyt treenaamisen. Tiistaina neuvola ja neuvolalääkäri, josta pitäisi saada lähete vielä yhteen ultraan ennen np-ultraa.
Oikein hauskaa äitienpäivää kaikille tuleville (ja jo oleville) äideille!
Täällä nautitaan äitienpäivä aamukahvia ylhäisessä yksinäisyydessä, lapset halusivat mammalleen ihan väkisin yökylään eilen, joten annoin mennä kun niin kovasti toivoivat. Lähdettiin sitten miehen kanssa kuuntelemaan Sami Saarta kaveriporukan kanssa ja tuli sitten samalla kerrottua raskaudestakin, kun tottakai ihmettelivät, kun en mitään ottanut. Kyllä huomaa meidän historian, kun kukaan ei uskaltanut onnitella vaan reaktio oli "kuinka pitkällä olet" , "voi kun tämä nyt kestäisi". No, ei tässä vielä onnitteluja kaipaakaan, nyt tietysti iski heti pelko perseeseen, että nyt sitten menee taas kesken kun kerrottiin. No, sille ei sitten voi mitään
Olivat kuulemma jo kyllä epäilleet, kun olin vappuna niin vaisu. No kai nyt kun kävin koko ajan oksentamassa ja kun mulla ei yleensä maha pömpöttele ja nyt sitten kuulemma pömpöttää. Ja tietysti ovat ihmetelleet, kun olen jättänyt treenaamisen. Tiistaina neuvola ja neuvolalääkäri, josta pitäisi saada lähete vielä yhteen ultraan ennen np-ultraa.
Viimeksi muokattu:
Hyvää Äitienpäivää kaikille! :heart:
Facebook ryhmään uskallan ehkä np-ultran jälkeen liittyä tai jos silloinkaan. Kuitenkin se anonyymiys on mulle tällä palstalla aika tärkeää.
malttamaton meillä kans kokemuksia noista kommenteista, mutta kyllä jokainen meidän tilanteen tiennyt jaksaa kuitenkin olla vielä tosi positiivinen ja kannustava, vaikka itse ei sitä aina jaksa ollakkaan. Kolme edellistä keskenmenoa kuitenkin kummittelee takaraivossa lähes joka hetki.. : /
Vogue ja Taimen alku 9+5 (10+3)
Facebook ryhmään uskallan ehkä np-ultran jälkeen liittyä tai jos silloinkaan. Kuitenkin se anonyymiys on mulle tällä palstalla aika tärkeää.
malttamaton meillä kans kokemuksia noista kommenteista, mutta kyllä jokainen meidän tilanteen tiennyt jaksaa kuitenkin olla vielä tosi positiivinen ja kannustava, vaikka itse ei sitä aina jaksa ollakkaan. Kolme edellistä keskenmenoa kuitenkin kummittelee takaraivossa lähes joka hetki.. : /
Vogue ja Taimen alku 9+5 (10+3)
Viimeksi muokattu:
Aurinkoista äitienpäivää tuleville mammoille sekä tietysti jo äideiksi tulleille :heart:
Pahoittelut heinis1 :hug:
Tulin vain nopeasti kertomaan kuulumisia..
Oon aivan loppu, ihan piipussa!! töissä 10-12h päiviä ja kiire on ihan hirmunen!! tää (pitkä) päivä vielä ja sit voiki taas huilia!! kauheeta äitienpäivälounaan valmistelua ollu eilen ja toissapäivänä! tänään enää kakkujen täyttö ja koristelu sekä tietysti tarjoilu tilaisuudessa
oon kyllä niin puhki että eilen illalla-yöllä tuli ihan itku! mulle ei riitä tollaset 4h yöunet!!
Nyt loppu valitusvirsi!!
rättipuhki oleva YP 7+1 (7+6) :heart:
Pahoittelut heinis1 :hug:
Tulin vain nopeasti kertomaan kuulumisia..
Oon aivan loppu, ihan piipussa!!
töissä 10-12h päiviä ja kiire on ihan hirmunen!! tää (pitkä) päivä vielä ja sit voiki taas huilia!! kauheeta äitienpäivälounaan valmistelua ollu eilen ja toissapäivänä! tänään enää kakkujen täyttö ja koristelu sekä tietysti tarjoilu tilaisuudessa oon kyllä niin puhki että eilen illalla-yöllä tuli ihan itku! mulle ei riitä tollaset 4h yöunet!!
Nyt loppu valitusvirsi!!
rättipuhki oleva YP 7+1 (7+6) :heart:
heinis1 jaksuja, ei oo yhtään kivaa :hug:
Kiri, onnea tuplasti :heart:
Kiva saada samaan ketjuun toinenkin tuplien odottaja vaikken ite niin kauheen aktiivisesti kirjottelekaan. Ei jotenkin oo mitään höpötettävää kun ei olossakaan pahemmin muutosta tapahdu. Nii no olihan mulla aika normi olo tuossa viikolla. Ei äklöttäny eikä mitään. Oli ihan kun en raskaana oiskaan. Mutta niinhän se äklötysolo taas eilen illalla saapui mukaan kuvioihin.
:hug:Kiri, onnea tuplasti :heart:
Kiva saada samaan ketjuun toinenkin tuplien odottaja vaikken ite niin kauheen aktiivisesti kirjottelekaan. Ei jotenkin oo mitään höpötettävää kun ei olossakaan pahemmin muutosta tapahdu. Nii no olihan mulla aika normi olo tuossa viikolla. Ei äklöttäny eikä mitään. Oli ihan kun en raskaana oiskaan. Mutta niinhän se äklötysolo taas eilen illalla saapui mukaan kuvioihin.
Päätinpä nyt tulla rustaamaan taas pienen romaanin kun olo alkanut paranemaan viime viikonlopusta
Onnea ihanista ultrakuulumisista!! :heart: :flower:
Ja heinis1 Olen pahoillani!!! :hug: Kokemuksesta tiedän että rankkaa on!! Ja koita pysyä vahvana, meinaan tiedän myös ihmisten "pahoittelut" jotka saattavat enemmän sitten satuttaa kun auttaa!! Kuten monet keskenmenon kokeneet ovat varmasti huomanneet Mutta PAAAALJON voimia ja jaksamista!! :heart:
Ja täällä puhuttiin ystävistä, et onko lähipiirissä samassa tilanteessa olevia..
Itsellä yksi ystävä raskaana, odottaa ensimmäistään
Ja toinen ystävä oli kanssa raskaana, laskettuaika oli marraskuussa, mutta hänellä meni kesken parisen viikkoa sitten ja oli itellekkin todella raskasta kun oli niin ihanaa kun odotettiin melkein samaan aikaan, ja kun tiedän miten rankka kokemus km on :'(
Ensimmäistä odottaessa minulla ei ollut ystäviä samaan aikaan raskaana, mutta esikoisen synnyttyä aloin etsimään muita mammoja ja vauvoja. Ja neuvolan täti vinkkas pariinkin otteeseen että meidän naapurissa asuu samanikäinen vaava ja mamma. Niin kun esikko oli 2kk, niin menin naapurin oven taakse pimpottelemaan muttei siellä oltu kotona. ( Ja siis tämä ihminen asui d rapussa ja me b rapussa ). Ja pari päivää myöhemmin tämä samainen naapuri tuli meidän ovelle vauvansa kanssa, ja tuli meille kyläilemään. Molemmilla 2 kuiset vauvat sylissä, ja puhuttiin 3 tuntia putkeen!!!!!!!!! ja tuntui kuin olisi aina tunnettu!! Ja meidän lapsilla siis 5 päivää ikäeroa!!!! Ja ei odotusaikana kertaakaan törmätty pihalla! :O Oltiin tosin muutettu siihen kotiin 4kk ennen syntymää ja he 2kk
Mutta hänen kanssaan puhutiin paljon. Ja ollaan yhä paljon yhteydessä. Me ollaan tosin sieltä pois muutettu mutta lähellä asutaan yhä.
Perhekerhoissa kävin esikon kanssa ja siellä tutustuin myös yhteen samanhenkiseen mammaan jonka kanssa myös vielä ollaan yhteydessä, joka viikko. Kun esikot niin samaa ikäluokkaa ja viihtyvät toistensa seurassa niin hyvin.
Ja täällä palstalla olen pariin mammaan myös tutustunut ja läheiseksi tultu
Ihmeen paljon se lapsen saanti yhdistää mutta se ei ei pysty pitämään "läheisinä" jos ei jutut muuten kohtaa... Senkin on huomannut.
Rohkeasti vaan kaikkeen mukaan pienen kanssa, se on ihan mahtavaa kun pääsee puhumaan kaikesta, odotuksesta ja synnytyksestä ja kaikesta samassa tilanteessa olevan kanssa!!!!!!!!!!!!! Ihan mahtavaa!!
Hmmm mistähän vielä puhuttiin.... Mä en muista enkä löydä mittään.
Milloinkas teillä on np/nt ultrat?? Vai ootteko saaneet vielä aikoja/ varanneet vielä??
Mulla on np ultra ens viikon keskiviikkona. Ja ei oikeastaan enää ees jännitä. Luulen et siinä odotushuoneessa tulee sit taas se pelko persiiseen....
Mulla yhä on pahoinvointia ja väsymystä... Mut osittain voi olla vielä siitä vatsataudin "rippeitä". Mut vatsataudissa huomas miten erilaista se pahoinvointi oli verrattuna raskauspahoinvointiin... Siinä ei ruokailut auttaneet eikä muutkaan hengittelytekniikat vaan kyllä se ykä lens aina kun siltä vähänkään tuntui.. :/ Raskauspahoinvointia pystyy sentäs vähän hallitsee.
Mua ärsyttää muuten kun musta tullut ihan herkkis, ja joka asia nostaa kyyneleet silmiin, siis ihan joka asia, tosi tyhmätkin jutut
TT 10+4
Onnea ihanista ultrakuulumisista!! :heart: :flower:
Ja heinis1 Olen pahoillani!!! :hug: Kokemuksesta tiedän että rankkaa on!! Ja koita pysyä vahvana, meinaan tiedän myös ihmisten "pahoittelut" jotka saattavat enemmän sitten satuttaa kun auttaa!! Kuten monet keskenmenon kokeneet ovat varmasti huomanneet
Mutta PAAAALJON voimia ja jaksamista!! :heart:Ja täällä puhuttiin ystävistä, et onko lähipiirissä samassa tilanteessa olevia..
Itsellä yksi ystävä raskaana, odottaa ensimmäistään
Ja toinen ystävä oli kanssa raskaana, laskettuaika oli marraskuussa, mutta hänellä meni kesken parisen viikkoa sitten ja oli itellekkin todella raskasta kun oli niin ihanaa kun odotettiin melkein samaan aikaan, ja kun tiedän miten rankka kokemus km on :'(
Ensimmäistä odottaessa minulla ei ollut ystäviä samaan aikaan raskaana, mutta esikoisen synnyttyä aloin etsimään muita mammoja ja vauvoja. Ja neuvolan täti vinkkas pariinkin otteeseen että meidän naapurissa asuu samanikäinen vaava ja mamma. Niin kun esikko oli 2kk, niin menin naapurin oven taakse pimpottelemaan muttei siellä oltu kotona. ( Ja siis tämä ihminen asui d rapussa ja me b rapussa
). Ja pari päivää myöhemmin tämä samainen naapuri tuli meidän ovelle vauvansa kanssa, ja tuli meille kyläilemään. Molemmilla 2 kuiset vauvat sylissä, ja puhuttiin 3 tuntia putkeen!!!!!!!!! ja tuntui kuin olisi aina tunnettu!! Ja meidän lapsilla siis 5 päivää ikäeroa!!!! Ja ei odotusaikana kertaakaan törmätty pihalla! :O Oltiin tosin muutettu siihen kotiin 4kk ennen syntymää ja he 2kk Mutta hänen kanssaan puhutiin paljon. Ja ollaan yhä paljon yhteydessä. Me ollaan tosin sieltä pois muutettu mutta lähellä asutaan yhä.
Perhekerhoissa kävin esikon kanssa ja siellä tutustuin myös yhteen samanhenkiseen mammaan jonka kanssa myös vielä ollaan yhteydessä, joka viikko. Kun esikot niin samaa ikäluokkaa ja viihtyvät toistensa seurassa niin hyvin.
Ja täällä palstalla olen pariin mammaan myös tutustunut ja läheiseksi tultu
Ihmeen paljon se lapsen saanti yhdistää mutta se ei ei pysty pitämään "läheisinä" jos ei jutut muuten kohtaa... Senkin on huomannut.
Rohkeasti vaan kaikkeen mukaan pienen kanssa, se on ihan mahtavaa kun pääsee puhumaan kaikesta, odotuksesta ja synnytyksestä ja kaikesta samassa tilanteessa olevan kanssa!!!!!!!!!!!!! Ihan mahtavaa!!
Hmmm mistähän vielä puhuttiin....
Mä en muista enkä löydä mittään. Milloinkas teillä on np/nt ultrat?? Vai ootteko saaneet vielä aikoja/ varanneet vielä??
Mulla on np ultra ens viikon keskiviikkona.
Ja ei oikeastaan enää ees jännitä. Luulen et siinä odotushuoneessa tulee sit taas se pelko persiiseen.... Mulla yhä on pahoinvointia ja väsymystä... Mut osittain voi olla vielä siitä vatsataudin "rippeitä". Mut vatsataudissa huomas miten erilaista se pahoinvointi oli verrattuna raskauspahoinvointiin...
Siinä ei ruokailut auttaneet eikä muutkaan hengittelytekniikat vaan kyllä se ykä lens aina kun siltä vähänkään tuntui.. :/ Raskauspahoinvointia pystyy sentäs vähän hallitsee. Mua ärsyttää muuten kun musta tullut ihan herkkis, ja joka asia nostaa kyyneleet silmiin, siis ihan joka asia, tosi tyhmätkin jutut
TT 10+4
vauvaton Mulla ainakin pahoinvointi alkoi viime raskaudessa suht myöhään, siinä 8-9 viikoilla. Nyt olen huomannut samaa, että pikku hiljaa alkaa tulla niitä öllötyksen tunteita, varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä. Ja nyt siis menossa 7+3. Kaikki on niin yksilöllisiä näissä! Närästystä mulla ei ole vielä tullut, mutta viime kerralla sitä ilmeni tasaisesti lähes koko raskauden ajan. Ja normaalisti en kärsi siitä juuri lainkaan.
Kertomisesta Eilen vietettiin mukavaa äitienpäivää isovanhempien luona, joille ollaan raskaudesta kerrottu. Samoin siskolle ja parille kaverille. Kun sain itse keskenmenon, niin huomasin, että asiasta oli helpompi puhua niille, jotka jo tiesivät raskaudesta. Ja siis itselleni ainakin asiasta puhuminen oli todella tärkeää, en olisi yksikseni pystynyt aihetta käsittelemään yhtä hyvin. Ajattelen nytkin, että jos jotain tapahtuu, on hyvä, että muutama läheinen jo tietää. Ei sitten tarvitse alkaa alusta asti kertomaan, että olinpas raskaana (voi miten kiva!), mutta en oo enää (aaa. no voi ei).
Lapsi ja kaverit Mulla oli ensimmäistä odotellessa aika monta kaveria raskaana samaan aikaan, ja nyt olen kuullut taas jo parista. Muutenkin lähipiirissä alkaa olla melko paljon lapsiperheitä, mutta on myös sinkku-bailaajia tai muita menijöitä. Itse olen kokenut todella tärkeänä, että on sekä äiti- että ei äiti- kavereita. Vain toinen äiti voi jakaa yövalvomiset, neuvolakuulumiset tai synnytyskokemukset todella kanssasi. Vertaistuki varsinkin ensimmäisen kanssa on todella tärkeää ja itselle on ainakin tullut ihan uusia ja läheisiä ystäviä juuri vauva-arjen myötä! Eniten tulee tavattua näitä lapsellisia kavereita, varsinkin kun nyt oon kotona ja niin on moni muukin. Musta tuntuu, että olen ylipäätään lapsen syntymän jälkeen tavannut enemmän ystäviäni, kuin pitkään aikaan työelämässä ollessani. Päivisin kun on aikaa ja monesti iltaisinkin on enemmän virtaa, kun on saanut esim. nukkua itekin päikkärit
Aina ei kuitenkaan jaksaisi itsekään puhua pelkkiä lapsiperhejuttuja ja joskus on tosi kiva puida vaikka jonkun satunnaisia miessuhteita tai muuta, mikä ei sillä tavalla liity omaan elämään ollenkaan. Toivottavasti kaikille ei käy tai ole käynyt niin, että lapsettomat kaverit kaikkoavat elämästä. Varmasti on haastavaa olla ystäväpiirissä ensimmäisiä lapsellisia ja tämä voi aiheuttaa hämmennystä puolin ja toisin. Lapsettomat ystävät ehkä ajattelevat, että sinua ei enää kiinnosta heidän seura tai toisin päin. Itselläni on kuitenkin oikein positiivisa kokemuksia siitä, että ystävyyssuhteita saa ylläpidettyä lapsen syntymän jälkeen ja ainakin omat lapsettomat ystävät ovat olleet vilpittömän iloisia ja kiinnostuneita meidän esikoisesta. Kannustan juttelemaan asioista, omista tunteista tai peloista ystävän kanssa rohkeasti. Ystäviä voi tavata vauvan kanssa, mutta myös välillä ilmankin. Vaikka oma vauva on oman elämän keskipiste, voi yrittää muistaa kysellä myös ystävän kuulumisia tai kertoa muista itselleen tärkeistä asioista. Toki myös toisinpäin, eli toivottavasti ystävä ei yksipuolisesti jankkaa omasta elämästään ja jätä kyselemättä sinun ja vauvan kuulumisia.
No huh, tulipas tekstiä! Nyt painun kyllä päikkäreille, kun nuo lapsosetkin vielä kerran nukkuvat
Kertomisesta Eilen vietettiin mukavaa äitienpäivää isovanhempien luona, joille ollaan raskaudesta kerrottu. Samoin siskolle ja parille kaverille. Kun sain itse keskenmenon, niin huomasin, että asiasta oli helpompi puhua niille, jotka jo tiesivät raskaudesta. Ja siis itselleni ainakin asiasta puhuminen oli todella tärkeää, en olisi yksikseni pystynyt aihetta käsittelemään yhtä hyvin. Ajattelen nytkin, että jos jotain tapahtuu, on hyvä, että muutama läheinen jo tietää. Ei sitten tarvitse alkaa alusta asti kertomaan, että olinpas raskaana (voi miten kiva!), mutta en oo enää (aaa. no voi ei).
Lapsi ja kaverit Mulla oli ensimmäistä odotellessa aika monta kaveria raskaana samaan aikaan, ja nyt olen kuullut taas jo parista. Muutenkin lähipiirissä alkaa olla melko paljon lapsiperheitä, mutta on myös sinkku-bailaajia tai muita menijöitä. Itse olen kokenut todella tärkeänä, että on sekä äiti- että ei äiti- kavereita. Vain toinen äiti voi jakaa yövalvomiset, neuvolakuulumiset tai synnytyskokemukset todella kanssasi. Vertaistuki varsinkin ensimmäisen kanssa on todella tärkeää ja itselle on ainakin tullut ihan uusia ja läheisiä ystäviä juuri vauva-arjen myötä! Eniten tulee tavattua näitä lapsellisia kavereita, varsinkin kun nyt oon kotona ja niin on moni muukin. Musta tuntuu, että olen ylipäätään lapsen syntymän jälkeen tavannut enemmän ystäviäni, kuin pitkään aikaan työelämässä ollessani. Päivisin kun on aikaa ja monesti iltaisinkin on enemmän virtaa, kun on saanut esim. nukkua itekin päikkärit
Aina ei kuitenkaan jaksaisi itsekään puhua pelkkiä lapsiperhejuttuja ja joskus on tosi kiva puida vaikka jonkun satunnaisia miessuhteita tai muuta, mikä ei sillä tavalla liity omaan elämään ollenkaan. Toivottavasti kaikille ei käy tai ole käynyt niin, että lapsettomat kaverit kaikkoavat elämästä. Varmasti on haastavaa olla ystäväpiirissä ensimmäisiä lapsellisia ja tämä voi aiheuttaa hämmennystä puolin ja toisin. Lapsettomat ystävät ehkä ajattelevat, että sinua ei enää kiinnosta heidän seura tai toisin päin. Itselläni on kuitenkin oikein positiivisa kokemuksia siitä, että ystävyyssuhteita saa ylläpidettyä lapsen syntymän jälkeen ja ainakin omat lapsettomat ystävät ovat olleet vilpittömän iloisia ja kiinnostuneita meidän esikoisesta. Kannustan juttelemaan asioista, omista tunteista tai peloista ystävän kanssa rohkeasti. Ystäviä voi tavata vauvan kanssa, mutta myös välillä ilmankin. Vaikka oma vauva on oman elämän keskipiste, voi yrittää muistaa kysellä myös ystävän kuulumisia tai kertoa muista itselleen tärkeistä asioista. Toki myös toisinpäin, eli toivottavasti ystävä ei yksipuolisesti jankkaa omasta elämästään ja jätä kyselemättä sinun ja vauvan kuulumisia.
No huh, tulipas tekstiä! Nyt painun kyllä päikkäreille, kun nuo lapsosetkin vielä kerran nukkuvat
Varasin tänään aikaa np-ultraan ja samalla veriseuloihin.. aika olisi 7.6. tuntuu niin hurjan pitkältä aika sinne asti odotella....
Eilen kerrottiin mun äidille että meille olisi tulossa vauva oli iloinen äitienpäivänä mummi-uutisista! nytpä ne tärkeimmät ihmiset jo tietävät tämän suuren ja ihanan uutisen!
työrupeama hetkeksi ohi... saa taas muutaman päivän huilia!
Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!
YP 7+2 (8+0) :heart:
Eilen kerrottiin mun äidille että meille olisi tulossa vauva
oli iloinen äitienpäivänä mummi-uutisista! nytpä ne tärkeimmät ihmiset jo tietävät tämän suuren ja ihanan uutisen! työrupeama hetkeksi ohi... saa taas muutaman päivän huilia!
Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!
YP 7+2 (8+0) :heart:
Voih, kovasti voimia heinikselle!!
Joku kyseli ihottumasta? Itelle kans tullut nyt piiitkästä aikaa ihottumaa jalkoihin, oon siis kärsinyt atooppisesta ihottumasta, muta aiemmin lähinnä kyynärtaipeissa vaan.. Tosin onneks näyttäis olevan helpottamaanpäin!
Närästystä ollut sillointällöin, ei onneks suuremmin vaivannut.. Rennietä kävin hakee hätäavuks apteekista.
Meillä joitakin lapsiperheitä lähipiirissä, myös sinkkuja. Tuntuu kyl et muutenkaan ei kerkee ketään näkee, olipa heillä lapsia tai ei.. Et ihan tervetullut tauko työelämään tää tuleva mahdollinen "loma"
Miulla oli pe eka neuvola, hirvee nippu papereita ja lähetteitä verikokeisiin ym. tuliaisiks kotiin. Koitettiin neuvolan doplerilla kuunnella, muttei vielä löytynyt sillä (aatamin aikuisella vehkeellä) syd.ääniä. Ensviikolla meen uusiks jos saatais kuuluu ja ultra 31.5 :heart:
Ainiin ja lasketun laski neuvolassa 13.12.2012(voisi muuttaa)
Nenna ja pikkunen 9+4
Joku kyseli ihottumasta? Itelle kans tullut nyt piiitkästä aikaa ihottumaa jalkoihin, oon siis kärsinyt atooppisesta ihottumasta, muta aiemmin lähinnä kyynärtaipeissa vaan.. Tosin onneks näyttäis olevan helpottamaanpäin!
Närästystä ollut sillointällöin, ei onneks suuremmin vaivannut.. Rennietä kävin hakee hätäavuks apteekista.
Meillä joitakin lapsiperheitä lähipiirissä, myös sinkkuja. Tuntuu kyl et muutenkaan ei kerkee ketään näkee, olipa heillä lapsia tai ei.. Et ihan tervetullut tauko työelämään tää tuleva mahdollinen "loma"
Miulla oli pe eka neuvola, hirvee nippu papereita ja lähetteitä verikokeisiin ym. tuliaisiks kotiin. Koitettiin neuvolan doplerilla kuunnella, muttei vielä löytynyt sillä (aatamin aikuisella vehkeellä) syd.ääniä. Ensviikolla meen uusiks jos saatais kuuluu ja ultra 31.5 :heart:
Ainiin ja lasketun laski neuvolassa 13.12.2012(voisi muuttaa)
Nenna ja pikkunen 9+4
Viimeksi muokattu:
Tervehdys kaikille, ilmoittautuisin mukaan ketjuun. Olen lukenut ketjua heti plussaamisesta asti, mutta en ole tullut vielä kirjoittaneeksi mitään.
Rödluvan mua olis kiinnostanu tietää minkä nimisen närästyslääkkeen sait? Pahoinvointilääkkeen nimen jo laitoitkin, mutta mua jäi kiinnostamaan että mikä olisi sopiva närästyslääke. Mä kävin tänään työterveyslääkärillä, mutta se ei suostunut kirjoittamaan mulle mitään närästys- tai pahoinvointilääkettä. Mulla oli mukana tuo sun antama pahoinvointilääkkeen nimi, mutta en saanut lääkettää... Lääkärinä oli nuori mies, joka sanoi että pitää vaan kärsiä että kyllä se ohi menee... Sairaslomaa hän olisi kyllä voinut kirjoittaa, mutta en minä sitä halunnut. Harkitsin jo TYKSiin soittamista, sillä myös meillä saanut alkuunsa siellä. Ultrassa en tajunnut pyytä reseptiä, vaikka jo silloin oli oireita.
LA olisi 18.12. ja ensimmäinen lapsi kyseessä, ikä 29
nis 9+0
Rödluvan mua olis kiinnostanu tietää minkä nimisen närästyslääkkeen sait? Pahoinvointilääkkeen nimen jo laitoitkin, mutta mua jäi kiinnostamaan että mikä olisi sopiva närästyslääke. Mä kävin tänään työterveyslääkärillä, mutta se ei suostunut kirjoittamaan mulle mitään närästys- tai pahoinvointilääkettä. Mulla oli mukana tuo sun antama pahoinvointilääkkeen nimi, mutta en saanut lääkettää... Lääkärinä oli nuori mies, joka sanoi että pitää vaan kärsiä että kyllä se ohi menee... Sairaslomaa hän olisi kyllä voinut kirjoittaa, mutta en minä sitä halunnut. Harkitsin jo TYKSiin soittamista, sillä myös meillä saanut alkuunsa siellä. Ultrassa en tajunnut pyytä reseptiä, vaikka jo silloin oli oireita.
LA olisi 18.12. ja ensimmäinen lapsi kyseessä, ikä 29
nis 9+0
heinis, osanottoni Todella kurjaa, voimia tulevaan :hug:
vauvaton, mullakin on jatkuvasti hapanta suussa, koko ajan tuntuu siltä että safka on kurkunpäässä pyrkimässä ylös. En voi nukkua ilman paria isoa tyynyä nostamassa päätypuolta. nis, tervetuloa mukaan! Närästyslääkkeeni on omepratsoli, siitä on eniten tutkittua tietoa raskaudenaikaisesta käytöstä. Ja todellakin Teratologisen tietokeskuksen mukaan - jossa varmasti kuitenkin se kattavin ja viimeisin tieto on - sekä omepratsoli että metoklopramidi ovat ihan turvallisia. Jotenkin musta tuntuu että raskaana olevalle lääkäreiden on helpointa vaan sanoa että "täytyy nyt vain kestää", niin pääsee itse vähällä ja oma "selusta on turvattu" eikä tarvi miettiä mahdollisia riskejä tai hyötyjä. Perus neuvolalääkäreillä tuntuu usein olevan aika puutteelliset tiedot siitä mikä käy tai ei käy. Itse ainakin ehdotomasti tarvin mahalääkkeen siksikin, että mulla on ollut vuotava vatsahaava hiljakkoin.
Rödluvan ja Beetakingi 8+3
Todella kurjaa, voimia tulevaan :hug:vauvaton, mullakin on jatkuvasti hapanta suussa, koko ajan tuntuu siltä että safka on kurkunpäässä pyrkimässä ylös. En voi nukkua ilman paria isoa tyynyä nostamassa päätypuolta. nis, tervetuloa mukaan! Närästyslääkkeeni on omepratsoli, siitä on eniten tutkittua tietoa raskaudenaikaisesta käytöstä. Ja todellakin Teratologisen tietokeskuksen mukaan - jossa varmasti kuitenkin se kattavin ja viimeisin tieto on - sekä omepratsoli että metoklopramidi ovat ihan turvallisia. Jotenkin musta tuntuu että raskaana olevalle lääkäreiden on helpointa vaan sanoa että "täytyy nyt vain kestää", niin pääsee itse vähällä ja oma "selusta on turvattu" eikä tarvi miettiä mahdollisia riskejä tai hyötyjä. Perus neuvolalääkäreillä tuntuu usein olevan aika puutteelliset tiedot siitä mikä käy tai ei käy. Itse ainakin ehdotomasti tarvin mahalääkkeen siksikin, että mulla on ollut vuotava vatsahaava hiljakkoin.
Rödluvan ja Beetakingi 8+3
Viimeksi muokattu:
Heippa hei kaikille ja tervetuloa mukaan nis! :wave:
Tänään poksuu viime menkkojen mukaan 10+0 ja meidän alkiosta on virallisesti tullut sikiö, vaikkakin ultran mukaan se on ollut sitä jo 5 päivää.. =)
Ultrakutsua vielläkin kuumeisesti odotellaan, mutta pakkohan sen ultran on kahenviikon sisään oltava, että kerkee ottaa kaikki seulat. Meillä otetaan np-ultran yhteydessä veriseulat + ne sukupuolitaudit ja eka Hb.
Pahoinvointi "myöhäisillä" viikoilla mulla on lisääntynyt se aika paljon ja on jo aika hilkulla, ettei joudu mennä oksentamaan.
Tänään poksuu viime menkkojen mukaan 10+0 ja meidän alkiosta on virallisesti tullut sikiö, vaikkakin ultran mukaan se on ollut sitä jo 5 päivää.. =)
Ultrakutsua vielläkin kuumeisesti odotellaan, mutta pakkohan sen ultran on kahenviikon sisään oltava, että kerkee ottaa kaikki seulat. Meillä otetaan np-ultran yhteydessä veriseulat + ne sukupuolitaudit ja eka Hb.
Pahoinvointi "myöhäisillä" viikoilla mulla on lisääntynyt se aika paljon ja on jo aika hilkulla, ettei joudu mennä oksentamaan.
Primperanista ei ole tutkittua tietoa niin paljon, että sitä voitaisiin suositella raskauden aikana käytettäväksi. Toki esim. Rödluvanilla jolla mahan ärsytyksestä voisi koitua isompaa haittaa tulee lääkkeet kysymykseen, mutta pääsääntöisesti raskauspahoinvointi tulee vain kärsiä. Alkuraskaudessa, etenkin viikot 5-7 ja 8-10 ovat sikiölle kaikkein kriittisintä ja tärkeintä jakautumisen aikaa jolloin kaikkia kemikaaleja ja lääkeaineita tulisi välttää. Kyllä lääkäreillä on ihan syynsä usein mielipiteilleen. Mä oksensin 17. vkolle asti ja kävin tiputuksessakin esikoisen kanssa enkä silti saanut lääkettä pahoinvointiin kun ei mulla eikä vauvalla ollut hätää - se oli vain kurjaa.
Helpottakaa oloanne, makaamalla, sairaslomalla, mehujäällä, tikkarilla, salaatilla, vesimeloonilla,kylmällä vedellä - millä vain mitä mieleen tulee älkääkä syökö väkisin mitään mitä mieli ei tee. Mä jopa nukuin vessassa juustosämpylöiden kanssa å, söin niitä ja oksensin vuorotellen.
Positiivista raskauspahoinvoinnissa on, että se loppuu aikanaan.
Helpottakaa oloanne, makaamalla, sairaslomalla, mehujäällä, tikkarilla, salaatilla, vesimeloonilla,kylmällä vedellä - millä vain mitä mieleen tulee älkääkä syökö väkisin mitään mitä mieli ei tee. Mä jopa nukuin vessassa juustosämpylöiden kanssa å, söin niitä ja oksensin vuorotellen.
Positiivista raskauspahoinvoinnissa on, että se loppuu aikanaan.
seerumia: mulla toimii juurikin noi mitä luettelit: mehujää, vesimelooni, hunajamelooni, jäiset mansikat, kylmä kurkku. Edellisten viikkojen hampurilais -ja pitsahimo on onneksi kadonnut. Pahoinvointirannekkeet toimineet edellisissä raskauksissa, mutta tässä raskaudessa en ole uskaltanut koittaa, kun heti jos pahoinvointi helpottaa, iskee paniikki, että sykkeet taas loppuneet...
).( menin tyhmänä eilen koittamaan kotona sydänääniä doplerilla (rv 8+3) ja pettymys oli tottakai suuren suuri, kun mitään ei kuulunut. Tai siis keskeltä kohtua kuului se "viuh-viuh-viuh" ääni eli onko se istukan ääni vai kuuluuko se aina? Tottakai alkoi taaas huolestuttamaan ettei kohdussa ole enää elämää. Eipä ole tullut koitettua kuin raskaana ollessa dopleria niin ei harmainta aavistusta kuuluuko tuollainen ääni aina, sivuista kuuluu aina se oma pulssi, mutta keskeltä en tiedä kuuluuko aina Kuopuksen kanssa aloin kuuntelemaan 9+ ja sitä ennen en koittanut, joten en tiedä milloin olisi kuulunut. Viimeksi gyne erikseen mainitsi,e ttä kohtu on reippaasti taaksepäin kalleellaan ja enhän tiedä minne kaveri on kiinnittynyt. Tänään 1. neuvola ja neuvolalääkäri, josta saan lähetteen ylimääräiseen ultraan. Ihanaa ettei tarvitse np-ultraan asti odottaa, että näkee onko kaikki hyvin. En tiedä miksi taas pelottaa näin paljon, ehkä siksi kun gyne viimeksi peloitteli, että rv 8-9 kriittisin ja syyskuussa sykkeet loppui juurikin rv 9+4-5.
).( menin tyhmänä eilen koittamaan kotona sydänääniä doplerilla (rv 8+3) ja pettymys oli tottakai suuren suuri, kun mitään ei kuulunut. Tai siis keskeltä kohtua kuului se "viuh-viuh-viuh" ääni eli onko se istukan ääni vai kuuluuko se aina? Tottakai alkoi taaas huolestuttamaan ettei kohdussa ole enää elämää. Eipä ole tullut koitettua kuin raskaana ollessa dopleria niin ei harmainta aavistusta kuuluuko tuollainen ääni aina, sivuista kuuluu aina se oma pulssi, mutta keskeltä en tiedä kuuluuko aina
Kuopuksen kanssa aloin kuuntelemaan 9+ ja sitä ennen en koittanut, joten en tiedä milloin olisi kuulunut. Viimeksi gyne erikseen mainitsi,e ttä kohtu on reippaasti taaksepäin kalleellaan ja enhän tiedä minne kaveri on kiinnittynyt. Tänään 1. neuvola ja neuvolalääkäri, josta saan lähetteen ylimääräiseen ultraan. Ihanaa ettei tarvitse np-ultraan asti odottaa, että näkee onko kaikki hyvin. En tiedä miksi taas pelottaa näin paljon, ehkä siksi kun gyne viimeksi peloitteli, että rv 8-9 kriittisin ja syyskuussa sykkeet loppui juurikin rv 9+4-5.
Eilen aamulla mulla oli ensimmäinen ultra, eikä sykettä löytynyt, ja alkio vastasi 8. viikon kokoista. Keskenmeno varmistettiin vielä sairaalassa ja sain mukaani lääkkeet kohdun tyhjennykseen. Mitään varoittavia merkkejä ei ollut, raskausoireita huomaan edelleen, vaikka vuotoa odottelen. En ollut osannut tätä edes pelätä ja toivon, ettei tätä joutuisi enää kukaan kokemaan.
iitulle, mosmokselle ja heinikselle suuri halaus, kovasti voimia ja jaksamista <3
Tombatar sulla on jo aivan ihana kumpu! Kyseessä ei ilmeisesti ole esikoinen Vai oliko sulla jo ensimmäisestä noin näkyvä kumpu näin alussa Ihana! Omaa kumpua odotellessa. Mielelläni katselen muidenkin ryhmäläisten kumpuja, saa sitten voimia odotella oman kummun kasvamista.. eräs tuttu jo sanoi, ettei hänellä ollut edes rakenneultrassakaan vielä juuri mitään.. Ottaisin niin mielelläni pienen kummun jo itselleni.. toivottavasti rakenteeseen asti ei tarvitse odotella
Omaa napaa seuraavaksi, poksahtelen tänään 9+0. Viimeisimmän ultran mukaan tosin vasta 8+6, mut en sitä ala nyt muuttelemaan, odottelen sitä np-ultraa, jos siellä tarkentuu sitten kunnolla. Ja joku kyseli, niin itselleni np-ultra-aika on varattu, se on kesäkuun alussa, jolloin tasan 12+0
Etova olo alkaa hiljalleen helpottamaan (koputtaa puuta), samoin jatkuva syöminen on vähän rauhoittunut sen myötä. Painokin on alun runsaan nousun jälkeen tasoittunut ja pysynyt nyt samassa jo muutaman viikon. Huh! Rinnat ovat alkaneet uudelleen aristella paljon, ovat kovat möhkäleet, turvoksissa kovasti. Nännit kipiät, niitä sitten rasvailen, tuntuu että ihokin lähtee Nyt ongelmani on ollut iltaturvottelu, vatsa näyttää iltaisin kun olisin jo viimeisilläni raskaana - ja tuntuukin siltä. Jäätävä olo, voisin haljeta. Flunssa ei tosin iltaisin oloa ole helpottanut ainakaan Noh, onneksi aamuksi turvotus on aina edes vähän laskenut, ei sitten töissä herätä vielä huomiota.
Viime viikon lopulla kävi ultrassa yksityisellä, siellä se pieni sydän löi lujaa <3 itkun pidätin lääkärissä, sen jälkeen itkin tovin - niin herkäksi tulin. Ei sitä tunnetta osannut kuvitella etukäteen, sisälläni on elämää <3 Kaikki oli hyvin, hyvin oli kasvanut ja kehittynyt, lääkäri sanoi, että melkein uskallan jo huokaista helpotuksesta, niin hienosti pieni siellä pärjäilee. En uskalla vielä kuitenkaan riemu voittoa tuulettaa, ehkä olen luonteeltani pessimisti. Odottelen vielä rauhassa np-ultraan, sitten tuuletan ja yritän nauttia.
Luppi & sykkivä sydän 9+0
Tombatar sulla on jo aivan ihana kumpu! Kyseessä ei ilmeisesti ole esikoinen
Vai oliko sulla jo ensimmäisestä noin näkyvä kumpu näin alussa Ihana! Omaa kumpua odotellessa. Mielelläni katselen muidenkin ryhmäläisten kumpuja, saa sitten voimia odotella oman kummun kasvamista.. eräs tuttu jo sanoi, ettei hänellä ollut edes rakenneultrassakaan vielä juuri mitään.. Ottaisin niin mielelläni pienen kummun jo itselleni.. toivottavasti rakenteeseen asti ei tarvitse odotella Omaa napaa seuraavaksi, poksahtelen tänään 9+0. Viimeisimmän ultran mukaan tosin vasta 8+6, mut en sitä ala nyt muuttelemaan, odottelen sitä np-ultraa, jos siellä tarkentuu sitten kunnolla. Ja joku kyseli, niin itselleni np-ultra-aika on varattu, se on kesäkuun alussa, jolloin tasan 12+0
Etova olo alkaa hiljalleen helpottamaan (koputtaa puuta), samoin jatkuva syöminen on vähän rauhoittunut sen myötä. Painokin on alun runsaan nousun jälkeen tasoittunut ja pysynyt nyt samassa jo muutaman viikon. Huh! Rinnat ovat alkaneet uudelleen aristella paljon, ovat kovat möhkäleet, turvoksissa kovasti. Nännit kipiät, niitä sitten rasvailen, tuntuu että ihokin lähtee
Nyt ongelmani on ollut iltaturvottelu, vatsa näyttää iltaisin kun olisin jo viimeisilläni raskaana - ja tuntuukin siltä. Jäätävä olo, voisin haljeta. Flunssa ei tosin iltaisin oloa ole helpottanut ainakaan Noh, onneksi aamuksi turvotus on aina edes vähän laskenut, ei sitten töissä herätä vielä huomiota.Viime viikon lopulla kävi ultrassa yksityisellä, siellä se pieni sydän löi lujaa <3 itkun pidätin lääkärissä, sen jälkeen itkin tovin - niin herkäksi tulin. Ei sitä tunnetta osannut kuvitella etukäteen, sisälläni on elämää <3 Kaikki oli hyvin, hyvin oli kasvanut ja kehittynyt, lääkäri sanoi, että melkein uskallan jo huokaista helpotuksesta, niin hienosti pieni siellä pärjäilee. En uskalla vielä kuitenkaan riemu voittoa tuulettaa, ehkä olen luonteeltani pessimisti. Odottelen vielä rauhassa np-ultraan, sitten tuuletan ja yritän nauttia.
Luppi & sykkivä sydän 9+0
Viimeksi muokattu:
seerumia: sain yllytettyä neuvolantädin kuuntelemaan ja sykkeitä ei kuulunut, mutta näkyi kyllä näytöllä ajoittain. Eli neuvolatäti oli kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyllä siellä elämää on mutta vielä niin pieni ja kun kohtu taaksepäin kallistunut, niin siksi ei kuulu.
iitu: laitan sulle yksityisviestiä :hug:
iitu: laitan sulle yksityisviestiä :hug:
heinis, Mosmos, iitu: Todella huonoja uutisia :'( Olen niin pahoillani teidän kaikkien puolesta. Varsinkin keskenmeno ensimmäisessä raskaudessa pitäisi kieltää lailla, se on niin käsittämättömän epäreilua ja väärin! Puhumattakaan, että sen joutuu kokemaan useasti. Uskon ja toivon, että teillekin vielä se onni ja oma nyytti suodaan. Älkää jääkö yksin surunne kanssa. :hug:
Kiva kun kerroitte ystävä-juttuja laajastikin, niitä oli kiva lukea. Saa toivoa myös omaan tilanteeseen. Ehkäpä niitä samanhenkisiä ihmisiä jostain kulman takaa löytyy. Pitää yrittää olla itekin aktiivinen.
Tervetuloa nis joukkoon
Onneks kesä on tuloillaan ja sillon aion ostaa paaaljon herneitä, mansikoita ja kirsikoita, josko ne auttaisi oloon. Tai siihen mennessä toivottavasti olot olis jo kadonnu ja sais nauttia kesästä
luppi: oi, kuinka ihania ultrakuulumisia. Ite tahtoisin kuulla juuri samanmoisia uutisia sitten ihka ekassa ultrassa n. 2 viikon päästä. Sinne asti saa jänskättää.
iitu ja Mosmos, suuresti voimia ja jaksamisia suureen suruun täälläkin puolen vielä toivottelen.
Enny 10+1
Tervetuloa nis joukkoon
Onneks kesä on tuloillaan ja sillon aion ostaa paaaljon herneitä, mansikoita ja kirsikoita, josko ne auttaisi oloon. Tai siihen mennessä toivottavasti olot olis jo kadonnu ja sais nauttia kesästä
luppi: oi, kuinka ihania ultrakuulumisia. Ite tahtoisin kuulla juuri samanmoisia uutisia sitten ihka ekassa ultrassa n. 2 viikon päästä. Sinne asti saa jänskättää.
iitu ja Mosmos, suuresti voimia ja jaksamisia suureen suruun täälläkin puolen vielä toivottelen.
Enny 10+1
Voi ei iitu ja Mosmos, olen niin pahoillani, voimia :ashamed:
Kiitos Rödluvalle närästyslääketiedosta. Olen samaa mieltä Seeruminan kanssa että kaikkia turhia lääkkeitä tulee välttää siis parempi jos voi vaan olla ilman.
Koin tänään kauhunhetkiä aamulla vessassa. Pyyhittäessä tuli mielestäni paljon verta, kirkasta sekä pieniä hyytymiä. Varasin heti aamulla ultra-ajan yksityiselle, sillä olin varma että se oli nyt sitten tässä. Vuoto ei onneksi kuitenkaan jatkunut. Kävin ultrassa, jossa kaikki onneksi hyvin, sikiö ja syke löytyi! Olin helpottunut. Aiempaa vuotoa minulla ei ole ollut. Sain hoidoksi kuitenkin hiivalääkityksen, mutta jäi vähän epäselväksi miksi. Mielestäni minulla ei ole sellaisia oireita kuin hiivassa pitäisi olla, mutta kaipa lääkäri tietää... Ymmärryksessä oli vähän epäselvyyttä sillä lääkäri oli Venäläinen.
Närästys ja pahoinvointi jatkuu nyt neljättä viikkoa. Välillä parempia ja välillä huonompia päiviä. Syödä pitää koko ajan, vaikkei tee yhtään mieli. Paino on pudonnut noin 2kg vaikka syö enemmän kuin normaalisti (olen normaalipainoinen).
nis 9+1
Kiitos Rödluvalle närästyslääketiedosta. Olen samaa mieltä Seeruminan kanssa että kaikkia turhia lääkkeitä tulee välttää siis parempi jos voi vaan olla ilman.
Koin tänään kauhunhetkiä aamulla vessassa. Pyyhittäessä tuli mielestäni paljon verta, kirkasta sekä pieniä hyytymiä. Varasin heti aamulla ultra-ajan yksityiselle, sillä olin varma että se oli nyt sitten tässä. Vuoto ei onneksi kuitenkaan jatkunut. Kävin ultrassa, jossa kaikki onneksi hyvin, sikiö ja syke löytyi! Olin helpottunut. Aiempaa vuotoa minulla ei ole ollut. Sain hoidoksi kuitenkin hiivalääkityksen, mutta jäi vähän epäselväksi miksi. Mielestäni minulla ei ole sellaisia oireita kuin hiivassa pitäisi olla, mutta kaipa lääkäri tietää... Ymmärryksessä oli vähän epäselvyyttä sillä lääkäri oli Venäläinen.
Närästys ja pahoinvointi jatkuu nyt neljättä viikkoa. Välillä parempia ja välillä huonompia päiviä. Syödä pitää koko ajan, vaikkei tee yhtään mieli. Paino on pudonnut noin 2kg vaikka syö enemmän kuin normaalisti (olen normaalipainoinen).
nis 9+1