Päätinpä nyt tulla rustaamaan taas pienen romaanin kun olo alkanut paranemaan viime viikonlopusta
Onnea ihanista ultrakuulumisista!! :heart: :flower:
Ja
heinis1 Olen pahoillani!!! :hug: Kokemuksesta tiedän että rankkaa on!! Ja koita pysyä vahvana, meinaan tiedän myös ihmisten "pahoittelut" jotka saattavat enemmän sitten satuttaa kun auttaa!! Kuten monet keskenmenon kokeneet ovat varmasti huomanneet
Mutta PAAAALJON voimia ja jaksamista!! :heart:
Ja täällä puhuttiin ystävistä, et onko lähipiirissä samassa tilanteessa olevia..
Itsellä yksi ystävä raskaana, odottaa ensimmäistään
Ja toinen ystävä oli kanssa raskaana, laskettuaika oli marraskuussa, mutta hänellä meni kesken parisen viikkoa sitten ja oli itellekkin todella raskasta kun oli niin ihanaa kun odotettiin melkein samaan aikaan, ja kun tiedän miten rankka kokemus km on :'(
Ensimmäistä odottaessa minulla ei ollut ystäviä samaan aikaan raskaana, mutta esikoisen synnyttyä aloin etsimään muita mammoja ja vauvoja. Ja neuvolan täti vinkkas pariinkin otteeseen että meidän naapurissa asuu samanikäinen vaava ja mamma. Niin kun esikko oli 2kk, niin menin naapurin oven taakse pimpottelemaan muttei siellä oltu kotona. ( Ja siis tämä ihminen asui d rapussa ja me b rapussa
). Ja pari päivää myöhemmin tämä samainen naapuri tuli meidän ovelle vauvansa kanssa, ja tuli meille kyläilemään. Molemmilla 2 kuiset vauvat sylissä, ja puhuttiin 3 tuntia putkeen!!!!!!!!! ja tuntui kuin olisi aina tunnettu!!
Ja meidän lapsilla siis 5 päivää ikäeroa!!!!
Ja ei odotusaikana kertaakaan törmätty pihalla! :O Oltiin tosin muutettu siihen kotiin 4kk ennen syntymää ja he 2kk
Mutta hänen kanssaan puhutiin paljon. Ja ollaan yhä paljon yhteydessä. Me ollaan tosin sieltä pois muutettu mutta lähellä asutaan yhä.
Perhekerhoissa kävin esikon kanssa ja siellä tutustuin myös yhteen samanhenkiseen mammaan jonka kanssa myös vielä ollaan yhteydessä, joka viikko. Kun esikot niin samaa ikäluokkaa ja viihtyvät toistensa seurassa niin hyvin.
Ja täällä palstalla olen pariin mammaan myös tutustunut ja läheiseksi tultu
Ihmeen paljon se lapsen saanti yhdistää mutta se ei ei pysty pitämään "läheisinä" jos ei jutut muuten kohtaa... Senkin on huomannut.
Rohkeasti vaan kaikkeen mukaan pienen kanssa, se on ihan mahtavaa kun pääsee puhumaan kaikesta, odotuksesta ja synnytyksestä ja kaikesta samassa tilanteessa olevan kanssa!!!!!!!!!!!!! Ihan mahtavaa!!
Hmmm mistähän vielä puhuttiin....
Mä en muista enkä löydä mittään.
Milloinkas teillä on np/nt ultrat?? Vai ootteko saaneet vielä aikoja/ varanneet vielä??
Mulla on np ultra ens viikon keskiviikkona.
Ja ei oikeastaan enää ees jännitä. Luulen et siinä odotushuoneessa tulee sit taas se pelko persiiseen....
Mulla yhä on pahoinvointia ja väsymystä... Mut osittain voi olla vielä siitä vatsataudin "rippeitä". Mut vatsataudissa huomas miten erilaista se pahoinvointi oli verrattuna raskauspahoinvointiin...
Siinä ei ruokailut auttaneet eikä muutkaan hengittelytekniikat vaan kyllä se ykä lens aina kun siltä vähänkään tuntui.. :/ Raskauspahoinvointia pystyy sentäs vähän hallitsee.
Mua ärsyttää muuten kun musta tullut ihan herkkis, ja joka asia nostaa kyyneleet silmiin, siis ihan joka asia, tosi tyhmätkin jutut
TT 10+4