Ultrassa käyty! siellä se pikkuinen köllötteli ja sydän jumpsutti hienosti!! :heart: Olen niin onnellinen! Viikkoja oli 7+6 ja LA muuttui 22.12
Maanantaina sitten varaamaan neuvolaa..
Maanantaina sitten varaamaan neuvolaa..
Joulukuun Toivevauvat 2012 *Toukokuussa*
- Viestiketjun aloittaja Rödluvan
- Ensimmäinen viesti
Miwwille suuren suuret sympatiat täältä päin. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta että siellä vielä eloa olisi seuraavalla käynnillä.
Kirille onnittelut tuplista! Vautsi vau mikä juttu! Ihanaa.
Rödluvan: Onnea ihanasta ultrakäynnistä. Kysyisin, että mitä lääkettä sulle määrättiin pahoinvointiin? Itse oon kuullut, ettei semmosia olisikaan, että pitää vaan kärsiä. Vai oisko sittenkin jotain turvallisia? Muutama viikko sitten soittelin lääkäriin ja sieltä vaan sanottiin yksiselitteisesti että ei semmosia nyt vaan oo, että koita kestää. Melkeen itku pääs sen puhelun jälkeen kun ei oo mitään apuja löytynyt. Nyt on ollu lähes kuukauden verran paha olo. Kiitos jos viitsit vastailla.
Onnea muillekin aivan ihanista ultrakuulumisista.
Muihin juttuihin: täällä on ollut puhetta vatsan jomotuksista ja repäisykivuista yms. Mulla oli ihan alussa vatsan nippailuja (joskus viikoilla 4-5) ja sen jälkeen niitä ei oo ollenkaan esiintynyt. Aika jännä et toisilla niitä on paljonkin ja toisilla ei taas yhtään.
Kysymys:
Mites teillä muilla onko teillä paljon läheisiä (ystäviä) samassa tilanteessa? Siis pieniä lapsia tai vaikkapa samaan aikaan raskaana? Ja mites teillä joilla on jo entuudestaan lapsia, jäikö vanhat ystävät taka-alalle eri elämäntilanteiden myötä? Itseä vaan mietityttää kaikki nää jutut aika paljon. Itsellä ei oo yhtäkään kaveria, joka ois samassa tilanteessa, kellään ei ole lapsia ja monilla vielä menojalka vipattaa eikä ole välttämättä ees vakavaa parisuhdetta. Tiedostan sen että väkisin elämäntilanteiden aika isossa muutoksessa voi ystävät jäädä vähän vähemmälle puolin ja toisin. Tahtoisin niin kovasti, että ois edes yks ystävä samassa tilanteessa jonka kanssa vois puhua asioista. Jos nyt menisin puhumaan jollekin kaverille vaikka raskausviikoista, ne ei varmaan tietäis edes mitä ne numerot tarkottaa (eikä tarviikaan tietää) mutta ois kiva jutella joskus näistä jutuista niitä ymmärtävillekin, muutenkin kun täällä netissä
Miten teillä on menny nää asiat ja onko kukaan pohtinut samaa?
Mukavaa viikonloppua kaikille
Pohdiskeleva Enny 9+4
Kirille onnittelut tuplista! Vautsi vau mikä juttu! Ihanaa.
Rödluvan: Onnea ihanasta ultrakäynnistä. Kysyisin, että mitä lääkettä sulle määrättiin pahoinvointiin? Itse oon kuullut, ettei semmosia olisikaan, että pitää vaan kärsiä. Vai oisko sittenkin jotain turvallisia? Muutama viikko sitten soittelin lääkäriin ja sieltä vaan sanottiin yksiselitteisesti että ei semmosia nyt vaan oo, että koita kestää. Melkeen itku pääs sen puhelun jälkeen kun ei oo mitään apuja löytynyt. Nyt on ollu lähes kuukauden verran paha olo. Kiitos jos viitsit vastailla.
Onnea muillekin aivan ihanista ultrakuulumisista.
Muihin juttuihin: täällä on ollut puhetta vatsan jomotuksista ja repäisykivuista yms. Mulla oli ihan alussa vatsan nippailuja (joskus viikoilla 4-5) ja sen jälkeen niitä ei oo ollenkaan esiintynyt. Aika jännä et toisilla niitä on paljonkin ja toisilla ei taas yhtään.
Kysymys:
Mites teillä muilla onko teillä paljon läheisiä (ystäviä) samassa tilanteessa? Siis pieniä lapsia tai vaikkapa samaan aikaan raskaana? Ja mites teillä joilla on jo entuudestaan lapsia, jäikö vanhat ystävät taka-alalle eri elämäntilanteiden myötä? Itseä vaan mietityttää kaikki nää jutut aika paljon. Itsellä ei oo yhtäkään kaveria, joka ois samassa tilanteessa, kellään ei ole lapsia ja monilla vielä menojalka vipattaa eikä ole välttämättä ees vakavaa parisuhdetta. Tiedostan sen että väkisin elämäntilanteiden aika isossa muutoksessa voi ystävät jäädä vähän vähemmälle puolin ja toisin. Tahtoisin niin kovasti, että ois edes yks ystävä samassa tilanteessa jonka kanssa vois puhua asioista. Jos nyt menisin puhumaan jollekin kaverille vaikka raskausviikoista, ne ei varmaan tietäis edes mitä ne numerot tarkottaa (eikä tarviikaan tietää) mutta ois kiva jutella joskus näistä jutuista niitä ymmärtävillekin, muutenkin kun täällä netissä
Miten teillä on menny nää asiat ja onko kukaan pohtinut samaa?Mukavaa viikonloppua kaikille
Pohdiskeleva Enny 9+4
Enny
Vaikka olen tullut äidiksi vasta 33-vuotiaana ja toisen kerran 34-vuotiaana, niin ystäväpiirissäni on ollut aina samassa tilanteessa olevia, mikä on ollut todella mukava juttu. On ollut joku, jonka kanssa pähkäillä näkemyksistä ym. Ja joku, joka oikeasti "muistaa" miltä tuntuu olla vauva-arjessa... Toki vauvat ovat kaikki niin omia yksilöitä, että aina se on ainutlaatuista...
Nyt tätä kolmatta odottaessa on paljastunut lähiystäväpiiristä samassa tilanteessa oleva perhe. Se on ollut huippua! Toki on muitakin tuttuja ja kavereita, mutta nykyään aika on niin kortilla, ettei juuri ehdi vai onko se sitten puhtaasti valinta kysymyskin, etten jaksa hoitaa niin hyvin ystäväsuhteita. Lapsiperheet yleensä tietävät toistensa tilanteen. Uutena vuotena kokoonnuttiin parin ystäväperheen kesken, jolloin lapsia oli 7 kpl ja joista 6 oli alle 4-vuotiaita... Mutta olihan rento meininki! Välimatkat vaan tekevät myös omansa...
Nyt kun kävin oikein ajatuksella noita kaverisuhteitani läpi ennen ja jälkeen lapsien, niin kyllähän siinä on tullut eroa... Lähinnä kyllä siinä merkityksessä, miten tiheästi on tekemisissä. Paremmat kaverit ovat edelleen sitä, vaikka ei juteltaisi kuin pari kertaa vuodessa... Juttu jatkuu siitä, mihin se edellisen kerran jäi. Elämäntilanteiden eroavuus ei oo siinä mielessä tullut väliin..
Ekassa raskaudessa se juttukumppani oli kullan kallis! Nyt en ehkä jaksa enää niin puhuakaan asiasta, vaikkei se sen tärkeyttä vähennäkään.
Mietin, että ootko kattonu vaikka fb onko oman paikkakuntasi odottajista olemassa jotain ryhmää? Neuvolassa kannattaa ehkä kysyä, onko jotain ideoita paikkakuntasi kohdalla, jossa odottajat voivat kohdata toisiaan... Tuo odotusaika on sinällään haastavampi tutustua... toki perhevalmennus on yksi kohtaamispaikka... Toki niitä taitaa olla nykyään niin vähän ja myöhemmässä vaiheessa, ettei siinä ehdi silleen tutustua?, tai miten sitten asia on siinä järjestetty. Mutta sinnehän voi antaa toivomuksen, että jos tämän vuoden odottajista perustettaisiin fb-ryhmä? Kaikki ei välttämättä halua sinne, mutta oisihan se yksi keino kohdata...
MLL perhekahvila on kanssa mainio paikka kohdata samassa tilanteessa olevia, mutta se on sitten sen lapsukaisen synnyttyä...
Vaikka olen tullut äidiksi vasta 33-vuotiaana ja toisen kerran 34-vuotiaana, niin ystäväpiirissäni on ollut aina samassa tilanteessa olevia, mikä on ollut todella mukava juttu. On ollut joku, jonka kanssa pähkäillä näkemyksistä ym. Ja joku, joka oikeasti "muistaa" miltä tuntuu olla vauva-arjessa... Toki vauvat ovat kaikki niin omia yksilöitä, että aina se on ainutlaatuista...
Nyt tätä kolmatta odottaessa on paljastunut lähiystäväpiiristä samassa tilanteessa oleva perhe. Se on ollut huippua! Toki on muitakin tuttuja ja kavereita, mutta nykyään aika on niin kortilla, ettei juuri ehdi vai onko se sitten puhtaasti valinta kysymyskin, etten jaksa hoitaa niin hyvin ystäväsuhteita. Lapsiperheet yleensä tietävät toistensa tilanteen. Uutena vuotena kokoonnuttiin parin ystäväperheen kesken, jolloin lapsia oli 7 kpl ja joista 6 oli alle 4-vuotiaita... Mutta olihan rento meininki! Välimatkat vaan tekevät myös omansa...
Nyt kun kävin oikein ajatuksella noita kaverisuhteitani läpi ennen ja jälkeen lapsien, niin kyllähän siinä on tullut eroa... Lähinnä kyllä siinä merkityksessä, miten tiheästi on tekemisissä. Paremmat kaverit ovat edelleen sitä, vaikka ei juteltaisi kuin pari kertaa vuodessa... Juttu jatkuu siitä, mihin se edellisen kerran jäi. Elämäntilanteiden eroavuus ei oo siinä mielessä tullut väliin..
Ekassa raskaudessa se juttukumppani oli kullan kallis! Nyt en ehkä jaksa enää niin puhuakaan asiasta, vaikkei se sen tärkeyttä vähennäkään.
Mietin, että ootko kattonu vaikka fb onko oman paikkakuntasi odottajista olemassa jotain ryhmää? Neuvolassa kannattaa ehkä kysyä, onko jotain ideoita paikkakuntasi kohdalla, jossa odottajat voivat kohdata toisiaan... Tuo odotusaika on sinällään haastavampi tutustua... toki perhevalmennus on yksi kohtaamispaikka... Toki niitä taitaa olla nykyään niin vähän ja myöhemmässä vaiheessa, ettei siinä ehdi silleen tutustua?, tai miten sitten asia on siinä järjestetty. Mutta sinnehän voi antaa toivomuksen, että jos tämän vuoden odottajista perustettaisiin fb-ryhmä? Kaikki ei välttämättä halua sinne, mutta oisihan se yksi keino kohdata...
MLL perhekahvila on kanssa mainio paikka kohdata samassa tilanteessa olevia, mutta se on sitten sen lapsukaisen synnyttyä...
enny: me muutettiin uudelle paikkakunnalle (mistä mies on kotoisin) silloin, kun aloin odottaa esikoista. Ideana, että on sitten lastenhoitoapu lähellä. Aluksi mua jännitti juuri se etten tuntenut paikkakunnalta ketään ja olin jäämässä kotiin vauvan kanssa. Neuvolan äitiysvalmennuksessa sitten huomasin, että tultiin tosi hyvin juttuun muutaman tytön kanssa ja sitten satuttiin vielä samaan äitiysjoogaan ja löysin ehkä elämäni tärkeimmät tuet raskaus ja vauva-aikaan. Kun jäätiin kotiin äitiyslomille oli ihana käydä kävelyillä ja kahvitella päivät, kun miehet oli töissä ja kun ensimmäinen lähti synnyttämään, niin vauvaa sitten ihasteltiin yhdessä ja tottakai saatiin vähän esimakua mitä tulevan pitää. Vauvojen synnyttyä käytiin yhdessä "ekojen klubissa" ja jossain neuvolan kerhossa, tai sitten vaan kahviteltiin toistemme luona. Käytiin babybioissa ym Tämä ystäväpiiri oli ihan korvaamaton, olen tosi sosiaalinen ja tulisin hulluksi jos olisin aamusta iltaan kotona vauvan kanssa. Kaikki saimme toiset vauvat myös, joten kotona olo jatkui. Osalla meistä oli enemmän kokemusta kuin toisilla vauvoista, joten neuvot ja hoitoapu oli tärkeä, jos halusi käydä vaikka salilla rauhassa ym. Meistä on edelleen 3 kotona lapsien kanssa ja nähdään useamman kerran viikossa, useimmiten kerhoissa tai jumpassa, kun lapsia alkaa olla niin paljon, niin ei viitsi toisten koteja niin kovasti sotkea ja olettaa, että joku tarjoaa porukalle ruuat ym, mutta on ihana, kun tietää, että jos itselleen tulee jokin kiireinen meno ym on joku jonka tietää pystyvän ottaa lapset hoitoon muutaman minuutin varoitusajalla esim kun on käyty kakkoset synnyttämässä, mulla näitä keskenmenoa, ultria ym. Eli rohkeasti kysäise neuvolasta kerhoista ym ja mukaan vaan, on oman mielenterveyden kannalta ihan välttämätöntä päästä ihmisten ilmoille Me käydään seurakunnan kerhoissa kavereiden kanssa useamman kerran viikossa, en ole mitenkään uskovainen joten aluksi vähän jännitti, mutta ei siellä todellakaan tuputeta mitään uskomusta vaan joka kerta pidetään vaan pieni hartaushetki 5 min, joka on jokin kertomus ym ja musta lapsille ollut hyvä harjoitus istumaan paikallaan ja kuuntelemaan.
Tämä ystäväpiiri oli ihan korvaamaton, olen tosi sosiaalinen ja tulisin hulluksi jos olisin aamusta iltaan kotona vauvan kanssa. Kaikki saimme toiset vauvat myös, joten kotona olo jatkui. Osalla meistä oli enemmän kokemusta kuin toisilla vauvoista, joten neuvot ja hoitoapu oli tärkeä, jos halusi käydä vaikka salilla rauhassa ym. Meistä on edelleen 3 kotona lapsien kanssa ja nähdään useamman kerran viikossa, useimmiten kerhoissa tai jumpassa, kun lapsia alkaa olla niin paljon, niin ei viitsi toisten koteja niin kovasti sotkea ja olettaa, että joku tarjoaa porukalle ruuat ym, mutta on ihana, kun tietää, että jos itselleen tulee jokin kiireinen meno ym on joku jonka tietää pystyvän ottaa lapset hoitoon muutaman minuutin varoitusajalla esim kun on käyty kakkoset synnyttämässä, mulla näitä keskenmenoa, ultria ym. Eli rohkeasti kysäise neuvolasta kerhoista ym ja mukaan vaan, on oman mielenterveyden kannalta ihan välttämätöntä päästä ihmisten ilmoille Me käydään seurakunnan kerhoissa kavereiden kanssa useamman kerran viikossa, en ole mitenkään uskovainen joten aluksi vähän jännitti, mutta ei siellä todellakaan tuputeta mitään uskomusta vaan joka kerta pidetään vaan pieni hartaushetki 5 min, joka on jokin kertomus ym ja musta lapsille ollut hyvä harjoitus istumaan paikallaan ja kuuntelemaan.Hilmalle onnittelut ultrasta! Sano sitten jos haluat että muutetaan toi LA.
Enny, pahoinvointilääke oli metoklopramidi (kauppanimi Primperan). Itsekin olin luullut ettei mitään voi käyttää ellei nyt joudu tiputukseen sairaalaan, joten vainoharhaisuuttani soitin vielä Teratologiseen tietopalveluun :kieh: Sieltäkin sanottiin että se on täysin turvallinen vaikka säännöllisestikin käytettynä. Otin yhden puolenpäivän aikaan ja voi että kun helpotti! Kandee kysyä kyllä uudestaan vaikka lääkkeen nimellä että olisiko tuota mahdollista saada. Varmaan jotkut gynekologit on turhankin varovaisia (mokomat nihilistit) ja toiset sitten uskaltaa enemmän.
Ystävistä, meillä on useampia toisistaan erillisiä kaveripiirejä, joista yhdessä on useampia lapsiperheitä ja toisessa vaan bilettäviä lapsettomia pareja. Veikkaan että yhteytemme bilepiiriin vähenee ja lapsipiiriin lisääntyy, mutten oikeastaan sitä sure. That´s just the way it is. Eräs hyvä ystäväni on myös raskaana, mutta asumme etäällä toisistamme ja hänen laskettu aikansa on jo loppukesästä.
Enny, pahoinvointilääke oli metoklopramidi (kauppanimi Primperan). Itsekin olin luullut ettei mitään voi käyttää ellei nyt joudu tiputukseen sairaalaan, joten vainoharhaisuuttani soitin vielä Teratologiseen tietopalveluun :kieh: Sieltäkin sanottiin että se on täysin turvallinen vaikka säännöllisestikin käytettynä. Otin yhden puolenpäivän aikaan ja voi että kun helpotti! Kandee kysyä kyllä uudestaan vaikka lääkkeen nimellä että olisiko tuota mahdollista saada. Varmaan jotkut gynekologit on turhankin varovaisia (mokomat nihilistit
) ja toiset sitten uskaltaa enemmän.Ystävistä, meillä on useampia toisistaan erillisiä kaveripiirejä, joista yhdessä on useampia lapsiperheitä ja toisessa vaan bilettäviä lapsettomia pareja. Veikkaan että yhteytemme bilepiiriin vähenee ja lapsipiiriin lisääntyy, mutten oikeastaan sitä sure. That´s just the way it is. Eräs hyvä ystäväni on myös raskaana, mutta asumme etäällä toisistamme ja hänen laskettu aikansa on jo loppukesästä.
Viimeksi muokattu:
Kiitos vastauksista. Kiva että teillä on ollu läheisiä samassa tilanteessa, ootte onnekkaita Ehkä juuri sen takia kaipaakin niin paljon juttuseuraa ja ajatusten vaihtoa kun on menossa ensimmäinen raskaus ja kaikki on itelle niin uutta ja ihmeellistä. No onneks oma äiti ymmärtää, sille oonkin saanut puhuttua kun muille ei voi vielä edes kertoa.
kattikati, kiitos vinkeistä! Ite asun aika pienellä paikkakunnalla vaikkakin en kovin kaukana pääkaupunkiseudusta. Veikkaan ettei täällä juuri mitään oo, mut pitää kysästä neuvolasta seuraavalla kerralla
malttamaton, oi, sullapa kävi onnekkaasti että sait pian uudelta paikkakunnalta noinkin monta kaveria. Tosiaan on varmasti mielenterveydenkin kannalta hyvä juttu et on aikuista seuraa ja tekemistä, ettei tarvii koko ajan kökkiä vaan vauvan kans neljän seinän sisällä.
Kiitos omakohtasista kokemuksista! Saa nähä löytyykö täältä mitään paikkoja, mistä samassa ihanassa tilanteessa olevia vois löytää
Rödluvan, pitääpä kysästä vielä josko semmosta lääkettä jostain vois saada. Tuntuu ettei hammasharjaakaan voi tällä hetkellä laittaa suuhun ettei tulis yököttävä olo Mut kiva kuulla että heti helpotti!
Vogue, oi vitsi olen kade, oispa itelläkin käynyt noin! Toivossa on hyvä elää, onhan tässä vielä aikaa. Tai sit viimeistään mahdollisen seuraavan raskauden aikana käy myös noin, luulen sen olevan todennäköisempää.
Ehkä juuri sen takia kaipaakin niin paljon juttuseuraa ja ajatusten vaihtoa kun on menossa ensimmäinen raskaus ja kaikki on itelle niin uutta ja ihmeellistä. No onneks oma äiti ymmärtää, sille oonkin saanut puhuttua kun muille ei voi vielä edes kertoa.kattikati, kiitos vinkeistä! Ite asun aika pienellä paikkakunnalla vaikkakin en kovin kaukana pääkaupunkiseudusta. Veikkaan ettei täällä juuri mitään oo, mut pitää kysästä neuvolasta seuraavalla kerralla
malttamaton, oi, sullapa kävi onnekkaasti että sait pian uudelta paikkakunnalta noinkin monta kaveria. Tosiaan on varmasti mielenterveydenkin kannalta hyvä juttu et on aikuista seuraa ja tekemistä, ettei tarvii koko ajan kökkiä vaan vauvan kans neljän seinän sisällä.
Kiitos omakohtasista kokemuksista! Saa nähä löytyykö täältä mitään paikkoja, mistä samassa ihanassa tilanteessa olevia vois löytää
Rödluvan, pitääpä kysästä vielä josko semmosta lääkettä jostain vois saada. Tuntuu ettei hammasharjaakaan voi tällä hetkellä laittaa suuhun ettei tulis yököttävä olo
Mut kiva kuulla että heti helpotti! Vogue, oi vitsi olen kade, oispa itelläkin käynyt noin! Toivossa on hyvä elää, onhan tässä vielä aikaa. Tai sit viimeistään mahdollisen seuraavan raskauden aikana käy myös noin, luulen sen olevan todennäköisempää.
enny: mulle vielä sattui niin hyvä tuuri, että esikoiseni on ollut aina ihan superhelppo. Nukkui vastasyntyneestä asti 4-5 tunnin päikkäreitä eikä ole vielä kertaakaan eläessään heräännyt yöllä siten, että olisi jäänyt hereille. Eli vauvana söi ja nukahti, 1 kk vanhasti siirtyi yhdelle yösyötölle. Joten mulla olisi aika tullut kotona tosi tylsäksi, koska ihan oikeasti nukkui aina ja muuten vaan möllötteli tyytyväisenä lattialla. Eli mulla oli sitten syli aina vapaana kavereiden vauvoille, jotka eivät olleet sitten ihan niin tyytyväisiä. Myös meidän kuopus on ollut superhelppo tapaus eli olen ihan varma, että nyt mua rankaistaan noidenkin edestä, mutta ehkä sen kestää, kun tietää, että on viimeinen Ja toisaalta nyt tuntuu, että sille vauvalle on oikeasti aikaa vaikka olisi vaativampikin, kun neideillä on vaan 1,5 v ikäeroa eli ovat enemmän kaksoset kun sisarukset. Leikkivät yhdessä aamusta iltaan tyytyväisenä
Ja toisaalta nyt tuntuu, että sille vauvalle on oikeasti aikaa vaikka olisi vaativampikin, kun neideillä on vaan 1,5 v ikäeroa eli ovat enemmän kaksoset kun sisarukset. Leikkivät yhdessä aamusta iltaan tyytyväisenä Enny pakko vielä sen verran kommentoida... Itse muutin kanssa esikoista odottaessa pienelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään... (muutettiin siis miehen työn perässä...)
Omasta kokemuksesta kehoitan, että kannattaa olla omatoiminen! Voit vaikka ottaa senkin lähtökohdan, että neuvolassa käydessä kysy, jos itse innostut vaan asiasta, että onko ok laittaa neuvolan ilmoitustaululle ilmoitusta esim. "paikkakunnan x odottajat 2012" tule fb-ryhmään etc....
Itse olen ollut aktiivinen lasteni harrastuksen suhteen ja toista vuotta sitä hommaa tehdessäni olen huomannut, että se on tosiaan alkanut tuottaa tulosta... Monesti aktiivisia ja asiaan innostuneita ihmisiä alkaa löytyä, mutta joskus tarvitaan se henkilö joka toiminnallaan herättää asiaa esille...
Pienellä paikkakunnalla on usein ongelmana se, ettei täällä juurikaan ole mitään tarjolla ns erityisryhmille... Itse tein esikoisen kanssa sen virheen, että jumiuduin turhan täysillä neljän seinän sisälle... Kyllä seura piristää kummasti, varsinkin vauva-aikana.. Toivottavasti löydät kavereita!
Omasta kokemuksesta kehoitan, että kannattaa olla omatoiminen! Voit vaikka ottaa senkin lähtökohdan, että neuvolassa käydessä kysy, jos itse innostut vaan asiasta, että onko ok laittaa neuvolan ilmoitustaululle ilmoitusta esim. "paikkakunnan x odottajat 2012" tule fb-ryhmään etc....
Itse olen ollut aktiivinen lasteni harrastuksen suhteen ja toista vuotta sitä hommaa tehdessäni olen huomannut, että se on tosiaan alkanut tuottaa tulosta... Monesti aktiivisia ja asiaan innostuneita ihmisiä alkaa löytyä, mutta joskus tarvitaan se henkilö joka toiminnallaan herättää asiaa esille...
Pienellä paikkakunnalla on usein ongelmana se, ettei täällä juurikaan ole mitään tarjolla ns erityisryhmille... Itse tein esikoisen kanssa sen virheen, että jumiuduin turhan täysillä neljän seinän sisälle... Kyllä seura piristää kummasti, varsinkin vauva-aikana.. Toivottavasti löydät kavereita!
Enny:
Täällä ovat muutkin puhuneet siitä kuinka kaverit hupenivat kun tuli raskaaksi. itselle kävi juuri samoin. Vaikka en ole enää mikään äiti nuoremmasta päästä (24) kaverit ja jopa hyvät ystäväni on ihan eri elämäntilanteessa; opiskelijabileet, ryyppääminen, tekotukat ja tekoripset ja tällainen on hirmu tärkeää. Kun ilmoitin heille omasta mielestäni ilouutisen, juuri kenestäkään ei ole sen koonta mitään kuulunut. (ennen siis soiteltiin melkein joka päivä, ja näin niitä jotka asuvat samalla paikkakunnalla) Tuntuu että tämä on heidän mielestään jopa jonkinlainen "sairaus" jota täytyy vältellä
Mutta kaipa se niin on, että tämä uutinen jos joku näyttää ne ystävistä aidoimmat
siksi olenkin tästä forumista ollut niin fiiliksissä, koska mulla ei oikeasti täällä päin missä asun ole juurikaan vertaisihmisiä, vaan kaverini on juuri tota luokkaa.
Hauskaa tässä toki on se että siskoni (koko muu perheeni asuu pohjanmaalla) odottaa kolmattaan ja LA heinäkuussa että sieltä onneksi on sitä tukea löytynyt. <3
Haluaisin kanssa kysyä:
millaisia kokemuksia teillä jotka töissä olette, on ollut työpaikalla kertomisesta, vai onko kuinka moni jo kertonut? Itselläni on nimittäin tooosi nihkeä pomoihminen
Sandde 10+0
Täällä ovat muutkin puhuneet siitä kuinka kaverit hupenivat kun tuli raskaaksi. itselle kävi juuri samoin. Vaikka en ole enää mikään äiti nuoremmasta päästä (24) kaverit ja jopa hyvät ystäväni on ihan eri elämäntilanteessa; opiskelijabileet, ryyppääminen, tekotukat ja tekoripset ja tällainen on hirmu tärkeää. Kun ilmoitin heille omasta mielestäni ilouutisen, juuri kenestäkään ei ole sen koonta mitään kuulunut. (ennen siis soiteltiin melkein joka päivä, ja näin niitä jotka asuvat samalla paikkakunnalla) Tuntuu että tämä on heidän mielestään jopa jonkinlainen "sairaus" jota täytyy vältellä
Mutta kaipa se niin on, että tämä uutinen jos joku näyttää ne ystävistä aidoimmat
siksi olenkin tästä forumista ollut niin fiiliksissä, koska mulla ei oikeasti täällä päin missä asun ole juurikaan vertaisihmisiä, vaan kaverini on juuri tota luokkaa.
Hauskaa tässä toki on se että siskoni (koko muu perheeni asuu pohjanmaalla) odottaa kolmattaan ja LA heinäkuussa
että sieltä onneksi on sitä tukea löytynyt. <3Haluaisin kanssa kysyä:
millaisia kokemuksia teillä jotka töissä olette, on ollut työpaikalla kertomisesta, vai onko kuinka moni jo kertonut? Itselläni on nimittäin tooosi nihkeä pomoihminen
Sandde 10+0
Tuosta kavereille kertomisesta ja vertaistuesta. Kerroin tällä viikolla raskaudesta pitkäaikaisimmalle ystävälleni, hän "jäätyi" uutisestani, ei halausta ja onnitteluna hän sanoi lykkyä pyttyyn. Aikaisemmin hän on sanonut ettei itse tule ikinä hankkimaan lapsia, joten en usko että kyse olisi siitä, että hän olisi tullut huonolle mielelle asiasta. Tosin mistä sitä ikinä voi tietää :O mitenkään en asiaa hehkuttanut ja varsinkin tämän reagoinnin jälkeen tuntui vähän pahalta ja oudolta. Kävi vain mielessä että toivottavasti ystävyytemme ei nyt sitten lopu tämän asian vuoksi. Muuten lähipiirissäni on yksi ystävä, jonka poika täyttää nyt vuoden. Ehdimme olemaan hetken yhtä aikaa äitiyslomalla ennen kuin hän palaa töihin. Vähän kyllä jännittää kun ketään toista odottavaa ei ole vertaistukena, niin kuin ennykin kirjoitti. Mutta oma aktiivisuus kunniaan ja löytämään muita tulevia äitejä tämä palsta on kyllä sen puoleen hyvä, että täällä saa jakaa omia mietteitään!
Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti! Oli aika jännää neuvolatäti oli onneksi hyvin mukava. Muuten arvot ok, mutta hemoglobiini on tippunut paljolti ja on alarajalla
tämä palsta on kyllä sen puoleen hyvä, että täällä saa jakaa omia mietteitään!Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti! Oli aika jännää
neuvolatäti oli onneksi hyvin mukava. Muuten arvot ok, mutta hemoglobiini on tippunut paljolti ja on alarajalla
Viimeksi muokattu:
Ystävistä: Mulla ei oikeastaan kukaan ystävä ole samassa tilanteessa. Muutamalla tutulla on kyllä lapsia, mutta ne on sen verran etäisiä, että en usko niistä seuraa saavani. Onneksi kuitenkin ne lähimmät ystävät on ottanut mun uutisen tosi hienosti vastaan ja ne on myös tästä tosi innoissaan. Kaverit sitten varmaan jääkin jatkamaan omaa elämäänsä biletyksineen. Mulla on isosiskolla la kesäkuussa, joten sieltä saa tukea kivasti.
Pomon suhtautumisesta: Mullahan tää mun lähiesimies (sairaanhoitaja) oli aivan innoissaan kun kerroin. Onnitteli hirmuisesti, ihana ihminen. Lupautui jopa doulaksi, jos on tarvis, on tehnyt sitä ennenkin. Joo, en oo pyytämässä, mutta kiva kun tarjoutui. Esimies otti vähän nihkeemmin asian, onnitteli kyllä, mutta lähinnä kyseli koska jään sit lomalle. On sekin kuitenkin nyt kiitettävästi kysynyt, miten on sujunut.
Pomon suhtautumisesta: Mullahan tää mun lähiesimies (sairaanhoitaja) oli aivan innoissaan kun kerroin. Onnitteli hirmuisesti, ihana ihminen. Lupautui jopa doulaksi, jos on tarvis, on tehnyt sitä ennenkin. Joo, en oo pyytämässä, mutta kiva kun tarjoutui. Esimies otti vähän nihkeemmin asian, onnitteli kyllä, mutta lähinnä kyseli koska jään sit lomalle. On sekin kuitenkin nyt kiitettävästi kysynyt, miten on sujunut.
Työpaikalle kertomisesta Harjoittelupaikan pomot suhtautuivat ihan hyvin ja onnittelivat, mutta olen joutunut aika paljon taistelemaan mun työskentelyolosuhteista. Oikealle pomolle en ole viellä mitään kertonut, mutta en siellä tule olemaankaan koko kesänä.
Vogue ja Taimen alku 9+4 (10+2)
Vogue ja Taimen alku 9+4 (10+2)
Vitsi että on tullut paljon tekstiä. En ole ehtinyt enkä jaksanut käydä kirjoittelemassa... Lueskellut kyllä olen. Pakko tulla lähipäivinä kommentoimaan juttuihin Nyt tulin jauhamaan vaan omasta navasta.. Mua jurppii ihan suunnatomasti! ollaan oltu keskiviikosta asti vatsataudissa. koko perhe. Ekaks alko lapsilla yöllä yrjöilyllä ja seuraavana päivänä alkoi kunnolla mullakin ja molemmista päistä ja olo oli niin kuollut, ja eilen molemmilla lapsilla ripuli, tytöllä tuli ruikulit lahkeesta :/ Ja alkoi se vatsatauti eilen illalla sit miehelläkin. yrjös koko viime yön..
kiva äitienpäivä siis tiedossa!!
ja tääkin tauti ois jääny tulematta jos kaveri ois voinut ennen meidän sinne kylään pääsyä varoittaa että heillä mies ollut vatsataudissä koko loppuviikon ja su oli voinut jo vähän paremmin... tää on jotain sellasta mistä EN pidä. Ei silloin kuulu kutsua vieraita kun ollaan missään herkästi tarttuvassa taudissa oltu, tai sitten varoittaa siitä ennen kuin vieraat jo kylässä. mä oon niin pahalla päällä tän takia.
Joutunu koko ajan yrjöpyykkiä pesemään vaikka olo ollut raato.. :|
anteeksi kitinäni. Mä oon vaan niin poikki.
mutta piristävää että np ultraan enää viikko ja 4 päivää raskausoireita ei kauheesti löydy.. pahoinvointi sekoittunut oksennustaudin kanssa.. mut np ultrassa sit näkee miten on asiat
TT 10+2
Nyt tulin jauhamaan vaan omasta navasta.. Mua jurppii ihan suunnatomasti! ollaan oltu keskiviikosta asti vatsataudissa. koko perhe. Ekaks alko lapsilla yöllä yrjöilyllä ja seuraavana päivänä alkoi kunnolla mullakin ja molemmista päistä ja olo oli niin kuollut, ja eilen molemmilla lapsilla ripuli, tytöllä tuli ruikulit lahkeesta :/ Ja alkoi se vatsatauti eilen illalla sit miehelläkin. yrjös koko viime yön..kiva äitienpäivä siis tiedossa!!
ja tääkin tauti ois jääny tulematta jos kaveri ois voinut ennen meidän sinne kylään pääsyä varoittaa että heillä mies ollut vatsataudissä koko loppuviikon ja su oli voinut jo vähän paremmin... tää on jotain sellasta mistä EN pidä. Ei silloin kuulu kutsua vieraita kun ollaan missään herkästi tarttuvassa taudissa oltu, tai sitten varoittaa siitä ennen kuin vieraat jo kylässä.
mä oon niin pahalla päällä tän takia. Joutunu koko ajan yrjöpyykkiä pesemään vaikka olo ollut raato.. :|
anteeksi kitinäni. Mä oon vaan niin poikki.
mutta piristävää että np ultraan enää viikko ja 4 päivää
raskausoireita ei kauheesti löydy.. pahoinvointi sekoittunut oksennustaudin kanssa.. mut np ultrassa sit näkee miten on asiat TT 10+2
https://www.facebook.com/minna.markkula
pyydelkää mua kaveriks niin lisään teidät joulumasuihin FB:ssä
pyydelkää mua kaveriks niin lisään teidät joulumasuihin FB:ssä
Musta tuntuu aivan samalta!!! Ja se, että kun sulla on lapsi niin suahan ei voi enää pyytää mihinkään, ei sitten kahville saati illanviettoon....Enny:
Tuntuu että tämä on heidän mielestään jopa jonkinlainen "sairaus" jota täytyy vältellä
Sandde 10+0
Heippa kaikille pitkästä aikaa...
Olen käynyt kyllä juttuja lukemassa, mutta oma kirjoittelu jäänyt :| Tuntuu, että on muka niin kiirettä pitänyt, että ei sitten illalla jaksa enää kirjoitella ja ajatuskaan ei enää toimi. Hengessä mukana olen kuitenkin
Onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja vastaavasti halus kaikille tarvitseville :heart:
Mulla on ensimmäinen neuvola vkon päästä ja varhaisultrassa en ole käynyt, joten alkaa tuntua, että jotain varmuutta jo haluaisi asiaan. Olenko nyt ihan varmasti raskaana, onko siellä oikeasti joku kasvamassa... Oireita on vähän, mutta jotain kuitenkin. Viime aikoina mulla on ollut ihan jatkuva nälkä! Töissäkin täytyy yrittää päästä haukkaamaan jotain parin tunnin välein. Huonoa oloa ihan vähän joskus aamuisin eli siitä ei voi valittaa. Vatsassa ei juuri mitään tuntemuksia. Ne tuntuvat vaihtelevan aikalailla muillakin. Mieliala vaihtelee laidasta laitaan ja muu perhe, etenkin mies, saa sitten siitä kärsiä
Raskaudesta ei olla kerrottu vielä kenellekään, jotenkin tuntuu, että haluaisi itse varmuuden ensin. Ehkäpä odotellaan siihen np-ultraan asti. Töissä kerron myös joskus sen jälkeen sitten.
Mukavaa kevättä kaikille joulukuisille ja yritän vähän aktivoitua kirjoittamisessa, niin voisi paremmin muidenkin juttuja kommentoida...
Olen käynyt kyllä juttuja lukemassa, mutta oma kirjoittelu jäänyt :| Tuntuu, että on muka niin kiirettä pitänyt, että ei sitten illalla jaksa enää kirjoitella ja ajatuskaan ei enää toimi. Hengessä mukana olen kuitenkin
Onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja vastaavasti halus kaikille tarvitseville :heart:
Mulla on ensimmäinen neuvola vkon päästä ja varhaisultrassa en ole käynyt, joten alkaa tuntua, että jotain varmuutta jo haluaisi asiaan. Olenko nyt ihan varmasti raskaana, onko siellä oikeasti joku kasvamassa... Oireita on vähän, mutta jotain kuitenkin. Viime aikoina mulla on ollut ihan jatkuva nälkä! Töissäkin täytyy yrittää päästä haukkaamaan jotain parin tunnin välein. Huonoa oloa ihan vähän joskus aamuisin eli siitä ei voi valittaa. Vatsassa ei juuri mitään tuntemuksia. Ne tuntuvat vaihtelevan aikalailla muillakin. Mieliala vaihtelee laidasta laitaan ja muu perhe, etenkin mies, saa sitten siitä kärsiä
Raskaudesta ei olla kerrottu vielä kenellekään, jotenkin tuntuu, että haluaisi itse varmuuden ensin. Ehkäpä odotellaan siihen np-ultraan asti. Töissä kerron myös joskus sen jälkeen sitten.
Mukavaa kevättä kaikille joulukuisille ja yritän vähän aktivoitua kirjoittamisessa, niin voisi paremmin muidenkin juttuja kommentoida...
Voi ei heinis1! Tosi kurja juttu! :hug: kovasti jaksamista sinulle!
Vogue mullahan ei periaatteessa ollu mitään virallista laskettua aikaa, koska en ollut vielä neuvolaan soittanut ja kiertoni on ollut niin sekaisin, ettei niistä hirveästi voinu päätellä mitään. Tein ovistestejä joiden perusteella olin vähän kärryillä viikoista ja aika hyvin olinkin, kun tuli vain 2 päivän heitto. Neuvolassakkin luultavasti ottavat tuon ultran mukaisen LA:n käyttöön.
Tänään kerrottiin vanhemmille iloiset uutiset ja olivat tosi onnellisia! Itseä vähän jännitti tuo kertominen ja mietinkin miten suhtautuu, kun onhan tämä "jo" kolmas lapsi meille..
Kai se on alettava valmistelemaan huomista äitienpäivää! Huomisen vaan lepään ja syön herkkuja!
Hilma 8+0
Vogue mullahan ei periaatteessa ollu mitään virallista laskettua aikaa, koska en ollut vielä neuvolaan soittanut ja kiertoni on ollut niin sekaisin, ettei niistä hirveästi voinu päätellä mitään. Tein ovistestejä joiden perusteella olin vähän kärryillä viikoista ja aika hyvin olinkin, kun tuli vain 2 päivän heitto. Neuvolassakkin luultavasti ottavat tuon ultran mukaisen LA:n käyttöön.
Tänään kerrottiin vanhemmille iloiset uutiset ja olivat tosi onnellisia! Itseä vähän jännitti tuo kertominen ja mietinkin miten suhtautuu, kun onhan tämä "jo" kolmas lapsi meille..
Kai se on alettava valmistelemaan huomista äitienpäivää! Huomisen vaan lepään ja syön herkkuja!
Hilma 8+0
Murunmami ja Sandde, aika ikävä juttu et kaverit kaikkos kun tulitte raskaaksi. Siis tosi ihmeellistä. Ite en toisaalta sitä pelkää et ne mut täysin hylkäis, mutta voisin kuvitella et jollain tapaa kyllä tulee suhteet muuttumaan. No, siinä testataan tosiystävät Ite kans pidän tätä foorumia tosi hyvänä, täällä saa ja voi purkaa asioita semmosten ihmisten kanssa jotka ymmärtää lähes täysin mistä on kyse
malttamaton, niinpä, totta kyllä toikin että jos on siunaantunut noinkin helppo lapsi, niin voihan siinä käydä vähän aika pitkäksi muutenkin Toivotaan että kolmaskin ois yhtä "helppo" tapaus. Kyllähän sitä toivois itekin että tulevasta vauvasta tulis suht rauhallinen ja nukkuis hyvin yöt niinkun esim. ite pienenä tein. Mulle on kerrottu että olin super helppo lapsi. No, tuskinpa se ihan niin periytyvää kuitenkaan on
kattikati, kiitos, toivon kanssa et löytyis uusia kavereita raskauden tai viimeistään vauva-ajan aikana. Pitää yrittää ottaa itteä niskasta kiinni ja olla aktiivinen, vaikka yleensä uusien ihmisten seurassa oonkin ujo. No, ehkä se siitä menee sit omalla painollaan
Ciru: Apua, siis kuulosti ihan hirveältä suhtautumiselta ilouutiseen. Ite ehkä vähän loukkaantuisin jos ei edes onnittelua sanois. Kyllä nyt yleensä sanotaan vähitäänkin onnittelut ja ystävältä pitäis tulla vielä halaus päälle Toivottavasti jatkossa suhtautuu paremmin, kun tapaatte
TingaTangalle tsemppiä oksutauteihin. Joo ois voinu kyllä varottaa vatsataudista, en ihan kans ymmärrä että pitää ottaa kylään lapsiperhe ehdoin tahdoin sairastumaan.. Toivottavasti saat kuitenkin nauttia äitienpäivänä paremmasta olosta!
heinis1: EEEII! Tosi paljon jaksamista. Niin epäreilua että toistamiseen. Toivoa ei saa heittää kuitenkaan pois. Voimia!
Hei ite liityin juuri tonne Facebook-ryhmään, tulkaa sinne, näyttää kivalta
Ite kans pidän tätä foorumia tosi hyvänä, täällä saa ja voi purkaa asioita semmosten ihmisten kanssa jotka ymmärtää lähes täysin mistä on kyse malttamaton, niinpä, totta kyllä toikin että jos on siunaantunut noinkin helppo lapsi, niin voihan siinä käydä vähän aika pitkäksi muutenkin
Toivotaan että kolmaskin ois yhtä "helppo" tapaus. Kyllähän sitä toivois itekin että tulevasta vauvasta tulis suht rauhallinen ja nukkuis hyvin yöt niinkun esim. ite pienenä tein. Mulle on kerrottu että olin super helppo lapsi. No, tuskinpa se ihan niin periytyvää kuitenkaan on kattikati, kiitos, toivon kanssa et löytyis uusia kavereita raskauden tai viimeistään vauva-ajan aikana. Pitää yrittää ottaa itteä niskasta kiinni ja olla aktiivinen, vaikka yleensä uusien ihmisten seurassa oonkin ujo. No, ehkä se siitä menee sit omalla painollaan
Ciru: Apua, siis kuulosti ihan hirveältä suhtautumiselta ilouutiseen. Ite ehkä vähän loukkaantuisin jos ei edes onnittelua sanois. Kyllä nyt yleensä sanotaan vähitäänkin onnittelut ja ystävältä pitäis tulla vielä halaus päälle
Toivottavasti jatkossa suhtautuu paremmin, kun tapaatte TingaTangalle tsemppiä oksutauteihin. Joo ois voinu kyllä varottaa vatsataudista, en ihan kans ymmärrä että pitää ottaa kylään lapsiperhe ehdoin tahdoin sairastumaan.. Toivottavasti saat kuitenkin nauttia äitienpäivänä paremmasta olosta!
heinis1: EEEII!
Tosi paljon jaksamista. Niin epäreilua että toistamiseen. Toivoa ei saa heittää kuitenkaan pois. Voimia!Hei ite liityin juuri tonne Facebook-ryhmään, tulkaa sinne, näyttää kivalta