Tuosta sf-mitasta.. eikös siihen vaikuta sekin, että miten päin ja missä kohin vauva on mahassa? Perätilassa ja raivotarjonnassa mahan muotokin on ihan erilainen, ainakin minulla..
Peesaan petite-teä siinä, että suppareita tulee sitä tiuhemmin mitä stressaantuneempi on. Pitäis vaan osata hellittää, mutta kun ei voi. Turha tulla nlatätin sanomaan, että nyt vaan olet ja relaat ja keskityt vaan omaan vointiisi.. Mitenkä keskityt, kun isompien muksujen asiat vaatii välitöntä huomiota ja reagointia? Entäs kun kotona jyllää virukset toisensa perään ja sairastelukierre näyttää alkavan? Entäs kun et saa nukuttua ja puolison kanssa kriisit vaan jyllää? (Nuo kaikki siis hypoteettisesti) Miten siinä voit keskittyä itseesi, kun itsesi ajattelu on viimeinen asia, mitä enää kerkeet ajatella, jos kerkeet ollenkaan..
Naputtajalle sen verran, että olen ajatellut asian samoin kuin sinä. Välillä vaan oikeesti käy sellasia hölmöjä ajatuksia luovuttamisesta mielessä.. kun kaikki asiat alkaa mennä solmuun eikä huomiota ja läheisyyttä saa, ei sitten mitenkään niin väkisinkin tulee mieleen, että olenko yksin tässä suhteessa ja yksinkö hoidan kaiken.. Eihän se niin oikeasti ole, mutta se vaan tulee mieleen, kun on vaan niin pirun hektistä tämä elämä välillä.
Rehellisesti sanottuna: ukkoni on kyllä satasella mukana lasten asioissa ja se on oikeesti ihan 100% ISÄ!!! Ei voi kuin ihailla sen hermoja ja tekoja. Mutta sitten se toinen puoli onkin, että kaikki aika menee muksuihin ja minulle jää enää murusia, jos niitäkään. Siis välillä. Eli siis puolisona sillä on kyllä kehittymisen varaa, ja niin on minullakin. Kyllä nämä asiat aina lutviutuu, kun vaan jaksaa vääntää ja keskustella. Isossa perheessä vaan aikaa on rajallisesti, kun kaikkia pitää huomioida ja edelleenkin oman itsensä huomioiminen jää vähiin ja parisuhteelle jää myös luvattoman vähän aikaa.. Mutta.. soitin anopille ja pyysin ottamaan tytöt seuraavana viikonloppuna sinne, että saadaan vaikka nukkua tai käydä kävelyllä tai ihan mitä vaan.. Se lupautui. KIITOS IHANALLE ANOPILLE! Kysyi vaan hienovaraisesti, että onko ongelmia.. kerroin vaan, että on, kun ei kerkee missään välissä puhumaan asioita halki ja univelat painaa molempia. Ymmärti ihan täysin ja sanoi vaan, että tuokaa vaan niin usein kuin tarve vaatii ettette väsy liikaa. Ukon molemmat siskot on jo kerran eronneet, joten ehkä yrittää kannustaa meitä jaksamaan.. En sinänsä tiedä siitä, mutta ihana anoppi minulla kyllä on, voi kun kaikilla olisi samanlainen!
Nyt vaatii pienet äitiä, joten palataan.
Härkis & Neiti 27+1
