JOULUKUUN ODOTTAJAT - Nyt on syyskuu!!

Heissan

Ihanan kirpeä syksyinen ilma ja sairasloma päättyy ma töihin. Josko siellä jaksaisi taas pari pv käydä vääntämässä.

Kotona aion olla siihen asti ,että tämä kolmonen täyttää 3 sitä ennen en vie päiväkotiin. Tytöt menivät 4 ja 5,5 vuotiaina 10pv/kk ja nytkin aion olla kotona. Esikoinen saa tulla ekaluokalta ja jatkossakin suoraan kotiin ei tarvi mennä mihinkään kerhoon ja nuorempi jää minun kanssa kotiin vuodeksi kunhan nyt jään äitiyslomalle. Menee vasta sitten ensi syksynä ja sillon sitten eskariin ja kotona olen vielä kun toinenkin aloittaa sitten koulun.

Työni ei minua odota kun teen jatkuvaa määräaikaista työtä elikkäs sopimus aina syyskuusta-toukokuuhun ja kesän liitonpäivärahalla. Minun tilalle tulee joku toinen tätä mun työtä jatkamaan ja takaisin ei varmaan ole asiaa kun ei ole vakituinen työ.... mutta murehditaan nuita työjuttuja sitten vuosien päästä. Ihan sama nyt

Tänään 27+6 huomenna tasan 28

 

huuh...täällä ei helpommalla tavalla mene
ukon leikkaus onnistu ja nyt sellanen 5cm syvä ja suht iso avohaava jota hoidetaan. siis minä hoidan yksin pääasiassa!hoito on sellanen 10-15e/pvä ja rahat loppuu,mistään ei apuja haavanhoitokuluihin saa...
esikoinen ei ymmärrä ku isi on pipi ja sattuu ja mä pyöritän tätä arkea suht yksin, ni aikas raskasta välillä mut jaksettava on, vaikka rakkauden voimalla =)
elsa voi hyvin ja muistaa muistuttaa itsestään usein!

 

Tuolla "Mitäs nyt" palstalla vastailee ennustaja kysymyksiin, ja kysyin synnytänkö lapseni ennen joulua, ja hän meinas että menee yli lasketunajan Ja mulla on se LA 28.päivä...mielenkiinnolla odottelen onko hän oikeassa

 

Voimia Sinzille sairaanhoitaja uraan :hug: Itse olin samanmoisessa tilanteessa syksyllä 06 kun mieheni lonkka leikattiin ja olikin oletettua isompi leikkaus.Hoisin lapset,koiran ja ramman miehen

Meillä onnellisia perheenlisäys uutisia.Koiramme synnytti aamulla 3 täydellistä pentua :heart: 2 urosta ja 1 narttu.onnellinen mutta väsynyt koiraemo hoivaa innoissaan pentujaan.synnytys oli pitkä ja rankka(kääpiö roduilla tuppaa olemaan)mutta kaikki meni lopulta hyvin.Oma masu ja jaksaminen ollut lujilla,viime yön täysin valvoneena ja tänään kahdet 30min nokoset vain mahdollisina.Hiukan tuppaa huippaamaan päästä...

Petite ja seiska rv 28-1

 

Jaksamista Sinzille :hug: Tänne ei mitään uutta.Olo on ollu hyvä viime päivinä.Äippäpakkauksen hain postista tänään ja tykkäsin kovasti siitä. =)

Juli + nuppu 24+6

 

Hei kaikille..

Enpä ole kerinnyt tänne vähään aikaan kirjottelemaan..

hoitovapaasta.. eli aion kyllä jäädä hoitovapaalle vanhempainvapaan jälkeen. Olen nytkin ollut kohta 3 vuotta kotona esikoisen kanssa. Selvitään ihan ok miehen palkalla, kun asutaan vuokralla. Meillä se on ollut valintana, ettei osteta vielä omaa asuntoa ja oteta isoa lainaa, vaan ehkä vasta sitten kun lapset ovat isompia ja saadaan kahden ihmisen palkka taloon. Lapset ovat kuitenkin pieniä niiiin lyhyen aikaa, ja ehdin sitten olla töissä vielä ainakin 30 vuotta(!!) niin nyt haluan antaa aikani lapsille. Ymmärrän kyllä, jos joku valitsee toisin, kaikkihan me olemme erilaisia =)

vauvan asennostakin on ollut juttua.. Ite en kyllä yhtään tiedä mitenpäin se täällä majailee. Potkuja satelee ylös, alas, sivuille ja välillä tuntuu, kuin koko maha menisi ympäri, kun vaavi kääntyy toisinpäin, mut kumminpäin- sitä en osaa sanoa.

Mä jouduin ekstra verikokeisiin, kun hemppa ei ollut noussut siitä 100 ku 106 ja tuplasatsi obsidania piti aloittaa.. Sit verikokeista sanottiin et hemppa 109 ja rautavarastot lähes olemattomat ja kolmen viikon päästä uudet verikokeet ja jos ei hemppa nouse vieläkään tarpeeksi ni lääkärin kanssa pitää miettii toimenpiteitä. Vähän toi kyllä säikäytti, mut en oo edes ollut mitenkään erityisen väsynyt, joten ei se muuten vaivaa. Pelottaa vaan, miten vaikuttaa vauvaan.. Vaikka se on kyllä tosi vilkas joka päivä.. No juuh..

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Findy :heart: 27+1

 

Tuolla "Mitäs nyt" palstalla vastailee ennustaja kysymyksiin, ja kysyin synnytänkö lapseni ennen joulua, ja hän meinas että menee yli lasketunajan Ja mulla on se LA 28.päivä...mielenkiinnolla odottelen onko hän oikeassa

Mä kysyin, että tyttö vai poika. Hän vastasi tyttö. Ultran mukaan on selvä poika

 

Jänskättää, sukulaistyttö lähti aamulla synnytyspuuhiin . Täällä myötätunnosta supistelee ja Pieni potkii hillittömästi. Toivottavasti pian kuullaan uutisia

Olo ihan ok edelleen, saanut nukuttua vähän paremmin eli ei enää niin katastrofaalinen väsy. Nyt tosin tuntuu että meinaa flunssa iskeä 'vihdoin', kauan sitä olen väistellytkin. Tulisi sitten ennemmin kunnolla ja menisi ohi kuin vain meinaisi pidemmän aikaa.

Tiistaina olisi tosiaan neuvolalääkäri, ja toisaalta ihan jännityksellä odotan mikä on tilanne. Jonkun verran kuitenkin jatkuvasti supistellut, ja toisinaan paineentunne on kovakin tuolla alaosastossa.

Kuopuksen odotusaikaan tosiaan viimeinen kk oli yhtä vihlontaa ja painetta alhaalla, nyt täytyy toivoa ettei ala samanlainen meno jo nyt.

Maha kasvanut 'yllättäen' ihan tielle, harmittaa oikein kun ei ole niin notkea enää. Vielä kuitenkin pari kk:tta aikaa kasvaa, joten toivotaan ettei ihan norsuolo tule!

Nyt menossa rv 26+5, ja hirvittää ajatella että oma pikkuveli + sukulaistyttö syntyneet molemmat viikoilla 27-28. Pikkuveli on jo reipas kuusivuotias ja tämä toinenkin 1,5v, molemmilla nyt ihan hyvin kaikki. Mutta onhan nuo olleet pieniä! Sen kun koittaa pitä mielessä niin havahtuu itsekin ottamaan iisimmin, se kun voi olla mahdoton enää synnytystä pysäyttää jos päättää käynnistyä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

:flower:

 

Huomenta!

Täällä puhuttiin eilen kohdunsuun pehmenemisestä ja kun mulla on ollut pari päivää alamahakipuja+vuotoa (mut kun en tiennyt, mitä se lirahtelu on kun tuntuu et vuoto on ollut muutenkin niin runsasta), soitin sit äitipolille ja pyytivät käymään siellä varmuuden vuoksi. Kaikki oli hyvin ja kohdunsuu kiinni, mut vauva muutaman viikon pienempi, kun viikot antas olettaa. Mennään -2 käyrällä (ja neuvolan sf-mitta näyttää +2 käyrää...) ja siks ne haluaa kontrolloida parin viikon päästä uudestaan... Ei kuulema tarvitse huolestua, jos vauva kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, mutta kunhan ei tipu sieltä yhtäkkiä tms. Oon itse ollut pieni syntyessäni, ollaan miehen kans molemmat lyhyitä ja suvut myös, että varmastikin se siitä johtuu, mut tietty huolestuin :| Onneks vauva on potkinut tänään paljon, ihan kuin se olis yrittänyt viestittää, ettei tarvii olla huolissaan =)

 

Teillä jotka olette joutuneet käymään ns. ylimääräisellä käynnillä äippäpolilla tarkistuttamassa tilanteen, miten teihin on suhtauduttu siellä?

Itselläni valitettavasti molemmista aiemmista odotuksista yksi huono kokemus; eli olen huolestuneena sinne soittanut kipujen tms takia (ekassa rv 38 ja toisessa noin 23), ja puhelimessa vielä ystävällisesti pyytäneet paikanpäälle käymään. Sitten kuitenkin siellä tarkistuksessa ollessani (ja kun kaikki olikin hyvin) on suhtautuminen ollut erittäinkin nuivaa ja nyreää .

Itse synnytyskerrat jääneet pelkästään positiivisena mieleen, mutta jotenkin jäi sellainen fiilis etten mene ylimääräiselle tarkastukselle ennenkuin superpakko (verenvuoto tms), ja sittenkin vasta mahdollisuuksien mukaan ensin neuvolaa kontaktoiden.

Toisaalta taas tuntuu typerältä, itse kun on erittäin vaikeaa tietää milloin kaikki on oikeasti hyvin ja milloin taas ei - ja aina ei neuvola ole silloin auki kun tarvis on. Toki ymmärrän että ovat hyvinkin kiireisiä äitiyspolilla, mutta toisaalta taas parempihan on ongelmat huomata ajoissa kuin myöhään?

Onko kenelläkään mitään kannanottoja?

 

Minäkin tuohon hoitovapaalle jäämiseen kommentoimaan...
Eli mulla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta jäädä, todennäköisesti menen jo ensi kesäksi töihin, mies olkoot kotona lapsen kanssa sen minkä pystyy ja molempien isovanhemmat ovat luvanneet auttaa. Hoitoon en ihan vielä kesäksi laittaisi, mutta syksyllä se on kyllä edessä viimeistään. Hieman kyllä kirpaisee laittaa hoitoon alle vuoden vanhana, mutta toiveissa mulla olisi joku perhepäivähoitopaikka ennemmin kuin tarha. Saapi nähdä.

 

Äitipolilla juoksemisesta: Itse joudun käymään oyssissa äitipolilla noin 3 vkon välein ja synnyttäjien vastaanotossakin olen nyt tässäkin raskaudessa joutunut jo kahdesti käymään iltasella kun äitipoli kiinni. Oikein hyvin ovat suhtautuneet aina ja vaikka onneksi mitään häikkää ei ole löytynytkään niin mukavasti ovat turhiinkin käynteihin suhtautuneet. Parempihan se on tarkistaa kun katua. työntekijöitähän on niin monen sorttiasia on varmaan sattunut mukvat ihmiset ja ei ole ollut kiireistä just sillon.

 

Hoitovapaa-keskusteluun osallistun...

Jään ainakin hetkeksi, eli haluaisin Pienen olevan väh. sen vuoden ennen päiväkotieloa. Pitkää kotijaksoa en ole nyt suunnitellut, kuitenkin hyvä työpaikka odottamassa ja ainakin isompien kanssa aina sujunut päiväkotielo hyvin.

Toisaalta taas ensi syksynä meillä se tilanne että vanhin menossa eskariin - tai jos hyvin käy ja onnistuu niin saamme hänet kouluun (synt. tammikuussa 2003), varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa jäisin mielelläni kotiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi vanhempainloman loputtua.

Mutta en mitenkään osaa nähdä olevani koko kolmea vuotta kotona - aika tosin näyttää, ja se millainen persoona tämä Pienin on

 

Terhikki, täällä kanssa tuntunut paineen tunnetta mutta ei onneksi supisteluja. Sen verran tuo paineen tunne kuitenkin huolestuttaa etten ole nyt pariin päivään viitsinyt kovin pitkiä aikoja kerrallaan seisoa/kävellä. Osaako joku sanoa, onko tuollainen tunne suht normaalia?

 

Muhun suhtauduttiin kyllä tosi asiallisesti ja ystävällisesti eilisellä käynnillä. Puhelimessa olivat tosi mukavia ja niin itse käynnilläkin, vaikka syytä kipuihin ei löytynyt. Mut sanoinkin lekurille, että ainakin mielenrauhan sain Tosin nyt oon alkanu kiepittää, että mitäs jos vauvalla onkin jotain pielessä ku on pikkunen... Oon nyt yrittänyt järjellä ajatella asiaa, muttaku ei aina vaan muka pysty!

 

Moikka =)
Niin se vaan elämä etenee... Vauvat kasvaa ja paikat pehmenee =) Nepsukselle sen verran, että mulla oli 27+6 kohdunsuu muistaakseni 1,5cm (miten sen voi alle viikossa unohtaa?!), kauttaaltaan pehmentynyt ja SORMELLE AUKI. Gyne sanoi ettei tarvii esim yhdynnöistä pidättäytyä, sit vasta jos tulee veristä vuotoa. Ja muutenkin saa ollanormaalisti. Supisteluja ei ole ollut, lainkaan. Ja se on musta sikäli outoa, koska odottelen neljättä ja aikaisemmissa sellaista mahan kovettumista, välillä ikävääkin, on ollut suht paljon. Toivottavasti mä en oo turtunut niille No ei vaan, ei kai nyt huomaamatta voi kovin paljoa suppailla. Oon sitten liikkunut ihan normaalisti

Synnärin ylimääräisiin käynteihin suhtautuisin kyllä niin, että kyseessä on lapsen vointi ja jos nyt siellä joku sattuu olemaan nuiva niin se on sen häpeä. Meillä on täysi oikeus mennä sinne jos huolettaa!!! Niille ihmisille maksetaan siitä että ottavat meitä vastaan, ja tyhmiäpä ovat jos suhtautuvat nuivasti. Itsekin päivystäneenä tiedän että välillä voi olla rankkaa, ruuhkaa tai muuten vaan vaikka ikävät hoitajat tai vaikka edellinen potilas on ollut epäystävällinen - mutta SILTI pitäisi oman käytöksen olla salonkikelpoista. Että ihan huoletta vaan menette sinne päivystykseen jos tuntuu että täytyy mennä! Se oma syyllisyys on karmea jos meneekin kerran liian vähän. Parempi mennä kymmenen kertaa sit vaikka turhaan Ja voihan sinne juurikin soittaa etukäteen ja kysyä.

Hoitovapaakeskusteluun sen verran, että mä luulen palaavani koulunpenkille (mulla on lääkistä hippasen reilu vuosi jäljellä) vasta syksyllä 2010. Mulla on koulumatkaa yhteen suuntaan n 140km, ja kun klinikkaan pitää mennä jo kasiksi aamulla niin se tarkoittaa todella aikaisia aamuherätyksiä arkena. ELi silloin lapsi saisi olla jo sen kokoinen ja ikäinen että nukkuu yöt kokonaan ja omakin jaksaminen sitten riittää. Taloutta saatan kohentaa jollain päivystyksillä sitten satunnaisesti jo aikaisemmin jos siltä tuntuu. Musta on aivan hurjan ihana ajatusettä saan jäädä kotiin lasten kanssa, hoitaa eläimiä ja huolehtiakodista.. Oon ihan tarpeeksimonta vuotta nyt ollut kesät töissä ja talvet hinkannut tuota älytöntä koulumatkaani eestaas. Hassua että ei mene 5h päivässä AUTOSSA =) Tätä nykyä meillä syödäänkin muutakin kuin spagettia ja kastiketta tai riisiä ja kanaa =) Ja ponit saavat liikuntaa, lapsilla on vähän fiksummin valitut vaatteet päällä jne. JA silti mä ehdin nukkumaan 8h yöunet lähes joka yö =) Ihanaa!

Mun täytyy häveten tunnustaa yks juttu... :ashamed: Vauva on nyt perätilassa, edellinenkin oli. Ja mä TOIVON että jää perätilaan.. Synnytys olis niin paljon helpompi mulle.. AInakin mun oman pienen kokemuksen mukaan. Ja juu, TIEDÄN ne sektion isommat riskit (jopa paasasin niistäjoskus synnytyspalstalla), jasen ettei kaksi sektiota ole kaksoset. Vaikka toivuin supernopeasti ja helposti edellisestä niin seuraavan kanssa asia voi olla ihan toisin.. Mutta laiska ihminen minussa sanoo että "ei tarvi synnyttää jos se laikataan"... Aargh!!! Ja oon kamalan tyytyväinen kun tytön pää tuntuu tuossa kylkiluiden alla, siinä missä isosiskonkin aikanaan. Ja stressaan siitä että JOS SE VIELÄ KÄÄNTYYKIN :ashamed: Miten typerää!!! Lääkäri vielä erehtyi sanomaan että se ei välttämättä enää käänny kun on isohko ja tuntuu pysyvän tuossa asennossaan. Pöh. Olis ihan oikein mulle että kiepsahtais tänään ja saisin totutella ajatukseen alatiesynnytyksestä! Tosin mun vauvoilla on tapana olla yli 4,5kg joten ymmärtänette miksei alatie niin houkuttele.. VAIKKA ne onkin olleet helppoja. Mutta on se synnytyskanavan kuosiin jumppaaminenkin sitten taas yks projekti.. *uh* Ikinä en kehtaisi pyytää sektiota "mukavuussyistä", mutta oon kyllä mielestäni vähän liiankin tyytyväinen tähän perätilaoleskelijaan tällä hetkellä. Pöh, ihmismieli (ainakin mun!!) on omituinen!

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille =) :flower:

 

Terve kaikille!

Päätinpä minäkin tulla pitkästä aikaa ilmoittelemaan itsestäni =)
Täällä on mennyt suht tasasesti koko odotus, tuntuu ettei ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa Kaikill muilla juttua riittää, mä pysyttelenkin täällä taka-alalla ja lueskelen itsekseni teidän muiden juttuja...

Oon ollut nyt 2 viikkoa saikulla lantion löystymisen ja selkäkipujen takia, ennen saikkua en pystynyt edes bussi pysäkille kävelemään kun sattu niin hemmetisti...sain fysioterapiasta lainaksi tukivyön ja kehotettiin välttämään pitkiä kävely matkoja...nyt oon tän pari viikkoa sitten vaan lepäillyt (tai ainakin yrittänyt... ) kyllä huomaa kuinka on tehnyt ihmeitä, pystyn kävelemäänkin melkein normaalisti jo, enkä näytä "Martti Ahtisaarelta"

Kelastakin tuli päätös äippärahasta ja äitiysavustuksesta samaan aikaan..oiskohan mennyt joku 1viikko siinä käsittelyssä, aikas nopeaa toimintaa kerrankin!
Tuntuu, että te muut ootte jo hankkinut hirveästi vauvan tavaroita valmiiksi...ite en oo uskaltanut ostaa vielä kun kirppikseltä yhden bodyn.. :ashamed: no onhan tässä vielä aikaa...ens viikolla olisi sitten lääkärin tarkastus, samalla ultrataan =) pakko udella varmistusta tuosta sukupuolesta vielä..heh.. oon järkeillyt itsekseni, että jos kaksi eri lääkäriä sanoo saman arvion sukupuolesta niin uskallan ehkä ostaa ne vaaleanpunaiset vaunut..

 

Aubrieta; Mä olen tästä perätilasta ihan yhtä tyytyväinen, ja aivan yhtälailla on hetkittäin semmoinen olo, etten saisi olla :ashamed: . Toisaalta mua ei pelota enää alatiesynnytys niinkuin jossain vaiheessa on pelottanut, itseasiassa melko odottavaisella kannalla tuon suhteen. Mutta ajatus suunnitellusta sektiosta perätilan takia on huomattavasti kiehtovampi ja houkuttavampi.
Sinällään meidän tilanteet kuitenkin eroaa, ettei tätä perätilaa ole varmistettu muuten kuin käsikopelolla, ja ettei mitään jatkokontrolleja ole vielä sovittu. Ja tosiaan, onhan tässä näitä viikkoja jäljellä että on aikaa vielä pienellä kääntyäkin jos on kääntyäkseen. Mäkin kyllä hieman epäilen, ettei ehkä oma-aloitteisesti käänny, kun ei ole harrastanut sitä kiepsahtelua tähänkään saakka.
Saapi nähdä =)

 

Tänne sitten tarttu oksennustauti.Heräsin yöllä kauheaan pahoinvointiin ja piti käydä oksentamassa.Huono olo jatkuu... tuskin uskallan edes ruokaa syödä,kun ei pysy sisällä.
:x :x Vauva kyllä onneksi liikkuu tuolla massussa.

 

Kiitos :flower:
Härkänainen rohkaisusta, kummasti helpottaa tätä olotilaa :ashamed:
Vielä en ole ottanut yhteyttä hoitajaan, mutta huomenna on jo pakko. Enää pari viikkoa aikaa puhella lapsille ja käydä tutustuun. Ompahan ollu muutama päivä aikaa vatvoa koko juttua tuolla pienessä mielessä, ja sillälailla alkaa itekki paremmin hyväksymään vallitsevan tilanteen.

Minä olin reipas ja kävin siellä neuvolassa :kieh: -Mahtavaa mikä suoritus Isommat oli mukana ja silti vartissa selvisimme pihalle. Kun terkka alkoi kuunteleen sydänääniä, kaksvuotias poikanen tuli: -Mää tuun kurkkaan vauvaa. (luuli kai ultraksi ku olin sanonut että semmosilla laitteilla voi lääkärit kattoa mahan päältä vauvaa ) Terkka siihen: -Ymmärtääkö se että tääl on vauva? Minä Pojalle: -Tällä ei voi kattoa, tämä ei oo ultra, tällä vaan kuunnellaan sydänääniä. Poikanen: -Äiti, mennään toiseen lääkäriin! Ihan niinku nuorimies ois vetäny vähä herneet nenään ku täti kehtaa kysyä äitiltä: -Ymmärtääkö se?? Ja toinen puhuä pälättää täyttä päätä kuinka äitin mahassa kasvaa Pate, ja se syntyy jouluna ja sitte se juo tissistä maitua B) -Niin, ymmärtääkö se? -En tiiä

No samat jorinat siellä muuten oli ja poistuin tyytyväisenä kun sain sen lääkäriajan 6.10, jo.

Äitipolilla ja synnäreillä vierailuista
Oon joutunu käymään joka raskaudessa aika tiheästi äitipolilla, neuvolasta komennettuna. Ekassa raskaudessa oli joka kerta sama lääkäri ja tosi ystävällinen meininki. Toisessa aina eri tyyppi, ja paljon ikäviäkin kokemuksia. Yleensä hoitajat on oll tosi empaattisia, melkein liianki Siis sillälailla että jos on huolia niin ei aina edes jaksais että joku oudompi kovin voivottelee ja "märisyttää" sillä huolehtimisella.
Nyt tässä raskaudessa kun kävin kontrollikäynnillä supistusten takia, hoitaja oli taas todella sydämellinen, lääkärikin kehui heidän olevan siellä meitä varten mutta, joko mei puhuttu samaa kieltä tai hän uskonu että mun tilanne on oikeasti semmonen kuin on. Etten ole nukkunut moneen kk.n. Kehotti tulemaan sitte uudestaan ku en kestä enää, koska mehän emme raskausaikana käytä muita lääkkeitä kuin parasetamolia. Päivystyksenä jouduin sitte synnärillä käydä silloin ku alko koivet paisua ja muuta ja siellä oli kyllä mahtava huolenpito. Pelotti mennä ettei taaskaan oteta todesta ja joutuu siellä vaan juoppojen tappelua katteleen tuntitolkulla (oli nii vähän viikkoja et piti mennä yht.päiv ) niin päästiinki suoraan vastaanottoluukulta hoitajan huoneesee mittailee paineita, sieltä suoraan lääkärille ja sieltä taas takasi hoitajalle piikille. Uskomattoman hienosti sillä kertaa.

Aukeamisesta Oma kokemus on että monesti se on aika salakavalaa, mutta kyllä sen silti tiedostaa mitä tapahtuu. Vaikken välttämättä ole tuntenut kovia supisteluja, oon paineentunteesta ja muusta tienny millon on auennu. Mutta eikä jonkunlainen paineentunne ole ihan normaaliakin ja liity liitoskipuihin?? -Uskon lujasti että kyllä äiti tietää millon on huolestuttava tilanne, tai milloin kipuilu ei ole normaalia asiaankuuluvaa. Vaikka ensimmäisen kans jokainen jossain vaiheessa varmasti epäröi, niin kun oikeen pysähtyy kuunteleen omaa oloa, niin uskoisin että tietää onko huolissaa suotta vaiko syystä. Ja saahan sen tilanteen käyä tarkistuttaan.

Voimia Sinzi sun urakkaan, ja kaikille muillekki sitä tarvitteville :hug:

Nyt minä jään oottaan sitä lekurineuvolaa ja koetamme saada nuo käytännön asiat järjestykseen..

Onnellista olotilaa teille naiset.

Omituinen + pate 27 ja jotaki

 

täällä nyt jännäillään asunnon kanssa...tarjous jätetty, ja yhdeksän jälkeen viim. soitetaan onko meidän tarjous hyväksytty
Päästäänkö laittaan lastenhuonetta marraskuussa... :heart: :xmas:

vauvis 25+0 :heart:

 

*kopioitu*
meidän tarjous hyväksyttiin! Rivari kolmio on kohta meidän oma...lokakuun viimenen päivä alkaa muutto uuteen omaan kämppään.
Pääsee tästä kerrostalosta pois, muutenki nii levotonta aluetta...
Nyt ollaan suurvelallisia

 

Mahottoman paljon onnea vauvahaaveita =) :flower: :flower: :flower:
kyllä mekin ennemmin oltaisiin "suurvelallisia" ku maksettaisiin hirveet määrät vuokraa, mutta kun ei vain sopivaa asuntoa ole sattunut kohdalle...mutta kyllä se vielä joku päivä löytyy

 

Tervehdys piiitkästä aikaa!

En ole kauheasti kerennyt lukemaan enkä kirjoittelemaan kun työt, esikoinen sekä koira meinaavat rohmuta kaiken ajan ja miehellekkin kuulemma pitää valillä antaa huomiota...niimpä niin Nyt sattui niin että tulin syöneeksi iltapalaksi kokonaisen pitsan...ja se kostautui hirveänä ähkynä, en saa unta millään kun mitenkäään päin ei ole hyvä olla joten tulimpa kuluttamaan koneelle aikaa jos tämä olo tästä kohta helpottuisi, tyhmää rankaistaan!
Kuulumisia: Iskias on helpottanut mutta viime päivinä on supisteluja tullut runsaasti pitkin päivää, toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa, vasta viikon päästä olisi neuvolalääkäri katsotaan sitten. Ensimmäiset vauvan vaatteet ostin kirpparilta viikonloppuna kun oli niiiin söpöjä Entisiäkin olisi vaikka kuinka mutta pitäähän sitä nyt jotakin "uuttakin" olla! Vauvelin liikkeet tuntuu tosi voimakkaina ja ihan joka puolella joten ei mitään hajua siitä miten päin se on ei ainakaan paikoillaan kovin pitkiä aikoja! Viikon päästä olisi myös inhoittava sokerirasituskoe...inhottaa mutta kai se on toteltava ja mentävä.
Hoitovapaakommentointia: Itse ajattelin olla äippäloman jälkeen muutaman kuukauden korkeintaan puoli vuotta h.vapaalla, sen talous juuri ja juuri kestää sitäpaitsi tykkään työstäni niin paljon että en raaski luultavasti pitempään sieltä pois olla. Esikoinen aloitti päivähoidon 1v. 3kk. ja se meni niin hyvin että jäi hyvät kokemukset, toki persoonissa on eroja toiselle hoidon aloittaminen voi olla vaikeampaakin. Tietenkin sitä joutuu taistelemaan kaikenlaisten ajatusten kanssa että onko lapsi kuitenkin vielä liian pieni ja olisiko kotona parempi mutta kyllä se siitä lutviutuu kun arki alkaa!
No mutta taidan tästä lähteä kokeilemaan josko uni alkaisi tulla, maha on kyllä vieläkin ihan pinkeä, olipahan hyvä muistutus siitä että vaikka masu on iso se ei vedä ihan mitä vaan

Vennu ja tonttu rv:26

 

^Melkein päinvastoin! Mä olen huomannut ettei pysty syömään enää puoleksikaan niin suuria annoksia kuin mitä aikaisemmin, muuten tulee infernaalinen ähky ja ahdistus. Ja sitten se tarkoittaa sitäkin, että syömässä saisi olla koko ajan jotain pientä.

Ihana mun mies, kun se eilen taas lueskeli sitä Vau-kirjan odottajan opasta minkä neuvolasta sai, niin sitten se alkoi huolestuneena kyselemään multa, että särkeekö mun lonkkia ja selkää kovasti, ja onko hirveitä liitoskipuja, ja että muistanko mä varmasti levätä tarpeeksi päivän mittaan ja saanko mä öisin hyvin nukuttua! Sille iskee sunnuntaisin aina tuommoinen "viikonvaihtopäivitys", kun mulla maanantaina on tasaviikot niin sitten sen täytyy aina saada lukea että mitä seuraavalla viikolla on odotettavissa.

Eilen illalla muuten kun kävin maate ja vauva aloitti melskauksensa, se potkaisi mua niin kovaa että siitä kuului ihan kunnon läjähdys! En olisi edes uskonut korviani, mutta kun mieskin sen kuuli! Hupaisaa

Kuluneen viikon aikana ei ole tullut yhtään päivityspyyntöä tuohon odottajien listaan, joten ajattelin että jos tällä viikolla ei "täyttäisi" sivua sillä listalla. Onko OK?