Heippa. Mulla alkoi eilen viikko 25 ja sen mukana tuli myös viiltävät liitoskivut nivusissa. Yöllä kun kääntää kylkeä, tuntuu että oikea jalka lähtee irti jos sitä yrittää siirrellä. Outoa moinen. Viikonpäästä pitäisi lähteä firman virkistysreissulle Rukalle ja kiertämään pieni Karhunkierros 12-13 kilsaa.... mitähän senkin lenkkeilyn kanssa oikein tekisi. Olo on kyllä ihan hyvä ja muutaman kilsan kävelylenkkejä on tullut iltaisin tehtyä, mutta että 12 kilsaa, öh. Ja sitten vielä se, että puolen tunnin välein pitäis olla kyykkimässä jossain männynjuurella, kun ipana painaa virtsarakkoon. Onneksi tämä reissu on vain naisille
En ole vieläkään saanut aikaiseksi täyttää Kelan lappuja. Koen senkin lapun täyttämisen jotenkin hankalaksi. Miksi niitä tukia ja erilaisia nimityksiä töissä poissa ololle pitää olla niin monenlaisia, ettei tiedä mihin ruksin laittaisi - pitää varmaan yrittää keskittyä vähän.
"Irmeli" tämä vatsani asukki, tuntuu omanneen itselleen säännöllisen jumpparytmin, 5-6 kertaa päivässä se vetää kunnon capoera puolituntisen ja sitten uinailee rauhallisesti, ihan sama liikunko vai lepäänkö. Toivottavasti neiti on yhtä säännöllinen syntymän jälkeen.
Mies on ihanasti mukana raskaudessa - joka päivää kyselee että onko massussa ollut meininki päällä. Tänään vielä ehdotti, että mentäiskö kuitenkin sinne 4D ultraan. Taidetaan mennä.
Ihana olo pitkästä aikaa. Tuntuu että ahdistus ja raivo omasta avuttomuudesta on sulannut pois. Nyt vaan tasasen mukavasti olen raskaana
Mulla kun tuota masua oli jo ennen raskauttakin, niin ympärysmitta ei vielkään ole mitenkään huomiotaherättävän kokoinen, ihan rauhassa saan kaupungilla kävellä. Tuijottakoot ihmiset jos haluavat, kyllä raskaana oleva nainen kääntää minunkin katseeni. Raskaana oleva nainen on kuitenkin aina UPEA nähdä - jotenkin onnea tuova :heart:
Nyt aijon heittäytyä sohvalle miehen viereen ja nauttia tästä seesteisestä olosta. Ihanaa viikonloppua kaikille.
En ole vieläkään saanut aikaiseksi täyttää Kelan lappuja. Koen senkin lapun täyttämisen jotenkin hankalaksi. Miksi niitä tukia ja erilaisia nimityksiä töissä poissa ololle pitää olla niin monenlaisia, ettei tiedä mihin ruksin laittaisi - pitää varmaan yrittää keskittyä vähän.
"Irmeli" tämä vatsani asukki, tuntuu omanneen itselleen säännöllisen jumpparytmin, 5-6 kertaa päivässä se vetää kunnon capoera puolituntisen ja sitten uinailee rauhallisesti, ihan sama liikunko vai lepäänkö. Toivottavasti neiti on yhtä säännöllinen syntymän jälkeen.
Mies on ihanasti mukana raskaudessa - joka päivää kyselee että onko massussa ollut meininki päällä. Tänään vielä ehdotti, että mentäiskö kuitenkin sinne 4D ultraan. Taidetaan mennä.
Ihana olo pitkästä aikaa. Tuntuu että ahdistus ja raivo omasta avuttomuudesta on sulannut pois. Nyt vaan tasasen mukavasti olen raskaana
Mulla kun tuota masua oli jo ennen raskauttakin, niin ympärysmitta ei vielkään ole mitenkään huomiotaherättävän kokoinen, ihan rauhassa saan kaupungilla kävellä. Tuijottakoot ihmiset jos haluavat, kyllä raskaana oleva nainen kääntää minunkin katseeni. Raskaana oleva nainen on kuitenkin aina UPEA nähdä - jotenkin onnea tuova :heart:
Nyt aijon heittäytyä sohvalle miehen viereen ja nauttia tästä seesteisestä olosta. Ihanaa viikonloppua kaikille.