***Joulukuiset lumihiutaleet 2010-ELOKUUSSA***

Hei tytöt ja onnea hienoista ultrakuulumisista! :flower:

Pojan nimi on kyllä haaste. Oli tooosi vaikeaa keksiä esikoiselle. Sitten löytyi yksi, joka kelpasi sekä mulle että miehelle ja sillä mentiin.

what, mä käytin paljon hug-a-bub kantoliinaa alussa, kun oli koliikkivauva ja vaati paljon hytkyttelyä ja läheisyyttä ja syliä ja pidin siitä kovasti. Mies tykkäsi enemmän rintarepusta (meillä aluksi baby björn), jota sitten käytettiin satunnaisesti kauppareissuilla yms. Kun poika vähän kasvoi, ostettiin vielä Manduca, joka on huomattavasti ergonomisempi kuin toi babybjörn, mutta sitä ei olla kamalasti käytetty. Joskus huvikseen otan siihen reppuselkään istumaan. Ostin käytettynä kantoliinan ja hyvin palvelee varmasti vielä tällä toisellakin!

k & pikku-ruu rv 24+4
 
Onnea hyvistä ultrakuulumisista!!! Hienoa. :flower:

Mä komppaan Metsistä ja toivon kanssa että meidän joulukuisten vauvat saataisiin maailmaan ajallaan tai ainakin mahdollisimman lähellä joulukuuta, ihan vauvoja itsejään jo ajatellen, eikä syntyisi kamalasti etuajassa.

Itse ilmottauduin juuri raskausajan joogaan!!! Kivaa =)

Meillä nimet ollu selvillä tytölle jo pitkään ennen raskautta mutta pojalle vähän hakusessa. Tosin nyt on ajatus siitäkin mutta sitä nyt ei enää tarvitse juuri miettiä kun melko varma tyttönen tulossa olisi. Itse pidän vähän erikoisimmista nimistä joita ei jokaisella ole mutta ei liian oudoista kuitenkaan.

Onnea lumi-enkelille rouviintumisesta!!! :heart:

cisu 22+1
 
En usko että ketään toivoo tänne keskosvauvoja =) Tarkoitin vain että se on mahdollista kun muillakin palstoilla vauvoja on tullut tosi aikaisin...

Lolli Kiitti vastauksesta. Mulla käynyt vähän samalla tavalla kakkosen kanssa.
Jollain tavalla olis kiva pystyä synnyttämään kolmas kokonaan "luomusti" eli ilman käynnistystä ja kipulääkkeitä, mut katotaan sitä sitten kuin käy.
Mandy81 Kiitoksia nimiehdotuksista, varsinkin toi Sisu oli kiva.

Onnittelut lumienkelille rouviintumisesta ja onnittelut ultrassa käyneille hyvistä kuulumisista.
 
Huh huh! Meil oli sellainen ulkoilureissu tänään että toista samanlaista en seuraavaan neljään kuukauteen aio tehdä Ja taas huolesta vääränä Eli Käveltiin ihan nätisti 2v ja 3v:n kanssa isovanhempien mökille joka ihan 400 m:n päässä. Välissä vilkkaan tien ylitys. No poistulo ei mennytkään niin nätisti kun oltiin siellä mökillä pidetty sadetta ja lähdettiin takaisin kun sade lakkasi. Oli kuitenkin lätäkköä lätäkön vieressä ja kauheesti vettä. No 3v riehaantui eka ja hyppi kaikissa lätäköissä ja riuhtaisi itsensä otteewstani irti (mulla oli vielä painava muovikassi mukana). Pikkususko tietty perässä yritti riuhtoa itteään otteestani. No 3v:n tienylitys onnistui ja vettä oli risteyksessä niin että sai kahlata. Kun oltiin 2v:n kanssa risteyksessä niiin hälle iski joku ihme ajatus ja rupesi laittamaan älyttömässti hanttiin ja heittäytyi istumaan keskelle tietä lätäkköön . No ei siinä auttanut muu kuin alkaa häntä väkisin vetämään ylös sieltä kun ei itse suostunut yhteistyöhön . Kyllä koko kropallani sain tehdä töitä että päästiin kotiin turvallisesti ja ajttelin taas sitä vakiopelkoa että nyt se istukka varmaan irtos kun selkään sattui... Tai kohdunsuu alkaa aukeemaasn tms... VAuva ainakin alkoi mahassa potkimaan kovasti. Mitä olette mieltä että kun tosiaan jouduin kaikella voimallani vetämään rimpuilevaa lasta pois sieltä risteyksestä niin voiko se aiheuttaa jotain noista pelkäämistäni asioista?? KAinaloon en häntä uskaltanut nostaa kun painaa jo niiin paljon ja oon välttänyt nostelua. Vaikka ehkä helpommalla olisin niin päässyt.
Tänään rv 23+5
 
liinukka83 tänne entiseen pinoonsa ilmoittelee että on jälleen raskaana ja toivoo että saa tämän pikkuisen kantaa mukanaan loppuun asti. Ihan alkutaivalta tallataan, viikkoja kasassa vasta 4+0. :D Kuin ihmeen kaupalla tärppäsi ekasta kierrosta. Pelon ja onnensekaisin tuntein täällä tallaillaan.

liinukka83 ja muru 4+0
 
:flower:
Aivan mahtavia uutisia. Nyt vaan peukkuja et kaikki menee nyt juuri niinkuin pitääkin. :hug:

Jennylin ultrakuulumisia täälläkin odotellaan kovasti. Onnittelut muille hyviä kuulumisia saaneille ja sukupuoli-lupauksista. :flower:

Omaa napaa sen verran, että hikeä pukkaa... Siis aivan koko ajan ja ihan paikallaan ollessakin. Pahinta tässä se, et sauna-kylppäri on ollu rempassa toukokuusta ja kesäkuusta ei siis suihkua ole ollut. Ärsyttää... Ei jaksa kokoajan rampata minun vanhempienkaan luokse n. 10km päähän suihkuun.

Juu, lähtee iltatoimiin typyn avuksi. Ja hikoilemaan lisää.

Leenu 22+5
 
Liinukalle isot onnittelut! Mahtavaa!
Samaten onnea lukuisista ihanista ja onnellisista ultrakuulumisista!

Mä oon nähnyt paljon unia just tohon ennenaikaisuuteen liittyen. Yhdessä unessa multa lähti tulemaan verensekaista lapsivettä omasta navasta ja syntyi ihan pienen pieni vauva. Useasti noissa mun unissa vauvat on just ihan tajuttoman pieniä, mutta jotenkin selviää aina hirveen hyvin, enkä oo koskaan yhtään huolissani niistä.
Noi unet kyllä aivan selkeästi heijastelee mun omia pelkoja toisesta ennenaikaisesta synnytyksestä ja sitä seuraavasta sairaala-ajasta. Vaikka sitä ei silloin siinä hetkessä tajunnut, niin oli se tosi raskasta ja kamalaakin aikaa. Varsinkin nyt kun vielä on joutunut/saanut tehdä töitä lasten kanssa, joille on keskosuudesta jäänyt eriasteisia kehitysongelmia, niin jotenkin on aina niin onnellinen, että oma poika on selvinnyt niin hienosti vaikka reippaasti etuajassa tulikin (32+4).
Vaan eipä ennenaikaisuudelle voi useinkaan paljoa tehdä, esikoisenkaan kohdalla mitään syytä ei löydetty. Yritän nyt vaan olla tosi skarppina ja siksi heti noiden kummallisten vuotojenkin suhteen vaadin silloin testausta, ettei vaan ole mitään tulehdusta. Samoin hampaat pitää käydä nyt pian hoidattamassa. Samoin kattelen tarkkaan mitä kantelen ja nostelen ja pidän kropasta huolta, mutta siinäpä se.
Kovasti toivon meille kaikille myös onnea raskauksiin, ettei tarvitse hirmuisesti ennen la:ta lähteä tositoimiin!

Mammajoogaan ajattelin minäkin suunnata, tosin vasta sellaiseen lokakuussa alkavaan ryhmään. Sitä ennen ajattelin kokeilla, miltä tuntuu toi seniorijooga, missä oon käynyt viime kevään.. :D Ajauduin sinne vahingossa, mutta aloinkin sitten käymään siellä mummojen ja pappojen seassa, kun se vetäjä on niin ihana ja ne tunnit niin tajuttoman rentouttavia! Siellä tehdään helppoja liikkeitä ja luulen, että pystyn suurimpaan osaan osallistumaan.

Jääräpäälle vielä sen verran, että en oo mikään alan ammattilainen, mutta luulen, että jos sulla ei kipuja tai vuotoja ole, niin kaikki on ok. Kyllä se kroppa kuitenkin kestää monenlaista raskaudesta huolimatta. Eiköhän istukan irtoaminenkin aiheuta aika mittavia ja hälyyttäviä oireita?

mamadread ja ihme 18+4 (uä 19+0 POKS!)
 
Onnea liinukka, ihana juttu! :heart:

Lumi-Enkelille onnea rouviintumisesta :flower:

Kaikille 10-kerholaisille myös onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tyttö- ja poikalupauksista :heart:

Mulla on ollut kiireinen päivä kun jäin vielä ultran jälkeen kaupungille ja ilta meni kaksosten urheilukoulun päätöskisoissa =)
Ultrasta siis selvitty ja 347g painava pieni ja erittäin vilkas vilperi sieltä masusta löytyi! Molemmista aivopuoliskoista löytyi joku rakkula (?! ) jotka eivät kuulemma vaadi jatkokontrollia, eivätkä ole vaarallisia! Haluan kuitenkin mennä vielä 4D-ultraan jotta aivot tarkastetaan vielä uudestaan ja samalla sukupuoli, jotta näen itsekin todistettavasti kumpiko tulokas on!
Olen erittäin pettynyt ultraan ja ollut aika apeissa fiiliksissä koko päivän :ashamed:
Ultraaja oli aivan uusi...jotenkin koppavan ja 'pihalla' olevan oloinen! 4D:llä hän ei katsonut ollenkaan, niinkuin kaksi aikaisempaa, aivan ihanaa kätilöä ovat tehneet! :(
Kätilö kyseli minulta mitä hän on jo kuvannut ja missä hän sanoikaan istukan olevan...vaikkei ollut puhunut mulle istukasta mitään :whistle: :eek:
Kaikki kävi jotenkin nopeasti ja hutiloiden ja mitatkin varmaan sinnepäin!
Sukupuolta hän ei esitellyt meille konkreettisesti ollenkaan ja kun hän lopetti ultraamisen kysyin saisimmeko sukupuolen tietää?!
Kätilö 'kysyi haluammeko sen tietää' ja kun vastasimme että haluamme, hän ultraamatta sanoi että poika on meille tulossa. Oli siis sen jalkovälin ohimennen jossain vaiheessa nähnyt!
Näillä tiedoilla siis neljäs poika olisi meille tulossa! En halua peitellä tunteitani ja tunnustan että olo on tyhjä ja pettynyt :ashamed:
Miehelle asia tuntui herättävän vain hilpeyttä...yhdillä vehkeillä yhdenlaisia! ;) Itse joudun käsittelemään oman pettymykseni etten sitä tyttöä sitten saanutkaan, kuulostaa kurjalta :ashamed:
Mitään en pystynyt vauvalle vielä ostamaan! Rakas tämä vauva kuitenkin on :heart:

Nimistä...lähinnä mietiskelin alkupuoliskon tytön nimiä. Tuon kuopuksen nimi oli älyttömän vaikea keksiä ja arvatkaapa vaan miten vaikeaa se on nyt neljännen pojan kohdalla ;) Tasan yksi pojan nimi on mielessä ja sanoinkin tänään isännälle että tämähän käy helposti koska muita vaihtoehtoja ei ole :D

Synnytyksestä...itse en ole kokenut käynnistettyä synnytystä mutta olen kokenut synnytyksen jossa olen saanut kivunlievitykset sekä luomusynnytyksen! Ja jos vain valita saan ja ehdin (kuopus syntyi niin nopeasti ) niin ehdottomasti haluan kivunlievitystä! Koin nopean luomusynnytyksen todella kivuliaana ja nyt mulla on hieman jopa synnytyspelkoa!
 
Onnittelut kaikille hyvistä ultra uutisista :heart: :heart:

Jääräpää: olen mamadread:in kanssa samoilla linjoilla, että jos jotain olisi sattunut niin kipuilisit ja vuotaisit verta. Minun työ sisältää jokapäiväistä painavien 20-50 kiloisten tavaroiden siirtelyä ja kantelua ja eilen viimeksi punnersin useamman tunnin varastoa järkkäämässä. Itse en ole huolissani näistä, että jotain sattuis vaan tehen oman jaksamisen mukaan. Raskauden viimeisellä kolmanneksella sekä lääkäri, että fysioterapeutti ovat kieltäneet minua nostelemasta ja raahaamasta tavaroita, mutta sekin on sen välilevyn pullistuman takia. Mutta parasta on tietysti kuunnella sitä omaa kehoa, ja reagoida tarvittaessa sen mukaan :hug:

Jennyli voi vitsi mikä ultraaja :kieh: harmittaa kyllä sun puolesta ja ymmärrän kyllä täysin sen pettymyksen tuosta sukupuolesta :hug:

Synnytyksestä mulla on ensimmäinen lähtenyt luomuna käyntiin, mutta en oikein muista niitä supistuksia miten ne meni ja tuli, jossain vaiheessa kuitenkin niihin annettiin lisää potkua ja epiduraalin sain kivunlievitykseen. Toinen raskaus käynnistettiin yliaikaisena ja supistukset olivat tosi rajuja ja mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Mulle jäi siitä tosi paska maku suuhun, kun kaikki kätilöt vain viittasivat kinttaalla, ettei se nuin nopeasti tapahdu. Jonkin asteinen pelkokin siitä jäi takaraivoon. Kolmas on myös käynnistetty, mutta johtuiko sitten siitä, että valitin etukäteen edellisestä kokemuksesta vai jostain muusta niin minua kyllä tarkkailtiin ihan eri malliin kuin kakkosesta. Spinaalipuudutuksen sain myös, mutta sen olisi voinut kyllä antaa aikaisemmin kuin vasta sitten kun olin jo 10 cm auki. Tosin kätilö ei ollut kokeillut mua hetkeen niin ei tiennyt tilannetta. No sainpahan siinä kuitenkin hengähtää vähän aikaa ennen kuin ponnistus alkoi. Mutta joo minulla ainakin on supistukset todella rajuja (ja tehokkaita) kun synnytys käynnistetään.

Unelmahöttö 12 tunnin paastolla :|
 
Jennyli :hug: muista se prinsessahomma :)

Tosi paljon on aina henkilöstä kiinni, millainen fiilis jää noista tutkimuksista.

Synnytys, toivoisin, että ehkä tulis pari viikkoa etuajassa, eka tuli just vähän etuajassa ja oli hienosti kehittynyt ja sopivan kokoinen :) ja että supistukset alkaisi tällä kertaa luonnollisesti, ettei vesien menon jälkeen tarttisi käynnistellä väkisin niin kuin ekasta. Epiduraalia en enää pelkää ja toivon sen saavani ja sitten en tarttekaan muuta, ilokaasusta en yhtään tykkää, enkä niistä petidiiniruiskeista, jotka vaan laittaa pää sekaisin.

lumi-enkeli :flower:

unelmahöttö
, mulla paasto edessä sitten huomenna...kele.

k&p-r
 
Olinkohan minä sitten neljäs ja viimeinen kymppikerholainen? Vai olikohan muitakin vielä...Onnea kaikille tällä viikolla vauvansa nähneille - ihanaa, että mitään kurjia yllätyksiä ei ole terveyksien puolelta kenellekään tullut.

Metsätähtönen puristiko kaveri teillä haarovälinsä niin tiukasti yhteen, että sen takia jäi salaisuudeksi? vai päätittekö, että ette halua tietää?

Tosiaan eilen ja aamulla jännitti ihan törkeästi, kun niitä liikkeitä ei ole tuntunut muutamaan päivään. Sanoinkin ultraajalle aluksi asiasta ja hän kysyi, että miksi jännittää ja kun kerroin, niin kyseli onko vuotoja ja sanoi, että ongelmien tullessa oli kyllä vuotoja ja sitten melkein samalla sekuntilla alkoikin sydän vilkkua ruudulla :heart: Kaikki oli hyvin ja lopuksi (todella ihana) ultraaja sanoi, ettei hän kyllä etsimälläkään löydä meidän vauvasta mitään vikaa. Halusi mm. ottaa kuvia jalkateristä, kun ne olivat hänen mielestään niin suloiset :heart: :heart: :heart:.

Itse olin vähän pihalla ja pitkään sydän hakkasi vielä sydämen sykkeen näkemisen jälkeenkin. Mutta kyllä mäkin sieltä aina jotakin tunnistin :) Lopuksi kysyi, että onko meillä mitään kysyttävää ja olihan meillä, kuulemma se klassinen kysymys :D Vastaus oli, että hän on nainen - pimpin pongasi kuvauksen aikana. Mutta kuulemma ei hän poikaa sinne laitokselle ota, jos sellainen kuitenkin sattuisi tulemaan, kun kyselin uloslähtiessä, että onko varma asiasta :D Eli pieni tytön tyllerö olisi tänne tulossa :heart:

Lopussa aloin vain itkeä, kun kaikki oli hyvin - jotenkin jännitin ihan tosi paljon, että joku olisi hullusti, vaikka yleensä olen aika rentoa sorttia jännityksien kanssa.

Riia88 meilläkin miekkonen mietti ultran jälkeen, että tuleekohan lapsetamme minun erittäin tyttömäisen ja täysin naisvaltaisen lajin harrastaja (oma urani jatkuu valmennuksena jo hmm 11. vuotta) mutta samaan hengenvetoon sanoi, että kyllä tyttökin voi pelata jalkapalloa. Nyt illalla se jo hymyssä suin suunnitteli, että rakentelee tytön kanssa legoilla. Hän totesi, että onneksi tytötkin leikkii legoilla ja että nekin varmasti tykkää technic legoista :D Vähän myös mietti, että voisi hän sillekin näyttää auton korjaamista, että perheessä olisi kaksi, jotka tietää autoista jotakin... :heart: Eli kuitenkin ihan onnessaan ja innoissaan on tytön tylleröstämme pienestä poikatoiveestaan huolimatta.

Jennyli todella kurja ultraaja, mutta onneksi kokemattomat ovat myös usein tosi varovaisia epävarmuudessaan eli jos rakkuloissa todella olisi jotain huolestuttavaa, niin kyllä hän olisi jatkotutkimuksiin ohjannut. Eli en usko, että asiassa todellakaan olisi mitään huolta. Ehkä tiedän kuopuksenne haluaa kanssa itselleen maailman parhaan leikkikaverin (kun isoveikoillakin on...) ja laittoi tilaukseen pikkuveljen, kun oli sitä mieltä, että juuri sinä olet maailman paras äiti pienille pojille (teidän perheessä) :heart: Ymmärrän silti täysin, että vaatii totuttelua ajatukseen, että tyttöä ei perheessä koskaan tule olemaan, mutta toisaalta vannomatta paras ;)

Azalea + Luru 20+3

p.s mulle ei tullut myöskään sellasta oloa, että heti pitäisi mennä ostamaan mitään sukupuolelle suunnattua vaatetta...toisaalta oltiin jo päätetty, että nyt alejen jälkeen seuraavat ostetaan sitten hulluilta päiviltä tms. että ei mitään normihintaisia.
 
Azalea onnea ultrakuulumisista :heart: Ja kiitos sanoistasi, ihan tippa tuli linssiin kun mä sitä luin :hug:
Vieläkään en ole pettymystäni saanut selätettyä mutta senverran olen positiivisia ajatuksia saanut miellettyä että tuon kuopuksen kannalta se poika on ehkä kiva juttu :heart: Minä kun alussa kävin sitä kriisiä tuon kuopuksen tulevasta asemasta läpi ja pelkäsin että siitä tulisi ns. väliinputoaja! Ja jos tulokas olisi tyttö, josta suku hullaantuisi tietysti aivan uudella tavalla niin pelkäsin kuopuksen kärsivän ja jäävän ns. sen tytön varjoon ;)
Mutta koska tulokas onkin poika niin tuollaiset murheet jää ainakin pois! Sama vanha (mielestäni tylsä ) vaatteiden ja lelujen kierrätys jatkuu ja näin päästään tietty halvemmalla ;) Ja saahan tuo kuopus ehkä paremman ja samanhenkisemmän leikkikaverin :heart: Se kun ei varmaan koskaan olisi tullut kaksosten joukkoon mahtumaan, he kun ovat niin tiivis oma kaksikkonsa ja ikäeroakin kuitenkin reilut 3 vuotta!
Näin ajatellen,ja rakasta kuopusta ajatellen mulla on pojasta parempi fiilis :heart:
Mutta näin naisena sitä jäi kyllä kaipaamaan jotain mitä ei nyt sitten ikinä saakaan kokea! :ashamed:

Tää lähtee nyt Ikeaan piristämään mieltään :wave:
 
Kiitos kantoliina- ja kantoreppu-vinkeistä ja onnea hyvistä uutisista! Ja paljon onnea matkaan Liinukalle ja murulle! Harmi, että Jennylin ultra oli ollut ikävä kokemus :(

Kantoliinaa ajattelin nimenomaan enemmän käytettäväksi sisällä, niin jäis ehkä kädet vapaaksi, jotta vois puuhata kaikkea vapaammin vaikka takiainen roikkuukin mukana. Tiedä sit, et onks se niin helppoa :) Ja ehkä panostan johonkin kantotakkiinkin talvea varten...
 
Azalea, nimenomaan oltais haluttu tietää kaverin sukupuoli :D Aina ei voi voittaa. Oli tosiaan jalat ristissä ja vielä napanuora meni haarovälistä, joten eipä siinä oikeen kovin nähnyt sitä. Lisäksi oli kovin liikkuvainen. Oon ajatellu, että tämä on oikeestaan nyt sitten semmonen joululahja kerrassaan :heart: Ei vaan voi helistellä pakettia kovin :saint:

Kiva, kun ollut paljon hyviä ultrakuulumisia. Jospa homma jatkuu samaa rataa :heart: Onnea myös Liinukalle :heart:

-metsis 20+6
 
Liinukalle paljon onnea, ihana että tärppäsi uudestaan näin pian! :heart:

Lumi-enkelille onnittelut :flower:

Jennylille pahoittelut, voin vain kuvitella, miten paljon tuo harmittaa, jos ultra menee "pilalle" ultraajan asenteen vuoksi. Mutta jos taloudellinen mahdollisuus on niin ei muuta kuin yksityiselle 4D:hen?

Itsellä tänään neuvola. Kaikki OK, vauvan sydänäänet kuului hienosti, pissa oli puhdas ja kohdunpohjan korkeus 18cm, kuulemma hyvä. Verenpaineet senkun laskee laskemistaan ja painoa on tullut yhteensä jo joku viitisen kiloa, mikä vähän yllätti. Omaan BMI:hin perustuvan käyrän alapuolella kuitenkin mennään. Miten muilla on tullut kiloja lisää?

Se vähän jurppi, kun neuvolassa oli TAAS sijainen ja vieläpä eri sijainen kun viimeksi. Siis jokaisella kolmella kerralla ollut eri ihminen. Kuulemma vakituinen pitkällä lomalla, pitäisi olla loppuajan taas paikalla. Mutta minkäs teet. Tämäkin sijainen vielä tosi nuori ja kokematon, vaikkakin ihan mukava ja jostainhan sitä pitää aloittaa.

Seuraavana vuorossa sitten lääkärineuvola reilu kuukauden päästä. Sokerirasitukseen sain lähetteen, argh. Kelan paprutkin sain täyteltäväksi. :)

Hampiainen 23+0
 
Onnea liinukka! Ihania uutisia! :heart: :heart: Nyt vain paljon tarrasukkia matkaan.

Samoin kymppikerholle onnea ultrakuulumisista ja lumi-enkelille rouviintumisesta! Tässä itsellä ensi viikon ultran jännitys sen kuin kasvaa, kun teidän kokemuksia ja reaktioita lukee.

Ikävä kuulla Jennyli että ultrasta jäi huono fiilis. Toivotaan, että fiilikset helpottavat ajan kuluessa.

Täällä myös ilmottauduttu raskausajan joogaan. Tosin se alkaa vasta syyskuun lopulla, joten toivottavasti silloin on vielä siinä kunnossa että pystyy joogailemaan. Viime päivinä on tullut jonkun verran supistuksia, aluksi vain rasituksessa (joo, pitäisi varmaan ottaa vähän rennommin) mutta nyt myös töissä istuessa. Ei sovi tämä istumatyö kyllä mun kropalle :(

Me ollaan miehen kanssa molemmat synnytty keskosina, joten saapa nähdä, onko se periytyvää... Jospa jo ennen jouluaattoa kerkeisi...

Hassua että mä en oo nähnyt juuri mitään unia synnytykseen tms. liittyen. Kertoisiko sitten, että en oo ehkä ihan vieläkään sisäistänyt ajatusta tulevasta vauvasta, vaikka vaivaa on jos jonkinmoista ;)

neitoperho & toukka 19+5
 
Onnea lumi-enkelille rouviintumisesta! :heart:

neitoperho En mäkään oo nähnyt synnytysunia vielä ollenkaan. Eka raskaudessa näin. Ehkä sitä ei nyt mieti niin paljon kuin viimeks. Tai sit ajatus on muuten vaan niin kaukainen.

6 yötä rakenneultraan.... :D

Mandy ja pallero 19+5
 
Jennyli: :hug: mut pojat tuo sit aikanaan tuplasti tyttöjä taloon :D Ymmärrän niin sun mietteitä tääl salaisesti toivotaan kahden tytön jälkeen poikaa, tai etenki mies toivoo. Oon ymmärtäny et nuo rakkulat mitä teidän vauvan aivoista oli löytyny on aika yleisiä, mut tosiaan vaarattomia.. toivottavasti 4D:ssä sit sattuu ultraaja joka kertoo tarkemmin :hug:
 
Onnea kaikille hyvistä kuulumisista!

Jennyli pahoittelut ikävästä ultrasta. Tuo rakkulajuttu on varmaankin ihan harmiton. Meillä löytyi ultrassa "golfpallo" sydämestä, ja ultraaja sanoi että jos sen lisäksi löytyisi ilmesesti juuri nuo rakkulat niin pitäisi selvittää enemmän, mutta kumpikaan niistä erikseen ei merkitse mitään poikkevaa. Niitä molempia kuulemma löytyy (erikseen) ainakin tuolla mun ultrapaikassa päivittäin. Ja vaikka olisikin molemmat, niin silti riski siihen että jotain on pielessä on pieni. En ainakaan itte ole tuosta "golfpallosta" sen jälkeen stressannut, kun ultraaja näin selitti. Ja mun ultraaja vaikutti tosi kokeneelta ja asiansa osaavalta.

hampiainen tosi samanlainen neuvolareissu sulla kuin mulla eilen! Mulla kans oli sijainen, ihan mukava mutta tosi erilainen kuin oma "täti". Hb oli 126, paineet alhaiset (72/117) ja sydänäänet hyvät. Pieni monotteli anturia tosissaan, tuntui että ihan tähtää siihen kun aina anturin kohdalla hytkähti! Mulla on painoa tullut nyt kuukaudessa 3 kiloa! Aiemmin koko raskauden aikana vaan 2. Pitänee rueta vähän kattomaan mitä syö, vaikka onneksi mulla lähtötilanne oli normaali paino. Ja sokerirasitukseen sain lähetteen, plääh. No, murehdin sitä sitten syyskuun puolivälissä, sitä ennen ei tarvitse mennä. Kelan paperit sain myös, nyt vaan selvittämään loma-asioita töissä.

Hoitoraja ylitetty! ja pitäisi taas mennä tarkastuttamaan kohdunkaulan tilanne. Edelleen on ollut ärhäköitä supistuksia, viime viikolla jopa niin säännöllisiä että soitin sairaalaan niistä. toivottavasti ei oo kohdunkaulassa enempää muutoksia. Tämä viikko on onneksi mennyt tähän asti hyvin, vain muutama kipeä supistus bongattu!

Mukavaa päivää!

donter 22+4

 
Nyt se sitten alkoi. Se kaikenmaailmainen päivittely. Viime viikkoon asti töissä raskaudesta tiesi ihan muutama läheisin työkaveri (jotka tiesivät, etten halua levittää tietoa vielä ). Mutta tällä viikolla asia selvisi muutamalle muulle ja siitä sitten heti koko osastolle. Jostain syystä ihmisten on vaan pakko puhua mun vatsasta koko ajan. Ja kaikille. "Joko sä oot huomannut ton vatsan?" kiersi useampikin kyselemässä ihmisiltä. Arrgh!

Samalla myös kaikki puheet kahvi- ja ruokatauoilla alkoivat kääntyä jostain syystä aina raskauteen, vatsaan tai vauvoihin. Jos mainitsen, että tuoksuupas täällä ruokalassa hyvältä, kysellään, että "Jaa, sulla on tullut tollaisia mielihimoja lihapulliin vai?" Ei, vaan mulla on nälkä. Kuten aina ennenkin tähän aikaan. Tai jos mainitsen meneväni kuntosalille, virnuillaan, että "niin kannattaakin nyt kun sä vielä voit..." Ihan kiva että ihmisiä kiinnostaa, mutta MÄ haluaisin toistaiseksi puhua myös jostain muusta kuin raskaudesta. Ihan niin kuin ennenkin. Ja niin varmaan haluaisi moni muukin nuoremmista työkavereista (en ole itse aikaisemmin jaksanut muiden ihmisten vauvakeskusteluja), mutta jostain syystä se vain näyttää olevan toisille niin vaikeaa.

Puoliväli poksuu ylihuomenna ja tässä se nyt sitten on se hetki, jota manasin miehelleni alkuvuodesta. Tästä eteenpäin olen yleistä riistaa. Mun kanssa ei osata enää keskustella normaalisti, koska mä olen hormonihuuruinen Raskaana Oleva Nainen, joka ei selvästikään osaa ajatella enää muuta kuin vauvoja. Nyt sitten odotellaan vielä niitä mahansilittelijöitä :kieh:

Sori tämä tilitys, nyt vain juuri meni hermot työpaikalla niin totaalisesti. Ja sitten vielä ihmetellään, että "en mä oo edes huomannut aikaisemmin". Niin, juuri tämän takia en halunnut kenenkään tietävän kovin aikaisin!
 

Yhteistyössä