Aatto meni mukavasti anoppilassa runsaiden tarjottavien parissa. Juniorikin vaikutti tyytyväiseltä, vaikka toisinaan ymmärrettävästi aika meinaa käydä pitkäksi, kun on seurueen ainoa lapsi. Ilta sujui muutama jouluelokuva yhdessä katsellen, lahjoja vaihtaen ja varsin monta kattausta herkutellen. Väsyneen untuvikon saimme unille kymmeneltä ja hetken nautimme hiljaisuudesta ja kahdestaan olosta ennen kuin kävimme itsekin unille.
Puoliso oli unohtanut ottaa puhelimesta herätyksen pois päältä ja sehän tunnollisesti ja hyvin kuuluvasti ilmoitti asiasta 7:00. Unta olisi kyllä siinä vaiheessa vielä riittänyt meillä kaikilla pidemmälle, mutta unenpöpperöinen untuvikko löysikin kuusen alta vielä muutaman jälkilähetyksenä Korvatunturilta tulleen paketin, niin eipä siinä sitten enää auttanut kuin aloittaa aamu.
Ulkona sataa kauniisti lunta. Sitä oli tullut yön aikana liki toistakymmentä senttiä. Koirien kanssa lenkillä käydessämme oli satumaisen rauhallista. Edes tuulenvire ei käynyt mistään. Täydellinen joulurauha oli siinä hetkessä.
Nyt kuuntelen hetken rauhallisia joululauluja tässä keittiön pöydän ääressä ja katselen tuota täydellisen kaunista talvimaisemaa. Pian on jo jouduttava anoppilaan joulupäivän aterialle. Jotenkin kävi lopulta näemmä kuitenkin niin, että joulurauha pääsi asettumaan tähänkin pieneen ihmiseen.