Jos saisit valita: sektio/alatie?

Alatiesynnytyksen valitsisin minäkin, perustelut tosin olisivat vähän erilaiset.

Minulla on takana molemmat. Ja vaikka alatiesynnytys onkin kivuliaampi olen toipunut siitä kuitenkin huomattavasti nopeammin kuin sektiosta.

Mikään ei ollut kauheampaa kuin maata sängyssä ja katsoa, kun muut hoitivat sitä odottamaani ja kaipaamaani lasta. Sängystä sain nousta vasta melkein 2 vuorokautta synnytyksestä ja syynä sektioon oli silloin osittain irronnut istukka ja erittäin runsas verenvuoto, ennen ensimmäistäkään supistusta.

Tavallaan olenkin saanut valita, eka oli alatie, toka sektio ja kolmas alatie. Eli raskaus aikana selviteltiin erittäin huolella mahdollisia riskejä. Eka raskaus synnytys oli käynnistetty, ja sektiohaava ei välttämättä kestä käynnistyksiä, mutta sain kuin sainkin alatiesynnytyksen. Synnytyksen aikana kyllä kirosin itseni alimpan #&%?$!*, koska olin niin valtavan sairas, supistusten välissä ei ollut juurikaan taukoja, vaan ne vyöryivät yli koko ajan, ja minä hoin itselleni hengitä hengitä, ja haukoin henkeäni, vaikka teki mieli vain käpertyä itseensä ja itkeä. Silti edelleenkin tekisin saman päätöksen.
 
Tinttimamma
Sektio. Olen jo valinnutkin sen ja tulen valitsemaan. Sain vauvan heti syliin. Olin hyvinvoiva enkä rättiväsynyt. Sektio ON vauvalle turvallinen tapa syntyä. Äitiin kohdistuu riskejä. Niitä on elämässä muutenkin. Meillä kaikki sujui hyvin.

Joku kirjoitti ettei sektiohaavan ompelu ole kaunista katseltavaa. Onko epparihaavan ompelu kaunista? Ja vaikka olisikin, en haluaisi silti leikkaushaavaa emättimeeni. Vatsassa tuo pieni siisti arpi ei ole häirinnyt. Seksielämä on sujunut hyvin 3 viikkoa leikkauksesta eteenpäin.

Helpointa olisi, jos ei tarvitsisi synnyttää tai mennä leikkaukseen, mutta kun muita vaihtoehtoja ei ole, valitsen omasta mielestäni pienemmän pahan. Lapsi on kuitenkin ihanin asia elämässä, tuli kumpaa reittiä hyvänsä :) .
 
molemmat koettu
Eka tuli sektiolla, toka alakautta. Enää ikinä en alakautta synnytä. Sektiosta toivuin viikossa, alatiesynnytyksen jälkeen pääsin kävelemään vasta kahden kk kuluttua. Sektion jälkeen näin vauvani kolmen tunnin päästä, alatiesynnytyksen jälkeen seuraavana päivänä. Kun saivat sen revittyä vihdoin ulos niin vauvaa vietiin elvytykseen aika vauhtia. Ja tässä nyt saa odotella mitä se hapenpuute on saanut aikaan.(poika kohta vuoden).
Ja niitä itelle tulleita vammoja en viitsi edes luetella. Itkettää muutenkin niin se nöyryytys kun joutuu jatkuvasti käymään lääkärilä ja se suhtautuminen on sellasta ylimielistä "että p.askaakos valitat, itehän sä nitä lapsia halusit, kärsi nyt".
Jos vahingossa raskaaksi tulisin eikä sektiota luvata heti alkumetreillä niin abortti on mulle (ja perheelleni) ehdottomasti ainut vaihtoehto. :'(
 
Pari faktaa sektiosta ainakin meikäläisen kohdalla. Niitä kun on 3 kpl. Haava ei ole päälle päin iso, siis kovin leveä. Arpeutuu tosi nopeasti ja sitä ei edes näy nyt 4 kk jälkeen. Nykyään kun se tehdään tuonne bikinirajaan. Vauvan saa hetkeksi syliin synnytyksen jälkeen ja mun maailma ei todellakaan kaatunut jos piti mennä ensin heräämöön. Isä oli sillä aikaa vaavin kanssa ja on myös isälle tärkeä juttu. Olen joka kerta toipunut leikkauksesta erittäin hyvin. Komannen kanssa tiesin jopa tarkkaan päivän ja ajan milloin lapsi syntyy. Varsinkin jos on sisaruksia kenelle pitää hoito siksi aikaa järjestää ; )
 
olen itekki alatiesynnytyksen tukia vedoten tietenkin omiin kokemuksiin KAIKILLA on erilaiset ei tietenkään ole kivaa elää repemillä jotka vaikuttaa elämään, mutta luulen et jos valitsisin sektion olisin pidempää kipeenä, luulen niin kun en tiedä ja kuka sano ettei sektio oo oikee synnytys?? hällä väliä mite se laps on susta tullu sä oot silti sen saanu aikaan (nii pien asia on isälläki ehk ollu..=)) nyt on toka ees ja alateitse olis tarkoitus synnyttää toivotaan et kaikki menee hyvin (rv39) meinas tulla pien kammo mut kyl sit aattelin et kestetään kun on alettu..
 
Sain juuri esikoiseni ja sektiolla tuo tähän maailmaan tuli ja jos saisin valita, niin kaikki muutkin lapset kyllä sektiolla synnyttäisin. Pelkäsin etukäteen leikkauksen jälkeisiä kipuja, joista olin kuullut pahoja kauhutarinoita. Olin etukäteen varautunut, että elämä tulisi olemaan todella vaikeaa ensimmäisen kuukauden ajan ja olisin todella kipeänä pitkään. Yleisesti kun olen kaikilta kuullut, että alatiesynnytyksestä paranee paljon nopeammin.
No leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa aikaa ja minä olen terve kuin pukki. Ei mitään kipuja missään. Kipulääkkeitä söin ensimmäiset kolme päivää ja sen jälkeen en ole syönyt yhtäkään. Viikon ajan tuntui siltä, että olin ollut leikkauksessa, mutta sen jälkeen on tuntunut täysin normaalilta. Haava on parantunut todella hyvin eikä ole ollenkaan kipeä (oikeastaan en edes koko haavaa enää juuri huomaa). Mielestäni olen parantunut todella nopesti ja kun vertaan moneen tuntemaani alatiesynnyttäjään, niin en kyllä vaihtaisi paikkaa heidän kanssaan.

Toki itse leikkauksesta ei jäänyt kyllä mitään kovin kivoja mielikuvia. Lapsi kiidätettiin suoraa happikaappiin ilman, että ehdin nähdä edes vilausta siitä eikä meille myöskään kerrottu kumpi tuli tai muutenkaan informoitu mitään koko lapsesta. Lapsen näin itse ensimmäisen kerran vasta viiden tunnin jälkeen syntymästä. Leikkaussalissa tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi koko tapahtumaan. Ympärillä vain tapahtui hirveästi, mutta minua ei juuri huomioitu koko tilanteessa. Jotain siis jäi puuttumaan...

Lisätäkseni vielä... sektioni ei ollut normaali ja helppo vaan erikoisen vaikea. Lääkäreitä oli lopuksi hyörimässä ympärillä useampia ja leikkauksen jälkeen epäiltiin, että minulta oli murtunut kylkiluita (ei onneksi ollut). Kätilö totesi leikkauksen jälkeen, että oli harvinaisen vaikea sektio ja jos toinen sektio joskus tulee voin luottaa siihen että on varmasti helpompi, koska vaikeampi ei kai juuri voi olla.

Tästä kaikesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen sektiooni ja nopeaan paranemiseeni.
 
lisko
Ennen esikoista pelkäsin alatiesynnytystä. Alateitse olen kuitenkin synnyttänyt, eikä siinä mitään pelkäämistä ollutkaan. En missään tapauksessa valitsisi vapaaehtoisesti leikkausta nyt kun tiedän minkälaista on synnyttää alateitse ja kuinka näppärää toipua siitä.
 
tää on niin tätä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 22:48 myy kirjoitti:
Ai että keisarileikkaus ei oo synnytys vaan leikkaus!! Just just, siis leikkauksella syntyneet ei oo syntyneitä, vai? Muutkun viettää synttäreitä niin nämä leikatut viettää leikkauspäivää!!!
Aikuiset(?) ihmiset sekottaa kaksi asiaa. Syntyä ei ole synonyymi sanalle synnyttää. Lapsi syntyy ja äiti synnyttää, huomaatteko, kaksi eri asiaa. Siis vaikka tehdään sektio, lapsi syntyy, mutta äiti ei ole häntä synnyttänyt. Menikö jakeluun? :headwall:

Mutta siis itse henkilökohtaisesti toivottavasti seuraavankin saan synnyttää alakautta. Ei kaipaa kipuilevaa haavaa mahaani haittaamaan, ennemmin kärsin muutaman päivän alapääkipua kuin viikkoja mahassa olevan haavan kipuilua. Ja leikkaus on aina leikkaus!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 00:01 tää on niin tätä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 22:48 myy kirjoitti:
Ai että keisarileikkaus ei oo synnytys vaan leikkaus!! Just just, siis leikkauksella syntyneet ei oo syntyneitä, vai? Muutkun viettää synttäreitä niin nämä leikatut viettää leikkauspäivää!!!
Aikuiset(?) ihmiset sekottaa kaksi asiaa. Syntyä ei ole synonyymi sanalle synnyttää. Lapsi syntyy ja äiti synnyttää, huomaatteko, kaksi eri asiaa. Siis vaikka tehdään sektio, lapsi syntyy, mutta äiti ei ole häntä synnyttänyt. Menikö jakeluun? :headwall:

Mutta siis itse henkilökohtaisesti toivottavasti seuraavankin saan synnyttää alakautta. Ei kaipaa kipuilevaa haavaa mahaani haittaamaan, ennemmin kärsin muutaman päivän alapääkipua kuin viikkoja mahassa olevan haavan kipuilua. Ja leikkaus on aina leikkaus!
Tää on niin tätä kun jotkut leikkivät fiksua... Synnyttää-sana on synonyymi uuden luomiselle, uuden aikaansaamiselle eli sektio ja alakautta pukertaminen ovat tasan tarkkaan molemmat synnyttämisen eri tapoja. Mikä he.lvetti siinä on nyt niin hankalaa ettei meinaa jakeluun mennä?!
 
tätäpä juuri
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 15:34 Elina kirjoitti:
Tää on niin tätä kun jotkut leikkivät fiksua... Synnyttää-sana on synonyymi uuden luomiselle, uuden aikaansaamiselle eli sektio ja alakautta pukertaminen ovat tasan tarkkaan molemmat synnyttämisen eri tapoja. Mikä he.lvetti siinä on nyt niin hankalaa ettei meinaa jakeluun mennä?!
No minusta jos joku sektiossa synnyttää niin se on se leikkaava lääkäri, joka tekee kaiken työn.. Minulle on tehty suunniteltu sektio, enkä koe synnyttäneeni! :wave: Eikä se minua harmita. :)
 
lusikka soppaan
No tää on taas tätä... Mutta mulle annettiin kyllä sairaalasta sellanen ohjekirja jossa luki "ohjeita sektiolla synnyttäville äideille".
Että jos ovat sairaalassa tuota mieltä niin eiköhän se sektio sitten ihan synnytys ole (ja kun ovat vielä kehdanneet sen ihan painaa paperille ja levittävät moista tieota julkisesti) ;)
Mulle tehtiin perätilasektio ja olen kyllä mielestäni synnyttänyt sektiolla. Mutta jos jonkun mielestä sektio ei ole synnytys niin ei sitten... Ja onhan niitäkin joiden mielestä äiti ei ole synnyttänyt jos apuna on käytetty imukuppia. Tai paineltu mahan päältä. Tai on otettu kivunlievitystä... :whistle:
Mä ihan mieluusti synnyttäisin alakautta tän toisen mutta jos sektioon jostain syystä päädytään niin ei se mun elämääni kaada.
 
laija61
4 alatiesynnytystä.1 sektio(vauva meinasi tukehtua napanuoraan).Valitsisin alatiesynnytyksen,koska olen aina toipunut niistä hyvin,ei ole jäänyt mitään ongelmia.Hätäsektiostakin toivuin hyvin,mutta jäin kaipaamaan niitä alkuhetkiä,koska vauva vietiin heti teholle ja sain nähdä häntä vasta yli vuorokauden jälkeen.
 
juu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 15:34 Elina kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 00:01 tää on niin tätä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2007 klo 22:48 myy kirjoitti:
Ai että keisarileikkaus ei oo synnytys vaan leikkaus!! Just just, siis leikkauksella syntyneet ei oo syntyneitä, vai? Muutkun viettää synttäreitä niin nämä leikatut viettää leikkauspäivää!!!
Aikuiset(?) ihmiset sekottaa kaksi asiaa. Syntyä ei ole synonyymi sanalle synnyttää. Lapsi syntyy ja äiti synnyttää, huomaatteko, kaksi eri asiaa. Siis vaikka tehdään sektio, lapsi syntyy, mutta äiti ei ole häntä synnyttänyt. Menikö jakeluun? :headwall:

Mutta siis itse henkilökohtaisesti toivottavasti seuraavankin saan synnyttää alakautta. Ei kaipaa kipuilevaa haavaa mahaani haittaamaan, ennemmin kärsin muutaman päivän alapääkipua kuin viikkoja mahassa olevan haavan kipuilua. Ja leikkaus on aina leikkaus!
Tää on niin tätä kun jotkut leikkivät fiksua... Synnyttää-sana on synonyymi uuden luomiselle, uuden aikaansaamiselle eli sektio ja alakautta pukertaminen ovat tasan tarkkaan molemmat synnyttämisen eri tapoja. Mikä he.lvetti siinä on nyt niin hankalaa ettei meinaa jakeluun mennä?!
Sitä ei vaan joku näytä tajuavan, että vaikka lapsi syntyy sektiolla, niin lapsi on silti syntynyt ja viettää syntymäpäivää eikä mitään hemmetin leikkauspäivää (tässä ketjussa asiasta mainittu)!! Älypäät hoi!
 
Kaksi takana
Alateitse tän komosenki haluaisin synnyttää. Esikoisen synnytys oli erittäin kivulias, eppari ja repeämä, 3vkoa paikat erittäin kipeet. Toinen olikin jo helpompi. Kävelin osastolle synnytyssalista ja pystyin istumaan jne saman tien. Ja paikat ei oo väljähtäneet tms. Gyne viimeksikin kehui tutkiessaan ettei voisi ikinä uskoa kuinka on jo kaksi alatie synnytystä takana. Itsellä tuo sektio pelottaa. Siis todellakin pelkään sitä. Varmaan ihan samoin kun alatiesynnytystä pelkäävät jotkut. Tietenkin jos vauva jostain syystä olisi vaarassa niin en tietenkään hanttiin laittaisi mutta .. IIK!

Synnytyspelkoisille on sektiovaihtoehto, entäs sektiopelkoisille??
Nyt vaan toivon että kaikki menis hyvin, ainakin tähän asti kaikki on ollut ookoo..
 
Alatiesynnytyksen valitsisin ehdottomasti.
Yksi synnytys takana jonka sain synnyttää alateitse ja vaikka tuli repeämää ja välilihaa leikattiin ja seksiäkään ei moneen kuukauteen edes halunnut ajatella johtuen leikkaus arvesta joka vihotteli monta kuukautta puhumattakaan suhteellisen pitkästä ponnistus ajasta en silti ikipäivänä haluaisi sektiota omalle kohdalleni jos se minusta olisi kiinni. Kammoan kaikkia leikkauksia lähes hysteriaan asti ja pahin mahdollinen mitä minun kohdalleni voisi sattua olisi se, että vauvan tai oman terveyden vuoksi sektio olisi välttämätön.
Ei sitä siinä tilanteessa tietenkään auttaisi vastaan pullikoida, mutta tiedän, että helpolla en leikkaukesta henkisesti selviäisi.
 
Leikattu
Ihan ehdottomasti haluan SYNNYTTÄÄ sektiolla. Ensimmäinen oli hätäsektio, toinen suunniteltu. Ensimmäisen kohdallakin olisin halunnut sektion, mutta lääkäri ei suostunut. Loppupeleissä toisin kävi. Toisella kertaa ei tarvinnut edes neuvotella.
Ja mielestäni olen synnyttänyt vaikka en itse sitä vauvaa ulos punnerrakkaan..
Toisaalta sektion jälkeen pääsin heti samana päivänä jalkeille, kolmen päivän päästä kotiin enkä ollut mitenkään pahasti kipeä tms.. kaverini, joka sai samaan aikaan normaalilla tavalla vauvan oli kaksi viikkoa sairaalassa ja parinkin kuukauden jälkeen vielä valitteli kuinka paikat kipeänä. Että eipä sektiosta aina sen kipeämpi ole!!
Itse olen ainakin ollt erittäin tyytyväinen synnytyksiini, edes siitä hätäsektiosta ei jäänyt paha mieli, päinvastoin.
Joten eiköhän ole jokaisen oma asia miten haluaa synnyttää, onhan se parempi, että saa lapsen ilman kuin että jättää tekemättä synnytyspelon takia!!
:)
 
En ymmärrä miten joku KEHTAA väittää että sektio ei ole synnytys!! Minä olen ainokaiseni sektiolla synnyttänyt. Ensin kärsin supistuksista 19 tuntia ja oli muuten todella kivuliaita! sen jälkeen ponnistin lähes 2 tuntia ja voitte uskoa että kivutonta ei ollut sekään. Onneks lääkäri ja kätilöt tajus siinä vaiheessa että leikattava on. Siinä siis mentiin leikkaussaliin jossa vielä sektio tämän kaiken päälle.
Voisin kuvitella, että aika moni alateitse synnyttänyt on lapsensa saanut maailmaan paljon helpommalla ja vähemmällä kivulla. Kenelläkään ei ole oikeutta väittää että minä en ole lastani synnyttänyt tai että olisin jotenkin päässyt helpommalla kun on sektio tehty!
 
peuhu
Valitsisin ehdottomasti sektion nyt kun olen molemmilla tavoilla SYNNYTTÄNYT. Sektion jälkeen en kotiuduttuani syönyt särkylääkkeitä ollenkaan ja nyt alatie synnytyksen jälkeen ( väliliha leikattiin) olen syönyt jo viisi pakettia buranaa ( synnytyksestä reilut kaksi viikkoa). Sektio haavan päällä ei tarvitse istua... ehkä se ero on siinä.
 
Tottakai alatiesynnytys jos ei raskaudessa, vauvan asennossa tai muussa mitään ongelmaa. Mulla takana hyvä alatiesynnytys, vaikkakin ponnistusvaihe reilun tunnin mittainen ja raskas. En saanut epiduraalia, joten sen takia (ja ehkä kätilöidenkin takia) olin niin läsnä ja tietoinen synnytyksen kulusta. Odotin innolla näkeväni lapsen ja sillä voimalla jaksoin pahimpien kipujen yli. Ainoastaan ponnistusvaiheen lopussa vähän ruikutin... Mutta onneksi sain oksitosiinitipasta ja kätilöiltä voimia jaksaa loppuun asti. Vauva oli ihana saada heti rinnalle, vaikka se ei jaksanutkaan imeä heti. Kävelin itse osastolle, että voimia jäi siis vähän jäljelle koetuksen jälkeenkin. Haavani tulehtui mutta parani silti nopeasti lääkekuurin avulla.

Toisaalta olen kuullut hyviä synnytyskokemuksia suunnitellusta sektiostakin. Yksilöitä olemme ja synnytyksiä ei voi täysin suunnitella etukäteen.... Toki aina voi pohtia vaihtoehtoja!
 
Molemmat kokeneena: alatie. Vaikka repesinkin pahasti, niin silti. Alatiestä toipuu kuitenkin nopeammin, varsinkin jos kaikki menee hyvin. Muistakaa, että vain 1-2 % synnyttäjistä saa 3.-4. asteen repeämän eli ei se ole kovin yleistä.
 
Haluaisin synnyttää alateitse, toivottavasti kaikki menee hyvin ja se on mahdollista tällä kertaa. Jos sektioon päädytään, niin siihen on varmasti hyvä syy eikä se maailmaa kaada. Pääasia on, että vauva saadaan kunnossa ulos masusta. En kyllä haluaisi kokea edellisen kaltaista synnytystä uudestaan, vaikkei mitään synnytyspelkoa jäänytkään. Synnytyksestä jäin mieleen kauhukokemuksena vain pelko vauvan selviämisestä.

Ensimmäinen syntyi lopulta hätäsektiolla 23 tunnin jälkeen. Eli kyllä sitä tuli punnerrettua ja pari kertaa yritettiin imukupillakin, ennenkuin vietiin leikkaussaliin. Olin kyllä kohtalaisen poikki siinä vaiheessa ja pahinta oli se pelko vauvan puolesta. Sydänäänet olivat jo pariin otteeseen hidastuneet. Koettivat sitten antaa leikkaussalissa puudutusta, mutta ei se vaan jostain syystä onnistunut, ja taas oli vauva vaikeuksissa, ja lääkäri sanoi, että nukutetaan, isä pois salista. Näin ollen meni siis joitakin tunteja, ennenkuin pääsin näkemään vauvani, mutta onneksi isä oli paikalla ja vauva oli isänsä kanssa tämän ajan. Parasta oli kuitenkin heti herättyään kuulla, että vauva voi hyvin. Ja nopeasti toivuin, pari päivää kipulääkkeitä jonkin verran, mutta seuraavana päivänä jo jalkeilla, ja kolmantena päivänä ei juurikaan koskenut enää. Yhdyntä ei kyllä onnistunut reiluun puoleen vuoteen, vaikka haluja oli kovastikin ja kostuin ja liukkariakin kokeiltiin. Sattui aina vain niin pirusti...

On hurjasti erilaisia kokemuksia niin sektiolla kuin alateitse synnyttämisistäkin ja eroja toipumisajoista molemmissa. Minusta on ihan turha viisastella siitä, mikä on oikeaa synnyttämistä ja mikä ei. Helpollakin voi päästä molemmin tavoin. Kyllä vain esimerkiksi ystäväni alatiesynnytys oli mielestäni ja hänenkin mielestään helpompi. Ei kivunlievityksiä, kovia supistuksia puolisen tuntia ja lapsi oli ulkona, ei repeämiä tms. ja nopea toipuminen.


 
Ehdottomasti alakautta, jos se minusta on kiinni....sektiota ei mulle ole koskaan tehty eikä kumpikaan tapa ole mitenkään oikeampi tapa synnyttää, mutta jos lähtökohdat alatiesynnytykselle ovat "normaalit", niin onhan se turvallisempi.
 
Ensimmäinen lapsi on tulossa ja aikomuksena on synnyttää alateitse. Jos se on mahdollista. Mutta mikäli vauva on iso/perätilassa, en edes harkitse muuta vaihtoehtoa kuin sektiota. En halua vaarantaa lapsen tai itseni terveyttä ja henkeä.
 

Yhteistyössä