Jos mies ei laita ruokaa, onko sen oikeus odottaa että nainen sen valmistaa?

[Madicken04]

Ei se minusta ole normaalia että vaan toinen tekee.
Joskus aikoinaan kun aloitimme miehen kanssa yhteisen elämän ilmoitin sille, että kun molemmat ovat töissä, sitten yksi tekee ruuan ja toinen siivoa keittiön ruuan jälkeen. Aika nopeasti rupesi ruuanlaitto kelpaamaan, kun vaihtoehto oli keittiön siivoaminen (eikä tuolloin ollut astianpesukonetta asunnossamme). Kannatti, nyt kun on lapsia jne, mies on todellakin oppinut, että puolet työt kuuluvat hänelle!
Eri juttu, kun toinen ei ole töissä, sitten sille toki jää enemmän kotitöitä.

Toisaalta, aina käytiin keskustelua, ei tullut yllätyksiä, että jääkaappi tyhjä "minä söin jo ravintolassam laita itsellesi jotain". Käytiin yleensä yhdessä kaupassa ja kumpikin tiesi jääkaapin tilanteen.

Nämä on kanssa hyviä juttuja. Meillä mies ei ole mikään kokki, sinkkuaikansa elänyt suurinpiirtein eineksillä ja leivällä. Ruuanlaitot maksimissaan tyyliin makkaran lämmitystä ja makaroonin keittoa. Alkuun tykkäsin että teen mielelläni ruuat, mutta jossain vaiheessa alkoi ottaa päähän ja tuli sanaharkaakin noista.

Nykyään on yhä myönnettävä että olen meistä se parempi kokki ja teen suurimman osan ruuista. Mies on kuitenkin opetellut joitan omia bravuureitaan ja tarvittaessa saa pidettyä lapset ja itsensä sapuskoissa jos en ole kotona. Nytkyisin hän myös osallistuu ruuanlaittoon muuten, ottamalla jonkun jutun vastuulleen, kattamalla pöytää ja juuri siivoamalla keittiön jälkikäteen. Hän voi myös touhuta lasten kanssa sen aikaa että saan rauhassa laitettua ruokaa tai vaikka hyödynnettyä tuon ajan siivoamalla tms.

Eli vaikka yhä teen pääosan ruuista, ei se tunnu siltä että olen kotiorja kun toinen kuitenkin osallistuu ihan mukavasti kotitöihin ja lastenhoitoon. Eri juttu sitten jos hän kaikki ruuanlaittoajat makaisi sohvalla tai istuisi netissä.

 

[Ap]

Joo, on tämä mielestäni ongelma joka onkin herättänyt intohimoja.

Eli, käymme tosiaan molemmat päivätöissä. Mies on töissä 8-16, itselläni se saattaa olla mitä tahansa 8-20 väliltä.

Olen sinkkuna ollessa tottunut laittamaan itse ruokaa koska huomasin että se on halvempaa kuin einekset. En erityisemmin ruoanlaitosta pidä mutta rahaa säästyy ja harvat einekset maistuvat erityisen hyville.

Olen itse aika pieniruokainen ja en ole todellakaan tottunut laittamaan joka päivä ruokaa, illalla saatan töiden jälkeen syödä sen lautasellisen kaurapuuroa tai leipää ja jugurttia.
Suhteen aikana mies on vain ottanut oletuksekseen että MINÄ laitan ruokaa, hän ei laita kun ei VIITSI eikä HALUA.

Nyt mies nostaa metelin ellen jonain päivänä laitakaan ruokaa vaan ponnekkaasti sitä vaatii. Kuten jo sanottu, asiasta on keskusteltu ja se keskustelu pysyy miehen päässä sen kolme päivää kunnes ruokamelut alkavat jälleen.

Haluaisin kuulla perustelun miksi minun pitäisi tehdä se ruoka miehen nenän alle joka päivä. Antakaa nyt se perustelu.

Mikä oikeuttaa miehen odottelemaan siellä kotona koko päivän että tulen iltavuorosta ruokkimaan häntä? Hm? Miksei se mene kauppaan ja osta ruokaa ja valmista sitä itselleen, tai herraties jopa minulle?

Se ei käy, koska mies haluaa ETTÄ MINÄ TEEN SEN RUOAN. Väännänkö vielä rautalangasta?

 

[jo on ongelma]

Kerropas ap muuten, että mitä teillä tapahtuu niinä päivinä, kun sinä satut kokkaamaan teille molemmille? Vaaditko miestäsi tulemaan samalle aterialle kanssasi? Otatko nokkiisi, jos ei satukaan kelpaamaan? Oiskohan kyse kuitenkin siitä, että sä oot ensin selittänyt miehellesi, kuinka kotona pitää tehdä ruokaa ja syödä päivittäin. Ja sitten sä et yhtäkkiä noudatakaan omaa periaatettasi. Miehen vaan pitäisi odottaa koko päivä sun kotiin tuloasi syömättä mitään, valmiina aterioimaan rakkaansa kanssa. Ja sitten sä heität likarätin naamalle, " sori, tänään olikin parempaa seuraa tarjolla".

mistä sä tällästä revit?

Ihan noista ap:n jutuista. Mies siis hoitaisi omat ruokailunsa siten, että söisi töissä lounaan ja kotona leipää. Nyt kuitenkin ap on antanut miehen ensin ymmärtää, ettei näin kuulu tehdä, vaan kotona kuuluu syödä. Nyt sitten miesparan pitäisi vielä itse kokatakin, vaikka ap ei edes halua syödä... Nää on just näitä naisten ongelmia, että mies ei kelpaa, kun se ei tee kaikkea pilkulleen niin kuin nainen haluaa. Ap ei edes kutsu avopuolisoaan avopuolisoksi, alentavaa. Kyllä välillä hävettää olla nainen!

 

[päätön]

olen aina tehny ruuat, asun sitten yksin tai kaksin ..

 

[Ap]

Olisi kyllä aika kliinistä jos alkaisin puhumaan mun miehestä avopuolisona. Avopuolisoni sitä ja tätä... Jo on ongelma, sulla on osuva nimimerkki. Ongelmasi taitaa olla luetun ymmärtämisen puute, ja kenties jonkinlainen psykoosi kun väännät kirjoittamani valheelliseen muotoon vaikka jokainen ketjua lukeva näkee että kirjoittamasi on höpöä eli siitä valheilusta ei ole hyötyä. Ihmeellisiä ihmisiä on.

Tai tietty jos on itse hellan ja nyrkin välissä on vaikea kuvitella etteivät kaikki miellä sitä hyväksi asemaksi. Kenties agressio kumpuaa sieltä?

 

[Madicken04]

Joo, on tämä mielestäni ongelma joka onkin herättänyt intohimoja.

Eli, käymme tosiaan molemmat päivätöissä. Mies on töissä 8-16, itselläni se saattaa olla mitä tahansa 8-20 väliltä.

Olen sinkkuna ollessa tottunut laittamaan itse ruokaa koska huomasin että se on halvempaa kuin einekset. En erityisemmin ruoanlaitosta pidä mutta rahaa säästyy ja harvat einekset maistuvat erityisen hyville.

Olen itse aika pieniruokainen ja en ole todellakaan tottunut laittamaan joka päivä ruokaa, illalla saatan töiden jälkeen syödä sen lautasellisen kaurapuuroa tai leipää ja jugurttia.
Suhteen aikana mies on vain ottanut oletuksekseen että MINÄ laitan ruokaa, hän ei laita kun ei VIITSI eikä HALUA.

Nyt mies nostaa metelin ellen jonain päivänä laitakaan ruokaa vaan ponnekkaasti sitä vaatii. Kuten jo sanottu, asiasta on keskusteltu ja se keskustelu pysyy miehen päässä sen kolme päivää kunnes ruokamelut alkavat jälleen.

Haluaisin kuulla perustelun miksi minun pitäisi tehdä se ruoka miehen nenän alle joka päivä. Antakaa nyt se perustelu.

Mikä oikeuttaa miehen odottelemaan siellä kotona koko päivän että tulen iltavuorosta ruokkimaan häntä? Hm? Miksei se mene kauppaan ja osta ruokaa ja valmista sitä itselleen, tai herraties jopa minulle?

Se ei käy, koska mies haluaa ETTÄ MINÄ TEEN SEN RUOAN. Väännänkö vielä rautalangasta?

Mahtoikohan kukaan edes sanoa että sinun kuuluu tehdä ruoka miehellesi jokapäivä?

Lähinnä taidettiin olla sitä mieltä että samalla kun teet itsellesi ruuan, pystyt tekemään miehellesikin. Jos taas et halaua/jaksa/viitsi laittaa ruokaa niin sitten vaan ilmoitat miehelle ettet tee sitä. Ei siinä pitäisi olla miehellä mitään urputtamsita, kyllä aikuinen ihminen aina jotain suuhunsa löytää. Jos oikeasti vaatii että sinun pitää ruveta hänen takiaan kokkaamaan (kun siis olet sanonut ettet itse meinaa syödä ruokaa) niin silloin kannattaa jo miettiä onko kyseessä mies jollaisen kanssa viitsii perhettä perustaa.

Miten hän sitten perustelee sitä ettei laita itse ruokaa? Mitkään selitykset naisten töistä tai siitä ettei hän vain halua tai viitsi ei kelpaa. JOs taas kysymys siistä ettei hän osaa niin niin silloin hän voi kuitenkin auttaa sinua yksinkertaisemmissa jutuissa, kattaa pöytää ja siivota ruuan jälkeen jne. Ne ei mitään erityisosaamista vaadi.

Miten on muiden kotitöiden kanssa, siivoaako ja pyykkääkö mies jne?

 

[piina]

Haluaisin kuulla perustelun miksi minun pitäisi tehdä se ruoka miehen nenän alle joka päivä. Antakaa nyt se perustelu.

Mä en ymmärrä ylipäätään miksi ruoka pitää tehdä joka päivä uusi. Eikö sitä yhdellä kertaa tehtyä voisi syödä useampana päivänä. Jos ei perättäisinä kelpaa, niin vaikka pakaseen pistää välillä.

:/

 

[täti]

Kerropas ap muuten, että mitä teillä tapahtuu niinä päivinä, kun sinä satut kokkaamaan teille molemmille? Vaaditko miestäsi tulemaan samalle aterialle kanssasi? Otatko nokkiisi, jos ei satukaan kelpaamaan? Oiskohan kyse kuitenkin siitä, että sä oot ensin selittänyt miehellesi, kuinka kotona pitää tehdä ruokaa ja syödä päivittäin. Ja sitten sä et yhtäkkiä noudatakaan omaa periaatettasi. Miehen vaan pitäisi odottaa koko päivä sun kotiin tuloasi syömättä mitään, valmiina aterioimaan rakkaansa kanssa. Ja sitten sä heität likarätin naamalle, " sori, tänään olikin parempaa seuraa tarjolla".

mistä sä tällästä revit?

Ihan noista ap:n jutuista. Mies siis hoitaisi omat ruokailunsa siten, että söisi töissä lounaan ja kotona leipää. Nyt kuitenkin ap on antanut miehen ensin ymmärtää, ettei näin kuulu tehdä, vaan kotona kuuluu syödä. Nyt sitten miesparan pitäisi vielä itse kokatakin, vaikka ap ei edes halua syödä... Nää on just näitä naisten ongelmia, että mies ei kelpaa, kun se ei tee kaikkea pilkulleen niin kuin nainen haluaa. Ap ei edes kutsu avopuolisoaan avopuolisoksi, alentavaa. Kyllä välillä hävettää olla nainen!

enemmän toi on naista alentavaa, et joku viittiikin olettaa et ku ukko on opetettu tavoille niin sitä ei sais uudellen kouluttaa. Sitäpaitsi mies on tainnut ihan itse hokaa, et on hemmetin iisiä istua sohvalla vonkumassa sapuskaa. Mulle ei ainakaan kelpaa mies joka ei koskaan osaa/viitsi tehdä ruokaa.

Ap: älä laita ruokaa kuin silloin vaan ku itse haluut, sitten kun sulla on muksuja, niin saat kokkaa melkein joka saakelin päivä.

 

[Ap]

Mies ei ole tottunut että miehet tekevät ruokaa. Kun kaveriensa "muijat" laittavat ruokaa ja äiti laitti perheelleen ruokaa niin kyllä munkin kuuluu laittaa miehelle ruokaa kun hän ei kuulemma osaa eikä muutenkaan kuulemma ole oikein miehen työ. Ei halua siis opetellakaan, edes kananmunaa keittämään.

Asutaan muuten pääkaupungin keskustassa kerrostalossa ja autoa ei ole. Että niitä miesten töitä, jos joku sellaisista vielä nykyään puhuu, ei ole. Meillä mä siivoan enemmän kyllä kun mies voisi nukkua vaikka kolme kuukautta esim. samoissa lakanoissa. Muu ei haittaa, jos miehelle on ok että on tosi likaista niin selvä, mähän se haluan että on siistimpää niin siivoan sitten kanssa. Mutta tää ruoanlaitto... Ei halua voileipää itselleen tehdä jos minä olen kotona.

 

[päätön]

Mies ei ole tottunut että miehet tekevät ruokaa. Kun kaveriensa "muijat" laittavat ruokaa ja äiti laitti perheelleen ruokaa niin kyllä munkin kuuluu laittaa miehelle ruokaa kun hän ei kuulemma osaa eikä muutenkaan kuulemma ole oikein miehen työ. Ei halua siis opetellakaan, edes kananmunaa keittämään.

Asutaan muuten pääkaupungin keskustassa kerrostalossa ja autoa ei ole. Että niitä miesten töitä, jos joku sellaisista vielä nykyään puhuu, ei ole. Meillä mä siivoan enemmän kyllä kun mies voisi nukkua vaikka kolme kuukautta esim. samoissa lakanoissa. Muu ei haittaa, jos miehelle on ok että on tosi likaista niin selvä, mähän se haluan että on siistimpää niin siivoan sitten kanssa. Mutta tää ruoanlaitto... Ei halua voileipää itselleen tehdä jos minä olen kotona.

tulee väkisin mieleen että miks sitten asut tollasen "possun" kanssa

 

[täti]

Mies ei ole tottunut että miehet tekevät ruokaa. Kun kaveriensa "muijat" laittavat ruokaa ja äiti laitti perheelleen ruokaa niin kyllä munkin kuuluu laittaa miehelle ruokaa kun hän ei kuulemma osaa eikä muutenkaan kuulemma ole oikein miehen työ. Ei halua siis opetellakaan, edes kananmunaa keittämään.

Asutaan muuten pääkaupungin keskustassa kerrostalossa ja autoa ei ole. Että niitä miesten töitä, jos joku sellaisista vielä nykyään puhuu, ei ole. Meillä mä siivoan enemmän kyllä kun mies voisi nukkua vaikka kolme kuukautta esim. samoissa lakanoissa. Muu ei haittaa, jos miehelle on ok että on tosi likaista niin selvä, mähän se haluan että on siistimpää niin siivoan sitten kanssa. Mutta tää ruoanlaitto... Ei halua voileipää itselleen tehdä jos minä olen kotona.

no niin, eli miehesi on mammanpoika, joka on tottunut siihen, että häntä passataan ja autetaan. Nyt stoppi siihen, sanot että alatte tekemään vuoropäivinä safkaa, tai sit teet vain itsellesi. Jos äijälläs on varaa olla noin hemmetin herranterttu, niin sit on sullakin. Ja tää asia kantsii kyl selvittää ennekuin hommaatte niitä muksuja.

 

[Madicken04]

Mies ei ole tottunut että miehet tekevät ruokaa. Kun kaveriensa "muijat" laittavat ruokaa ja äiti laitti perheelleen ruokaa niin kyllä munkin kuuluu laittaa miehelle ruokaa kun hän ei kuulemma osaa eikä muutenkaan kuulemma ole oikein miehen työ. Ei halua siis opetellakaan, edes kananmunaa keittämään.

Asutaan muuten pääkaupungin keskustassa kerrostalossa ja autoa ei ole. Että niitä miesten töitä, jos joku sellaisista vielä nykyään puhuu, ei ole. Meillä mä siivoan enemmän kyllä kun mies voisi nukkua vaikka kolme kuukautta esim. samoissa lakanoissa. Muu ei haittaa, jos miehelle on ok että on tosi likaista niin selvä, mähän se haluan että on siistimpää niin siivoan sitten kanssa. Mutta tää ruoanlaitto... Ei halua voileipää itselleen tehdä jos minä olen kotona.

Tuota... Miksi ylipäätänsä haluat elää tuollaisen miehen kanssa?

Tuo nyt kuulostaa sen verran kamalalta ja varmasti pahenee vain lasten myötä (jos siis niitä on tarkoitus hankkia) kun mies katsoo että olet vain kaikki päivät kotona, silloin pienimmätkin kotityöt jää sinulle. Ja tuolla asenteella varmasti kaikki lapsiin liittyväkin on naisten hommia, kun äitikin aina kotona hoiti kaiken itse...

 

[jo on ongelma]

Olisi kyllä aika kliinistä jos alkaisin puhumaan mun miehestä avopuolisona. Avopuolisoni sitä ja tätä... Jo on ongelma, sulla on osuva nimimerkki. Ongelmasi taitaa olla luetun ymmärtämisen puute, ja kenties jonkinlainen psykoosi kun väännät kirjoittamani valheelliseen muotoon vaikka jokainen ketjua lukeva näkee että kirjoittamasi on höpöä eli siitä valheilusta ei ole hyötyä. Ihmeellisiä ihmisiä on.

Tai tietty jos on itse hellan ja nyrkin välissä on vaikea kuvitella etteivät kaikki miellä sitä hyväksi asemaksi. Kenties agressio kumpuaa sieltä?

Minä kirjoitin vain sen miehesi todennäköisen näkökulman asiaan... ja taisi osua liiankin tarkkaan, kun et edes uskalla miettiä omaa käytöstäsi.

Luetun ymmärtämisessä ei ole ongelmaa, osaan jopa lukea rivien välistä, toisin kuin nämä muut täällä. Psykoosi?, onko sinulla itselläsi joku tällainen ongelma? Ja ei, en ole hellan ja nyrkin välissä. Minulla on miestäni korkeampi akateeminen koulutus, olen töissä miesvaltaisella alalla. Ehkä siitä hyvä ponnahduslauta siihen, että ymmärtää noita miehiäkin aika hyvin tässä maailmassa.

 

[vieras.]

Ihan noista ap:n jutuista. Mies siis hoitaisi omat ruokailunsa siten, että söisi töissä lounaan ja kotona leipää. Nyt kuitenkin ap on antanut miehen ensin ymmärtää, ettei näin kuulu tehdä, vaan kotona kuuluu syödä. Nyt sitten MIESPARAN PITÄISI VIELÄ ITSE KOKATAKIN, vaikka ap ei edes halua syödä... Nää on just näitä naisten ongelmia, että mies ei kelpaa, kun se ei tee kaikkea pilkulleen niin kuin nainen haluaa. Ap ei edes kutsu avopuolisoaan avopuolisoksi, alentavaa. Kyllä välillä hävettää olla nainen!

Mutta naisen pitää tehdä pilkulleen kuten mies haluaa? Isolla kirjoitetun kohdan ymmärrän vain siinä tapauksessa, jos miesparka on alle 12vee. Aikuinen ihminen on loppupeleissä vastuussa syömisistään itse, oli parisuhteessa tai ei.

 

[mietteliäs]

Mies ei ole tottunut että miehet tekevät ruokaa. Kun kaveriensa "muijat" laittavat ruokaa ja äiti laitti perheelleen ruokaa niin kyllä munkin kuuluu laittaa miehelle ruokaa kun hän ei kuulemma osaa eikä muutenkaan kuulemma ole oikein miehen työ. Ei halua siis opetellakaan, edes kananmunaa keittämään.

Asutaan muuten pääkaupungin keskustassa kerrostalossa ja autoa ei ole. Että niitä miesten töitä, jos joku sellaisista vielä nykyään puhuu, ei ole. Meillä mä siivoan enemmän kyllä kun mies voisi nukkua vaikka kolme kuukautta esim. samoissa lakanoissa. Muu ei haittaa, jos miehelle on ok että on tosi likaista niin selvä, mähän se haluan että on siistimpää niin siivoan sitten kanssa. Mutta tää ruoanlaitto... Ei halua voileipää itselleen tehdä jos minä olen kotona.

Tuota... Miksi ylipäätänsä haluat elää tuollaisen miehen kanssa?

Tuo nyt kuulostaa sen verran kamalalta ja varmasti pahenee vain lasten myötä (jos siis niitä on tarkoitus hankkia) kun mies katsoo että olet vain kaikki päivät kotona, silloin pienimmätkin kotityöt jää sinulle. Ja tuolla asenteella varmasti kaikki lapsiin liittyväkin on naisten hommia, kun äitikin aina kotona hoiti kaiken itse...

Peesi. Jos tilanne on nyt jo tämä, et arki ei suju kumpaaki tyydyttävällä tavalla, niin ei se siitä lasten myötä parane. Sinuna miettisin tarkkaan, kannattaako elää suhteessa, jonka olosuhteisiin et oo tyytyväinen. Ja mieti vähän tulevaisuuttakin: onko lastenhoito ollu miehesi kodissa vain naisten homma? Tai oletteko puhuneet asiasta? Miestäsi et voi muuttaa joten voit joko muuttua ite eli hyväksyä tilanteen tai siirtyä eteenpäin. Onnea valinnoissa.

 

[vieras]

Te olette vissiin vaan muuttaneet samaan asuntoon ette avo- tai avioliittoon?

Tota eikö samassa asunnossa asuva pariskunta elä avoliitossa?

Tarkoitan sitä, että yhteenmuuttaessa voi miettiä miten meidän perhe elää tai sitten vaan muuttaa yhteen ja keplotella parisuhteen ja soluasumisen välillä.

Mutta monelle naiselle parisuhde tarkoittaa miehen passaamista.

ja moni nainen kuvittelee, että se on passaamista jos toiselle tekee asioita suhteessa. vaikkei asia olis edes ongelma, siitä on sellainen tehtävä.

Passaamista on se että toinen osapuoli ei osallistu kotihommiin vaan olettaa että toinen hoitaa kaiken. Ja toinen hoitaa. Siinä kuvitelmille ei kuule jää mitään sijaa. Asia on ongelma jos toinen ei osaa tehdä mitään koska häntä on aina passattu.
Onhan näitä reppana miehiä joita äiti on passannut kotona ja parisuhteessa sitten puoliso jatkaa passaamista.

jos suhteessa sopii kummallekkin , että toinen tekee kaiken, ni missä oli ongelma ?
ja onko joillakin naisilla hirveä hinku kantaa marttyyrikruunua "minä joudun tekee kaiken ja mies ei tee mitään, yhyy". silloin kannattaa kurkata peiliinkin miksi on sellasen puolison ottanut, joka ei tee mitään tai ei osaa asioista keskustella jotta ne muuttuisi.

iso peesi!

 

[mummo hepulissa]

Onneks teillä ei ole niitä lapsia...

Sanos muuta! Yksi tuttu laittaa aina miehensä miehen äidille syömään tai menevät molemmat ellei viitsi tehdä.

 

[vierailija]

Joo, on tämä mielestäni ongelma joka onkin herättänyt intohimoja.

Eli, käymme tosiaan molemmat päivätöissä. Mies on töissä 8-16, itselläni se saattaa olla mitä tahansa 8-20 väliltä.

Olen sinkkuna ollessa tottunut laittamaan itse ruokaa koska huomasin että se on halvempaa kuin einekset. En erityisemmin ruoanlaitosta pidä mutta rahaa säästyy ja harvat einekset maistuvat erityisen hyville.

Olen itse aika pieniruokainen ja en ole todellakaan tottunut laittamaan joka päivä ruokaa, illalla saatan töiden jälkeen syödä sen lautasellisen kaurapuuroa tai leipää ja jugurttia.
Suhteen aikana mies on vain ottanut oletuksekseen että MINÄ laitan ruokaa, hän ei laita kun ei VIITSI eikä HALUA.

Nyt mies nostaa metelin ellen jonain päivänä laitakaan ruokaa vaan ponnekkaasti sitä vaatii. Kuten jo sanottu, asiasta on keskusteltu ja se keskustelu pysyy miehen päässä sen kolme päivää kunnes ruokamelut alkavat jälleen.

Haluaisin kuulla perustelun miksi minun pitäisi tehdä se ruoka miehen nenän alle joka päivä. Antakaa nyt se perustelu.

Mikä oikeuttaa miehen odottelemaan siellä kotona koko päivän että tulen iltavuorosta ruokkimaan häntä? Hm? Miksei se mene kauppaan ja osta ruokaa ja valmista sitä itselleen, tai herraties jopa minulle?

Se ei käy, koska mies haluaa ETTÄ MINÄ TEEN SEN RUOAN. Väännänkö vielä rautalangasta?

Kuinka asennevammainen mies sulla oikein on? Et voi olla tosissasi, että joku mies tulee vaatimaan tuollaista? Ruuanlaitto ja kodinhoitovastuu kuuluu molemmille. Miehelläsi taitaa olla pahan luokan asennevamma! Miten jaksat sellaista ihmistä? En katsoisi päivääkään, jos joku tulisi vaatimaan tuollaisia juttuja multa. En niinku yhtään!

Tykkään ja rakastan tehdä ruokaa, mutta mun miehen pitää myös hallita sen ruuanlaiton, eli tarvittaessa (sitten kun pyydän häntä laittamaan meille ruokaa) hänen on pystyttävä siihen omatoimisesti.
Miksi otat rinnallesi tuollaisen avuttoman miehen? Mun mielestä jokaisen on mietittävä ennen kuin aloittaa vakavan suhteen jonkun kanssa, että mitä haluaa suhteelta ja millaisia asiota sen pitää sisältää ja millaisia asioita sinä arvostat. Jos kumpanisi ei näitä osaa, niin jälkeenpäin kyllä vielä pystyy neuvotella ja sopia. Jos ei pysty niin pitää miettiä onko teidän kommunikoinnissa vikaa. Kommunikoitteko vai onko jonkukumpi estoinen vai molemmat

 

[vierailija]

Lienee ongelmaan löytynyt jokin ratkaisu kun aikaa aloituksesta on jo 13 vuotta.

 

[m1es]

Kuinka asennevammainen mies sulla oikein on?‍ Et voi olla tosissasi, että joku mies tulee vaatimaan tuollaista? Ruuanlaitto ja kodinhoitovastuu kuuluu molemmille. Miehelläsi taitaa olla pahan luokan asennevamma! Miten jaksat sellaista ihmistä? En katsoisi päivääkään, jos joku tulisi vaatimaan tuollaisia juttuja multa. En niinku yhtään!

Tykkään ja rakastan tehdä ruokaa, mutta mun miehen pitää myös hallita sen ruuanlaiton, eli tarvittaessa (sitten kun pyydän häntä laittamaan meille ruokaa) hänen on pystyttävä siihen omatoimisesti.
Miksi otat rinnallesi tuollaisen avuttoman miehen? Mun mielestä jokaisen on mietittävä ennen kuin aloittaa vakavan suhteen jonkun kanssa, että mitä haluaa suhteelta ja millaisia asiota sen pitää sisältää ja millaisia asioita sinä arvostat. Jos kumpanisi ei näitä osaa, niin jälkeenpäin kyllä vielä pystyy neuvotella ja sopia. Jos ei pysty niin pitää miettiä onko teidän kommunikoinnissa vikaa. Kommunikoitteko vai onko jonkukumpi estoinen vai molemmat‍

AP:n ongelma on tosiaan ratkennut jo kauan sitten tavalla tai toisella.

Mutta yleisellä tasolla asiaan kuitenkin löytyy selkeä ratkailu: pitää valita eletäänkö tasaisesti tehtävät jakaen vai "vanhan Suomen" tyyliin. Jos mies edellyttää, että nainen valmistaa kaikki ateriat, kuuluu tuohon samaan ajattelumalliin myös se, että mies kustantaa kaikki ruoka- ja kotitalousmenot, niin omat, vaimon kuin lastenkin.