Jos mies ei laita ruokaa, onko sen oikeus odottaa että nainen sen valmistaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja hankey:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Te olette vissiin vaan muuttaneet samaan asuntoon ette avo- tai avioliittoon?

Tota eikö samassa asunnossa asuva pariskunta elä avoliitossa?

:) Tarkoitan sitä, että yhteenmuuttaessa voi miettiä miten meidän perhe elää tai sitten vaan muuttaa yhteen ja keplotella parisuhteen ja soluasumisen välillä.

Mutta monelle naiselle parisuhde tarkoittaa miehen passaamista.

ja moni nainen kuvittelee, että se on passaamista jos toiselle tekee asioita suhteessa. vaikkei asia olis edes ongelma, siitä on sellainen tehtävä.

Passaamista on se että toinen osapuoli ei osallistu kotihommiin vaan olettaa että toinen hoitaa kaiken. Ja toinen hoitaa. Siinä kuvitelmille ei kuule jää mitään sijaa. Asia on ongelma jos toinen ei osaa tehdä mitään koska häntä on aina passattu.
Onhan näitä reppana miehiä joita äiti on passannut kotona ja parisuhteessa sitten puoliso jatkaa passaamista.

jos suhteessa sopii kummallekkin , että toinen tekee kaiken, ni missä oli ongelma ?
ja onko joillakin naisilla hirveä hinku kantaa marttyyrikruunua "minä joudun tekee kaiken ja mies ei tee mitään, yhyy". silloin kannattaa kurkata peiliinkin miksi on sellasen puolison ottanut, joka ei tee mitään tai ei osaa asioista keskustella jotta ne muuttuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Okei.

Mies siis huomenna herää töihin enkä itse herää ja nouse miettimään laitanko tänään ruokaa vai en ja ilmoita miehelle vaan jatkan uniani.

Sitten tulen kotiin illalla väsyneenä ajatuksena laittaa itselleni vaan lautasellinen kaurapuuroa tai ehkei sitäkään. Mies karjahtaa "missä on mun ruoka?! Mul on nälkä!"

Tällöin sipaisen esiliinan lanteilleni ja kiiruhdan keittiöön laittamaan miehelleni ateriaa.
Toki pyydän ensin anteeksi mieheltä.
Onhan hän sentään mies eikä miehen voi olettaa viettävän aikaa keittiössä tai huolehtivan itsestään. Olenhan minä sentään nainen jonka tehtävä on huoltaa perhettä ja hoivata miestä.

Olen ihan totta kieroutunut kun epäilin että tässä olisi jotain mätää. Olen vissiin käynyt liikaa kouluja tai jotain kun tasa-arvohöpötykset ovat tarttuneet päähän. Anteeksi teillekin. Ja kiitos kun kerroitte että olen väärässä.

tulihan se sieltä esiin se pieni marttyyri :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mies siis huomenna herää töihin enkä itse herää ja nouse miettimään laitanko tänään ruokaa vai en ja ilmoita miehelle vaan jatkan uniani.

Et vastannut aiemmin esitettyyn, ihan olennaiseen kysymykseen. Riittääkö miehelle se, että tietää, onko ruokaa vai vaatiiko mies sitä, vaikka olisit etukäteen ilmoittanut, ettet tänään pysty järjestämään? Siinä on ero.
 
Jos ette ole sopineet että sinä teet aina ruoan, ja tuo ei susta tunnu hyvältä tavalta, niin keskustelkaa. Jos mies ei muista keskusteluanne, niin ala tehdä niin, että monena iltana molemmat tekee itselleen voileipiä, sä voit syödä sen kaupan valmissalaatin tms.
Ei se ole reilua, että valitetaan jos ruoka ei ole valmis, kun mitään sellaista velvollisuutta ei ap:lla ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Okei.

Mies siis huomenna herää töihin enkä itse herää ja nouse miettimään laitanko tänään ruokaa vai en ja ilmoita miehelle vaan jatkan uniani.

Sitten tulen kotiin illalla väsyneenä ajatuksena laittaa itselleni vaan lautasellinen kaurapuuroa tai ehkei sitäkään. Mies karjahtaa "missä on mun ruoka?! Mul on nälkä!"

Tällöin sipaisen esiliinan lanteilleni ja kiiruhdan keittiöön laittamaan miehelleni ateriaa.
Toki pyydän ensin anteeksi mieheltä.
Onhan hän sentään mies eikä miehen voi olettaa viettävän aikaa keittiössä tai huolehtivan itsestään. Olenhan minä sentään nainen jonka tehtävä on huoltaa perhettä ja hoivata miestä.

Olen ihan totta kieroutunut kun epäilin että tässä olisi jotain mätää. Olen vissiin käynyt liikaa kouluja tai jotain kun tasa-arvohöpötykset ovat tarttuneet päähän. Anteeksi teillekin. Ja kiitos kun kerroitte että olen väärässä.


Onko joku väittänyt, että noin pitäisi tehdä? Mun mielestä on ihan ok, laittaa miehelle ruokaa, mutta itse ainakaan en sitä alkaisi miehen käskystä väsäämään. Meillä kyllä mies tekee ruokaa, mutta meillä on hommia, joita minä vain teen ja hommia joita vain mies tekee ja ne hommat teemme yleensä ihan mielellään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sitten tulen kotiin illalla väsyneenä ajatuksena laittaa itselleni vaan lautasellinen kaurapuuroa tai ehkei sitäkään. Mies karjahtaa "missä on mun ruoka?! Mul on nälkä!"

Höh, pakko sanoa: urpo ukko. Sanoisin, että ruoka on kaupassa, tee samalla mullekin.
 
Mun mielestä se on jotenkin huomioon ottamista naiselta tehdä miehelle se ruoka.Ei tietenkään niin, että mies olettaa, että aina on ruoka nokan alla, kun niin haluaa.Meillä myös mies sitten tekee sellaisia töitä joita taas minä en tee.
 
No ei ole mun mielestäni mikään naisen homma aina kokata. Tietenkin jos nyt on muutenkin sitä sapuskaa laittamassa niin toki siinä tekee samalla sen kahdelle.
Kyllä meillä mies alkaa laittamaan sapuskaa jos minä en sitä jostain syystä ole kerennyt tekemään eikä ala ärjymään että "missä on mun ruoka"..

Samaten mies aina välillä innostuu kokkailemaan jotakin bravuureitaan meille, se on ihan mukavaa vaihtelua arkeen :D

Pääasiassa tietenkin minä sen ruoan teen koska olen kotona ja on ihan oikein että kun mies tulee väsyneenä ja nälkäisenä töistä että ruokaa löytyy silloin pöydästä.
 
No nähtävästi äitiys vaan on pehmittänyt joidenkin aivot. Älä välitä.

Mä olen kotiäiti ja teen yleensä ruuan, mutta jos en joskus jaksa, en ala sitä erikseen miehellekään väsäämään. Osaa se itsekin etsiä jääkaapista mahantäytettä, jopa kokata. Vauva syö vielä soseita, joten senkään puolesta ruuanlaitolle ei ole tarvetta. Muutoinkin teen lapsenhoidon lomassa sen minkä ehdin, ja muu jaetaan niin siivouksen / ruuanlaiton kuin lapsenhoidon välillä. Työpäivä se mullakin on, vaikka kotona sen teen.

Tietenkin kuvioon vaikuttaa hyvin paljon se, miten kodinhoito ylipäätään on jaettu ja miten mies suhtautuu omaan osuuteesi. Jos mies hoitaa esim. siivoukset, on ihan kohtuullista että sinä laitat ruokaa, jos mies pitää sinua kodinhoitajana niin yksinkertaisesti, älä suostu. Ja ymmärrys sekä joustavuus molemmin puolin on tärkeää.
 
no mä oon päättänytn et en kerta kaikkiaan tee aina safkaa, siis ukolle asti, jos edellispäivän murkinoita on tarpeeksi lapsille ja mulle, niin syömme ne tyytyväisin mielin. Mies pärjää kyllä leivällä pari iltaa viikossa, syö kuitenkin duunissa kunnon sapuskan salaatteineen. Pärjään minäkin, jos sapuskaa on vaan muksuille asti ja itse en ole kokkaustuulella.

Plus et viikonloppuisin on välillä jonkun muunkin kokattava, se ei voi olla aina mun kontolla, vaikka oonkin kotiäiti. Näet minäkin tykkään välillä tulla valmiiseeen pöytään. :)
 
Äsh, jos laitat ruuan itsellesi niin varmaan samalla vaivalla teet sen verran että riittää miehellekin. Jos taas et ole laittamassa itsellesi ruokaa, syöt vaikka ulkona, töissä tai päätät pärjätä voileivillä tai eineksillä niin et tietenkään ole valvollinen miehelle erikseen kokkaamaan. Silloin on toki asiallista ilmoittaa miehelle etukäteen että tänään ei sitten ole ruokaa tulossa, niin hän voi sitten itse miettiä mitä meinaa syödä.

Tietty voit houkutella miestä mukaan ruuanlaittoon, auttamaan vaikka salaatinteossa tai jossan yksittäisessä vaiheessa joka ei vaadi kokkaustaitoja enempää. Se ruuanlaitto yhdessä voi olla ihan mukavaa eikä sinullekaan jää sellaista oloa että se on automaattisesti vain sinun hommasi. Ja muuten, monissa perheissä on näiden naistentöiden lisäksi joain miestentöitä joita naiset olettavat automaattisesti että mies ne tekeet. Olkoot sitten vaikka renkaiden vaihtoa tai jotain muuta autoon liittyvää mitä nainen ei hallitse, jotain remonttihommia tms. Onko naisella silloin oikeus olettaa että mies ne aina tekee?
 
Vähän vaikea seurata tarinaa kun alunperin oli ongelmana ettäon tottunut itselleen tekemään joka päivä ruokaa ja haluaa ostaa vähemmän ruokaa ja laittaa vaan itselleen, kun mies syö kolme kertaa niin paljon, ja nyt on on tilanne se ettei halua tehdä itselleenkään ruokaa. Hmm....

Mutta minusta on järjetöntä kokata vaan yhdelle, jos talossa on kaksi syöjää. Helpompaa tehdäkin isompaa annosta. Toisekseen, minusta olisi tosi rasittavaa jos siippa ei osaisi lainkaan ennustaa aikooko hän mahdollisesti nyt shoppailla ystävättäriensä kanssa ja lounastaa siellä, ja syödä illalla kaurapuuroa vai haluaako että esim. käyn kaupassa ja syödään kotona. Minusta tollanen falleraa, minä syön missä tykkään ja sinä hoidat omas - asenne ei oikein kuulu yhteisasumiseen. Paitsi jos ollaan kämppiksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Okei.

Mies siis huomenna herää töihin enkä itse herää ja nouse miettimään laitanko tänään ruokaa vai en ja ilmoita miehelle vaan jatkan uniani.

Sitten tulen kotiin illalla väsyneenä ajatuksena laittaa itselleni vaan lautasellinen kaurapuuroa tai ehkei sitäkään. Mies karjahtaa "missä on mun ruoka?! Mul on nälkä!"

Tällöin sipaisen esiliinan lanteilleni ja kiiruhdan keittiöön laittamaan miehelleni ateriaa.
Toki pyydän ensin anteeksi mieheltä.
Onhan hän sentään mies eikä miehen voi olettaa viettävän aikaa keittiössä tai huolehtivan itsestään. Olenhan minä sentään nainen jonka tehtävä on huoltaa perhettä ja hoivata miestä.

Olen ihan totta kieroutunut kun epäilin että tässä olisi jotain mätää. Olen vissiin käynyt liikaa kouluja tai jotain kun tasa-arvohöpötykset ovat tarttuneet päähän. Anteeksi teillekin. Ja kiitos kun kerroitte että olen väärässä.

Onko tuossa tilanteessa oikeasti niin suuri homma jos jo edellisenä iltana tai samana aamuna ennen miehen töihin lähtöä kerrot ette ole laittamassa illalla ruokaa? Jos meinaat nukkua miehen töihin lähtiessä niin lappu ovessa tai tekstiviesti päivän aikana riittänee. Mies osaa sitten itse päättää käykö vaikka työpäivän jälkeen ulkona syömässä vai ostaako kotiin jotain valmisruokaa tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wide:
Renkaat vaihdetaan 2 kertaa vuodessa ja ruoka tehdään joka päivä.
Jos se siitä olisi kiinni niin maksaisin sen 20e vaihdosta =)

Mutta silloinkin voi olla ihan kiva että mies sanoisi etukäteen ettei menaa vaihtaa niitä renkaita ja vaimo voiis turvautua toisiin vaihtoehtoihin.
 
Kyllä mulle olisi hemmetin iso ongelma jos mulla olisi mies joka vaatisi että olen sen syöttäjä. Ilmeisesti ap:n suhteessa molemmat käyvät päivätöissä ja ap ei ole halunnut olla perheen ruoanlaittaja mutta mies sitä VAATII.

En tajua miten niin monet kommentoijat tässäkin ovat sitä mieltä että naisen pitää se ruoka laittaa vain siksi ettei mies halua opetella tai ei vaivaudu vaikka molemmat tekevät töitä. Mutta naisen pitää kun se on nainen.

Mitä sikailua. Ei ihme että tuollaisia miehiä on kun niitä kasvattavat tuollaiset äidit jotka tähänkin ovat kommentoineet.

Hyi.
 
Ei se minusta ole normaalia että vaan toinen tekee.
Joskus aikoinaan kun aloitimme miehen kanssa yhteisen elämän ilmoitin sille, että kun molemmat ovat töissä, sitten yksi tekee ruuan ja toinen siivoa keittiön ruuan jälkeen. Aika nopeasti rupesi ruuanlaitto kelpaamaan, kun vaihtoehto oli keittiön siivoaminen (eikä tuolloin ollut astianpesukonetta asunnossamme). Kannatti, nyt kun on lapsia jne, mies on todellakin oppinut, että puolet työt kuuluvat hänelle!
Eri juttu, kun toinen ei ole töissä, sitten sille toki jää enemmän kotitöitä.

Toisaalta, aina käytiin keskustelua, ei tullut yllätyksiä, että jääkaappi tyhjä "minä söin jo ravintolassam laita itsellesi jotain". Käytiin yleensä yhdessä kaupassa ja kumpikin tiesi jääkaapin tilanteen.
 
Kerropas ap muuten, että mitä teillä tapahtuu niinä päivinä, kun sinä satut kokkaamaan teille molemmille? Vaaditko miestäsi tulemaan samalle aterialle kanssasi? Otatko nokkiisi, jos ei satukaan kelpaamaan? Oiskohan kyse kuitenkin siitä, että sä oot ensin selittänyt miehellesi, kuinka kotona pitää tehdä ruokaa ja syödä päivittäin. Ja sitten sä et yhtäkkiä noudatakaan omaa periaatettasi. Miehen vaan pitäisi odottaa koko päivä sun kotiin tuloasi syömättä mitään, valmiina aterioimaan rakkaansa kanssa. Ja sitten sä heität likarätin naamalle, " sori, tänään olikin parempaa seuraa tarjolla".
 
no ohhoh...

No mutta kyllä se niin on et täytyy se osata itelleen tehdä jotain sapuskaa edes, eikä olettaa että toinen tekee.

Siinä tapauksessa asia on täysin selevä et jos itselle tekee niin samalla toiselle, MUTTA jos ei jaksa alkaa tekemään mitään suurempaa et tekee vaikka sen puuron niin on se ny jumalauta kädetön mies jos ei osaa jotain ruokaa tehä.

Naisella ei ole silloin mikään velvollisuus alkaa vääntämään aikuiselle mitään ruokaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja jo on ongelma:
Kerropas ap muuten, että mitä teillä tapahtuu niinä päivinä, kun sinä satut kokkaamaan teille molemmille? Vaaditko miestäsi tulemaan samalle aterialle kanssasi? Otatko nokkiisi, jos ei satukaan kelpaamaan? Oiskohan kyse kuitenkin siitä, että sä oot ensin selittänyt miehellesi, kuinka kotona pitää tehdä ruokaa ja syödä päivittäin. Ja sitten sä et yhtäkkiä noudatakaan omaa periaatettasi. Miehen vaan pitäisi odottaa koko päivä sun kotiin tuloasi syömättä mitään, valmiina aterioimaan rakkaansa kanssa. Ja sitten sä heität likarätin naamalle, " sori, tänään olikin parempaa seuraa tarjolla".

mistä sä tällästä revit?
 

Yhteistyössä