Onko mies kannattava?

[Blue]

[QUOTE="vieras";27663959]Ei tietenkään. Mutta sellaisen kuvan sun viestistä sai. Että ei se voi olla ongelma, että toinen haluaa lapsia ja toinen ei, tai toinen haluaa asua ulkomailla ja toinen ei, koska jos kyseessä on "se oikea" niin kaikki haluaa lapsia ja asettua aloilleen yhteen paikkaan.[/QUOTE]

No tätä en kuitenkaan tarkoittanut.

 

[Minni:)]

Ja niin, miksi edes miettiä miehiä pätkääkään jos ei ole varsinaista kiinnostusta sellaisiin.

Olisihan se "ihan kiva" montakin asiaa maailmassa.

Enhän mä tätä asiaa miettisikään jos ei olisi mitään kiinnostusta. Toimiva parisuhde ois mun mielestä ideaalein. Mut mulla ei ole kokemusta sellasesta viimoseen 10 vuoteen ja alkanu miettimään et tarviinko mä loppujen lopuks edes sitä oikeasti? Tietty jos nyt tulee joku "se oikea" vastaan ja kaikki ois silleen paremmin kuin yksin et kaikesta huolimatta haluaa olla yhessä ni sehän ois eri hienoo.

 

["vieras"]

Ei mutta jos sitä miettii tosissaan että hyvin menevästä elämästä puuttuu vain se mies, että pitäiskö se nyt kuitenkin ottaa..., niin ollaan jo siinä vaiheessa että kiinnostusta on.

Jos haluaisi pelkän leffaillan tai seksiä niin sen olisi jo hakenut.

Mä en tarkoittanutkaan tuota. Mä tarkoitin sitä, että vaikka olisi kuinka onnellinen niin joskus kaipaa parisuhdetta. Aivan kuten vaikka olisi kuinka onnellinen parisuhteessaan ja lapsiensa kanssa niin ainakin jokainen mun tuntema ihminen kaipaa joskus myös omaa aikaa. Siinä on vain se, että parisuhteessa olevan on helpompi saada omaa aikaa kuin sinkun hetkellisen parisuhteen.

 

[Lunatic]

Huru-ukko . Joo, no kyl mäkin osaan semmosia itseäni oikeesti kiinnostavia ohjelmia kattoa yksin. Lähinnä kun tykkään kauhuleffoista ja sillon ois kiva jos vois upottaa kyntensä jonkun käsivarteen. Mut oon mä suht hyvä kattomaan jo niitäkin yksin.

Mä näkisin kyllä plussapuolia, jos kaikki olis tosi idealistista. Mut kuin monessa suhteessa asiat oikeeti menee niin? Ehkä 5%?

No ei mun mielipiteitä kannata kuunnella, olen käsittääkseni melkonen poikkeus. Suurinosa ihmisistä halunnee elää parisuhteessa. Joten varmasti niitä hyviäkin puolia on, kun haluaa elää toisen aikuisen kanssa.

Juu, en oo oikein varma mitä huru-ukko VIRALLISESTI tarkottaa, mutta kuulosti hyvältä tähän yhteyteen.
Täytynee googlettaa..

 

[Nenja]

Mä viihdyin hyvin sinkkuna ja viihtyisin mahtavasti yhä, eli en tartte miestä tekemään mun elämästä parempaa tai viihtyisämpää. Mutta tuo on minun paras ystäväni enkä voisi kuvitella etten jakaisi arkeani hänen kanssaan.

Viihdy siis sinkkuna niin kauan kuin löydät sen miehen, jonka kanssa ei tarvitse miettiä "mitä jos" - tilannetta

 

[Nenja]

Täytynee googlettaa..

Sonkajärven keski-ikästen miesten amatööri jääkiekkojoukkue.. Kyllä, mun sukulaiset pelaa siinä.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27663975]Mä en tarkoittanutkaan tuota. Mä tarkoitin sitä, että vaikka olisi kuinka onnellinen niin joskus kaipaa parisuhdetta. Aivan kuten vaikka olisi kuinka onnellinen parisuhteessaan ja lapsiensa kanssa niin ainakin jokainen mun tuntema ihminen kaipaa joskus myös omaa aikaa. Siinä on vain se, että parisuhteessa olevan on helpompi saada omaa aikaa kuin sinkun hetkellisen parisuhteen.[/QUOTE]

Mutta tuohan on ristiriidassa. Jokainen parisuhteessa oleva omaa elämää kaipaava tietää kuintenkin palaavansa siihen omaan elämäänsä takaisin sen oman ajan jälkeen vaikka sitä irtiottoa kaipaakin.

Sen luonnollinen vastakohta olisi sinkku joka parisuhdeaikaa kaivatessaan viettää aikaa vaikka sen "vakipanon" kanssa, ja tietää sitten taas kyllästyttyään palaavansa takaisin siihen omaan sinkkuelämäänsä. Eikö?

 

["vieras"]

Viihdy siis sinkkuna niin kauan kuin löydät sen miehen, jonka kanssa ei tarvitse miettiä "mitä jos" - tilannetta

Mä ymmärrän hyvin mitä te ajatte tällä takaa. Ja saman neuvon antaisin Minnille, älä ala suhteeseen vaan kenen kanssa mutta älä myöskään päätä että et enää ikinä ala suhteeseen vaikka se oikea kävelisi vastaan.

Mutta, edelleen ihmiset on erilaisia. Mä uskon, että on esimerkiksi olemassa ihmisiä, jotka eivät ikinä halua muuttaa yhteen vaikka kyseessä olisi "se oikea". Tai että vaikka kyseessä olisi "se oikea" ihmisten halut, unelmat ja elämäntilanteet voivat olla niin erilaisia, että suhteesta ei tule mitään.

 

[Minni:)]

[QUOTE="hei";27663946]Tuohan on ideaalitilanne! Et tartte miestä mihinkään, sun ei ole pakko löytää yhtään ketään. Pärjäät hyvin ja paremminkin jo nyt. Mutta jos joku päivä törmäät johonkin komistukseen, niin mikäpäs siinä, anna palaa. What's the problem?[/QUOTE]

No eikai tässä mitään varsinaista ongelmaa olekaan. En vaan tiedä jaksaako tässä enää oikeasti käydä läpi niitä suhteen tuomia juttuja. Mut jos kaikki sujuu hyvin ni mikäs siin.

 

["vieras"]

Sen luonnollinen vastakohta olisi sinkku joka parisuhdeaikaa kaivatessaan viettää aikaa vaikka sen "vakipanon" kanssa, ja tietää sitten taas kyllästyttyään palaavansa takaisin siihen omaan sinkkuelämäänsä. Eikö?

Tuotahan minä haenkin takaa. Että vaikka ei olisi kiinnostunut miehistä perinteisessä parisuhdemielessä, voi haluta tuota. Sitä ei vaan aina ole kovin helppo löytää tai säilyttää.

 

[Ultramariini]

Minusta vaikuttaisi siltä, että olet onnellisessa asemassa. En siis sano, että onnen avain on elää ilman miestä ja mies on täysin kannattamaton " hankinta".. mutta siis siinä mielessä, että jos koet olevasi onnellinen itsesi ja lapsesi kanssa , tyytyväinen nykyiseen. Sillä niin moni ihminen elää sellaista kipeän kaipauksen elämää, että jos parisuhdetta ei ole, tuntee olevansa jotenkin puolinainen ja parisuhteesta voi päänsisällä kasvaa sellainen elämää suurempi asia. On siis toki luonnollista kaivata ihmistä vierelleen, mutta jos se kaipuu estää ihmistä oikeastaan elämästä, se ei ole hyväksi.

Vaikutat vahvalta ja tasapainoiselta ihmiseltä, ei miestä kannata " hankkia" jos ajattelee sen olevan hankinta, joka vaan muka kuuluu tehdä. Nauti elämästäsi nyt, ehkä siihen joskus astuu joku ja aika näyttää muodostuuko siitä hyvä ja toimiva parisuhde. Mutta sellainen kalvava kaipaus voi saada ihmisen ajautumaan ns. huonoon suhteeseen.. joka ei taas ole hyvä asia.

Nauti omasta seurastasi ja elämästäsi.:heart:

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27664003]Tuotahan minä haenkin takaa. Että vaikka ei olisi kiinnostunut miehistä perinteisessä parisuhdemielessä, voi haluta tuota. Sitä ei vaan aina ole kovin helppo löytää tai säilyttää.[/QUOTE]

Taas mennään sellaiselle alueelle mistä en tiedä mitään, mutta mä voisin olettaa että ihan yhden/parin illan/viikon jutuista saisi sen saman. Mutta voit olla oikeassa että se ei ole sama asia kuin pitempi vakipano.

 

[kepsis]

Enhän mä tätä asiaa miettisikään jos ei olisi mitään kiinnostusta. Toimiva parisuhde ois mun mielestä ideaalein. Mut mulla ei ole kokemusta sellasesta viimoseen 10 vuoteen ja alkanu miettimään et tarviinko mä loppujen lopuks edes sitä oikeasti? Tietty jos nyt tulee joku "se oikea" vastaan ja kaikki ois silleen paremmin kuin yksin et kaikesta huolimatta haluaa olla yhessä ni sehän ois eri hienoo.

No jos sinä tunnet halua moiseen, niin silloinhan sinulla on jonkinlainen tarve olla suhteessa merkitsevään ihmiseen.

Nää on oikeasti sinänsä hassuja asioita puhua, kun jokaisen kuuluisi vaan kuulostella itseään kun tapaa jonkun mielenkiintoisen ja viehättävän henkilön, eikä ajatella jotenkin persoonattomana hahmona jotain mahdollista kumppania tulevaisuudessa etukäteen ja ylianalysoida kaiken maailman perspektiivejä ja mitä jos-skenaarioita millä ei välttämättä ole mitään tekemistä sitten sen realismin kanssa kun mahdollisesti joku henkilö jysähtääkin elämään

 

[Porho]

Kuulostaa hienolta että viihdyt yksin, minäkin nuorempana viihdyin myös. Eikö kuitenkin ole pieni pelko mitä sitten kun lapsi on aikuinen? Mitä sitten kun vanhempasi nukkuvat pois ja sisarukset kiireisiä oman miehensä ja jälkikasvunsa kanssa. Ei ole edes seuraa noitarumpua katsoessa. Tämän takia olen onnellinen, että minulla on rakastava mies.

 

[kepsis]

[QUOTE="hei";27663946]Tuohan on ideaalitilanne! Et tartte miestä mihinkään, sun ei ole pakko löytää yhtään ketään. Pärjäät hyvin ja paremminkin jo nyt. Mutta jos joku päivä törmäät johonkin komistukseen, niin mikäpäs siinä, anna palaa. What's the problem?[/QUOTE]

Juurikin näin.

 

[Blue]

Minusta vaikuttaisi siltä, että olet onnellisessa asemassa. En siis sano, että onnen avain on elää ilman miestä ja mies on täysin kannattamaton " hankinta".. mutta siis siinä mielessä, että jos koet olevasi onnellinen itsesi ja lapsesi kanssa , tyytyväinen nykyiseen. Sillä niin moni ihminen elää sellaista kipeän kaipauksen elämää, että jos parisuhdetta ei ole, tuntee olevansa jotenkin puolinainen ja parisuhteesta voi päänsisällä kasvaa sellainen elämää suurempi asia. On siis toki luonnollista kaivata ihmistä vierelleen, mutta jos se kaipuu estää ihmistä oikeastaan elämästä, se ei ole hyväksi.

Vaikutat vahvalta ja tasapainoiselta ihmiseltä, ei miestä kannata " hankkia" jos ajattelee sen olevan hankinta, joka vaan muka kuuluu tehdä. Nauti elämästäsi nyt, ehkä siihen joskus astuu joku ja aika näyttää muodostuuko siitä hyvä ja toimiva parisuhde. Mutta sellainen kalvava kaipaus voi saada ihmisen ajautumaan ns. huonoon suhteeseen.. joka ei taas ole hyvä asia.

Nauti omasta seurastasi ja elämästäsi.:heart:

Onpa hienosti sanottu.

 

["vieras"]

Taas mennään sellaiselle alueelle mistä en tiedä mitään, mutta mä voisin olettaa että ihan yhden/parin illan/viikon jutuista saisi sen saman. Mutta voit olla oikeassa että se ei ole sama asia kuin pitempi vakipano.

Seksisuhteen löytää melko helposti. Mutta yllättävän vaikeaa on löytää joku jonka kanssa voisi joskus tehdä muutakin kuin harrastaa seksiä, mutta ei silti oltaisi sitoutuneess parisuhteessa ja tapaamiset olisivat vain satunnaisia. Ja silloinkin kun sen löytää niin vaarana on, että tyyppi rakastuukin ja haluaa oikean parisuhteen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27663992]Mä ymmärrän hyvin mitä te ajatte tällä takaa. Ja saman neuvon antaisin Minnille, älä ala suhteeseen vaan kenen kanssa mutta älä myöskään päätä että et enää ikinä ala suhteeseen vaikka se oikea kävelisi vastaan.

Mutta, edelleen ihmiset on erilaisia. Mä uskon, että on esimerkiksi olemassa ihmisiä, jotka eivät ikinä halua muuttaa yhteen vaikka kyseessä olisi "se oikea". Tai että vaikka kyseessä olisi "se oikea" ihmisten halut, unelmat ja elämäntilanteet voivat olla niin erilaisia, että suhteesta ei tule mitään.[/QUOTE]
Juuri näin. Mä ainakin ajattelen, että yhdessä asuminen ei toisi enää tässä iässä mitään lisäarvoa. Kuitenkin vielä olen työelämässä, joten ei mulla päivisin olisi aikaa miehen kanssa viettää. Kotona ei kuitenkaan ole enää lapsia, joille pitäisi tukka putkella mennä laittamaan ruokaa, joten töistä voisi aivan hyvin mennä myös miehen kotiin tai vastaavasti mies voisi tulla mun kotiini tai lähteä vaikka extempore perjantaina töistä suoraan viikonlopuksi jonnekin reissuun. Toisen luokse voisi jäädä yöksi, jos siltä tuntuu. Kaappitilaakin on enemmän, kun on vain yhden roinat niissä

 

["vieras"]

Kuulostaa hienolta että viihdyt yksin, minäkin nuorempana viihdyin myös. Eikö kuitenkin ole pieni pelko mitä sitten kun lapsi on aikuinen? Mitä sitten kun vanhempasi nukkuvat pois ja sisarukset kiireisiä oman miehensä ja jälkikasvunsa kanssa. Ei ole edes seuraa noitarumpua katsoessa. Tämän takia olen onnellinen, että minulla on rakastava mies.

Naiset elävät pidempään kuin miehet. Voi olla, että mies ei ole kuitenkaan seuranasi vanhuudessa. Niinpä olisikin hyvä, että osaisi nauttia elämästä myös ilman miestä.

 

[Lunatic]

No jos sinä tunnet halua moiseen, niin silloinhan sinulla on jonkinlainen tarve olla suhteessa merkitsevään ihmiseen.

Nää on oikeasti sinänsä hassuja asioita puhua, kun jokaisen kuuluisi vaan kuulostella itseään kun tapaa jonkun mielenkiintoisen ja viehättävän henkilön, eikä ajatella jotenkin persoonattomana hahmona jotain mahdollista kumppania tulevaisuudessa etukäteen ja ylianalysoida kaiken maailman perspektiivejä ja mitä jos-skenaarioita millä ei välttämättä ole mitään tekemistä sitten sen realismin kanssa kun mahdollisesti joku henkilö jysähtääkin elämään

Jumalauta mikä lause.. en ole oikein varma vieläkään, mitä luin.

Mutta tän Kepsis jo varmaan arvasitkin.

 

[Minni:)]

Minusta vaikuttaisi siltä, että olet onnellisessa asemassa. En siis sano, että onnen avain on elää ilman miestä ja mies on täysin kannattamaton " hankinta".. mutta siis siinä mielessä, että jos koet olevasi onnellinen itsesi ja lapsesi kanssa , tyytyväinen nykyiseen. Sillä niin moni ihminen elää sellaista kipeän kaipauksen elämää, että jos parisuhdetta ei ole, tuntee olevansa jotenkin puolinainen ja parisuhteesta voi päänsisällä kasvaa sellainen elämää suurempi asia. On siis toki luonnollista kaivata ihmistä vierelleen, mutta jos se kaipuu estää ihmistä oikeastaan elämästä, se ei ole hyväksi.

Vaikutat vahvalta ja tasapainoiselta ihmiseltä, ei miestä kannata " hankkia" jos ajattelee sen olevan hankinta, joka vaan muka kuuluu tehdä. Nauti elämästäsi nyt, ehkä siihen joskus astuu joku ja aika näyttää muodostuuko siitä hyvä ja toimiva parisuhde. Mutta sellainen kalvava kaipaus voi saada ihmisen ajautumaan ns. huonoon suhteeseen.. joka ei taas ole hyvä asia.

Nauti omasta seurastasi ja elämästäsi.:heart:

Kiitos . Kyllä olen onnellisessa asemassa. En todellakaan voi sanoa että olisin onneton. Joskus on vaikeaa vetää rajaa siihen mitä itse tarvii ja mitä muiden mielestä pitäisi olla. Ja sekin on ongelmallista että pidän ihmisistä herkästi, ihastun ja sitä rataa, mutta viehätys kyllä kaikkoaa melko pian. Pitäisi olla aika loistomies, että sitä jaksaisin katella vielä alkuhuuman jälkeen. Ja siis virheitä kyllä osaan hyväksyä, mutta muutoin.

 

["vieras"]

Juuri näin. Mä ainakin ajattelen, että yhdessä asuminen ei toisi enää tässä iässä mitään lisäarvoa. Kuitenkin vielä olen työelämässä, joten ei mulla päivisin olisi aikaa miehen kanssa viettää. Kotona ei kuitenkaan ole enää lapsia, joille pitäisi tukka putkella mennä laittamaan ruokaa, joten töistä voisi aivan hyvin mennä myös miehen kotiin tai vastaavasti mies voisi tulla mun kotiini tai lähteä vaikka extempore perjantaina töistä suoraan viikonlopuksi jonnekin reissuun. Toisen luokse voisi jäädä yöksi, jos siltä tuntuu. Kaappitilaakin on enemmän, kun on vain yhden roinat niissä

Mä olen kerran ollut oikeasti, palavasti rakastunut. Suhde loppu ikävästi ja ei minun tahdostani. En ole päässyt miehestä yli, enkä varmaan koskaan pääsekään. Uskallan siis väittää, että kyseessä oli suuri, oikea rakkaus.

Mutta siltikin uskon, että jos olisimme vielä ollut yhdessä kun sain uskomattoman työtarjouksen ulkomailta, olisin ottanut sen vastaan vaikka se mitä todennäköisemmin olisi tarkoittanut eroa. En usko, että se johtuu siitä, että rakkauteni oli jotenkin pienempää tai huonompaa kuin muiden, vaan siitä, että minä olen ihminen, jolla omat unelmat ovat niin tärkeitä, että en ole niistä valmis luopumaan edes "sen oikean" vuoksi.

 

[Keittiönoita]

Kuulostaa hienolta että viihdyt yksin, minäkin nuorempana viihdyin myös. Eikö kuitenkin ole pieni pelko mitä sitten kun lapsi on aikuinen? Mitä sitten kun vanhempasi nukkuvat pois ja sisarukset kiireisiä oman miehensä ja jälkikasvunsa kanssa. Ei ole edes seuraa noitarumpua katsoessa. Tämän takia olen onnellinen, että minulla on rakastava mies.

No mun lapseni ovat jo aikuisia. Toinen asuu vielä kotona, mutta tuskin enää kovin montaa vuotta. Vanhempani ovat vielä elossa, mutta iäkkäitä. Mulla on kuitenkin paljon sukulaisia, ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voin viettää halutessani aikaani. Tutustun myös helposti uusiin ihmisiin. En mä osaa ajatella, että mun elämäni olisi nyt jotenkin pelottavaa. Päinvastoin, sillä elämäni on nyt varsin huoletonta ja mukavaa.

*muoks* Lisään vielä, että just pari tuntia sitten siskonpojan avovaimo kysyi multa, lähtisinkö sen kanssa huomenna uimaan. Eli onhan mun elämässäni muitakin ihmisiä kuin vain omat lapseni, vanhempani ja siskoni.

 

[Ultramariini]

Jumalauta mikä lause.. en ole oikein varma vieläkään, mitä luin.

Mutta tän Kepsis jo varmaan arvasitkin.

aikamoinen lause olikin.

 

[ruutiukko]

No mun lapseni ovat jo aikuisia. Toinen asuu vielä kotona, mutta tuskin enää kovin montaa vuotta. Vanhempani ovat vielä elossa, mutta iäkkäitä. Mulla on kuitenkin paljon sukulaisia, ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voin viettää halutessani aikaani. Tutustun myös helposti uusiin ihmisiin. En mä osaa ajatella, että mun elämäni olisi nyt jotenkin pelottavaa. Päinvastoin, sillä elämäni on nyt varsin huoletonta ja mukavaa.

no mitä mieltä olisit siitä jos isäs laittais sun äidin kierrätykseen ja laittas tilalle parikymmentä vuotta nuoremman